Mitä tulee viidesläisyyden vhistoriaan ja erityisesti hajaannuksiin, niin itse olen lukenut tänä vuonna ilmestyneen Matti Väisäsen muistelmakirjan “Saviastia”. Minullehan Väisänen on lähinnä Luther-säätiön emerituspiispa, siksi oli kiehtovaa lukea hänestä herätyshenkisenä seurakuntapappina ja Kansanlähetyksen johtajana. Myös vaikea ja sairaalloinen lapsuus puhutteli. Suosittelen lukemaan.
Viidesläisyyden hajaannuksista Väisänen kirjoittaa jonkin verran. Pari lainausta:
“Olen sanonut myöhemmin useissa yhteyksissä, että Kansanlähetys perustettiin liian aikaisin. Ennen sen perustamista olisi pitänyt laatia liikkeen perusteellinen ja riittävän yksityiskohtainen opillinen perusta ja määritellä sen työnäky tavoitteineen sekä sen rakenne ja henkilöstöorganisaatio.” (s. 135)
“Oma näkemykseni on, että kun Per Wallendorffia ei valittu KL:n pääsihteeriksi vuonna 1971, KL:stä ei tullut pelkkää ulkolähetysjärjestöä, jollaista Peltola ja Lindgren olisivat halunneet. Sen tähden he aloittivat KL:n työntekijöinä oman kulissien takaisen projektinsa lähetystyöntekijöiden ja koko ulkolähetyksen irrottamiseksi KL:stä. Oppilaiden mukaan Peltola tiedotti tilanteesta lähetyskoulun oppilaille ja Lindgren lähetystyöntekijöille.” (s. 138)
Sitten on kiinnostava alaviite, joka liittyy Wallendorffin uuteen yritykseen päästä KL:n pääsihteeriksi ja joka perustuu Hannu Väliahon muistiinpanoihin:
"Kun Wallendorff tarjoutui pääsihteeriksi, hän kertoi minulle ja eräille muille vastuunkantajille syyn siihen: “Jos en pääse Porvoon tuomiorovastiksi (asia ratkeaa huhtikuun alussa), voisin tarjoutua vuodeksi Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen pääsihteeriksi ja sitten siirtyä opetustehtäviin. Minut asetettiin toiselle vaalisijalle Porvoossa, koska minut katsottiin heikommaksi administraattoriksi kuin toinen hakija. Tässä on elämäni suurin tragedia. Luulen olevani hyvä administraattori, mutta en ole saanut tilaisuutta osoittaa sitä. Tahtoisin osoittaa itselleni ja muille, että minulla on administraattorin lahja.” (s. 139)
Väisänen kritisoi Timo Junkkaalan näkemyksen siitä, että KL:n hajaannus olisi johtunut ensi sijassa teologiasta, vaikka niitäkin eroja löytyi. Hänen mielestään keskeinen ongelma oli erimielisyys KL:n olemuksesta, siitä mitä sen pitäisi olla.
Pidän tulkintaa ihan uskottavana. Kun uusi herätys järjestäytyy on mukana paljon karismaattisia hahmoja, joilla kullakin on vahva visio siitä, mitä Jumala on kutsunut heidät tekemään ja he haluavat uuden järjestönkin toteuttavan tätä näkyä. Kun sitten se ei osukaan omaan visioon koetaan asia helposti Jumalan tahdon vastustukseksi ja kiista eskaloituu.
Tähän liitän myös tuo Wallendorffin tapauksen. Tällaisiin kiistoihin liittyy aina tietynlainen vallanhalu, näin myös Peltola on tainnut myöntää itsellään olleen. Se ei kuitenkaan ole vallanhalua vallan itsensä vuoksi, vaan siihen liittyy luja usko siihen, että minulla on visio, minulla on näky, se on Jumalalta ja sitä on toteutettava ja jos muut eivät sitä ymmärrä pitää minun johtaa itse, jotta visio toteutuu. Siksikin niitä järjestöjä erilaisilla työnäyillä syntyi niin monta. Tässä tällainen yksi näkökulma aiheeseen, pitäisi lukea noita muitakin muistelmia tarkemmin.