Ruotsissa ev.-lut. kirkko ja moskeija yhteen

Ruotsin evenkelisluterilainen kirkko, Tukholman katolinen seurakunta sekä Nackan muslimit aikovat laittaa hynttyyt yhteen ja rakentaa Jumalan Talon. Tarkoituksena on Ruotsin kirkon tiedotteen mukaan rakentaa keräysvaroin moskeija Fisksätran kirkon yhteyteen niin, että rakennukset olisivat saman lasilla katetun pihan piirissä. Ajatus on ollut olemassa kymmenen vuotta, enää puuttuvat rahat.

Hämmästyttävää, jos katolinen kirkkokin on lähdössä mukaan tuollaiseen hankkeeseen.

2 tykkäystä

Erikoinen hanke. Sääli että mitään lähteitä tai lisäinfoa ei tarjota, vaan persumedia keskittyy iltapäivälehtimäiseen kauhisteluun.

Tällaisilla teoilla kristityt jakautuvat, karsivat toinen toisensa pois yhteydestään.

Muslimien palvoma allah-jumala on Mekan kaupungin epäjumala, kuunjumala, jonka Muhamed koroitti korkeimmaksi. Allah ei ole kristittyjen ja juutalaisten JHWH. Näillä kahdella eri jumaluudella on aivan eri oppinsa ja jopa pyhät kirjansa (Raamattu ja Koraani). Miksi yksi ja sama jumala puhuisi yhtäällä yhtä ja toisaalla toista? Ei tietenkään.

Yhtä järkevää, jopa järkevämpää, olisi yhdistää kristillinen kirkko viikinkien pääjumalan, Thorin palvonnan kanssa. Jahwe ja Thor rinnakkain, ollaanhan sentään Pohjolassa. Tai meillä Suomessa suomenuskoisten kanssa, laittaa saman katon alle alttari Ukolle! (Sarkasmia, huom.)

2 tykkäystä

En kannata moskeijan ja kirkon yhdistämistä mutta totuus on että islam on lähempänä kristinuskoa kuin joku Pohjolan pakanauskonto.

Kyse islamin harhassa on eniten Jeesuksen asemasta. Joka toki liittyy jumalakuvaankin.

1 tykkäys

Saattaa olla “lähempänä”, muttei kuitenkaan ole sama.

Vielä lähempänä kristinuskoa on juutalaisuus, mutta yhdistymistä ei kannata edes yrittää ehdottaa.

Nythän on kuitenkin niin, että päävastuu on kullakin yksilöllä itsellä. Mihin lähtee mukaan ja mihin ei. Mille ja kelle antaa tunnustuksensa ja mille ja kelle ei.

Kristittynä tunnustan Yhtä Pyhää Kolmiyhteistä Jumalaa: Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Muut, eri kansojen omat jumaluudet eivät kuulu tähän.

Joskus ihan oman, suomalaisen kulttuurini mielessä ja juuriani kunnioittaakseni, saatan esim. lainata Kalevalan säkeitä, mutten kuitenkaan anna muinaisjumaluuksillemme henkilökohtaista jumaluusarvoani.

En voisi rukoilla Ukkoa tai Tapiota, metsänjumalaa, vaikka hengeltäni luonnonihminen olenkin. Vieraissa henkiolemuksissa synkkaan eläimiä, itselläni on niihin henkinen yhteys. Katson nämä kuitenkin yhdeksi oman, Raamatun Jumalamme luomakunnista. Myös eläimet synkkaavat minua.

Raamatun Jumalamme on kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja, myös kuun ja auringon ja hallitsee myös näitä kaikkia. En tunnusta joidenkin muiden jumaluuksien hallitsevan niitä.

1 tykkäys

Täältä lisäinfo: http://www.svenskakyrkan.se/nacka/vi-bygger-ett-guds-hus-i-fisksatra

Tavoite on

att skapa en mötesplats för kristna och muslimer, motverka främlingskap och istället utveckla vänskap och respekt för varandra.

