Itse näen tämän tilanteen tietyiltä osin vastaavana kuin ortodoksinen/katolinen ero, katolinen/luterilainen ero ja muut vastaavat. Syyt ovat erilaisia, mutta eron prosessi, kirkko kirkossa -vaihe ja lopulta erottautuminen ovat hyvin samankaltaisia. Näin on tapahtunut lukemattomia kertoja aikaisemmin ja uskon että näitä tapahtuu paruusiaan asti.
Teologia on toisaalta heikkoa, kyllä, mutta toivon että jokainen ero tuottaa myös jotain uutta näkökulmaa ekklesiologiaan. Anakronistinen erojen käsittely ei ole rakentavaa ja tiettyä anakronistisuutta olen näkevinäni siinä miten 1500-luvun reformaatioita ja niiden jälkeisiä organisaatiomuutoksia on käsitelty teologien toimesta. Lähtökohta on aina se että kipuillaan ns. oikeasta kirkosta lähtemistä, ja lopulta keksitään jonkinlaiset perusteet miksi ero on oikeutettu. Haluaisin tähän jotain tuoretta näkökulmaa.