Todella erikoista. Minusta Raamatun käsitys juutalaisista on hyvin kriittinen, ja hyvällä syyllä. Jos tarkoitat “juutalaisilla” Vanhaa Liittoa niin se on tietysti asia erikseen.
Läpi koko Raamatu, toki.
Mutta myös Uusi Testamentti, jos ajatuskulku on lainkaan sellainen, että ennemmin kuin näkee heidät “Juudas-pettureina” tai “Jeesuksen vainoajina”, näkee heidän merkityksensä -juuri näissä rooleissaan- erittäin tarpeellisina Jumalan käyttäminä pääesiintyjinä . Siinä jumalaisessa näytelmässä, mikä pääsiäisenä 2000v sitten läpi vietiin ja mikä johti kristinuskon ytimeen:
Jeesuksen sovituskuolemaan ristillä, mikä on maailman pelastus ja ihmisten syntien sovitus.
Oliko Juudas petturi, vai ohjattu tekemään hirveä teko, mikä kuitenkin tähän kokonaisuuteen tarvittiin, mutta mikä aiheutti hänelle itsemurhaansa johtaneet tunnontuskat. Juudas oli tarvittava toimija, ja toinen uhrilammas.
Oliko Longinus paha, vai velvollisuutensa ja käskynsä täyttänyt sotilas, erittäin tärkeä toimija, joka keihäällään viimeisenä lopetti Jeesuksen ihmisolemuksen elämän - ja toteutti Jumalan suunnitelman - minkä me kaikki syntiset tarvitsemme.
Juutalaiset on otettu Raamatussa Jumalan omaisuuskansaksi, ja meidät kristityt on hengellä tehtävällä sydämen ympärileikkauksella oksastettu siihen samaan puuhun, samaan omaisuuskansaan. Jeesuksen sovituskuoleman tarvitsemme kaikki.
Israel, kansa mikä töpeksii, tappaa ja tappelee, ahnehtii ja aina välillä muistaa kääntyä Jumalan puoleen, on esimerkkikansa. Me olemme aivan samanlaisia, yhä nykyään kuin 3000 tai 2000v sitten, langenneita ihmisiä töpeksivässä kansassa. Ainakin löydän itseni ja ellen tekoni, niin ajatukseni myös kaikesta siitä pahuudesta, mistä Raamattu (juutalaisesta)kansasta kertoo.
2 tykkäystä
Jos juutalaisilla tosiaan tarkoitat nykyjuutalaisia ihan laidasta laitaan, niin omaisuuskansa-tulkintasi on kyllä sopusoinnussa 1800-lukulaisen uusprotestantismin kanssa. Mutta olet aikaisemmin osoittanut kiinnostusta ortodoksian suuntaan, ja siellä päin hyväksytään vain juutalaisten (eli Saatanan synagogan) täydellinen kääntymys ja kristinuskon varaukseton omaksuminen ilman mitään messiaanis-juutalaisia höpinöitä. (Meillähän on valitettavasti luovuttu juutalaisten evankelioimisesta, mutta uskon, että siihen vielä palataan, jahka kirkkomme ryhdistäytyy.) Erityisesti Venäjällä ja Ukrainassa - Palestiinasta puhumattakaan - on sellaisia ortodoksisia seurakuntia, että jos sinne menisit vaikkapa jonkinlaisin “kristillis-sionistisin” tunnuksin varustautuneena, niin veikkaanpa, että suitsutuksen laukaisema astmakohtaus olisi terveyshuolistasi vähäisin.
Jospa pystyisimme keskustelemaan mielipide-eroavaisuuksistamme rauhallisemmin kuin yleensä.
Tämä foorumihan on sellainen tietyn perinteen kehto että kun täällä uskaltaa kirjoittaa että kirkon opetus seksuaalisuudesta on ehkä vähän vinksallaan ollut jo monta vuosisataa, niin täällä on useita kirjoittajia jotka hyökkäävät kimppuun välittömästi ja jo tulee arviota siitä kuinka perinteistä seksuaalisuuteen suhtautumista muuttava ei ole edes kristittykään.
Kuitenkin nämä muutamat aiheet ovat tiettyjä perinteisiä näkemyksiä kannattavien joukossa sellaisia että niitä saa arvostella kirkossa miten vain, ja se tapahtuu “oikean kristinuskon nimissä”, yhtäkkiä ne jotka puolustivat kirkkoa eivät enää sitä tietyissä asioissa puolustakaan.
