No minä olen kyllä Sleyn jäsentekisterissä, mutta en ev.lut.kirkon jäsenrekisterissä. Katson kuitenkin Sleyn jäsenenä olevani sanan ja sakramenttien yhteydessä mitä seikkaa voidaan luonnehtia maailman laajaan katoliseen kirkkoon kuulumisena. Sinulle voisi olla hyödyksi lukea Juhana Tarvaisen kirja “Murtunut Kristuksen ruumis”, jossa Tarvaisen fokus ei ole niinkään kuvata ev.lut.kirkon murtuneisuutta kuin koko maailmaan ulottuvan katolisen kirkon, Kristuksen ruumiin murtuneisuutta. Tätä seikkaa ei näytä tajuavan ollenkaan mm. Lhpk:n Joel Kerosuo joka arvostelee Tarvaisen kirjaa Lhpk:n silmälasit silmillään.
Minusta tämä tiivistelmä oli oikein hyvä, näin itse koko sarjan kuunnelleena. Moni ei jaksa ryhtyä lukemaan ja kuuntelemaan, jolloin @tortoise n nosto on hyvin suppea eikä anna hyvää kokonaiskuvaa Koskenniemen viestistä. Hän ei halua perustaa uutta kirkkoa, ja haluaa rikkoa kirkkoa mahdollisimman vähän, MUTTA on valmis rikkomaan sen yhteyttä sen verran kuin on tarpeen. Koskenniemi on terävä ajattelija, mutta hänkään ei tunnu ymmärtävän (tai ehkä ymmärtää, muttei sano ääneen), että tuo polku muistuttaa hyvin paljon Luther-säätiön polkua, jolloin on erikoista olettaa muuta lopputulosta.
Kuten muuten Koskenniemi noissa kirjoituksissaan/podcasteissaan toteaa on hän eläkeläinen eikä siis päättävässä asemassa Sleyssä. Hänellä on kuitenkin käsittääkseni arvovaltainen asema liikkeessä sen pitkäaikaisena työntekijänä ja osaavana teologina (ja onhan Koskenniemen sukukin arvostettu ja monella tapaa erilaisin sukusitein Sleyssä verkostoitunut).
Ymmärrän hyvin että jotakin tai jotakuta arvostellaan ja sen tai jonkun toiminnasta ollaan edelleen kiinnostuneita jos vaikka siitä lähtö tai jostakusta eroaminen on tehnyt kipeää. Itselleni tekee kipeää seurata kirkon nykymenoa ja sen kuihtumista.
Valtakunnallisissa vaaleissa pitää kuulemma äänestää, niin saa oikeuden arvostella. Tai jos et äänestä, niin sinulla ei ole oikeutta arvostella hallitusta tai eduskuntaa. Ehkä saman pitäisi päteä kirkkoonkin (evl). Jos et äänestä kirkollisissa vaaleissa, niin ei ole varaa kritisoidakaan. Aika pienellä prosentilla olisi sen jälkeen varaa kritisoida, vaikka olisivat kirkon jäseniä.
No, onneksi Kirkko ei ole demokratia, vaikka Suomen evl on eri mieltä.
D
Kyllähän Koskenniemenkin linjauksilla päädytään uuteen kirkkoon Luther -säätiön tietä. Mielestäni olisi reilua sanoa asia ääneen, eikä peittää sitä puheilla pyrkimyksistä kirkon ykseyteen.
On erikoista, että Leppäsen kaltaiselle henkilölle, joka itse rikkoo Raamatun käsityksiä homoliitto- ja joogasuhtautumisellaan, annetaan valta sanoa yhtään mitään Raamatun ilmoituksessa pitäytyvien herätysliikkeiden käytännöissä. Pahaksi on tilanne mennyt, Erkki Koskenniemen kirjoitus oikein hyvä ja rakentava.
Muoks. Juuri kun ehdin tämän sanoa, Mari-piispa kertoo ottavansa taukoa hommista. Maksumuurin takana. Tammikuussa virkavapaalle kolmeksi kuukaudeksi.
