Tähän ehkä kuuluisi pingata @9x Eli oliko siellä edes vaihtoehtona noudattaa Seinäjoen seurakunnan päätöstä ja siis onko teillä johtokunta tms. joka päätöksen teki?
1 tykkäys
Minua
Minua alkaa @tortoise n tavoin
nyppiä nämä loputtomat keskustelut Sleyn tiimoilta, ne kun eivät johda mihinkään, vaan ovat päättymätöntä jankkaamista. Niiden taustalla kun tuntuu olevan suurimmaksi osaksi kirkon virheellinen käsittäminen hierarkkiseksi laitoskirkoksi, jonka määräysiä, käytäntöjä ja päätöksiä tulisi totella, vaikka ne ensinnäkin lepäisivät Jumalan sanan vastaisten käsitysten varassa. Minun ystäväpastorini kauhistui kun näki arkkipiispan saarnaavan pridelippu ja siihen liitetty Jumalan karitsa banneri taustanaan. Tuli mieleen Raamatussa mainittu “hävityksen kauhistus”, joka seisoo pyhässä paikassa, en voinut mielleyhtymälleni mitään.
No vastauksena kysymyksiisi sanon, että en tietenkään odota ehtoolisenjako-oikeuden palaavan tässä kontekstissa.
Ja jälkimmäiseksi ryhmittelemääni kysymykseesi, että kyllä meillä oli vaihtoehtona jatkaa ev.
lut.kirkossa, ja paikallinen sen seurakunta kirkkoherra mukaan lukien tukikin tätä, mutta tuomiokapituli torppasi tämän. No selväähän se on, ettei meillä ollut enää lupaa, mutta jatkoimme ehtoollisen toimittamista Kristuksen käskyä noudattaen ja myös Sleyn päätöksen tuella.
Mutta, kuten sanottu, nyt minullekin alkaa tätä soppaa riittämään, koska siinä on niin karvas maku. Päätän siten tähän!
Eikä tämä ehkä vähän tiukkasävyinen kirjoitukseni ev.lut.kirkosta koske sen jäsenistöä, eikä isoa, ehkä aikakin isoa osaa papistoa, vaan sen päätöksien “sorvissa” olevia, ennen kaikken piispoja ja heidän tahtonsa noudattamisen perässä juoksevia ja siten sitä kannattavia.
1 tykkäys
Mielenkiinnolla odotan mitä ne keksivät kapitulissa ja/tai piispain kokouksessa seuraavaksi kun mikään ei suoranaisesti anna odottaa SLEYn taipuvan näissämessuyhteisöjä koskevissa kiistoissa.
Ja mitä SLEY tahollaan tuleviin sanktioihin reagoi. Perinteisesti SLEY on ollut tietyllä tapaa kirkkokeskeinen liike vs. femmalaiset SEKL mukaan lukien.
1 tykkäys
Jos skismaattinen tilanne jatkuu pitkään, on vaarana, että oppi kirkosta muuttuu sleyssä “kirkko kirkossa” -tyyppiseksi. Jos pieni porukka muotoutuu jollain lailla omaksi rakenteekseen ja pitää itseään oikeana kirkkona, on myös johdonmukaista, ettei se itse sallisi sisällään ryhmittymiä, jotka vaativat erityistä elintilaa omine ehtoollisyhteisöineen. Siinä kirkko-opillisessa mielessä, että ei ole kirkkoa kirkossa, evl.fi:n on oikein edellyttää omiltaan ruodussa pysymistä (vaikka heidän naispappi- sun muu satenkaariteologiansa onkin väärää ja sen pienen porukan oikeaa. En ole evl.fi:n, vaan sleyn puolella, vaikka tilanne on minusta teologisesti sleyssä heikohko pitkään jatkuessaan).
Itse näen tämän tilanteen tietyiltä osin vastaavana kuin ortodoksinen/katolinen ero, katolinen/luterilainen ero ja muut vastaavat. Syyt ovat erilaisia, mutta eron prosessi, kirkko kirkossa -vaihe ja lopulta erottautuminen ovat hyvin samankaltaisia. Näin on tapahtunut lukemattomia kertoja aikaisemmin ja uskon että näitä tapahtuu paruusiaan asti.