Näitä ovat seksuaalikysymyksissä “konservatiivisemman kannan” edustajien joukossa yleensä juutalaiskysymys, uskontojen välisen dialogin avautuminen yleensäkin ja liturgian muoto.
Se on kuitenkin se kirkko, jota uudenlaista opetusta seksuaalikysymyksissä kannattavat yrittävät horjuttaa, määritellyt myös nämä asiat kristityille tärkeiksi oppia ja ymmärtää. Sitä kirkkoa saattaisi kannattaa kunnioittaa näissäkin kysymyksissä.
Kaikilla meillä taitaa olla omat markkerimme mitä pidämme oikean kirkon merkkeinä. Onko oikein pitää tämänhetkistä kirkkoa aivan kokonaan oikeassa suunnassa olevana? Millä perusteillä kirkkoa oikein voidaan ohjata pysymään oikeassa suunnassa?
Inhimillisesti ajatellen suunnan jatkuva tarkistaminen tapahtuu aina riitojen ja erimielisyyksien kautta.
Minä olen rauhallinen kuin rhododendron.
Kun tästä topiikista on näköjään uusi ketju perustettu (olisi voinut jäädä perustamattakin), niin pistetäänpä tämmöinen mietelmä.
Juutalaisten kokonaisvaltainen kääntyminen tulee olemaan suurenmoinen eskatologinen spektaakkeli ja varma merkki aikojen lopun lähestymisestä. Juutalaisten silmiltä poistetaan side ja he tulevat vihdoinkin tunnistamaan todellisen Messiaansa, tosin vuosituhansia myöhässä. Mutta sitä ennen tapahtuu paljon huomionarvoista, kuten nyt esimerkiksi Antikristuksen ilmestyminen.
Kannattaa muistaa, että myös Antikristus – joka on aivan yhtä todellinen ja historiallinen hahmo kuin Kristuskin – tulee olemaan inhimillisen syntyperänsä puolesta israelilainen (siis juutalainen) kuten Kristuskin oli. Ties vaikka olisi jo syntynyt. Antikristuksensa johdolla viimeisten päivien juutalaisuus, ennen ko. kansan enemmistön siunattua kääntymystä, tulee näyttelemään (ja näyttelee jo, on näytellyt jo pitkään, jos minulta kysytään) tuhoisan antikristillistä roolia maailmassa.
Juutalaisten paluu historialliseen kotimaahansa on sekin yksi viimeisten aikojen alun kiistattomia merkkejä. Minä en kuitenkaan vielä tässä vaiheessa menisi daavidintähtilippuja heiluttelemaan. Tämmöistä harjoittavilla harhaan johdetuilla kristityillä ”Israelin ystävillä” saattaa olla edessään ikävä yllätys. Katkelma Père Emmanuel (Andrén) teoksesta La Sainte Église (1884), käännös minun:
Mihin [paikkaan] Antikristus siis perustaa uuden kulttinsa? Pyhä Paavali puhuu Jumalan temppelistä, mutta pyhä Irenaeus, lähes apostolien aikalainen, tarkentaa ja mainitsee Jerusalemin temppelin, joka pitää rakennettaman uudelleen. Ja juuri se tulee olemaan tuon kauhistuttavan uskonnon keskuspaikka. Pyhä Johannes kertoo meille vielä, että Pedon kuva tullaan pystyttämään kaikkialle maailmaan ihmisten palvottavaksi (Ilm. 13:15).
Myönnän hiukkasen hätkähtäneeni, kun tässä vuosikymmen tai puolitoista sitten näin televisiosta, kuinka joku amerikkalainen (mikä muukaan!) ”evankelista” meuhkasi Jerusalemin ns. Itkumuurin edustalla vaatien repimään Temppelivuorella nykyään sijaitsevat moskeijat maan tasalle ja aloittamaan välittömästi juutalaisten temppelin uudelleen rakentamisen. Onkohan näitä enemmänkin liikkeellä? Toivottavasti ei tällä forkalla kuitenkaan.
Minäkään en sen kummemmin ole intoilemassa juutalaisten asemasta kristinuskossa, mutta laitan nyt ihan vaan monipuolisuuden vuoksi tähän vähän tekstiä omasta näkökulmastani.
En lähde itse erottelemaan mikä on vanhaa Israelin uskontoa ja mikä nykyjuutalaisuutta ja mikä kaikki on jotain siltä väliltä.
Ajattelen niin että juutalaisten vastaanottama Jumalan ilmoitus on edelleen pätevää ja validia myös kristinuskossa, Kristuksen inkarnaatio ei kumoa mitään mitä ennen sitä juutalaisuudessa tultiin tuntemaan jumalallisista asioista. Toki Kristuksen valossa moni asia aukeaa selvemmin, mutta Kristus on löydettävissä myös juutalaisuuden vastaanottamasta ilmoituksesta useilla tavoilla.