Piispa teki virkavapaastaankin (tai HS teki) agendajournalismia. Piispoja on ollut ennenkin pitkiä aikoja pois töistä sairaslomien takia. Minulle jäi tuosta HS:n jutusta hieman etova olo.
Ihmisenä toivon hänelle tietenkin kaikkea hyvää. Ja kaikkea sanomaansa ei vain voi kuvitella kuulevansa piispan suusta, tietäen mitä piispat lupaavat vihkimyksessään, saatikka pappisvihkimyksessä tahi pastoraalista tehtäväänsä hoitaessaan.
D
Maallisesti ymmärrän Leppästä, että ei kestä nyt tätä vastustusta ja haukkumista, arvostelua, vaikka kokee olevansa oikeassa. On siis astunut liian isoihin saappaisiin ja yliarvioi voimansa ja kykynsä niin kuin eräs muukin naispuolinen piispa.
Kaiken lisäksi näin sivusta seuraavana, näyttää kaikki kamalan lapselliselta ja tyhmältä. Ei varmasti ole kummaltakaan puolelta Jumalan tahto ja miksi sallii, ei voi ymmärtää. Kun kansankirkkomme hajoaa tai luopuu lopullisesti, moni kristitty jää ulkopuoliseksi väkisinkin, esim. minä. (@Nolonso :lla voi olla silloin rooli lohduttajana.)
Olen kylläkin sitä mieltä, ettei kirkon ykseyteen pitäisi pyrkiä Luther-säätiön tietä, joka pyrkii palauttamaan hierarkkisen kirkon, kirkko-opin normiksi. Kirkon pyhyys on uskonvanhurskauden hedelmää eikä riippuvaista kirkon ulkonaisista rakenteista. Onhan kirkko siellä missä kuullaan Jumalan sanaa, hyvän Paimenen ääntä, siten siellä missä sana oikein saarnataan ja sakramentit oikein toimitetaan.
Minulla on mukava muisto piispa Leppäsestä.
Hän ilmestyi muina naisina kirkkomme sovintosunnuntain ehtoopalvelukseen. Tuolloin ehtoopalveluksen jälkeen kaikki asettuvat riviin ja jokainen pyytää toisiltaan anteeksi maahankumarruksineen ja poskisuudelmineen.
Näin teki myös piispanne. Olen siis pyytänyt häneltäkin anteeksi jos vaikka olisin sattunut ajattelemaan hänestä jotain pahaa.Ja hän luonnollisesti minulta. Emme tunne toisiamme.
Hän sai niin paljon ortodoksibakteereja joten profetoin, että siinä on tuleva luterilaisen kirkon arkkipiispa.
Ei ole, vaan tuomiorovasti Mäkinen.
D
Mäkinen ainakin huolehtii siitä, että Leppäsen linja jatkuu virkavapauden aikanakin.
