Reijo Arkkila saarnasi Seurakuntaliiton synnyinseudulla, ei siinä mitään papereita ja paragraaffeja tarvittu.
Juurikin niin. Seurakuntaliitto kutsui ja henkilö noudatti kutsua.
LHPK:n osalta tilanne on sikäli toinen, että piispainkokous on linjannut ettei Suomen ev.lut. kirkon pappisvirassa olevat voi toimia samanaikaisesti LHPK:n papistossa.
Toisaalta kirkollisen yhteden puuttumisen vuoksi LHPK:n pappi ei voi toimittaa messua Suomen ev.lut kirkossa. Saarnata toki voisi erillisestä kutsusta.
Suomen ev.lut kirkon lähetysjärjestö voi sopia yhtestoiminta sopimuksia ensisijassa vain Luterilaisen maailmanliiton ja Porvoon kirkkoyhteisön jädenkirkkojen kanssa. Sikäli kun jossain maassa toimii LML:n jäsenkirkko, on yhteistyösopimus muun luterilaisen kirkon kanssa periaatteessa sopimusrikkomus.
1 tykkäys
Voiko todella? Eikös niitä ev.lut. kirkon pappeja, jotka ovat saarnanneet LHPK:n jumalanpalveluksissa ole kovisteltu kirkon toimesta? Toki niin taidettiin kuulemani mukaan kovistella Sleyn (tosin oliko silloin jo eläkkeellä?) Markku Niemelää, kun hän osallistui yhtenä virkaan siunaajista (vai vihkijöistä, mikä nyt onkaan oikea termi?) Seurakuntaliiton Heikki Salon pappisvihkimyksessä.
Sleyn hallituksen vasta-aloitteen perusteella ja aiemmin eri yhteyksissä lausutun valossa Sleyllä, Seurakuntaliitolla ja LHPK:lla vaikuttaisi olevan de facto ehtoollisyhteys toisiinsa nähden, Seurakuntaliitolla ja LHPK:lla tietysti myös de jure.
Sleyllä tosiaan on yhteistyösopimus ILC:n SELK:in kanssa. Mutta Saksan EKD:han ei ole luterilainen edes virallisesti.
Kasitääkseni LHPK:n pappi on saarnannut ainakin kerran Kankaanpäässä, eikä siitä tullut silloiselle kirkkoherralle seuraamuksia.
Liturgina LHPK:n pappi ei toki toiminut.
Pappisvihkimykseen vihkijänä osallistuminen on täysin eri asia kuin saarnavierailu. Ev. Lut. papeilta on ihan erikseen kielletty saarnavierailut LHPK:n messuissa.
Niin, jos on imenyt luterilaisen opin yms. ydinasioissa, muttei uusissa käytännöissä ja ei pidä omanaan pieniä lohkeamia niin on hyvin vaikea luopua kansankirkosta vinoutumista huolimatta. Minun on ainakin ja tiedän muutaman muunkin. Olemme kuitenkin yksilöitä jne. Täydellisyyttä on kuitenkin turha hakea.
Sleyn messut Porissa Aatuntiellä jatkuvat.
Tietämäni mukaan 6.7. messun liturgi kuuluu edelleen Oulun papistoon ja on työsuhteessa Sleyhyn. Ei siis henkilökohtaisesti ole Arkkihiippakunnan kaitsennassa.
Näyttää ilmeiseltä, että alamme pitää yhdessä Kansanlähetyksen kanssa samassa tilassa yhteisiä Messuja ensi syksynä? Ei joka kerta mutta toisinaan. Ongelmaksi muodostuu ehkä tilanahtaus kun kappelillamme saa olla kerrallaan 125 ihmistä ja se on nyt jo meidän Sley:n jäsenten toimesta melkein aina täynnä. Tykkäsin Daniel Nummelan toissapäiväisestä puheesta tähän liittyen jonka kuuntelin. Mutta katsotaan nyt sitten?
3 tykkäystä
Toisilla tilaongelma ja kirkot kumisevat tyhjyyttään. Jo on maailma mallillaan.
1 tykkäys
On ristiriitaista kyllä. Järjestöt ovat köyhempiä kuin ev.lut.kirkko, mutta toki kirkonkin varat hupenevat vähitellen jäsenmäärän pienentyessä.
