Hesarilta melkoinen klikkiotsikko, mutta asiavirheitä en jutusta löytänyt, vaan pidän sitä varsin asiallisena. Kirkkokuntien välisiä oppierojakin käsitelty siihen sävyyn, että ainakin peruskoulun oppimäärä aiheesta on hallussa.
Olen itse mukana kontaktihenkilönä kampanjassa, eli valmiina keskustelemaan kampanjaan yhteyttä ottaneen, kristinuskosta kiinnostuneen henkilön kanssa. Asuinalueeni paikallisseurakunta on mukana kampanjassa. Ymmärrän kritiikin, jota luterilaisuuden piiristä asiaan kohdistuu. Ajattelen kuitenkin, että asia on niin iso ja tärkeä, että on parempi olla mukana vaikka vähän epätäydellisessäkin toiminnassa, kuin nillittää opillisista yksityiskohdista ja haudata talenttinsa.
Jutun kirjoittaja on Samuli Suonpää - muistaakseni Kirkko ja kaupunki lehdestä myös tuttu.
En jaksanut lukea tekstiä loppuun. Ei sitten selvinnyt, että mikä oli se VYYHTI joka PAISUI. Äkkiseltään näytti siltä, että juttu yrittää taklata kampanjaa siihen liittyvillä rahankäyttöongelmilla, epäluterilaisella opetuksella sekä sillä, että kampanja ei käsittele homoseksuaalisuutta.
Tutustuin vihkoseen joka tuli kotiin. Mitään kontaktia kampanjaan ei muuten ole eikä kukaan ole pyytänyt mihinkään tehtävään.
Vihkosessa olevat henkilöt ja heidän todistuksensa tai elämäntarinansa ovat ihan hyviä.
Sen sijaan sen jälkeen seuraava opetusosio on vihkosessa hyvin paljon ratkaisukristillistä tekstiä. Kirkot ja seurakunnat esitetään yleisesti paikoiksi jonne kehotetaan menemään. Opetus on kuitenkin yhteiskristillistä, luterilaisuus ei juurikaan näy. Kasteesta ei mitään, ehtoollisesta ei mielestäni oikeata eikä riittävää kuvausta.
Selvä vaikutelma on että opetuksen ovat laatineet pääasiassa amerikkalaista herätyskristillistä agendaa ajavat tahot.
En tiedä, muuttuuko kuva sitten kampanjan tilaisuuksissa, nettimateriaalissa tai yhteydenotoissa.
Vihon perusteella ymmärrän että esim Sley puuttuu kampanjan taustavoimista. Kuten ennenkin näissä missioissa.
Samuli Suonpää viimeksi parisen viikkoa sitten irvaili IRRTV:n hallussa olevaa AlfaTv:tä, ensimmäisen toiminnanjohtaja Hannu Haukka on myös AlfaTv:n hallituksen johdossa. Suonpää jatkaa samaa linjaa, johon totuin jo 30 vuotta sitten Sfnetin kristinuskon keskustelupalstalla, jolloin hän oli teologian opiskelija. Opinnot eivät valmistuneet, mutta Suonpää on jatkanut toimittajana määräaikaisina jaksoina mm Kirkon tiedotuskeskuksessa, josta hän joutui lähtemään reilu vuosi tai pari sitten Horisontin toimittajan pestistä. Sittemmin hän on kirjoitellut milloin mihinkin, nyt Hesariin pari kertaa.
Itse Se löytyi -kampanjasta sitten. Näitähän Irrtv on järjestänyt muutaman vuoden välein useamman kerran Suomessa ja joka vuosi useita ulkomailla, etupäässä Venäjällä ja Ukrainassa viimeksi ehkä vuosi sitten. Kampanjat ovat taitavasti organisoituja ja palautteena niistä tulee massoittain myönteistä kiinnostusta, toivottavasti Suomessakin. Itse en muilla tavoilla ole osallistunut, paitsi tukemalla taloudellisesti ja käymällä tilaisuuksissa, varsinkin ensi perjantaina Vuosaaren Kuninkaanillan tilalla kun on Se löytyi -tilaisuus, kuten pari viikkoa sittenkin. Vuosaari taitaa olla Helsingin seurakuntayhtymässä ainoa kampanjaan osallistuja. Vantaalla omassa seurakunnassamme on järjestetty rukousavustajakoulutus yhdessä Kansan Raamattuseuran kanssa.
Nyt perjantaina Vuosaaressa on paikalla puhumassa Irrtv:n evankelista Ari Talja ja musisoimassa entinen Nokiamission ylistysjohtaja Heikki Uusikylä. Odotan tilaisuutta päästä heitä kuuntelemaan innolla. Heikki on kiertänyt aiempinakin vuosina Arin kanssa eripuolella Suomea Irrtv:n evankeliointitapahtumissa, mutta en ole päässyt paikalle. Mitään materiaalia ei saatu postilaatikkoon markkinointieston takia, mutta uskon materiaalin olevan yhteiskristillisellä pohjalla hyvää.