Näkisin ainakin Sleyllä tien kirkossa nousevan hyvin pian pystyyn. Porin ja Seinäjoen messuyhteisöjen lisäksi on näet Järvenpään yhteisön ongelma, jossa toki mukana myös Kansanlähetys ja Suomen Raamattuopisto. Järvenpään seurakunta antoi aikoinaan luvan ehtoollisiin, mutta lykkäsi sitä mediahuomion vuoksi, ja nyt se on sitten hylätty: Järjestöjen messuyhteisö ei saanut lupaa toimia Järvenpäässä
Yhteisö piti pitkään vain seuroja, kunnes syyskuussa pidettiin Sipoon Pohjois-Paippisten kyläkirkossa messu, joka kokosi 80-paikkaisen kirkkosalin ääriään myöten täyteen niin, että istumapaikat eivät mitenkään riittäneet: Kyläkirkko täyttyi ääriään myöten herätysliikkeiden yhteisessä messussa Messujen pito jäi kuitenkin tähän yhteen kertaan, sillä Sipoon kirkkoherra painosti kyläyhdistyksen kieltämään niiden pidon uhkaamalla yhteistyön katkaisemisella: Herätysliikejärjestöjen messut Paippisten kyläkirkossa törmäsivät byrokratiaan - Uusi Tie -verkkolehti Sipoon seurakunnalta ei oltu kysytty messuihin lupaa, osin siksi, että kirkko oli kyläyhdistyksen, ei seurakunnan, osin siksi, että jo aiemmin Kansanlähetyksen johtajaa Daniel Nummelaa oli kielletty tulemasta puhumaan seurakunnan ja Kansanlähetyksen yhteiseen joulujuhlaan. Kotimaa on uutisoinut, kuinka kirkkoherra aikoi poistaa Kansanlähetyksen lähetystuen tämän messun vuoksi: Luvaton messu saattaa katkaista lähetyssopimuksen Sipoossa Uutisoimatta on sen sijaan jäänyt, että seurakuntaneuvoston enemmistö kannatti vastaesitystä, jonka perusteella sopimus jatkuu ainakin vuoden 2026 loppuun ja jatko riippuu piispainkokouksen päätöksestä: https://domus.evl.fi:8443/ktwebscr/fileshow?doctype=3&docid=3389166
Jumalanpalveluksia on sen jälkeen vietetty Järvenpään kaupungin tiloissa, ehtoollista ei ole ilmeisesti vietetty: https://ylasali.wordpress.com/ https://jarvenpaa.sley.fi/ Ehtoollisluvan suhteen näillä molemmilla sivuilla on puhuttu toiveikkaasti, mutta nyt sen suhteen näyttää kielteinen linja varmistuneen. Nyt järjestöjen on sitten päätettävä jatkavatko ne anomusten tietä vai alkavatko noissa kaupungin tiloissa viettää ehtoollista, mikä sitten sulkenee lopullisesti seurakuntien ovet.
En ymmärrä miksi näitä naispappeutta ja samaa sukupuolta olevien kirkkovihkimistä vastustavia torjutaan niin kuin nyt tehdään. Ja torjumassa ovat näköjään nämä liberaalit, jotka mainostavat olevansa suvaitsevaisia. He siis suvaitsevat niitä, jotka ovat heidän kanssaan samaa mieltä, muut pihalle. Ja vielä vinkuvat, että kirkko hajaantuu. Hehän sen hajaannuksen aiheuttavat suvaitsemattomuudellaan. Kurjaakin kurjempaa, että kirkkomme on tähän tilanteeseen joutunut.
Kyseessä on ns. suvaitsevaisuusparadoksi, jossa konservatiivien katsotaan muodostavan uhkan vapaalle yhteiskunnalle. Semmoinen kiva filosofia tässä on takana.
En hahmota mitä tällä tarkoitetaan, mutta minä olenkin Lhpk:n osalta vain satunnaisvierailija, Sley on ainakin vielä varsinainen seurakuntayhteyteni.
Mitä tulee aiemmin puheena olleeseen Tarvaisen kirjaan niin sillä on kyllä ansionsa, mutta monin osin pidin sitä kehnona, ainakin sen käsitellessä kirkon historiaa ja soveltaessa sitä nykypäivään. Donatolaisuuden käsittely ja donatolaiskiistan soveltaminen nykypäivään oli hyvin anakronistista, ja Tarvainen käyttää sitä paljon. Olkiukoiltakaan ei vältytty.
Ei välttämättä päädytä uuteen kirkkoon asti. On mahdollista myös, että edessä on jokin sellainen epämääräisempää tilanne, jota aika moni protestanttinen kirkko maailmassa omaa. Suomen ev. lut. kirkon hallintorakenne on julkisen sektorin hallintorakenne kaikkine lupaprosesseineen ja maallisessa hallintotuomioistuimessa tapahtuvine prosesseineen, ja poikkeus protestanttisten kirkkojenkin joukossa monessa asiassa.