Kirkon kiinteistöjen määrä on liian suuri. Kustannukset ovat valtavia sekä korjausten että ylläpidon takia. Ei ole kuitenkaan yksinkertaisia ratkaisuja. Seurakunnissa on myös messuyhteisöjä. Ihmiset kokoontuvat mielellään läheiseen tai muuten tärkeäksi koettuun kirkkoon. Olisi aika raju ratkaisu lopettaa toiminta jonkun ison seurakunnan sivukirkoista ja “ajaa” väki yhteen tai muutamaan messuun. He toki mahtuisivat pariin kirkkoon normaalipyhänä, mutta esimerkiksi juhlapyhinä eivät. Ja monet jäisivät kotiin kun matka kirkkoon kasvaisi. Sitten on myös vanhojen kirkkojen historiallinen arvo. Tuskin kukaan haluaa että ne myydään muuhun käyttöön, kuten Neuvostoliitossa aikoinaan.
Kirkkokansa.fi -porukka tekisi fiksusti jos se jotenkin olisi polttamatta siltoja valtakirkkoon. Silloin seurakunnat ehkä myöntyisivät jossain vaiheessa vuokraamaan niitä tiloja, jotka ovat vähäisellä käytöllä - tai sopimaan alhaisesta hinnasta tai jonkinlaisesta vuorokäytöstä. Tällä hetkellä yhteinen sopiminen näyttää epätodennäköiseltä mutta tilanne voi muuttua. Raha (eli liian suuret kustannukset seurakuntien budjeteissa) saattaa tulla merkittävään rooliin.
2 tykkäystä
Minua sieppaa semmoinen, että valtakirkon liberaalien ei tarvitse koskaan joustaa. He saavat tärvellä kirkkoa mielin määrin ja sitten vielä omivat tilojen käytön. Miksi heitä ei voida savustaa johonkin kämäseen hökkeliin julistamaan ilmastosaarnojaan?
6 tykkäystä
Oletko joskus kuullut tapauksesta jossa vähemmistö savustaa enemmistön ulos? Ai niin, ennen tupakkalakia niin kävi ihan kirjaimellisesti… Mutta ei se tätä tilannetta vastannut. Tottakai nykyisessä kiistassa vahvemmilla on valta.
Olin eilen paikallisseurakunnan messussa. Saarna oli evankeliumin julistusta, ei mitään muuta. Kerroin rippikouluketjussa.
Kirkossa pitäisi olla niin päin että Jumalan sana ratkaisee eikä automaattisesti enemmistö. Esim jonkin sortin areiolaisuus oli kirkossa vallitseva yleinen mielipide ennen vuotta 325 ja sen jälkeenkin. Sitten piispat pelastivat tilanteen vastoin yleistä mielipidettä.
D
6 tykkäystä
Sen verran tulee kirkossa käytyä, että tiedän, että on siellä ihan asiallistakin menoa. Se ei silti sulje pois sitä, että osa kirkkoon kuuluvista seurakuntalaisista ei saa pitää tilaisuuksiaan menneiden sukupolvien rakentamissa kirkoissa, koska liberaalikirkkoherra päättää niin ja kirkkovaltuusto siunaa asian: Se on kerrasta poikki.
Ei sinun minulle eikä varmaan monelle muullekaan täällä tarvitse perustella, että Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa saarnataan muustakin kuin ilmastosta. Kyllä minä tiedän sen oikein hyvin.
Ei ole tosiaan tarpeen sinulle todistaa sitä minkä itse tiedät kirkossa kävijänä.
Tässä kuitenkin näytät korostavan oikean ja väärän saarnan eroa. Onko tuossa ajatuksena että kirkosta pitäisi heittää ulos juuri ne jotka ovat korvanneet sanoman Jeesuksesta ympäristönsuojelulla? Ei siis kaikkia muita kuin vanhauskoisia/herätysliikeväkeä?
Tapani mukaan en jätä kesken, mahdollista väärinkäsitystä peläten.
Minusta tämä kysymys, “kenelle on tilaa”, on tosi tärkeä.
1.Olen samaa mieltä ristiriidasta. Kirkoissa on tilaa, herätysliikemessut vetävät hyvin. Toki niihin tullaan yleensä kauempaa, ne ovat “alueellisia”, kun taas paikallisseurakunnan messut kokoavat enemmän niitä jotka käyvät lähikirkossaan. Mutta voisi olla sovittavissa että esimerkiksi klo 10 messujen lisäksi vaihtoehtoisesti kirkkoja käyttäisivät järjestöt, ne jotka kirkkokansa-sivustolla näkyvät. Esteeksi tulee toistaiseksi se että seurakuntien päättäjät joitakin poikkeuksia lukuunottamatta pelkäävät syrjintäsyytteitä. Minusta se ei ole syrjintää, jos kuitenkin “normimessu” säilyy ja se toimitetaan järjestelemättä työvuoroja. Ymmärrän kuitenkin, että toisten vahva vakaumus sanoo toisin. Siitä syystä järjestöt ovat yleensä omissa, ahtaiksikin käyvissä tiloissaan viettämässä messua.
