Sanansaattaja 13/2025 palauttaa meidät ketjun teemaan.
Pääkirjoituksessa Ville Auvinen kertaa viime aikojen tapahtumia ja tekee melko pessimistisen yhteenvedon. Kirkkomme on sekaisin eikä “ehkä enää toivu, vaan hajoaa”. Kristuksen kirkko pysyy, paikalliskirkko on eri asia.
Samassa lehdessä Tom Säilä puolustaa voimakkaasti Sleyn tehtävää ja paikkaa kirkon sisällä. Kuvissa oleelliset kohdat.
Aika monet kuitenkin käsittävät ehtoollisen uhrina, eivät sinä välineenä, jonka kautta syntien anteeksiantamus välitetään. Mennään kirkkoon, ikään kuin suorittamaan teko. Saarna, Jumalan sanan mukaisesti saarnattuna on paljon laajempi ja voi koskettaa ihmistä hyvin syvästi, vaikka ehtoollista ei sillä kertaa olisikaan. Ehtoollinenkin on tunnustuksemme mukaan näkyvä sana, ei sitä voi korottaa sanan yläpuolelle.
Säilän valinta kirjoittaa näin selvästi on hiukan yllättäväkin. Nyt mennään aika reippaasti päin sitä rintamaa joka toivoo yhdistyksen irtoamista omaksi kirkoksi tai Lähetyshiippakunnan helmaan. Joku voisi pitää tällaista kahden eri asenteen näkymistä hengellisen järjestön lehdessä osoituksena terveestä tilanteesta : toisten suuta ei suljeta, ei kun näppäimistöä ei ohjailla. Jonkun mielestä ehkä hämmentävääkin.
Myös Tom Säilä on yhdessä Kansanlähetyksen Daniel Nummelan kanssa ilmaissut, että tässä on nyt raja, enempää rajoituksia ev. lut. kirkon taholta emme voi sietää.
Eikä tämä tarkoita ev. lut. kirkosta eroamista, oman kirkon perustamista, vaan sitä, että ev. lut. kirkko ajanee meidät ulos. Näinhän kävi Lutherinkin, hänet bannattiin.
Ok, mutta noin Säilä ei kirjoita lehdessä.
Ei, mutta tämä on jokseenkin itsestään selvä asia. En näe oikein mitään mahdollisuutta, että asiat menisivät toisin? Kuuntelepas tuo Daniel Nummelan puhe, joka on päivätty 5.7. Joku laittoi siihen linkin tälle foorumille, mutta nyt juuri muistini pätkii kuka se oli.
Olen saanut käsityksen, että Säilä on linjaltaan kirkollisempi kuin Auvinen. Tarvainen ehkä siitä välistä.
Säilä vaikuttaa olevan aidosti myötämielinen ratkaisulle, jossa toimintaan kuten SRO:lla nyt ja Kansanlähetyksessä vielä Tuovisen aikaan.
Auvisella vaikuttaisi olevan voimakkaammin vetoa Sleyn yhteistyöhön nimenomaan LML: ulkopuolisiin kirkkokuntiin.
Toisaalta tunnistettuja linjaeroja on ollut aiemminkin, kuten vaikkapa Arkkilan ja Suokunnaksen välillä.
Olin paikan päällä kuuntelemassa Daniel Nummelan puhetta. Kiteyttäisin asian sitten että tarkoitus on liikkeen omassa toiminnassaan pitäytyä Raamatun opetuksessa.
Nummelan oma yhteenveto:
Säilähän on kymmeniä vuosia nuorempi ja nykyaikaisemmin ajatteleva kuin Arkkila ja Suokunnas. Olisi jännä jos ei olisi linjaeroja.
Auviselta on paljon vaikeampi saada suoraa kantaa.
Sen perusteella mitä olen lukenut ja nyt tuosta lehdestä luen, Säilällä on selvästi toinen asenne kirkkokysymykseen kuin niillä jotka vaativat viis veisaamaan suhteista seurakuntiin ja toivovat pikaista erottautumista kaikesta kirkon organisaatiosta. Tässä erityisesti lähetystyö ja rippikoulutyö ja nuorisotyö ovat keskeisiä alueita.
En tiedä puhuuko joku toisin kuin kirjoittaa. On se mahdollista. Saattaa Säiläkin olla sanonut että ehkä Sley lopulta pois potkitaan, mutta luulen hänen pyrkivän kaikin voimin siihen ettei potkita. Muuten tuo kirjoitus ei olisi vakavissaan tehty.
Myös Tarvainen on puhunut neuvottelujen jatkumisesta kesälomien jälkeen.
Säilä haluaisi liikkeen pysyvän kirkkoon vaikuttavana, omaa sanomaansa muuttamattomana “pasuunana”. Kun hän kirjoittaa että pitää pysyä sisällä riidoissakin, eikä siirtyä aidan takaa huutelemaan, otan sen tosissani.
Järkytyksekseni aloin tätä huomaamaan pääkaupunkiseudun seurakunnissa järjestään jo 1990-luvulta lähtien. Helluntailaisuus tuli keittiön kautta luterilaisuuteen. Ehtoollisesta tuli siis yksilön oman hurskauden osoitus eikä kukaan ollut syntinen, joka Jeesuksen tekoa puolestamme olisi tarvinnut.
Tuo Lutherin lainaus yhteydessään on sikäli hauska, että Schmalkaldenin opinkohtien kohta 12 alkaa: “Me emme suostu myöntämään, että he olisivat kirkko, sillä sitä he eivät ole. Me emme ota kuuleviin korviimme, mitä he kirkon nimissä käskevät tai kieltävät. Seitsenvuotias lapsikin tietää…” jne. Luther puhuu kohdassa hengellisestä kirkosta (paavillisia vastaan), kun taas Augsburgin tunnustus VII ensi sijassa sosiologisesta. Ulkoisen yhteyden kysymys on enemmän sosiologinen. Hengellinen kirkkohan ulottuu läpi kristikunnan ja pysyy tavallaan ratkaisuistamme huolimatta.
Kyllä näin ja silloin siitä tulee uhri, jota vastaan näen tuon Salomon tekstin olevan, jota Luther tekstissään lainaa.
Kotimaa lukija kirjoitus veistelee tilannetta.
Tosiasiassa meillä on ennakkotapaus jo Luther säätiösta vuosilta 2004 - 2013. Tuona aikana useat Suomen ev. lut. kirkon pappisvirassa olevat papit toimittavat ehtoollista tiloissa, joihin ei ollut myönnety ehtoollisenvietto-oikeutta.
Pappisvirkoja ryhdyttiin perumaan isommassa määrin vasta LHPK:n perustamisen jälkeen.
Enpä tiedä tehdä tällaista jyrkkää eroa välttämättä näiden välille. Luin nyt viestisi innoittamana tuon VII kohdan puolustuksen ja se olisi kyllä hyvä lukea kaikkien tähän keskusteluun osallistuvien!
Melanchthon on Puolustuksessa niin väljäpuheinen, etten jaksa ottaa enempää kantaa.
Tom Säilän kannanotto otsikon aiheeseen liittyen. ( Maksumuurin takana)
Jaoin kirjoitusta oleellisilta osiltaan 2 päivää sitten tässä ketjussa. Kuvasin Sanista, ilman lupaa.. 
Onko linja tässä muuttunut? Aiemminhan sanottiin, että te valitsette, ketkä saavat tulla messuihinne.
