Sinähän se aloit puhua miten pedofilius muka poistuu kun homot “karsitaan” pois pappiskoulusta.
Ja jatkoit sen inttämistä vaikka esitin päinvastaisia faktoja.
Mauriinan kommentti homopappien poistamisesta pappien joukosta vastaa kuitenkin sitä ajattelulinjaa, jota roomalais-katolisessa kirkossa on noudatettu pyrittäessä taistelemaan järjestelmällistä pedofiilista seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Hehän ovat nimenomaan pyrkineet vähentämään hyväksikäyttötapauksia sillä, että homot on suljettu pappeuden ulkopuolelle. Tästähän Maxkin on täällä ja edellisellä foorumilla moneen kertaan kertonut: taisteltu on, muutoksia on tehty, pappiskokelaiden kriteerejä on tiukennettu jne. Mitä muutakaan siinä on tehty kuin ajateltu, että kun homot siivotaan pappisseminaareista pois, niin väärinkäytökset vähenevät?
Ilmeisesti tulokset ovat olleet hyviä, kun uusia skandaaleja ei ole samassa määrin tullut, vaan esiin tulevat tapaukset ovat yleensä vuosikymmenien takaisia. Itse ainakin ajattelen, että tämä indikoi sitä, että pedofiilit olivat nimenomaan saman sukupuolen lapsiin himoa tunteneita homopedofiileja, koska valtaosa uhreista on ollut tosiaan poikia.
1 tykkäys
Tämä on ollut KK:n linja. Selostin vain mitä siellä on tehty. Ainoa oma mielipide, jonka ilmaisin, että minusta on toimittu ihan oikein. Sinä aloitit puhumisen vihapuheesta ja homovastaisuudesta, ja rupesit lapsellisesti vääntämään, ettei homoseksuaalisuus ole sama asia kuin pedofilia jne. Tuollainen on ala-arvoista keskustelua.
2 tykkäystä
Pidän sinun ensimmäistä kirjoitustasi, jossa syytit vihapuheesta, ala-arvoisena. Toisia pidän vain huonosti perusteltuina. Silvanuksen kirjoituksiin en ota kantaa. Vastatkoon itse niistä -jos kehtaa.
Pyydän anteeksi. Nuo “homopedofiili” jankkaukset ovat niiiin tyypillisiä homovihamielisillä sivuilla, joten erehdyin pitämään sinuakin sellaisena. Nyt tiedän paremmin, että et väitäkään noita pedofiileja homoiksi, vaikka ihan niin väärin tulkitsin kirjoituksesi.
1 tykkäys
Täytyy muistaa, että seminaareissa on pelkkiä poikia, Tai nykyisin kai aloitetaan seminaari vasta nuorina miehinä. Psykologiset testit koskevat varmaan muutakin kuin homoseksuaalisuutta, mutta homoseksuaalitkaan eivät seminaareihin pääse.
Mitä itse aiheeseen tulee, niin seksuaalinen hyväksikäyttö voidaan kyllä poistaa papiston keskuudesta ja on aika hyvin poistettukin, mutta samoilla keinoilla sitä ei ole mahdollista poistaa yhteiskunnasta yleensä. Selibaatti ei ole tässä mikään tekijä.
Varmaankin siksi, että yhteiskunta ei voi ennaltaestävästi valikoida potentiaalisia riskiyksilöitä ja sulkea heitä ulkopuolelle. Kirkko tietysti voi. En usko, että se voi täysin onnistua, mutta tähän asiaan on varmasti viime aikoina kiinnitetty huomiota aivan eri tavalla kuin aiemmin.
No tietenkin se voi toimia eri tavalla. Pappien pitää käydä seminaari, he ovat hyvin valikoitu joukko. Heidän pitää ( näissä rikostapauksissakin olisi pitänyt ) elää selibaatissa ja omistautua hengelliselle elämälle. He ovat tavallaan erossa maallisesta yhteiskunnasta. Eli papistosta ja sääntökuntalaisista tämä vioidaan kitkeä pois ihan eri tavalla kuin sekulaarista yhteiskunnasta.