Tämän vuoksi pidän juutalaisuutta hyvin kunnioitettavana ja monilla tavoin “yhtä arvokkaana” uskontona kuin nykyistä kristinuskoa, vaikka en tällaista järjestykseen asettelua kaipaakaan tässä yhteydessä.
Itse en usko että lopun aikojen juutalaisten kääntymys tulee olemaan mikään spektaakkeli, niin kuin en usko että esim. Fatiman Neitsyt Marian ilmestysten ennustama kirkon rappio tulee olemaan mikään spektaakkeli. Asiat tapahtuvat ulkoisen julkisivun takana, kukin porukka julistaa julkisuuskuvallaan olevansa oikeassa ja että heidän maailmankatsomuksensa ja vakaumuksensa on oikea totuus. Samaan aikaan saatetaan olla missä sattuu totuuden suhteen ja julkisivun takana tapahtua mitä vain.
Kääntymykset tapahtuvat sydämissä, ja totuuden teot eivät tule esille niinkään uskonnollisessa toiminnassa kuin arjen oikeamielisissä ja laupeissa teoissa.
Voi olla että joku juutalaisryhmittymä vielä kasaa uuden temppelin Jerusalemiin, se tuskin on mikään ihme.
Voi olla myös että pedon lukuja löytyy kaikkialta, mikä se sitten ikinä onkaan.
Itse sanoisin näin että jos kristityt lakkaavat lukemasta Raamattua niin että asettavat itsensä aina siihen asemaan, mikä yleensä kuvataan juutalaisten väärinymmärryksenä ja sokeina tapojen noudattamisina mihin Jeesus lähtee antamaan parantavia neuvoja, ollaan kohta tilanteessa että kristitty julkisivu on kyllä kirkas niin kuin aina, mutta luopumus tapahtuu hiljaa sisälläpäin.
Jeesus ei opasta Raamatussa ainoastaan tottumukseen ja uskomuksiin jämähteitä juutalaisia vaan kaikkien aikojen ja kulttuurien ihmisiä. Usko Kristukseen on jatkuvaa lähtemistä, lähtemistä omalta mukavuusalueelta, lähtemistä omista ajatuksista, lähtemistä omasta vakaumuksesta.
Ehkä kristityt ovat jo rakentaneet oman Antikristuksen merkkinsä symboliselle temppelivuorelle. Ja ehkä juutalaisten tarvitsee rakentaa oma temppelinsä uudelleen löytääkseen lopulta todellisen rauhan.
On toki ja ihan perusjuttua tietyissä piireissä. Ja taitaa syy olla juuri tuo esittämäsi. Viimeiset tapahtumat vaativat temppelin olemassa oloa.
(Tämä poikkeaa tietysti paljon vanhaprotestanttisesta katsannosta, jossa Jumalan temppeli on kristillinen kirkko. Jos en oikein väärin muista, niin tuollaista ajattelua oli keskiajallakin olisiko ollut radikaalifransiskaanien parissa.)
Näin minä ajattelen, tarkennuksena vielä että kirkko on Kristuksen ruumis, joten ei se ihan kokonaan tyhjene käsitteenä kirkko-organisaatio-käsitteeseen, ja ehkäpä sinne Jerusalemin temppelivuorelle vielä jonain päivänä kohoaa (rappioituneen) kristillisen yhteisön kirkko, siinä olisi sitten temppeli Antikristuksen merkkeineen.
Kirkkoa eivät Helvetin portit voita, mutta tähän totuuteen ei kannata tuudittautua eli tulla samanlaiseksi tapainpalvojaksi kuin ne monet Raamatussa Jeesuksen ohjeistamat juutalaiset.
Tai ehkä oikealla Temppelivuorella on jo antikristuksen temppeli ja puolikuun sakarat ovat pedon sarvet.
1 tykkäys
ajatellaanko ortodoksian suunnassa tosiaan näin? UT:ssa lienee kyllä nuo sanat, mutta onko se niiden lauseiden merkitys ja sisältö on mielestäni arveluttavaa.
Michelangehan on katolilainen eikä ortodoksi. Ortodoksit eivät spekuloi viimeisillä tapahtumilla. Ne näkevät, jotka elävät silloin.