2.Paikallisseurakuntien pappeja syytetään usein huonoista saarnoista. Tutkimustietoa minulla ei ole. Lähes 15 vuotta suunnilleen joka sunnuntai 1-2 saarnaa kuultuani en muista yhtään “ilmastosaarnaa” kuulleeni. Toki välillä perinteistä lain saarnaa jäisi kaipaamaan. Synti voidaan mainita turhan varovasti. Mutta Jeesuksen sovitustyö, kasteen ja ehtoollisen lahjat, Raamatun tekstien hyvät selitykset - näitä kuulen usein. Hyvin vähän, jos ollenkaan, uskon perusteiden kyseenalaistamista. Muiden uskontojen asettamista kristinuskon rinnalle? Ei sitäkään. Usein saarnat voisivat olla aivan hyvin sisällöltään herätysliikkeiden messuissa kuultuja. Onko minulla ollut näin mieletön tuuri? Vai voisiko kyseessä olla muista syistä johtuva yleistämisen tarve, että saarnoja moititaan? Oman kokemukseni mukaan ongelma on muualla. Se on siinä että liberaalit papit ovat niissä kahdessa kiistakysymyksessä konservatiivien kannalta väärässä, vaikka he saarnaavat evankeliumia.
2 tykkäystä
Tämä on totta. Oon silti kuullut joskus paikallisseurakunnissa myös sellaisia saarnoja, joissa pitkälti vältellään puhumasta hengellisistä asioista mitään. Ääritapauksessa Jumalaa ei mainita välttämättä ollenkaan tai hyvin sivuroolissa. Kuorokeikan yhteydessä on tullut kuultua mm. yksi saarna, joka käsitteli pääteemanaan Tampereen laajaa huumeongelmaa, ja pyhäinpäivän saarna, jonka mukaan tärkeintä on elää oman näköistä elämää. Laajassa kuvassa nämä ovat toki poikkeuksia.
Ehkä yleisempi kritiikin aihe kuin saarnojen varsinainen harhaoppisuus, on niiden sisällön ohuus ja pinnallisuus - ja lyhyys. Asia on sinänsä ihan oikeaa tai ei ainakaan varsinaisesti väärää, mutta siihen ei päästä kovin syvälle.
Porin messuyhteisöhän toimi pitkään tämäntapaisella periaatteella. Yhteistyössä seurakunnan kanssa pidettiin messuja sellaisessa kirkossa, jossa seurakunnalla itsellään ei ollut resurssia järjestää säännöllistä messua. Tämä palveli myös lähialueen väkeä. Mutta sitten “alihankintamessut” vajaakäytetyssä kirkossa pistettiin poikki.
4 tykkäystä
En ole tällaista kokenut juurikaan. Tampere on vissiin taantuneempi kuin tiesin… 
.
Mutta minä en kyllä pidä saarnan pituutta itseisarvona. Perinteinen kokemus - enkä nyt edes vertaile em. tavalla yhteisöjä - on että pappi saisi tiivistettyä noin puoleen sanottavansa jos osaisi. Monet toistelevat samaa asiaa eri sanoin tai jopa samaa fraasia - ja silloin voi vierähtää liki puoli tuntia, mikä on aivan liikaa. Paljon oleellisempaa kuin kesto on saarnan sisältö ja tapa miten se esitetään.
1 tykkäys
En kyllä tuossa sanonut ohuiden ja lyhyiden saarnojen paikkakuntaa. Omaan seurakuntaani oon pääosin tyytyväinen. Ihmisillä on tietysti erilaisia preferenssejä näissä asioissa. Mulle tärkeimmät hyvän saarnan kriteerit on: pysyy asiassa eli päivän tekstissä tai aiheessa, selittää tekstin sisältöä, avaa jonkin uuden näkökulman aiheeseen, on hengellisesti rakentava, on johdonmukainen kokonaisuus eikä poukkoile sinne tänne. Pituus ei ole oleellisin kriteeri, mutta alle 10 minuutin tuntuu yleensä siltä että nytkö tämä jo loppui, ja noin puolituntiseen kyllästyy etenkin jos punainen lanka katoaa, kuten noissa pitkissä usein käy.
2 tykkäystä
Saarna on kuitenkin jumalanpalveluksen tärkein osa. Ilman sitä olisi Jumalanpalvelus melko tyhjä sisällöltään.
Yhteenveto
Varo jalkasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin anto. Saarn. 4:17.