Teologia on toisaalta heikkoa, kyllä, mutta toivon että jokainen ero tuottaa myös jotain uutta näkökulmaa ekklesiologiaan. Anakronistinen erojen käsittely ei ole rakentavaa ja tiettyä anakronistisuutta olen näkevinäni siinä miten 1500-luvun reformaatioita ja niiden jälkeisiä organisaatiomuutoksia on käsitelty teologien toimesta. Lähtökohta on aina se että kipuillaan ns. oikeasta kirkosta lähtemistä, ja lopulta keksitään jonkinlaiset perusteet miksi ero on oikeutettu. Haluaisin tähän jotain tuoretta näkökulmaa.
“Tuore” näkökulma voisi olla se, että todettaisiin erimielisyys varhaisemmin ja tehtäisiin ratkaisut sen mukaan. Pitkittämisessä voi olla taustalla uhriutumiseen pyrkivä passiivis-aggressivinen mentaliteetti, taustalla toive, että lopussa saataisiin osoittaa, että ollaan marttyyreita, koska meidät potkittiin pois.
2 tykkäystä
Toivon, että kirkkomme myöntää / jatkaa ehtoollisluvat tarvitsijoille nyt ja jostain löydettäisiin aikaa käydä erimielisyyskeskustelu alusta ja katsoa mitä voi tehdä. Samoin toistaiseksi heille kuuluvat rahavarat kirkon potista tulee antaa eikä evätä ainakin toistaiseksi. Jos heidän omatuntonsa ei kestä kirkossa olemista, se on Jumalan ja heidän välisensä asia. Jos Raamatulla pystyvät osoittavansa olevansa oikeassa opissa, kirkon tulisi tarkistaa kantansa. Kahtiajako voi pelastaa kirkon, mutta pirstoutuminen ei.
(Naispappeuden torjuminen ei ole selvästi osoitettavissa Raamatussa, se on nyt vain kompromissin asia sietää toisin ajattelijaa.)
Tuli vastaan tiedote tällä viikolla olleen piispainkokouksen päätöksistä.
Ote:
Saatujen selvitysten myötä piispainkokous katsoi, että sekä Sley että SEKL ovat laiminlyöneet velvollisuuden huolehtia siitä, että lähetysjärjestön toiminnassa kotimaassa noudatetaan piispainkokouksen päätöstä…
Koska tulisi liian pitkä lainaus niin jaan kahteen osaan. Sley ja Kansanlähetys ovat siis jättäneet noudattamatta muualla, esim. Inkerin kirkossa, vihityn papin
…edellytyksistä suorittaa yksittäistapauksissa jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia.
Arvattava päätös. Pöytäkirja kertoo äänestettiinkö. Pöytäkirja julkaistaan ensi viikolla.
Juhana Tarvainen varovaisena Selkeen ohjelmassa. Kummallisena lausuntona toteaa, että naispappeus ei olisi syntiä.
Pauli Selkee: Juhana Tarvainen: SLEY ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon jännite
3 viestiä yhdistettiin ketjuun: Keskustelu termien kirjoitusmuodoista
Kysymys joka tuossa videossa tuotiin esille kuului sisällöllisesti miten on suhtauduttava niihin uskoviin, jotka eivät omantuntonsa tähden voi osallistua naispastorin toimittamaan messuun, asettaen näin myös seurakuntalaisten kanta asiaan siihen asemaan joka pitäisi ottaa huomioon kirkollisessa päätöksenteossa, eiväthän päätöksen tekijät piispat, kirkolliskokukset, tuomiokapitulit jne., ole itseään varten vaan seurakuntaa varten? Saavatko toisin sanoen nämä tahot antaa seurakuntaa sitovia käskyjä ja velvoitteita vaikka heillä ei ole siihen Jumalan sanan antamaa valtaa? Eikö tämä ole juuri sellaista vallan väärinkäyttöä joka tuossa videossa kyseenalaistettiin? Osuva teksti asiaan liittyen löytyy Franz Pieperiltä.
