Seminaarissahan sallittiin yleisöltä vain kysymyksiä, ei kommentteja. Käytäväpuheissa useampi Sley-aktiivi kehui Pohjolan puhetta ainoana puheena, jolla oli tarjota visio tulevaisuuteen.
Jos tuo Pohjolan uni toteutuu, minä jään ulos. Toivottavasti ei toteudu. Sen sijaan lähetysjärjestöjen yhteinen organisaatio voi olla toimiva.
Tässä on kyse siis monen rivijäsenen, ei johdon näkemyksestä.
Juhana Pohjola voisi pitää unensa ja haaveensa omana tietonaan. Nopeasti tuon lukemalla saattoi tulla aluksi käsitykseen, että lähetysjärjestöjen johtajat esim. Ryttylässä ja Raamattuopistolla olisivat noin lausuneet, kunnes se paljastuukin vain hänen toiveajattelukseen.
Niin, kyse oli visioinnista ja haaveilusta. Ei kai se väärin ole esittää tuollaista, kun on kutsuttuna puhumassa seminaarissa, jonka aiheena on herätysliikkeiden tulevaisuus
Kyse oli pyydetystä puheesta paneelikeskustelussa, jossa hänen lisäkseen puheenvuorot Sleystä ja SRO:sta. Puhehan siis alkoi näin:
Näin ihmeellisen unen. Eteeni ilmestyi Sanansaattaja-lehti. Se oli päivätty 31.10. 203…
Jos tuosta ei tajua, että kyse on hänen haaveistaan eikä jo tapahtuneesta, niin lukija tai kuulija voi syyttää lähinnä itseään.
Kyllä tajuaa, mutta jos lukee harppoen, eikä joka kappaletta tarkasti, saattaa jäädä vääriinkin käsityksiin. Itse huomasin kyllä tuon uniretoriikan, mutta joku toinen voisi pitää sitä valeuutisina, jos koko juttua ei jaksanut lukea alusta loppuun.
Jo ihan otsikossa lukee, että kyseessä on Juhana Pohjolan puhe. Jos lukee niin harppoen, että otsikotkin vilahtelevat ohi, niin kyllä, sitten saattaa yhtä ja toista jäädä huomaamatta ja vähän siitä ja tästä jäädä vääriä käsityksiä päähän, mutta ei siitä silti voi syyttää silloin ketään muuta kuin itseään.
Mutta minkähän ihmeen takia noita seminaarin alustuksia ja keskusteluja ei striimattu? Evankeliumijuhlien mielenkiintoisin anti jäi nyt kuulematta, kun ei päässyt mestoille…
Just keep on dreaming.
Varmaan liian kuuma aihe kaikkien nähtäväksi.
Tämä antaa kyllä käsityksen että jos ei koko johto, niin Tarvainen ainakin olisi jättänyt Revon kutsumatta, mutta enää ei voi perua. (Kurisivointi minun)
Täsmälleen sama tulkinta ja mielipide kyllä tuli.
Niin, tällaisesta vain kukaan herätysliikkeiden johdosta ei uskalla julkisesti visioida.
Lähetyshiippakunta on sen kirkko askeleen jo ottanut ja vapaa visioimaan. Vision näkeminen, sen jakaminen ja sanoittaminen konkretiaksi ja toisten sitouttaminen samaan visioon on omasta mielestäni piispa Pohjolan suurimpia vahvuuksia.
Visio luterilaisten kristittyjen kirkollisesta yhteydestä ei liene huono. Parasta olisi varmasti jos visiota voitaisiin yhtessä luoda, mutta nyt varmaan paras mitä Lähetyshiippakunta voi tarjota on oma visio. Varmastikin se on vain yksi mahdollisista hyvistä vaihtoehdoista. Sley, Kansanlähetys ja Raamattuopisto voisivat sanoittaa oman näkemyksensä, sen jälkeen niitä voisi katsoa yhdessä. Olisi kiva tehdä tätä yhdessä.
Referointini ei välttämättä tee oikeutta Tarvaiselle, sillä mielestäni hänen vastauksensa oli enemmän eri näkökantoja pohdiskeleva kuin kantaa lukkoon lyövä. Totesi tosiaan useampien jo kysyneen häneltä asiasta ennen juhlaa.
Sleyn jäsenkokous päätyi tänään äänestymään tuosta Ryösöjen ehdotuksesta. Lopputulos oli, että ei voida muodostaa kirkollista yhteyttä, koska Sley ei ole kirkko.