Esikoislestadiolaiset ovat myös yksi vertailukohta. Esikoislestadiolaiset ry:llä ei ole ollut intressiä perustaa omaa kirkkoa. Ottivat ehtoolliset kyllä omiin käsiin, ja käytännössä ovat kuin kirkko kirkon sisällä - mutta eivät kirkko kirkon ulkopuolella. Yhä edelleenkin he ovat pääosin silti kirkon jäseniä. Eivätkä ole millään tavoin olleet missään kohtaa aikeissa nimittää vaikkapa omaa piispaa. Esikoislestadiolainen liike jakaantui reilut 10 vuotta sitten Esikoislestadiolaiset ry:hyn ja Esikoiset ry:hyn.
Esikoislestadiolaisuuden kirkollisempi siipi eli Esikoiset tekee Porissa yhteistyötä Sleyn kanssa. Sleyn Porin luvattomat ehtoolliset järjestetään nimenomaan Esikoisten rukoushuoneella. Ilmeisesti osa Esikoisista myös osallistuu Sleyn messuihin Porissa. 14.12.2025 on Sleyn joulujuhla Porissa, jonka Esikoiset ovat merkanneet omaan tapahtumakalenteriinsakin. Esikoisten omat seurat samalta päivältä on peruttu joulujuhlaan osallistumisen takia.
Eihän Luther-säätiönkään intentio ollut alun perin perustaa omaa kirkkoa, ja nytkin, vaikka kyseessä on itsenäinen kirkko rakenteineen ei se ole ainakaan toistaiseksi rekisteröitynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Esikoislestadiolaiset ry puolestaan viettää ehtoollista itsenäisesti ja kastaa itse lapsensa niin, että kaikki sen piirissä olevat eivät enää kuulu Suomen ev. lut. kirkkoon, jonka päätösvallan alla se ei lainkaan enää ole. Kumpikin on de facto kirkko, vaikkei olisikaan sitä de jure.
Niinpä kun sanon, että tietyt ratkaisut vievät Sleyn Luther-säätiön tielle en väitä, että seurauksena olisi saman tien Lähetyshiippakuntaa muistuttava yhteisö. Ei toki. Luther-säätiö perustettiin 1999. 2004 tapahtui Eero Huovisen ehtoolliskohu, jonka myötä paikallisseurakuntien ovet sulkeutuivat siinä määrin kuin niitä oli avattu. 2010 vihittiin piispaksi Matti Väisänen. Vuonna 2013 perustettiin Lähetyshiippakunta, jonka piispaksi vihittiin Risto Soramies. Vuodesta 2015 lähtien alettiin luomaan muodollisia suhteita ulkomaisiin luterilaisiin kirkkoihin, vuonna 2018 Lähetyshiippakunnasta tuli Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (ILC) jäsen. 2024 solmittiin yhteys uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröityneen Suomen ev.lut. Seurakuntaliiton kanssa. Nykyään rekisteröitymisestä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi keskustellaan.
Kyseessä on siis heilläkin ollut pitkä prosessi, jota ei välttämättä ole osattu ennustaa, mutta jälkikäteen ajatellen on mahdollista tunnistaa menneissä vaiheissa tilanteita, jotka ovat selvästi ohjanneet tähän suuntaan. Siksi vastaavien askelmien havaitseminen muilla saa pohtimaan tuleeko polkukin kulkemaan samansuuntaisesti.
Tästä on nyt tullut tiedote, pöytäkirjassa aikanaan kerrottaneen enemmän: Tiedote 10.12.2025: Tuomiokapituli ei muuttanut kantaansa Sleyn Porin messuyhteisön ehtoollisenviettoa koskevassa asiassa – messutoimintaan osallistuneiden pappien toimintaa selvitetään | Turun arkkihiippakunta
Eli lupaa ei edelleenkään tule, ja nyt aletaan tutkia tarkemmin niitä pappeja, jotka ovat messuja toimittaneet. Koska osa papeista ei kuulu Turun arkkihiippakunnan papistoon hoitaa heidän asiansa kunkin oman hiippakunnan tuomiokapituli. Saa nähdä tuleeko vain varoituksia vai laitetaanko lipereitä naulaan saman tien.
