Tällä hirvittävällä teatterimaisella ruikutuksella saa lähinnä kymmenkertaistettua sen kiusan, mitä jotkut kokevat noiden asioiden käsittelemisestä.
Muistaakseni siitä on sanottu jo aikaisemmin, ja lukee niissä suljetuissa ketjuissa ihan selvästi ja suomeksi, että ne ovat menneet automaattisesti kiinni. Sinne ei ole mikään liipaisin, sensori eikä sievistely iskenyt.
Esimerkiksi yksi ketju meni kiinni ilmeisesti siksi, että Hieronymus jostain ihan satunnaisesta ja omakohtaisesta katkeruudesta johtuen halusi rettelöidä, ja niistä viestejä liputettiin aivan sillä tavalla kuin kuuluukin tehdä.
Viestihän ilmoittaa, että automaattinen sulkeminen perustuu liputusten summaan. Joten se ei ota kantaa siihen, että ovatko varsinaisia syyllisiä varhaisemmat vai tuoreemmat liputukset.
Ne ketjut eivät aukea, koska moderointi ei ehdi niitä availemaan. Tai ehkä ei halua avata. Mutta molempiin näistä on ihan hyvä syy. Vaivaa liikaa ja aikaa liian vähän, ja se ketjujen pysyminen kiinni samalla kätevästi vähentää sitä vaivaa.
BLM:ään ja muihin samanlaisiin ilmiöihin on olemassa analyysit, jotka pysyvät samoina alusta loppuun. Kun tutustuu niihin, niin ei tarvitse jankuttaa, veivata ja vatkata sitä, miten uutisissa hän sanoi sitä, mutta sitten hän sanoi sitä, kun taas hän sanoi sitä, että voitteko kuvitella, siis hirveän kamalaa ja aivan käsittämätöntä.
BLM:ään nopein ja helpoin vasta-argumentti on, että Black Lives don’t matter… to other Blacks. Joka on viittaus siihen, että heihin kohdistuu ylivoimaisesti eniten väkivaltaa, niin suhteellisesti kuin absoluuttisesti, etnisten tovereiden taholta. Ei poliisin. Eikä valtaväestön. Tämän saa kumota ken tahtoo. Mutta tämän kun on kerran kuullut ja tästä muodostanut oman mielipiteen, niin sitä ei tarvitse vatkata ja valittaa joka uutisen kohdalla erikseen. “Näettekö? Törkeää! Käsittämätöntä! Aivan uskomatonta! Kuinka ne saattavat vääristellä ja valehdella noin! Aijaijai, aagh! Tämä on kuin puukosta olisin saanut. Minua täällä uitetaan kuin koiraa. Marttyyriutta kohti kuljetaan. Miten voikaan herkkään mieheen sattua!”
Jos ei se analyysi koskaan lähde syvenemään, niin ei sitä kukaan jaksa kuunnella. Toivottavasti ainakaan.
Totean nämä vielä, vaikka eivät tämän metakeskusteluun kuuluisikaan:
Jos otetaan kaikki väkivaltaisesti jonkin vuoden aikana USA:ssa kuolleet valkoihoiset. Otetaan heistä se osuus, joka on kuollut poliisin tappamana. Se osuus on sekä prosentuaalisesti että absoluuttisesti suurempi kuin se joukko mustaihoisista, joka on jonkin vuoden aikana kuollut poliisin tappamana.
Tämä selittyy sillä, että valkoiset murhaavat toisiaan suhteellisesti sen verran vähemmän, että poliisien syystä tai toisesta tappamien osuus korostuu.
Jos olet yksittäinen väkivaltainen rikollinen, niin sinulla on valkoihoisena suurempi todennäköisyys tulla poliisin tappamaksi kuin mustaihoisena. Muistaakseni 25 % suurempi.
Asiaa voi siis tarkastella osuutena väestöstä, osuutena tapetuista tai osuutena rikoksesta tuomituista. Osuus väestöstä on näistä vähiten relevantti poliisin toiminnan kannalta. Se on ainoa, jonka kautta tarkasteltuna mustaihoiset ovat jollain tavalla enemmän kohteena.
Numeroiden perusteella mitään ilmiötä, minkä perusteella tällaista mellakointia voisi tapahtua, ei ole olemassa. Jos poliisin toiminta olisi syy, niin mellakoiden otsikon pitäisi olla White Lives Matter.
Lueskelen tällaista juuri: The Tyranny of the Rich, and The Opportunity of Chaos – The American Proposition. Artikkelin (ja tuon kirjoittajan, eli myös tuon sivuston) keskeinen teesi on, että konservatiivit ja liberaalit ovat kaksi saman ideologian haaraa. Ideologian nimeltä liberalismi. Se asettaa kaikessa etusijalle yksilön. Sen sisällä on sitten kamppailua erilaisten teorioiden välillä koskien sitä, että mikä takaa yksilölle suurimman onnen tai menestyksen. Aika moni tuntuu olevan sillä kannalla, että Amerikan Yhdysvallat takaa yksilölle suurimman onnen ja menestyksen.
Ideaali olemassaolon tila, mitä siinä tavoitellaan, on sellainen, että toisaalta raha ratkaisee. Mutta toisaalta luokkanousun ja vaurastumisen mahdollisuuden pitäisi olla avoinna kaikille. Paradoksi on siinä toki, että luokkanousua haittaavat ja mahdollistavat melkein samat asiat.
Eräällä tavalla BLM ei ole edes mikään liberaalin ajattelun huipentuma, vaan liberalismi on päinvastoin tehnyt yhteiskunnasta sillä tavalla heikon ja korruptoituneen, että mikä tahansa järjestäytynyt taho, joka edustaa jonkin ryhmän identiteettiä, kykenee laittamaan sen polvilleen niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kun huhuilet sananvapauden ja kaikkien muiden yksilönvapauksien perään täällä, niin olet siinä kohdassa enemmän osa ongelmaa kuin osa ratkaisua. Kaikki nuo ovat Thomas Painen ja John Stuart Millin popularisoimia. Ne ovat osa liberalismia. Ne eivät ole kristinuskosta lähtöisin.
When you agree that there should be limits placed on speech – any limits at all – you are agreeing that speech should be policed, and that this policing of speech should be enforced in some manner. You are agreeing that there must be (indeed always is, whether we like it or not) an inquisition.
The only question is whether we will have a good inquisition or an evil inquisition.
—Osa nimimerkin Zippy kommenttia johonkin Orthospheren artikkeliin
Länsimainen yhteiskunta on tällaisen ideologisen gangbangin kohteena täysin ansaitusti ja tasan siitä syystä, että se palvoo yksilöä kaiken mittana.
Yksittäiseltä kristityltä ei kukaan kysy, että mitä hän haluaa, tai kiinnostaako hänen kärsiä siitä, että muut ovat menettäneet järkensä. Kunhan ensin katsoo itse, ettei ole osallinen samoista harhoista. Siinäkin on tarpeeksi tekemistä. Oikeastaan erittäin paljon tekemistä. Sen jälkeen tulee se kysymys, että tavoitteleeko Jumalan tuntemista olosuhteista riippumatta, vai pitääkö tärkeämpänä miellyttävää maallista elämää tai sen perään haikailemista.