En tiedä äänestyslukemia enkä olisi voinut äänestääkään.
Tarkemmin sanottuna Ryösöt ehdottivat työryhmän perustamista, joka selvittäisi tätä asiaa, eli päätös ei olisi vielä koskenut kirkollisen yhteyden solmimista.
Paikalla olleena voin sanoa, että äänestys oli yksi suuri farssi. Tästä nyt vain yksi esimerkki. Pykälähän oli kokouksen viimeinen, ja puheenjohtaja ilmoitti heti esityksien jälkeen, että kokoukselle on annettu aikaa enää kuusi minuuttia aikaa, joten mennään suoraan äänestykseen ilman keskustelua. Tämä aiheutti oikean vastalauseiden myrskyn, ja hetken salissa vallitsi kaaos. “Tämä ei voi mennä näin!” -huudot kaikuvat yhä korvissani. Vastalauseita kuului sekä aloitetta kannattavien että vastustavien suista, jolloin puheenjohtaja myöntyi muutamaan kahden minuutin puheenvuoroon. Äänestys käytiin sitten sekavissa ja osin kyseenalaisissa tunnelmissa.
Huomasi selvästi, että moni oli odottanut keskustelua teemasta. Nyt keskustelulle ei annettu tilaa. Tämä herätti paljon pahaa verta ja uskon, että tästä tullaan vielä puhumaan. Siksi olisi hyvä, että äänimäärät kerrottaisiin, jotta eri kannat saisivat edes sillä tavoin äänensä kuuluviin.
Kuulostaa kyllä pahalta tai ainakin ikävältä, että tuollaisesta aiheesta ei kokouksessa annettaisi/annettu aikaa kunnon keskusteluun ja kenties keskustelusta nouseviin muihin ehdotuksiin. Jos kokoukselle varattu aika ei riitä, kokousta voi jatkaa yliajalla. Niin yleensä kokouksissa toimitaan.
Syynä taisi olla ainakin se, että salissa oli alkamassa seuraava tilaisuus. Mutta eikö silloin olisi kokouksen alussa pitänyt ilmoittaa päättymisaika ja alusta asti rajoittaa puheenvuorojen pituutta?
Itse kuulin paikalla olleilta myös ihan toisensuuntaista kantaa. Suhde Lähetyshiippakuntaan on selvästi asia, joka jakaa herätysliikeväkeä.
Oma kantani on se, että jos kirkosta erkaannutaan, niin se pitäisi tehdä mahdollisimman laajana yhteistyöporukkana. LHPK olisi yksi varteenotettava taho saada samaan porukkaan mukaan, mutta se edellyttäisi sitä, että heikäläiset olisivat valmiita hyväksymään nykyisestä linjastaan poikkeavia toimintatapoja liittyen esim. liturgiaan ja jumalanpalvelusmusiikkiin ja mahdollisesti muutenkin hieman löysäämään opillista yhtenäisyystasoaan. Etenkin viidesläiseltä puolelta kun mukaan tulisi myös sellaisia seurakuntalaisia, joiden sitoutuneisuus luterilaiseen tunnustukseen on käytännössä aika ohutta.
Minä luulen, ettei tuo liturgia ja jumalanpalvelusmusiikki olisi loppupelissä mikään ongelma. Onhan LHPK:lla jo nyt täysi kirkollinen yhteys esim Seurakuntaliiton kanssa, vaikka heillä on käsittääkseni huomattavasti matalakirkollisempi liturgia.
Mutta sellaisten viidesläisten kanssa, joiden “sitoutuminen luterilaiseen tunnustukseen on käytännössä aika ohutta” LHPK:n on varmastikin mahdotonta päästä yhteisymmärrykseen.
Edit. Toki, kun tajusin että kirjoitit nimenomaan seurakuntalaisista, joiden sitoutuneisuus on ohutta, niin on täsmennettävä, että yksittäisen seurakuntalaisen ei toki LHPK:ssakaan tarvitse olla mikään tunnustuskirjoja äärimmäisen hyvin osaavia teologeja. Seurakuntalaisten keskuudesta löytyy monen kirjavaa väkeä LHPK:ssakin, mutta jokaiselta sananpalvelijalta pitää kyllä minun mielestäni voida edellyttää varauksetonta sitoutumista oikeaan oppiin.