Rovasti Olavi Peltola 90v

Kunnioitettavaan ikään yltänyt Rovasti täytti pyöreitä tuossa muutama päivä takaperin. Tämän tiimoilta Seurakuntalalnen.com julkaisi pienen haastattelun päivänsankarista. Sen voi lukea täältä: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/rovasti-olavi-peltola-nyt-on-minun-vuoroni-palvella-ritvaa/

Nostan tässä framille pari mielenkiintoista täkyä haastattelusta:

  1. Kirkosta puhuminen ei kiinnosta Peltolaa. Aihe on liian masentava.
    – Kirkon suvaitsevaisuus-linja. Ja homoseksuaalisuus. Ystäväni Tapio Puolimatka on tuonut esiin englantilaisen nimen, jonka oivallus oli, ettei kristittyjen kanssa kannata väitellä Jumalan olemassaolosta vaan ”murretaan kristillinen seksuaalimoraali”. Silloin koko kristillisyys murtuu, ja nyt se on tapahtumassa. Niinpä niin, suvaitsevaisuuden ja rakkauden nimissä.

  2. – Toivon, että saisin säilyttää uskoni loppuun asti. Ei se ole selvä juttu, sen on elämänkokemus osoittanut, Peltola sanoo ja tarkoittaa erästä raamatuntutkijaa, jonka etunimi oli kuulemma Raimo.

Saattaisin olla taipuvainen uskomaan että tämä Raimo, johon rovasti Olavi viittaa olisi hänen entinen työtoverinsa SRO:lta, jonka opetuksessa on vuosien varrella tapahtunut selvä liukuma liberaalin yleiskirkollisuuden suuntaan…

4 tykkäystä

Kyse on edesmenneestä Raimo Harjulasta.

1 tykkäys

Ei soita nimi mitään kelloja. Tuskin siis mitenkään muistamisen ja mainitsemisen arvoinen tyyppi - tosin kuin vaikkapa Raimo M.

Tiedän, että kyse on Harjulasta, sillä keskustelin vähän aikaa sitten Peltolan kanssa Elämä-lehden haastattelusta. Ola itse sanoi minulle kyseisen Raimon olevan Raimo Harjula. Olen nähnyt Olalla Harjulan kirjan Jeesus - mies myyttien takana. Olen Harjulan nähnyt kerran OPKO:lla, jossa hän debatoi Pekka Huhtisen kanssa. Harjula muuttui uskonnäkemyksessään lähetyskentällä tai sieltä saamiensa kokemusten jälkeen.

3 tykkäystä

No minäkin tunnen tämän Raimo M nimeä kantavan tyypin jo monen kymmenen vuoden takaa. Hänen muutama vuosi sitten kirjoittamansa väikkäri oli kyllä täyttä sössöä.

https://hapatusta.net/2019/05/07/olavi-peltolan-syntikurjuus/

Emil Anton pohtii Peltolan elämää ja ajatuksia mielestäni oikein hienosti. Jotenkin tavallista antoisampaa, kun pohdintaa suoritetaan, jos ei nyt toiselta puolelta, niin vähän eri kulmasta kuitenkin, kuin niin sanotusti oman liikkeen sisältä.

2 tykkäystä

Tapasin rovasti Olavi Peltolan henkilökohtaisesti joku vuosi sitten SRO:n hengellisillä syventymispävillä. Hän teki minuun vaikutuksen valoisalla ja ystävällisellä asenteellaan, säteili rauhaa ja positiivisuutta.

Vaikka olin Mr.Nobody ilman minkäänlaista asemaa enää sen enempää siviilityössä kuin muussa. Ihmisen kohtaaminen, ihmisen ilman titteleitä tai arvoasemaa, miten sen tekee, kertoo paljon ihmisestä. Olin tuolloin(kin) hieman alamaissa sairauksieni pahenemisen kanssa, ja rovasti Peltolan kohtaaminen ja keskustelut kun istuimme kirkon penkissä vierekkäin, valoi minuun voimaa.

