Tähän minun on lisättävä se, että tunnen itse asiassa myös yhden henkilön, joka enemmän tai vähemmän identifioituu homoksi (asia on epäselvä), mutta jolla ei itse asiassa ole lainkaan sukupuoli-identiteettiä, eli joka ei samaistu miesidentiteettiin eikä naisidentiteettiin.
Ongelma syntyy tässä. Siitä, että valtaosa uhreista on poikia, ei voi johtaa sitä, että homot tai homoseksuaalisiksi identifioituvat olisivat jotenkin tavallista enemmän pedofiilisia viehtymyksiä omaavia. Yritin tätä selittää muutamaan linkin takana olevaan tutkimukseen perustuen. Homoseksuaalimiehet eivät yleensä viehäty lapsista, eivät pojista eivätkä tytöistä. Sen sijaan heteroseksuaalimiehen viehättyvät suhteessa enemmän lapsista. Mainitsemassani lähteessä tälle esitettiin selitykseksi sitä, että lapsi on karvattomana naisen (tai ehkä: vallitsevan naisihanteen) kaltainen, ei niinkään miehen.
En pidä tällaista henkilöpalvontaa millään tapaa toivottuna. Tuon keskusteluun vain oman panokseni, enkä kaipaa sitä, että panokseni nostetaan jonkinlaiselle jalustalle ja sitä ihaillaan ja makustellaan. Vastaavasti jatkuva jankkaaminen siitä, että “lue se, lue se, lue se” alkaa ärsyttää.’
Samoin ärsyttää tuo “miten niin kirkko voi käyttää eri menetelmiä”… Mutta ehkä sinulla ei siis ole käsitystä siitä, miten joku päätyy [katolisen] kirkon papistoon. Tässä hauska pointti, jossa kommentoidaan myös homoseksuaalisuutta. Tekstin mukaan homoseksuaaleja ei ole kielletty, mutta homoseksuaalisuuden harjoittaminen on.
Papistoon tuleminen on siis pitkä prosessi, joka kestää vuosia. Tämä on tärkeintä huomata: kukaan ei voi itse päättää ruveta papistoon, vaan papistoon valitaan. Kirkolla (piispalla) on puolestaan kaikki valta päättää siitä, kenet hän vihkii ja kenet ei. Piispaa ei voi pakottaa vihkimään ketään papiksi.
Lisäksi tosiaan ennen pappisvihkimykstä taustalla on useiden vuosien aktiivinen osallistuminen seurakuntaelämään ja pappisseminaarin koulutukseen. Koulutus ja erillinen valinta mahdollistavat sen, että kirkko voi muokata ja valita sellaisia kandidaatteja papeiksi, joita se tahtoo, ja siten muokata papiston kokonaisilmettäkin.