Ok, luepa loppuun ja voit kommentoida analyysiani sitten. Ei tarvitse olla samaa mieltä!
Henkilökuvat olivat ihan hyviä minustakin.
Luterilainen evankeliointimissio olisi hyvä juttu. Harmi ettei kirkkomme kunnolla satsaa sellaiseen.
Missiotilaisuuksia on yksi iso yhteinen per maakunta, plus kullakin seurakunnalla omiaan. Uskoisin, että seurakuntien itse järjestämissä missiotilaisuuksissa kyllä näkyy se, minkä seurakunnan versiosta on kysymys. Kontaktihenkilökoulutuksessa ei ole edellytetty seuraamaan tiettyä kaavaa tai kielletty vastaamasta kysymyksiin oman vakaumuksensa mukaisesti. On puhuttu vain yleisesti siitä, että Se löytyi -kampanjalla ei ole kantaa tiettyihin asioihin. Tulkitsen tämän niin, että teen selväksi, että vastaus ei edusta kampanjan virallista kantaa.
Amerikkalaishenkisessä herätyskristillisyydessä on ongelmansa, mutta itse pidän tärkeimpänä sitä, että ihmiset löytävät tiensä Jeesuksen luo. Olen sillä tavalla ekumeeninen.
Mainitsisin vielä sen, että kampanjan lasten materiaaliin en ole tutustunut enkä ota siihen kantaa.
Kampanjan nimi on tyhmä. Mikä se? Jos kysyisin, mitä tähän vastattaisiin? Ja kuka löysi? Minä vai Herra? Vai onko viittaus johonkin eksyneeseen lampaaseen?
Olen törmännyt kampanjan vapaaehtoisiin ja tapahtumamainoksiin siellä täällä, mutta kun en tykkää sellaisesta iskelmägospelmusiikista, ei tule mentyä. En muutenkaan tiedä, kuinka moni vartavasten menee jotain kristillistä laulajaa kuulemaan, jos ei ole jo kristitty.
Asenteeni on penseä. Kampanjan estetiikka on väärä.
Missiokirjan lähes jokaisen tarinan otsikko on muotoa: löysin x. Armon, rauhan, omanarvontunnon, tarkoituksen… millaista näkökulmaa kukin nyt haluaa ottaa esiin. Ihmiseltä voi olla hukassa niin moni asia, ja niin moni asia voi löytyä, kun tulee Jeesuksen omaksi. Mutta ei eksyneen lampaan tulkintakaan huono ole. Aika puhutteleva itse asiassa.
70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa oli luterilaisessa kirkossa kampanja Se löytyy. Mukana oli paikallisseurakuntia ja herätysliikkeitä, mm. Kansan Raamattuseura ja Kalevi Lehtinen. Voi olla että kampanja käytiin vain pääkaupunkiseudun tai Helsingin seurakuntayhtymän alueella, itse en siihen millään lailla osallistunut. Näin vain ulkomainoksia, joita ihmettelin.
Olipa nimi mikä vain, mielestäni tällaisia kampanjoita tarvitaan etenkin nyt maallistuneena aikana. Koska luterilainen kirkko ei näitä enää järjestä, on hyvä että muut järjestävät. Kampanjasta on haluttu karsia kristittyjä erottavat asiat ja keskittyä yhdistäviin asioihin, evankeliumin julistamiseen, uskoon ja Raamattuun. Vaikka joku ajattelisi toisella tavalla, ei voida mennä sanomaan, että väärin sammutettu, väärin julistettu, kun arvostelijat itse eivät yleensä tee mitään asioiden edistämiseksi.
Huomaan sen vähemmästäkin. Estetiikka on toisarvoinen asia kuten kulttuurierotkin. Toimintatapoja, käytäntöjä ja näkemyksiä on erilaisia. Silti löytyy myös yhdistäviä tekijöitä ja näihin kampanja pyrkii keskittymään.
Se löytyi -vihkonen neuvoo sanasta sanaan, miten “Jeesus kutsutaan elämään”, ja lupaa sitten elämän muuttuvan. Otsikon “Mitä tapahtui kun kutsuit Jeesuksen elämääsi” otsikon alla luetellaan sinänsä oikeita Raamattuun perustuvia kristinuskon totuuksia.
Ongelma on, että fokus ei ole Jumalan teoissa vaan kaikkea peilataan siihen ihmisen ratkaisuun, hetkeen kun “hän päättää kutsua Jeesuksen”. Kristinuskossa ratkaiseva subjekti on kuitenkin aina Jumala ja ihmisen osa on vastaanottaa hänen lahjansa ja ylistää häntä.
Ratkaisun hetki ja ihmisen elämän etukäteen määritelty muuttuminen ovat vihkosessa pääroolissa.
Tämä ei ole “ekumeniaa” vaan jotain muuta.
