Tämä keskustelu pysäytti minutkin sen seinän eteen, että millainen “luterilainen” itse olen, josko luterilainen ollenkaan.
Kristillinen pohja minkä kansakoulusta sain oli tietenkin opetussuunnitelman ja kastekirkkokuntani mukaisesti ev-lut. Mutta tuon hienon ja kauniin opetuksen anti, minkä silloisen koulunjohtajan vaimo meille alakoulunopettajana antoi, oli muistojeni mukaan paljon laajempi ja kauniimpi, kuin rationalistiseksi, sisäsiistiksi ja liki putipuhtaaksi ratio-sosiaalisuudeksi puserrettu nykyoppi.
Sain kuitenkin Raamatusta jo tuolloin paljon laajemman ja sekä historiallisemman että mystisemmän kuvan, ja sen verran sympaattisen käsityksen niin juutalaisista kuin kolmesta krist. kirkkokunnasta kat. ortod. ja lut, että ajattelin jo silloin, että olemme saman Isän poikia ja kaikki pohdinnoissaan viisasta kristillisyyttä rakentavia. Niin, juutalaisetkin - heitähän saamme kiittää Vanhasta Testamentista ja Jeesuksen ihmisolemuksesta.
Muistan että lapsena minulle oli kauhea pettymys, kun kuulin, ettei Luther löydykään raamatusta, hän ei ollutkaan VT:n patriarkka eikä UT:n apostoli?
Aikuisena tuli joissakin kipukohdissa pohdiskeltua, että oliko edes sen isompi auktoriteetti, kuin nykyiset yliopiston ryppyotsaiset eksegeetit, jotka analyyseissaan ovat kuin pikkupojat, jotka tehtyään partaterällä paloittelun rotan aivoihin ihmettelevät, ettei sieltä älyä löytynytkään. Ja onhan meilla eksegeettien lisäksi loistvia kosmologeja ja fyysikoita, jotka eivät myöskään ole onnistuneet löytämään Jumalaa. Paljonko Martti latasi ihan omiaan? Miten sijoittuu Abrahamin, Mooseksen, Johanneksen tai Paavalin ajatusten suhteen?
Olen siis yleiskristitty, jos kristityksi kelpaava lainkaan, syntinen paskiainen. organisatorisesti ev-lut kirkonkirjoissa.
Mutta…