Osaan Amerikan reformoituja kirkkokuntia on tarttunut roomalainen henki siinäkin, että niiden käsityksen mukaan yleisillä kirkon kokouksilla, kuten synodeilla ja kirkolliskokouksilla on valta säätää lakeja ja säädöksiä, jotka sitovat omiatuntoja. Kaikki ne tosin väittävät, ettei Kirkko saa päättää mitään sellaista, mikä on ristiriidassa Jumalan sanan kanssa (näin esim. episkopaalit, presbyteriläiset ja metodistit). Samat kirkkokunnat loukkaavat kuitenkin tätä periaatetta karkeasti säätäessään asioita, joista Jumalan sanassa ei ole käskyä. Näissä asioissa on heidän mukaansa yleisillä kirkollisilla kokouksilla valta laatia säädöksiä, joita kristittyjen on omantuntonsa tähden noudatettava (vrt. esim. presbyteriläisten Confession of Faith, Art. XXXI). Luterilaisiinkin kirkkokuntiin tämä roomalainen hapatus on levinnyt. Ne opettavat, että Jumala on sanansa palvelusviran rinnalle asettanut myös kirkollisen hallinnon, joka iure divino voi laatia säädöksiä, joita seurakuntien on toteltava. Tähän kyllä lisätään se rajoitus, ettei kirkollisen hallinnon ole lupa antaa mitään sellaisia määräyksiä, jotka ovat vastoin Jumalan sanaa. Tässä on kuitenkin sisäinen ristiriita, sillä jo se on Jumalan sanan vastaista, että kristityille annetaan sellaisia käskyjä, joita Jumala ei ole sanassaan antanut. Tässä on vedottu neljänteen käskyyn. Vanhemmat voivat, niin sanotaan, käskeä lapsiaan sellaisissa asioissa, joista Jumalan sanassa ei ole käskyä, jos se vain ei ole vastoin Jumalan sanaa. Mutta seurakunnanpaimenet ja muut kirkolliset esimiehet ovat hengellisiä isiä. Sen vuoksi on Jumalan säätämyksen mukaan velvollisuus kuulla heitä kaikessa, mistä Jumalan sana ei anna käskyjä, kun vain se ei ole Jumalan sanassa kiellettyä.
Tähän on sanottava seuraavaa: Vanhemmat voivat tosin käskeä lapsiaan, koska Jumala on antanut heille lapsiinsa nähden lainsäädäntövallan (Kol. 3:20). Kirkolle tai yksityisille henkilöille Kirkossa Jumala ei kuitenkaan ole lainsäädäntövaltaa antanut (Matt. 23:8 - 10). Sen tähden se, joka tahtoo Kirkossa antaa käskyjä yli sen, mitä Kristus käskee, puuttuu Kristuksen hallintaan ja loukkaa Kristuksen majesteettia; Kristushan on Kirkon ainoa Herra ja käskijä. Mutta se joka näin tekee, loukkaa myös kristittyjen ihanaa asemaa, jolla heidän Vapahtajansa on heidät kruunannut, sillä lunastettuina Jumalan lapsina he ovat vain Kristuksen ja hänen sanansa alaiset ja vapaat kaikista ihmissäännöistä. Tämä on Jumalan lasten ihana vapaus, jonka Kristus on heille ansainnut kalliilla verellään ja lahjoittanut heille vanhurskautuksessa (1. Kor. 6:19 - 20)). Jos nyt ihmiset vaativat itselleen oikeutta hallita kristittyjä omilla ihmiskäskyillään, he tekevät vapaista Jumalan lapsista ihmisten orjia ja kehottavat heitä itse asiassa luopumaan Kristuksesta, ainoasta Herrastaan ja Mestaristaan. Luther sanoo: »Älä pidä vähäisenä asiana sitä, että sinulle annetaan käskyjä, joita Jumala ei ole antanut, ja näin murennetaan kristityn vapaus, jonka Kristus on verellään ansainnut, ja omientuntojen kuormaksi pannaan synti siinä, missä ei mitään syntiä ole. Se, joka niin tekee ja rohkenee tehdä, rohkenee tehdä kaikkea muutakin pahuutta, vieläpä hän näin tehdessään jo kieltää kaiken, mitä Jumala ja hänen Kristuksensa on, opettaa ja tekee.» (St. L. XX, 207; W.A. 18, 141 s.)
Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, s. 539, Korostus minun.
2 tykkäystä
Selittävinä tekijöinä vaikeudelle ovat muun muassa naispappeus ja samaa sukupuolta olevien parien liitot. Herätysliikkeet eivät hyväksy piispojen linjauksia näissä kysymyksissä.
Tässä tulee Tom Säilän vastaus piispa Hintikalle
Sleyllä on aito tahto pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työyhteydessä ja palvella kirkkoa sen perustehtävässä: evankeliumin julistamisessa, opetuksessa ja lähetystyössä. Säilä myös toivoo, että tätä tahtoa ja sen kautta jäsentyvää Sleyn työtä kirkossa siedettäisiin ja myös kunnioitettaisiin.
