Oma vikasi, mitäs kyselet hankalia. Epäkohteliasta moinen.
Kyllä heillä on miehen identiteetti. Tämän sanon toki ulkopuolisena tarkastelijana, sekä heidän puheidensa kuuntelijana.
Niin, koko kysymys sukupuolesta on todella sekava. Ei siis ihme, että sitä tutkii kokonainen tieteenala (sukupuolentutkimus).
@atte huomautti luokittelutarpeesta. Vaikka äänensävy oli minusta hieman nihkeä ja syyttelevä, tämä on minusta keskeinen kysymys. Missä määrin meidän on tarpeen luokitella ihmisiä? Nämä luokittelut ovat sellaisia, että niitä myös käytetään. Siis: luokitteluja ja määritelmiä käytetään johonkin tarkoitukseen. Normaalissa elämässä sukupuolen keskeinen vaikutus käyttäytymiseen on se, mitä vessaa käytät. Ystävien kesken se vaikuttaa usein myös siihen, kenen kanssa voi olla alasti (tämä on toki suhteellisen suomalainen keksintö, puhun siis siitä, kenen kanssa menet saunaan).
Aten väite siitä, että on luokittelevia ihmisiä ja ihmisiä, jotka eivät luokittele. Tämä väite on ilmiselvästi virheellinen. Jokainen tekee määritelmiä ja luokittelee ihmisiä näihin määritelmiin - usein tiedostamattomasti. He voivat toki olla tietoisia luokittelustaan, ja jossain määrin vaikuttaa siihen, miten luokittelevat (luomalla tietoisesti uusia, epäselviä kategorioita, joiden käyttö normaalielämässä on jotenkin erilaista).
Muistetaanpa, että se termi vaino ei ole käytettävässä sanastossa…
Kumpaan ihmisryhmään siis kuulun, kun noin sanon 
No sinä selvästikin kuulut luokitteleviin ihmisiin, koska tuonkin luokittelun keksit. Joka voisi mennä yhtä hyvin niin, että on kaikki ihmiset, ja ei kukaan. Koska en usko, että sellaista normaalisti kehittynyttä aikuista ihmistä onkaan, joka ei ihmisiä ympärillään millään tavalla luokittele.
5 tykkäystä
En nyt ehdi kaivaa tuota Silvanuksen viestiä esille, mutta minusta siinä ei sanottu henkilön itsensä kokevan suhdetta homoseksuaaliseksi vaan että suhde oli homoseksuaalinen. Sen itse ajattelin heti kahden ulkoisesti mieheksi katsottavan suhdetta joista kuitenkin toinen ei koe olevansa mies. Eli hänen kannaltaan suhde ei siis ole homoseksuaalinen mutta kenties toisen osapuolen ja ulkopuolisen tarkastelijan mukaan sitä on.
Silvanuksen viesti, jonka pohjalta esitin kysymykseni, oli tämä:
Eli ei käy ilmi onko henkilö homosuhteessa, mutta “enemmän tai vähemmän” identifioituu homoksi.
Niin, jos ei ole sukupuoli kokemusta, on vain seksuaali.
1 tykkäys
Anteeksi, en ole taaskaan lukenut koko ketjua, mutta tämä pisti heti silmään:
“After Ford made those allegations, three other men made similar claims, all involving the classes at St. Jean’s. Like Ford, the other three said they immediately forgot being raped or abused. And like Ford, they said they recovered their memories after reading the Globe article about Shanley or with other press coverage of the priests scandal. All four sued the Boston Archdiocese for civil damages, all received monetary settlements, all had the same lawyer, and all were initially listed as victims in the criminal case.”
Tämä on siis kopsattu IDA.n linkittämästä artikkelista. Lyhyt suomennos-
Herra Ford siis väitti että katolinen pappi oli häntä raiskannut väkivaltaisesti. Ford oli samantien unohtanut mitä oli tapahtunut, mutta muisti myöhemmin. Kolme muuta miestä luki lehdestä mitä oli tapahtunut, ja he muistivat siinä yhteydessä että heille oli tehty just samoin. Kaikki neljä vetivät Bostonin arkkihiippakunnan oikeuteen, kaikilla oli sama lakimies, ja kaikki saivat kovasti rahaa.
Punahilkkaa epäilyttää tällainen, että kun joku lukee lehdestä että jotain kauheaa on tapahtunut, hän honaa että “***@¤ mut on raiskattu”. Epäilyksiä herättää sekin, että oivallus tuottaa rahaa.
Punahilkka heittää kehiin uuden argumentin. Oikeasti asia on niin, että eivät suinkaan kaikki ihmiset unohda traumaattisia kokemuksia. Ehkäpä jopa useimmat ihmiset eivät unohda traumaattisia kokemuksia, vaan muistavat ne liiankin hyvin.
Mikä on suhdeluku? Kuinka monet uhrit unohtavat kokemuksensa siksi, että ne ovat sietämättömiä muistaa? Ja kuinka monet muistavat ne liian hyvin?
Punahilkka on jossain törmännyt sellaiseen lukuun kuin yhden suhde kahteen. Tämäkään ei välttämättä ole mikään lopullinen totuus, mutta tähän tarvitaan nyt jokin suhdeluku että saataisiin ajatusleikki tehtyä.
JOS nyt vaikka tämä suhdeluku olisi oikea, senkin perusteella on vaikea uskoa että KAIKKI NELJÄ uhria olivat ensin unohtaneet kaiken ja sitten aikuisina muistivatkin taas kauheat tapahtumat. Uskottavampaa olisi, jos yksi tai kaksi olisivat unohtaneet, ja kaksi tai kolme olisivat muistaneet kaiken koko ajan.
Tässä vielä artikkeli, johon IDA oli linkannut:
http://www.counterpunch.org/2005/01/29/the-passion-of-paul-shanley/
Anteeksipyyntö taas että Punahilkka ei ole lukenut koko ketjua, hiukan pihalla ollaan…
1 tykkäys
Selibaatti ei tätä selitä. Itse oon ollut selibaatissa ihan koko ikäni eikä mitään tuommoista ole ees mielessä käynyt. Ja miksi sitten saamme jatkuvasti lukea uutisista että vanhemmat raiskaavat omia lapsiaan, opettajat oppilaitaan yms. yms.
5 tykkäystä