2 tykkäystä
Googlettele vähän ortodoksisia isiä tästä aiheesta. Aloita vaikkapa jakamattoman kirkon aikaan kuuluvan p. Johannes Chrysostomuksen juutalaisaiheisista saarnoista. Minusta ne ovat hienoja.
Ja juu, kuten Mauriina tuossa ylempänä totesikin, minä itse en ole ortodoksi.
juuh, tarkoitukseni ei ollut väittää sinua ortodoksiksi, vaan käytin kommentissasi käyttämääsi sanamuotoa “ortodoksian suunnassa” ilman lainausmerkkejä…
Kun autuas Kultasuu tuli ylempänä puheeksi, pistetäänpä niitä famöösejä juutalaisvastaisia saarnoja.
Vaikka jossain edeltävässä viestissäni vihjasin, että tietty “judaisioiva” kristinuskon tulkinta on 1800-luvun uusprotestantismin peruja. No, niin se nykymuodossaan onkin, mutta kirkon tietyissä osissa on alusta saakka esiintynyt vahvaa kiusausta siihen. Näin oli myös Chrysostomuksen aikana, ja juuri näitä puoljuutalaisia tendenssejä vastaan kaunopuheinen piispa suuntasi ankarat saarnansa. Myös oman aikamme “yeshuiitat” voisivat oppia niistä yhtä ja toista (vaikka tuskinpa oppivat).
Pistän tähän pari makupalaa. Paikoitellen Chrysostomuksen kieli on ehkä kovempaa kuin nykyään olisi suotavaa, enkä minäkään välttämättä käyttäisi samoja sanoja, mutta itse viesti ei vanhene eikä sitä mielestäni ole syytä mitenkään “päivittää”:
(5) What is this disease? The festivals of the pitiful and miserable Jews are soon to march upon us one after the other and in quick succession: the feast of Trumpets, the feast of Tabernacles, the fasts. There are many in our ranks who say they think as we do. Yet some of these are going to watch the festivals and others will join the Jews in keeping their feasts and observing their fasts. I wish to drive this perverse custom from the Church right now. My homilies against the Anomians can be put off to another time, and the postponement would cause no harm. But now that the Jewish festivals are close by and at the very door, if I should fail to cure those who are sick with the Judaizing disease. I am afraid that, because of their ill-suited association and deep ignorance, some Christians may partake in the Jews’ transgressions; once they have done so, I fear my homilies on these transgressions will be in vain. For if they hear no word from me today, they will then join the Jews in their fasts; once they have committed this sin it will be useless for me to apply the remedy.
[- -]
But do not be surprised that I called the Jews pitiable. They really are pitiable and miserable. When so many blessings from heaven came into their hands, they thrust them aside and were at great pains to reject them. The morning Sun of Justice arose for them, but they thrust aside its rays and still sit in darkness. We, who were nurtured by darkness, drew the light to ourselves and were freed from the gloom of their error. They were the branches of that holy root, but those branches were broken. We had no share in the root, but we did reap the fruit of godliness. From their childhood they read the prophets, but they crucified him whom the prophets had foretold. We did not hear the divine prophecies but we did worship him of whom they prophesied. And so they are pitiful because they rejected the blessings which were sent to them, while others seized hold of these blessing and drew them to themselves. Although those Jews had been called to the adoption of sons, they fell to kinship with dogs; we who were dogs received the strength, through God’s grace, to put aside the irrational nature which was ours and to rise to the honor of sons. How do I prove this? Christ said: “It is no fair to take the children’s bread and to cast it to the dogs”. Christ was speaking to the Canaanite woman when He called the Jews children and the Gentiles dogs.
(2) But see how thereafter the order was changed about: they became dogs, and we became the children. Paul said of the Jews: “Beware of the dogs, beware of the evil workers, beware of the mutilation. For we are the circumcision”. Do you see how those who at first were children became dogs? Do you wish to find out how we, who at first were dogs, became children? “But to as many as received him, he gave the power of becoming sons of God”.
Seuraavassa linkit saarnoihin kokonaisuudessaan:
http://www.tertullian.org/fathers/chrysostom_adversus_judaeos_01_homily1.htm
http://www.tertullian.org/fathers/chrysostom_adversus_judaeos_02_homily2.htm
Nuorempana luin ameriikkalaisen romaanin lopunajoista: Seitsemän viimeistä vuotta (Carol Balizet). Muistaakseni siinä temppelin rakentaminen uudelleen liitettiin juuri antikristuksen tuloon.
Ajatus on ollut se, että kirkko on kokonaisuudessaan tuo temppeli. Ja sen johdossa sitten on tuo antikristus. Siitä ajatus paavista.