Toinen asia ovat sitten lastenkodit, orpokodit, sairaalat ja koulut, mutta niissäkin voidaan olla tarkkoja työntekijöiden suhteen samalla tavalla kuin sekulaarissa yhteiskunnassakin pitää olla.
Valikoimalla papistoa tarkemmin. Se voi myös valvoa papistoa tarkemmin, kuin yhteiskunta yleensä ihmisiä. Sen ei tarvitse käydä työmarkkinaoikeusprosesseja erottaakseen papin jne… Käsittääkseni näihin on otettu niin jyrkkä kanta, että pelkkä epäilyn esittäminen vie pappisoikeudet välittömästi. Ne joko palautetaan tutkinnan jälkeen tai ei palauteta. Tämä ei olisi mahdollista jonkun opettajan tai nuoriso-ohjaajan suhteen.
1 tykkäys
Tähän minun on lisättävä se, että tunnen itse asiassa myös yhden henkilön, joka enemmän tai vähemmän identifioituu homoksi (asia on epäselvä), mutta jolla ei itse asiassa ole lainkaan sukupuoli-identiteettiä, eli joka ei samaistu miesidentiteettiin eikä naisidentiteettiin.
Ongelma syntyy tässä. Siitä, että valtaosa uhreista on poikia, ei voi johtaa sitä, että homot tai homoseksuaalisiksi identifioituvat olisivat jotenkin tavallista enemmän pedofiilisia viehtymyksiä omaavia. Yritin tätä selittää muutamaan linkin takana olevaan tutkimukseen perustuen. Homoseksuaalimiehet eivät yleensä viehäty lapsista, eivät pojista eivätkä tytöistä. Sen sijaan heteroseksuaalimiehen viehättyvät suhteessa enemmän lapsista. Mainitsemassani lähteessä tälle esitettiin selitykseksi sitä, että lapsi on karvattomana naisen (tai ehkä: vallitsevan naisihanteen) kaltainen, ei niinkään miehen.
En pidä tällaista henkilöpalvontaa millään tapaa toivottuna. Tuon keskusteluun vain oman panokseni, enkä kaipaa sitä, että panokseni nostetaan jonkinlaiselle jalustalle ja sitä ihaillaan ja makustellaan. Vastaavasti jatkuva jankkaaminen siitä, että “lue se, lue se, lue se” alkaa ärsyttää.’
Samoin ärsyttää tuo “miten niin kirkko voi käyttää eri menetelmiä”… Mutta ehkä sinulla ei siis ole käsitystä siitä, miten joku päätyy [katolisen] kirkon papistoon. Tässä hauska pointti, jossa kommentoidaan myös homoseksuaalisuutta. Tekstin mukaan homoseksuaaleja ei ole kielletty, mutta homoseksuaalisuuden harjoittaminen on.
Papistoon tuleminen on siis pitkä prosessi, joka kestää vuosia. Tämä on tärkeintä huomata: kukaan ei voi itse päättää ruveta papistoon, vaan papistoon valitaan. Kirkolla (piispalla) on puolestaan kaikki valta päättää siitä, kenet hän vihkii ja kenet ei. Piispaa ei voi pakottaa vihkimään ketään papiksi.
Lisäksi tosiaan ennen pappisvihkimykstä taustalla on useiden vuosien aktiivinen osallistuminen seurakuntaelämään ja pappisseminaarin koulutukseen. Koulutus ja erillinen valinta mahdollistavat sen, että kirkko voi muokata ja valita sellaisia kandidaatteja papeiksi, joita se tahtoo, ja siten muokata papiston kokonaisilmettäkin.
Toivottavasti puutut myös tuohon “homopedofiili” jankkaukseen…
Tästä ei tarvitsisi jankata, koska kyseessä on kaksi eri asiaa. Papistossa on ollut sekä pedofiilejä, että homoseksuaaleja, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin. Australiasta en tiedä, mutta USA:ssa myös suhteellisen nuorten pappien suhteet nuorukaisiin laskettiin mediassa saman pedofiiliskandaalin alle, vaikka kyse oli homoseksuaalisista suhteista.