Itsekin ajattelen että hyvä kun Jeesuksesta puhutaan ja kampanjalla voi olla myönteisiä vaikutuksia.
Mutta luterilaisena en voi esim tuon esitetyn mallin takana seistä.
Voin kuvitella että jos matalamman profiilin kristitty tarttuu vihkoon ja jaksaa lukea kokonaan sen, hän voi saada aika hämmentävän kuvan uskosta ja varsinkin kokea omaa vähemmän kaavamaista tarinaansa pidettävän aika onnettomana kuvatun ratkaisu- ja muutosmallin rinnalla.
Tavoittaminen ja täysin vieraantuneille, ehkä eri uskontoja oppineille, puhuminen ei ole helppo laji. Yritystä tässä on, mutta en pidä kovin onnistuneena tulosta. Ehkä hyvin tiivistetty “opetus” ja kutsu kristittyjen yhteyteen olisi parempi. Julkkisten ja muiden ihmisten kasvot ja sanat on hyvä koukku kyllä. Mutta kuten edellisissäkin missioissa, kysymys nousee, mihin ihmiset lopulta sitoutuvat, mitä sen jälkeen kun kiinnostus herää tai “ratkaisu” on tehty.
Kuten kirjoitin aikaisemmin, lut kirkko voisi satsata evankeliointiin paljon enemmän.
Kaste ja ehtoollinen ovat kristinuskossa todella tärkeitä. Kun ne ohitetaan kokonaan tai melkein, uudeksi sakramentiksi näyttää nousseen ihmisen ratkaisu.
Jeesusta ja Jumalan suuria tekoja julistetaan kyllä päivittäin lut seurakunnan eri tilanteissa. Joka sunnuntai tullaan Jeesuksen luo, aterialle. Uskontunnustus lausutaan julkisesti. Ongelma on että niin paljon on ihmisiä jotka eivät tule mukaan. Tähän pitäisi tarttua.
Usko ja löytäminen ovat näitäkin tärkeämpiä. Kaste ja ehtoollinenkin ovat, mutta näiden jälkeen. Ilman uskoa ne jäävät merkityksettömiksi. Ohittaminen on tietoinen valinta. Ei ole haluttu jakaa kristikansaa tämän kampanjan kohdalla, vaan hakea yhdistäviä tekijöitä. Ja onhan kaste ja ehtoollinen kaikilla kirkkokunnilla, näkemykset niistä vain eroavat hiukan. Itselleni, kuten useimmille kampanjaan osallistuville nämä eivät ole kynnyskysymys, eikä varsinkaan yhteiskristilliselle kampanjan perustajalle Irrtv:lle.
Selasin Suonpään HS-jutun läpi.
Osin ihan ok, mutta hupaisaa on esim tuo homojutun ja Räsäs-jutun liittäminen tähän väkisin.
Ilkka Huhta huomauttaa hyvin että ort ja kat pitävät mieluummin Jeesusta esillä liturgiassaan. Siksi eivät mukana.
Voisi kyllä toivoa sellaistakin että ekumeenisesti vaikka satsattaisiin enemmän siihen miten tärkeää on lähteä näinä aikoina mukaan messuun ja liturgiaan eikä jäädä kotiin ahdistumaan sodanpelossa jne.
Suonpää olisi voinut tasapainon vuoksi kysyä Ville Auviselta miksi Sley ei ole mukana. Ville olisi varmasti arvostanut evankeliointia mutta huomauttanut ongelmista myös.
Tästä kirkon herätysliikkeiden panoksesta ja eroista oli hyvä juttu Seurakuntalaisessa.
Kasteen ja ehtoollisen merkitys katoaa jos niitä edeltää ratkaisu. Ei luterilaisuus sulje uskoa pois sakramenteista, vaan ratkaisun niiden edellytyksenä. Onhan usko kaikkea ratkaisua vastaan, kaikkea sitä vastaan mikä on ihmisestä itsestään, eli usko sulkee pois ihmisen mahdollisuuden löytää Jumala syntiinlangenneneesta luonnostaan käsin.
Ei voi erottaa sakramentteja ja uskoa.
Kuten ennenkin, vääjäämättä tästä erojen ohittamisesta seuraa kallistuminen vapaiden suuntien vedettäviksi. Kampanjan antama kuva Kristuksen merkityksestä ja kristinuskosta on kapea.
Mutta tämä saa riittää osaltani. Ei näissä asioissa kannata nousta barrikadeille vaan toivoa parasta. Täällä klassisen kristinuskon foorumilla on paikallaan silti olla myös kriittinen.
Kyllä nimenomaan voi. Voi ihan hyvin olla saanut kasteen ja ehtoollisen sakramentit, mutta olla uskomatta mihinkään. Ja päinvastoin. Ihminen voi löytää uskon, vaikka ei olisi vielä kastettu tai saanut ensimmäistäkään ehtoollista. Mm nämäkin ovat tämänkin kampanjan kohderyhmää.