Tietääkseni liturgisia eroja on. Jumalanpalveluksen kaava ja tavat Sleyn ja evl-paikallisseurakuntien messuissa ovat tarkoituksella hyvin lähellä toisiaan. Lhpk sen sijaan on tehnyt muutoksia näihin verrattuna. Jopa oma virsikirja on ainakin osittain käytössä.
Asia ei ole näin, jos kysyy niiltä monilta jotka voivat osallistua ja myös toimia, vapaaehtoisina tai palkalla, kirkossamme mutta samalla pitävät Sleyn messuja joko omana jp-yhteisönään tai paikkana jossa voi käydä silloin tällöin. Yhteys on todellinen, ja useille meistä Sley on osa kirkon työtä, kirkon lähetysjärjestö.
Katolilaisten saarnan aikainen pyhäkoulu riippuu ihan seurakunnasta ja sen toimintatavoista ja resursseista. Isossa maailmassa järjestetään tietyissä asiaan vihkiytyneissä seurakunnissa myös säännöllisesti kokonaisia lasten messuja, joissa koko liturgia on toteutettu lapsille mahdollisimman virikkeellisellä tavalla. Olen osallistunut, oli aikuisellekin mukavaa vaihtelua.
Helluntailaisilla tuntuu olevan lähes kaikkialla tapana järjestää lapsille toimintaa saarnan aikana. Monesti jopa kahdessa eri ikäryhmässä, niin kuin omassa seurakunnassani on.
Itselle tutuilla ortodokseillakin tällaista liturgian yhteyteen järjestettyä lasten toimintaa on. Se ei tapahdu erityisesti saarnan aikana sillä saarna on melko lyhyt yleensä, jää noin kymmeneen minuuttiin tai alle, ja lapsetkin usein tulevat sen kuuntelemaan. Sen sijaan koko liturgian alkupuolisko ennen ehtoollista on aika pitkä, joten sen ajaksi usein järjestetään lapsille jotain uuden, ison kirkkosalin yhteydessä olevassa vanhassa kirkkosalissa.
Minusta on hyvä että lapsille on ikätason mukaista ohjelmaa/opetusta varsinkin jos seurakunnan saarnat ovat erityisen pitkiä, yli 15 min. tai jos muuten seurakunnan lapsilla on hankaluuksia jaksaa olla kirkossa.
Voisitko olla yleistämättä. Ei ortodoksiselle pyhäkoulutoiminnalle ole mitään kanonisia sääntöjä. Jyväskylässä lasten toiminta on pitkälti vanhempien itsensä järjestämää, toisinaan seurakunnan palkallisissa viroissa olevat avustavat, ja eri lapset ovat eri pituisia aikoja lasten toiminnassa tilassa, johon siis Jyväskylässä kuuluu liturgian laulu. Lapset ovat siis ikään kuin kulman takana. Osa tulee Suureen Saattoon, osa ei. Osa on pitempään eri tilassa, osa ei. Osa kuuntelee saarnan, osa ei. Yleensä lähes kaikki lapset tulevat ehtoolliselle. Ja lapset myös omatoimisesti käyvät liturgian aikana käväisemässä ison kirkkosalin puolella. On vapaus mennä ja tulla.
Sen vielä lisään että omasta mielestä Jyväskylän seurakunnan lapset ovat hieman keskimääräistä villimpiä lapsia, (tai aikuiset keskimääräistä lepsumpia kurinpitäjiä) joten kaikkien hermo lepää kun heillä on mahdollisuus olla varsinaisesta kirkkosalista syrjässä kun keskittyminen alkaa herpaantumaan. Kyse ei ole niinkään Pyhästä Melusta vaan Pyhästä Jumppatunnista.
Seurakuntaliiton juuret kuten STLK juuret ovat Saksassa ja siinä missourilaisuudessa, joka ei ollut jakautunut, ja joka oli saksankielinen. Meidän kirkonmenon kaavassa on rakenteessa ja sanoissa saksalaista vanhaa perimää ja se tuntuu hyvältä.
Herkkä se on varmaan ajatuksena, mutta kun Suuren saaton hetkellä pelmahtaa paikalle useampia villejä lapsia juoksemaan ympyrää ja kiipeilemään kaiteissa niin osalla kirkkoväestä saattaa mennä rukoukset väärään kurkkuun.
Missä tällaisia muksuja on? Pk-seudulla jännin tapahtuma tältä osin, että joku muksu yrittää syödä sähkökynttilää. Nekin muksut, minkä perässä huoltajahenkilö normaalisti juoksee liturgiassa, ovat saaton aikana ihan nätisti.
Sinänsä erikoista helluntailaisen valittaa meluavista lapsista ortodoksikirkossa. Minä möngin muksuna paikallisen helluntaiseurakunnan penkkien alla kesken sunnuntaikokouksen.
Herätyksen tuli lienee sitten poikkeus. Siellä ihan lavalta edestä ohjeistetaan että lasten ei tule liiallisesti häiritä kokousta. Silti (tai nimenomaan sen vuoksi) lapsiperheiden osuus seurakuntalaisista on huomattavan korkea. Tänä vuonna syntyy uusia vauvoja reilun sadan seurakuntalaisen seurakuntaan noin 8 (en ole ihan varma lopullisesta luvusta, jo yhdet kaksoset saapuneet).
0-3 -vuotiaille on salin sivussa Vauvala, josta on ikkunan läpi näköyhteys saarnaavaan pastoriin ja ääni Vauvalaan kuuluu kaiuttimien kautta.
Kokemus ortodoksimuksuista on ajalta jolloin olin ihan wirallisesti ortodoksi. Viimeksi pääsiäisenä kävin toteamassa että samanmoinen meno jatkuu. Onneksi eivät sentään ole yrittäneet syödä sähkökynttilää.