Jumalan huone on rakennettu pääasiassa saarnaa varten, että kansa kokoontuisi sinne kuulemaan rakkaasta Jumalastansa; niinhän maallinenkin ruhtinas välistä kutsuu alamaisiaan kokoon käskyjänsä kuulemaan. Missä siis ei kuulla Jumalan sanaa, siellä ei ole Jumalan kansaa, ei liioin Jumalan huonetta. Salomokin käskee tässä sinua varomaan jalkasi Jumalan huoneeseen mennessäsi, toisin sanoen varomaan, ettet loukkaannu, kun kuulet Jumalan sanaa. Sanoohan Aasaf psalmissa: “Minun jalkani olivat vähällä kompastua” (Ps. 73:2). Kun näet Jumalan sanaa saarnataan, on heti heikkoja tai jumalattomia, jotka loukkaantuvat siihen. Se on “lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle, merkki, jota vastaan sanotaan”, niin kuin Kristus sanoo: “Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun”. Sanalla sanottuna: mitä Jumala tekee ja puhuu, se on järjelle hullutus, ja maailma loukkaantuu siihen. Salomo sanoo nyt: Sinä kuulet, mitä minä opetan; järjestä kuulostaa sangen kummalliselta, että niin monien viisasten ja voimallisten kaikki ajatukset ovat turhia. Pidä nyt varasi, ettet loukkaannu siihen. Kun kuulet, että meidän tulee rauhoittaa sydämemme ja että kaikki vaivannäkömme ja työmme on turhaa, ellei Jumalan hetki ole tullut, niin älä ajattele näin: hyvä on, minäpä en tahdokaan siis tehdä mitään. Toisaalta älä myös itseäsi liiaksi vaivaa, niin että ajattelet kaikkien yritystesi luonnistuvan sinulle. Inhimillinen järki ei ole vähäpätöinen Jumalan lahja, ja viisaat ihmiset, oppineet ja kokeneet eivät taida olla ajattelematta tai tavoittelematta sitä tai tätä; mutta toiveet ja niiden toteutuminen ovat kaksi eri asiaa. Kaikki ei käy ihmisen ajatusten mukaan. Jos siis tahdot ymmärtää Salomon suuren viisauden, niin kuule Jumalan sanaa ja luovu ajatuksistasi, anna sanoa itsellesi, kuule saarnaa, ota vaarin, tule Jumalan huoneeseen ja kuule.
Salomo lisää tähän vielä sananlaskun: “Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin anto” eli hyvät teot. Näin hän sanoo korottaakseen saarnaviran kaikkia muita tekoja korkeammalle. Oikein onkin ja kohtuullista, että me ennen kaikkea tiedämme Jumalan tahdon, mikä hänelle on otollista ja mikä ei; sitä taas ei voida tuntea eikä tietää ilman sanaa. Siksi meidän on mentävä hänen huoneeseensa ja mielellämme oltava siellä, missä kuulemme hänen sanaansa. Mutta tyhmät harrastavat tekoja laiminlyöden korkeimman jumalanpalveluksen, nimittäin Jumalan sanan ja hänen tahtonsa tuntemisen. Sillä se, joka ei kuule Jumalan sanaa, on tyhmä, vaikka hän muutoin olisikin taitava ja viisas. Sellaiset eivät tunne Jumalaa eivätkä hänen tekojansa, vaan elävät aikansa lihallisissa ja maallisissa murheissa, heidän suurin huolensa kohdistuu ajallisiin; sitten he tahtovat myös antaa Jumalalle monta hyvää tekoa ja uhria. Mutta valitse sinä paras osa, kuule Jumalan sanaa ja varo, ettet loukkaannu siihen.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 331-332.
1 tykkäys
Olen kyllä kovasti eri mieltä. En mielellään arvottaisi messun osia, mutta ehtoollisessa kuitenkin nautimme Kristuksen ruumiin ja veren. En pysty kuvittelemaan mitään täydempää sisältöä.
Edit. Typo
5 tykkäystä
Saarna on luterilaisen perinteen korostama ja tärkeä tietenkin.
Usein täälläkin on kuitenkin todettu että heikomman saarnan sattuessa messussa kuitenkin on ehtoollinen, virret ja rukoukset. Jumalan sana ja Kristus ovat läsnä muutenkin kuin saarnassa. Emme mene kirkkoon kuuntelemaan puhetta niinkuin johonkin vaalitilaisuuteen tai luennolle. Menemme kohtaamaan Jumalaa, rukoilemaan ja saamaan ravintoa uskollemme.
8 tykkäystä