Säilä sanoo Sleyn kantavan huolta kirkon suunnasta ja siitä, mikä on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen asema kirkon opetuksen ohjenuorana “tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet ja odotukset ovat kasvaneet”. Hän korostaa, että Sleyn tavoitteena ei ole vastustaa piispoja tai seurakuntia, vaan palvella kirkkoa “uskollisesti Raamatun ja tunnustuksen pohjalta”.
Säilän mukaan SLEYn kritiikki kirkkoa kohtaan ei tarkoita sitä, että he haluaisivat erota kirkosta vaan että he haluavat kantaa vastuuta kirkon uskosta ja opetuksesta. Kritiikki on Säilän mukaan sitoutumisen muoto.
2 tykkäystä
“Kirkon ja kristityn tehtävä on silti puhua asioista, kuunnellaan sitä tai ei. Täytyy sitkeästi ja sitoutuneesti toistaa asiaa, vaikka joka kerta vastaanotto ei olisi yhtä hyvää.”
Kaisa-Mari Hintikka tässä Radio Dein ohjelmassa Kaisamari Hintikka: Piispojen kuminauha herätysliikkeiden kanssa on katkeamassa - Seurakuntalainen
Säilä viittaa myös Hintikan ohjelmassa esittämään ajatukseen siitä, että kirkon tehtävä on toistaa sanomaansa silloinkin, kun se ei kohtaa suosiota.
Kannanotossaan Säilä sanoo Sleyn kantavan huolta kirkon suunnasta ja siitä, mikä on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen asema kirkon opetuksen ohjenuorana “tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet ja odotukset ovat kasvaneet”. Hän korostaa, että Sleyn tavoitteena ei ole vastustaa piispoja tai seurakuntia, vaan palvella kirkkoa “uskollisesti Raamatun ja tunnustuksen pohjalta”. Sleyn Tom Säilä piispa Hintikalle: “Pidetään kuminauha ehjänä” - Seurakuntalainen
Hintikka haluaa nostaa esiin maailmanpoliittisen tilanteen. Säilä taas Raamatun ja tunnustuksen. Kristillisen näkemyksen tuomisessa maailmanpoliittiseen keskusteluun ei ole mitään vikaa, päin vastoin, mutta jos sen näkemyksen tuo taho joka ei pidä Raamattua ja tunnustusta toimintansa perustana, onko poliittiseen tilanteeseen puuttuminen silloin vain hyvesignalointia vailla kristllistä pohjaa.
1 tykkäys
Tää on tämmönen ihanan protestanttisen individualistinen näkemys. Vaikka itse olenkin protestantti, niin silti näen protestanttisuuden vaikuttamassa individualismissa huonoja puolia, jotka sotivat perinteistä kristillistä kirkkokäsitystä vastaan.
Mikä on perinteinen kristillinen kirkkokäsitys?
1 tykkäys
Eivät varmaan yleensä voikaan. Mutta teoillensa voivat. Se että ihmisellä on taipumus johonkin, ei tarkoita että saan toimia sen mukaan. Ei heterojenkaan taipumus tarkoita sitä, että heidän taipumuksensa saa täyttää joka tapauksessa. Ei jumala siunaa kaikkia heterosuhteitakaan.
D
4 tykkäystä
Onhan se enempi ollut tyyliin kirkko määrittää opin kuin että yksilöseurakuntalaiset määrittäisivät opin. Siis ainakin sinne reformaatioon saakka. Sen jälkeen on saatu määrittää itse kukin omat oppimme, millä toki myös on ollut niin hyviä kuin huonojakin puolia.
1 tykkäys
Jos kuitenkin kirkko menee harhaan ja tuo sinne uusia epäraamatullisia käsityksiä ja oppeja ja alkaa samalla painostamaan perinteisesti uskovia uhkaamalla ja taloudellisesti pakottamalla ja toimintaa estämällä, eikö silloin kirkon perinteisen opin kannalla olijat saa tehdä mitään muuta kuin odottaa, mitä tapahtuu?
3 tykkäystä
Edelleen kysyn, mikä kirkko? Eikö Jumala, Hänen sanansa enää määritäkään oppia? Alkuseurakunnassa ainakin oli ohjaavana normina Jumalan sana, joka määritti kirkon, ei kirkko oppia.
1 tykkäys
Tämä on kyllä hyvä huomio ja tämmöistä pitäisi tuoda esiin enemmänkin. Monesti kuulee perusteluita, että kyllä se vain tulee menemään näin emmekä me voi sille mitään. Yritetään vain olla mahdollisimman huomaamattomasti, etteivät liberaalit pahastu.
3 tykkäystä