Mukana myös ihan roomalais-katolinen kirkko. Kannattaa tutustua missä tämä projekt on. Se selittää myös idea. Itsekin pidän tämä erikoinen ajatus, mutta luulen että tuo alue voi tarvitsee dialogia. Kolla mer på http://www.svenskakyrkan.se/nacka/sa-startade-guds-hus-i-fisksatra

1 tykkäys

Niin, kyllä on riittävästi kokemuksia siitä, että islaminuskoiset radikalisoituvat, varsinkin syrjäytyneinä ja eristyneinä. Dialogi on järkevyyttä, on vain pysyttävä reilusti kristittynä omaa uskoa muuttamatta.
Rinnakkain elo on mahdollista monessa paikassa maailmaa, miksei myös Pohjolassa.

4 tykkäystä

Mahdollista, mutta millä ehdoin? Haluammeko sellaiset Pohjolaan?

2 tykkäystä

Kristinuskon ja Raamatun yhteneviin kohtiin on yksinkertainen syy. Koraani kirjoitettiin paljon myöhemmin (600-luvulla). Niinpä siihen plagioitiin valittuja paloja Raamatusta. Kopioitiin, muutellen tarinaa omaa uskoa ja omaa heimoa suosivammaksi. (ks. Aabrahamin pojat jne).

Kristinuskolle ei islamia voi muuten pitää läheisenä, koska sellainen perusasia kuin Jeesuksen jumaluuden, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kiistäminen on niin merkittävä poikkeama. Näin ollen islam on kristinuskoa lähempänä sellaisia uskontoja kuin Jehovan todistajien tai muitten myöhempinä aikoina syntyneiden (tai taloudellisen hyötymisen toivossa suunniteltujen ja kokoonkyhättyjen) “uskontojen” opit.

3 tykkäystä

Eniten islam muistuttaa mielestäni mormonismia. Molemmat muunnelmat evankeliumista on luonut yksi harhautunut profeetta, joka luuli saaneensa uutta taivaallista ilmoitusta. (Tai uskotteli ihmisille niin saadakseen itselleen kannattajia.)

6 tykkäystä

Mutta miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat?

1 tykkäys

Eikö se ole juuri paholaisen jekkuja tuo, että pukeudutaan valkoisiin vaatteisiin?

Tarjotaan oppia, joka on lähellä, mutta joka sitten sisältää sitä pienellä printattua.

Islam on suuri uskonto ja siksi sillä on kristittyihin liberaaleihin vaikutusvaltaa.

Lienee jehovantodistajien oppi lähempänä kristinuskoa kuin islam, mutta jehovia pidetään silti harhaoppisina.

Kohta harhaoppi käsitteenä julistetaan pannaan ainakin islamin osalta, mutta oma veikkaukseni on, että islamilaiset eivät tee kristityille vastapalvelusta.

4 tykkäystä

Tarkoitukseni ei ollut tässä ketjussa mitenkään ihannoida tai puhdistaa islamia. Luulen myös että ongelmat (pahimpana fanatismi ja terrorismi) ovat kaikkien keskustelijoiden tiedossa.

Kiinnitin vain aluksi huomiota väitteeseen, että “aivan sama” onko kyseessä islam tai joku meikäläinen pakanauskonto. Ei se ole sama, koska nimenomaan yhteiset juuret JA kokemukset historiassa sekä nykypäivänäkin rauhanomaisesta rinnakkainelosta kristittyjen ja muslimien välillä perustuvat mielestäni pitkälle siihen, että uskonnoissa on yhteisiä piirteitä. Tämä ei puolestaan sulje pois sitä, että yhtä hyvin me kristittyinä voimme suhtautua rakentavasti ja keskusteluyhteyden säilyttäen esim. buddhalaiseen tai shamaaniin naapurissamme.

Varsinainen peruste sille että kyseessä ei ole “aivan sama” (eli torjuttava) vieras uskonto tuli mukaan kun @ALG kommentoi Ruotsin tapausta.

Dialogi on siis tarpeen, koska Ruotsissa on niin massiivinen ja yhteiskuntaan vaikuttava määrä islaminuskoisia. Toinen vaihtoehto dialogille ja rauhanrakentamiselle on eristäminen, eristäytyminen ja valitettavan usein viha ja väkivalta.

On tietysti oman kristinuskon harjoituksen ja esim. kirkon teologian heikkoutta, jos dialogi alkaakin merkitä oman uskon siloittelua muslimeille kelpaavaksi, Raamatun redusointia ja uudelleen selittämistä tms. Mutta tästä tuskin aina on kysymys ollenkaan.