Tähän yksittäistapaukseen kannattaa tutustua, koska se oli aika keskeisesti esillä mediassa aikanaam
http://www.counterpunch.org/2005/01/29/the-passion-of-paul-shanley/
Tässä minulle tuli vähän sama tunne kuin lukiessani erästä julkaisua “muunsukupuolisuudesta”. EI siis tätä enää yhdeksi sivujuonteeksi enää tähän keskusteluun. Mutta epäloogisuuden ja käsitteellisesti hämäännyksiin tai hämätyksi tulemisen tunne.
Miten voi identifioitua homoksi jos ei identifioidu itse mieheksi tai naiseksi?
3 tykkäystä
Eikö tuo ole aivan selvä juttu. Jos joku ulkonaisesti mies, joka ei koe olevansa mies eikä nainen, tuntee vetoa vain miehiin ole tuon määritelmän mukainen ihminen.
Onko homoseksuaaleilla sitten joku varsinainen miehen identiteetti muutenkaan?
Kun vaikuttaa selvästi siltä, että heidän stereotyyppinen käytöksensä on tehty joko miehen identiteetin ylikorostamiseksi tai sitten halventamiseksi ja lokaan vetämiseksi. Joten ei liene kaukaa haettu päätelmä, että kyse ei ole mistään “omasta”, vaan jostain, mihin on selvästi ristiriitainen suhde.
1 tykkäys
Olisiko se nyt niin hurja ajatus, että tietynlaisiin ammatteihin ja tehtäviin hakeutuu helposti ihan tarkoituksellisesti sellaisia ihmisiä, joita niihin ei kaivata? Esimerkiksi juuri pedofiileja, narsisteja ynnä muita henkilöitä joiden psyykessä tai persoonassa on jotain häikkää, koska kyseisissä tehtävissä he pääsevät sellaiseen asemaan jossa he kykenevät hyötymään haluamallaan tavalla.
3 tykkäystä
No ei ole selvä juttu. Eikö homoseksuaalisuus ole se kokemus, että miehenä tai naisena tuntee vetoa samaa sukupuolta kohtaan? Miten voi tuntea vetoa samaa eli omaa sukupuolta kohtaan, jos kokee tai ajattelee, ettei itsellä ole sukupuolta?
Eli onko homous nyt muuttunut sellaiseksi, että tuntee vetoa siihen, joka näyttää ulkoisesti samalta kuin itse? Jos on pari, joista molemmat näyttävät ulkoisesti miehiltä, mutta toinen kokee olevansa nainen, onko se nyt sitten homopari vai heteropari? Homosuhde vai heterosuhde?
Kaikki tuntuu muuttuvan, sopivassa tilanteessa. Biseksuaalisuuskin tarkoitti aiemmin sitä, että ei ole väliä kumman sukupuolen kanssa haluaa olla tai kumpaan tuntee vetoa. Nyt seksuaalisuuden muuttuminen jossain elämänvaiheessa on “biseksuaalisuutta.”
Ulkoa määrittely lienee tosiaan suht helppoa, ja ehkä Naali lähti siitä ja sisällytti sitten henkilön omankin kokemuksen siihen? Mutta henkilön oma kokemus, jos se on edes pääpiirteissään sitä miten hän itse sen kuvaa, kuulostaa ristiriitaiselta.
1 tykkäys
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että itse(kin) määritän kahden ulkoisesti mieheltä näyttävän suhteen homosuhteeksi.
Mutta tämä ei nyt tunnu sopivan siihen miten homous tai sukupuoli nykyisin määritetään. Että kumpikin on ensisijaisesti “kokemus”. Kyse oli siis siitä miten “identifioidutaan” homoksi jos ei “identifioiduta” jompaankumpaan sukupuoleen.
Mitä vielä tulee asiaan, ja vastauksena omaan kysymykseeni: jos on kaksi ulkoisesti miestä, joista toinen kokee olevansa nainen, kyseessä on minusta homosuhde. Mutta mitä @Origi-Naali sanot tähän?
Juttu vain tuntuu kovin sekavalta. Eikä ihme 
Joskus kokemus on ensisijainen, joskus ulkoinen olemus.