Samanlaista valoa olen saanut eräältä toiselta 90v rovastilta, josta usein puhun tällä foorumilla.

5 tykkäystä

Minäkin olin hänen kanavassaan jotain viitisen vuotta sitten Syventymispäivillä. Ihan mielenkiintoinen persoona.

Nuo viidennen herätysliikkeen historialliset kuviot kiinnostavat ja tuossa edellä Markuksen laittamassa linkissä oli paljon kiinnostavia tietoja ja lähdeviitteitä. Nuo kuviot kun on itseltä jäänyt aikoinaan täysin pimentoon, kun en ole lapsena tai nuorena edes tiennyt sellaisen liikkeen olemassaolostakaan.

Näitä menneen maailman jättiläisiä on muitakin Peltolan lisäksi. Tapasin keväällä Pekka Jokirannan Kansanlähetyksen messussa ja vaihdoin jonkun sanan. Jokiranta on ehkä kymmenisen vuotta nuorempi, mutta Opkon perustajajäseniä, kuten Peltolakin.

Sain Pekalta muutama vuosi sitten tekemänsä uuden kirjan liittyen hänen työhönsä Kansanlähetyksen ja Opkon alkuvaiheissa. Eero Junkkaala on tehnyt myös hyvän kirjan koko liikkeen historiasta. Pitäisi joskus se lukea.

1 tykkäys

Mitä tulee viidesläisyyden vhistoriaan ja erityisesti hajaannuksiin, niin itse olen lukenut tänä vuonna ilmestyneen Matti Väisäsen muistelmakirjan “Saviastia”. Minullehan Väisänen on lähinnä Luther-säätiön emerituspiispa, siksi oli kiehtovaa lukea hänestä herätyshenkisenä seurakuntapappina ja Kansanlähetyksen johtajana. Myös vaikea ja sairaalloinen lapsuus puhutteli. Suosittelen lukemaan.

Viidesläisyyden hajaannuksista Väisänen kirjoittaa jonkin verran. Pari lainausta:

“Olen sanonut myöhemmin useissa yhteyksissä, että Kansanlähetys perustettiin liian aikaisin. Ennen sen perustamista olisi pitänyt laatia liikkeen perusteellinen ja riittävän yksityiskohtainen opillinen perusta ja määritellä sen työnäky tavoitteineen sekä sen rakenne ja henkilöstöorganisaatio.” (s. 135)

“Oma näkemykseni on, että kun Per Wallendorffia ei valittu KL:n pääsihteeriksi vuonna 1971, KL:stä ei tullut pelkkää ulkolähetysjärjestöä, jollaista Peltola ja Lindgren olisivat halunneet. Sen tähden he aloittivat KL:n työntekijöinä oman kulissien takaisen projektinsa lähetystyöntekijöiden ja koko ulkolähetyksen irrottamiseksi KL:stä. Oppilaiden mukaan Peltola tiedotti tilanteesta lähetyskoulun oppilaille ja Lindgren lähetystyöntekijöille.” (s. 138)

Sitten on kiinnostava alaviite, joka liittyy Wallendorffin uuteen yritykseen päästä KL:n pääsihteeriksi ja joka perustuu Hannu Väliahon muistiinpanoihin:

"Kun Wallendorff tarjoutui pääsihteeriksi, hän kertoi minulle ja eräille muille vastuunkantajille syyn siihen: “Jos en pääse Porvoon tuomiorovastiksi (asia ratkeaa huhtikuun alussa), voisin tarjoutua vuodeksi Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen pääsihteeriksi ja sitten siirtyä opetustehtäviin. Minut asetettiin toiselle vaalisijalle Porvoossa, koska minut katsottiin heikommaksi administraattoriksi kuin toinen hakija. Tässä on elämäni suurin tragedia. Luulen olevani hyvä administraattori, mutta en ole saanut tilaisuutta osoittaa sitä. Tahtoisin osoittaa itselleni ja muille, että minulla on administraattorin lahja.” (s. 139)

Väisänen kritisoi Timo Junkkaalan näkemyksen siitä, että KL:n hajaannus olisi johtunut ensi sijassa teologiasta, vaikka niitäkin eroja löytyi. Hänen mielestään keskeinen ongelma oli erimielisyys KL:n olemuksesta, siitä mitä sen pitäisi olla.