Olikohan se muuten Timo Eskolan kirjoitus islamista, joka hiukan yllätti meikäläistä, kun hän kertoi miten paljon Koraanissa ja islamissa myös Jeesus on mukana. Jumalan suostuminen kärsimykseen ja kuolemaan - Jeesus ei siis heille voi olla Jumalan poika - on islamissa mahdottomuus. Jumalan armollisuuskin kuitenkin on toisaalta tuttu ja yhteinen käsite. Mutta siitä meidän on pidettävä kiinni - dialogissa ja muutenkin - että Jumala ei ole vain korkeuksissa, ja että ihmisestä ei ole supersankariksi. Jumala on Kristuksessa tullut alas, suostunut ihmisen osaan. Islam haastaa siis ajattelemaan, mikä meille on luovuttamatonta ja oleellista.

5 tykkäystä

Vanhassa Toledossa kristinusko, juutalaisuus ja islam asuivat rinta rinnan samassa kulttuurissa. En minä pitäisi sitä huonona asiana, jos nämä kolme uskontoa kykenisivät nykypäivänäkin sulassa sovussa vieretysten elämään. Yhteisiäkin arvoja löytyy.

1 tykkäys

Jos. Mutta käytännössä: ei.

1 tykkäys

Käytännössä kyllä, monessa paikassa maailmassa.

3 tykkäystä

No, näinkin on. Mutta en tiedä kuka tässä nyt “pukeutuu valkoisiin”. Islamin kuva mediassa on hyvinkin synkkä ja negatiivinen. Eikä syyttä, kuten edellä totesin.

Tuo opin lähellä oleminen on asia, joka ei estä keskustelua ja rauhan rakentamista. Kuten kirjoitin, islam on juuri haaste terävöittää ja syventää meidän omaa kristinuskon ymmärrystämme.

Ja se tarkempi perehtyminen osoittaa, että ero on lopulta radikaali. Jumalan armo Kristuksessa on meille kristityille luovuttamatonta. Mutta kuten juuri nyt esim. Suomessa tapahtuu, muslimitkin voivat kääntyä Kristuksen puoleen, tulla kasteelle ja oppia uskomaan Jumalaan Isänä.

1 tykkäys

Tällaista on kai lähinnä nykyajan länsimaisissa yhteiskunnissa. Vai missä sellaista olisi ollut?

Tietysti uskonnonhistoriallisesti katsottuna islamissa on paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä juutalaisuudelle ja kristinuskolle. Mutta on paljon myös muunlaisia piirteitä. Islam syntyi valloittajien, sotapäällikköjen ja hallitsijoiden uskontona, kristinusko oli köyhien ja vainottujen uskonto.

Dialogi on tietysti välttämätöntä ja vihanpitoon ei voi olla varaa.

1 tykkäys

Kuulemma esim. Afrikassa, länsiosissa. Ja eikö Euroopankin historiassa ole ollut sotaisuuden lisäksi uskontojen välillä rauhanjaksoja? Espanjahan tuossa mainittiin myös. Siellä vanhat arabialaisvaikutteet ovat luonnollinen osa kulttuuria, rakennuksissa, musiikissa…

Me katsomme tietenkin sitä kauheaa väkivaltaista kuvaa islamista jatkuvasti. Kyseessä on kuitenkin niin valtava määrä ihmisiä ja ympäristöjä, että joukkoon mahtuu tavallisten ihmisten rauhallista arkea sielläkin, missä uutiset kertovat vain taisteluista ja terrorismista. Jopa Lähi-idässä tämä on mahdollista, mutta ikävä kyllä ääripäät saavat pidettyä riidan ja väkivallan elossa.

En tunne Länsi-Afrikan tilannetta, Nigeriassa ainakin tuntuu olevan melkoisia ristiriitoja.
Muslimien miehittämässä Espanjassa kristityt olivat toisen luokan kansalaisia. Se on tyypillistä islamilaisissa maissa muutenkin, monoteisteja siedetään, mutta heidän asemansa on alistettu, rajoitettu ja sorrettu. Minusta siitä ei ole malliksi nykyajalle.
Samanlaista sietämisen mallia on ollut myös kristityssä maailmassa, valtionkirkon ulkopuolisia on siedetty, heidän asemansa on ollut huonompi kuitenkin.
Voidaan varmaan löytää poikkeuksia, mutta ne ovat olleet ajallisesti ja paikallisesti rajoittuneita.

3 tykkäystä