Pidän tulkintaa ihan uskottavana. Kun uusi herätys järjestäytyy on mukana paljon karismaattisia hahmoja, joilla kullakin on vahva visio siitä, mitä Jumala on kutsunut heidät tekemään ja he haluavat uuden järjestönkin toteuttavan tätä näkyä. Kun sitten se ei osukaan omaan visioon koetaan asia helposti Jumalan tahdon vastustukseksi ja kiista eskaloituu.

Tähän liitän myös tuo Wallendorffin tapauksen. Tällaisiin kiistoihin liittyy aina tietynlainen vallanhalu, näin myös Peltola on tainnut myöntää itsellään olleen. Se ei kuitenkaan ole vallanhalua vallan itsensä vuoksi, vaan siihen liittyy luja usko siihen, että minulla on visio, minulla on näky, se on Jumalalta ja sitä on toteutettava ja jos muut eivät sitä ymmärrä pitää minun johtaa itse, jotta visio toteutuu. Siksikin niitä järjestöjä erilaisilla työnäyillä syntyi niin monta. Tässä tällainen yksi näkökulma aiheeseen, pitäisi lukea noita muitakin muistelmia tarkemmin.

2 tykkäystä

Vielä yksi lainaus Väisäseltä, joka liittyy edelläsanomaani:

“Olavi Peltola tilittää omaa osuuttaan KL:n kriisiin Askel-lehden 7-8/2006 haastattelussa: “Omissa riidoissani oli kyse johtajuudesta. Olin kiinnostunut vallasta, yritin sen keskukseen ja epäonnistuin. Peli oli likaista ja veristä.”” (s. 146)

Itse tahtoisin ajatella, että Peltolan kiinnostus valtaan johtui ensi sijassa siitä, että hän ajatteli sillä vallalla parhaiten voivansa toteuttaa sitä näkyä, joka juuri hänellä oli.

2 tykkäystä

Junkkaalat sekotetaan helposti.
Timo on kirkkohistorian, Eero kai lähinnä eksegetiikan tuntija.

Joo, en minä. Eero kirjoitti tuon viidesläisyyden historiikin. Nimi: Viides herätysliike, näin minä sen näen. Kirjapaja, 2016.

Oho. Sitä en tiennyt. Minulla oli kai mielessä Hannulan herätys josta Timo väitteli.

Tuollainen kuva minullekin on tullut mistä Peltola puhuu ” kovaa ja likaista”. Tämä on valitettava piirre monissa liikkeissä, se myös heijastuu peilin tavoin, koko organisaatiokulttuuriin, henkilöstö johtamiseen ja jatkuen alaspäin, puhumattakaan teologisista vaikutuksista.

Eeron kirja on vähän muistelmien ja historiikin sekoitus. Ottaa myös vahvasti kantaa, kuten muistelmiin sopiikin.

1 tykkäys

Sinällään mielenkiintoinen pieni yksityiskohta, että rovastit Peltola ja Väisänen ovat molemmat KL-taustaisia. Mutta a.D. 2019 heidän teologiansa ovat äärimmäisen etäällä toisistaan ja huomattavasti helpompi löytää kysymyksiä joissa ovat keskenään jyrkän erimielisiä kuin kysymyksiä, joissa olisivat yhtä mietlä.

Peltolasta on jäänyt päälimmäisenä mieleen kuinka hän ankarasti kehoitti teinejä olemaan missään tekemisissä artisti “Mikko Jaakonpojan”(* ja hänen musiikkinsa kanssa - ne kun olivat itsestään Perkeleestä…

*) Peltolan käyttämä nimitys edesmennneestä Michael Jacksonista.

1 tykkäys