Etenkin jälkimmäisen osalta tilanne on monimutkaisempi, koska heidän itseymmärryksensä mukaan he eivät käsittääkseni edelleenkään ole kirkko, vaan jotain muuta. Eivät ole nimittäneet omaa piispaakaan. Esikoislestadiolaisten osalta tilanne ei ole viimeisen 10 vuoden aikana kauheasti muuttunut kirkollisen itsenäistymisen kannalta, paitsi aikaa on kulunut ja uutta sukupolvea on kasvanut. Ei siellä ole luotu mitään uusia kirkollisia suhteitakaan. Moni esikoislestadiolainen liittää lapsensa kirkon jäseneksi yhä, vaikka kastavat itse lapsensa ohi ev. lut. kirkon papiston. Esikoislestadiolaisten ehtoollisella käyvistä isompi osa voi olla kirkon jäseniä kuin monessa kaupunkiseurakunnan messussa, joissa ehtoolliskutsua ei enää esitetä useinkaan vain konfirmoiduille kirkon jäsenille, vaan kaikille kristityille, koska ehtoolliskävijöiden joukossa on niin iso osuus muitakin. Ev. lut. kirkon ehtoolliskäytäntö on de facto muuttunut sellaiseksi, ettei sillä ole monessa seurakunnassa enää yhtään väliä ehtoollisen jakamisen kannalta, keiden kanssa virallisesti on sovittu ehtoollisyhteys ja keiden kanssa ei. Luther-säätiö on tosiaan ollut sellaisista kysymyksistä kiinnostunut, ja solminut sopimuksia. Esikoislestadiolaiset eivät.
Ei kaikilla kirkoilla ole omaa piispaa muutenkaan. Esikoislestadiolaisillahan on johtoelimenä Ruotsin Lapissa toimivat Lapin vanhimmat.
Eipä sille ole tarvettakaan, heillähän on jo kansainväliset suhteensa, muiden maiden esikoislestadiolaiset. Yhdysvalloissa ja Kanadassa nämä ovat jo kauan sitten rekisteröityneet kirkoksi nimellä Old Apostolic Lutheran Church ( https://oldapostoliclutheranchurch.org/ ), ja Ruotsissa ( https://www.vastlaestadianskaforsamlingen.se/ ) sekä Norjassa ( Læstadianerne ) he ovat jo aiemmin viettäneet omia ehtoollisiaan, näissä yhteisöistä puhutaan selvästi seurakuntina. Eivätpä Suomen esikoislestadiolaiset edes kirkon tiloja tarvitse, sen verran laaja verkosto heillä on rukoushuoneita: Paikkakunnat | Esikoislestadiolaiset
Voi olla, etteivät esikoislestadiolaiset rekisteröidy kirkoksi, mutta käytännössä ne toimivat kuin itsenäinen kirkko. Ja heillä on selvästi oma johtonsa sekä kansainväliset suhteensa.
Lapin vanhimmat eli liikkeen syntysijojen maallikkosaarnaajien ryhmä on ollut esikoislestadiolaisilla jo yli 100 vuotta. Tekevät yhä lähetysmatkoja lestadiolaisiin seurakuntiin ja lähettävät kirjeitä. Heillä on hengellistä auktoriteettiä liikkeessä. Mutta ovat silti aika erilainen asia kuin mitä kirkkokuntien johtajat yleensä ovat. Ei vähiten siksi, että Lapin vanhimmat ovat nimenomaan teologisesti kouluttamattomia maallikkoja. Ottavat kantaa erilaisiin asioihin, mutta eivät vaikkapa johda muiden yhteisöjen taloutta.
Amerikassa esikoislestadiolaisuus on ollut kirkkokunta jo 1890-luvulta lähtien. On johtunut mm. siitä, että siellä ei ole ollut sellaista luterilaista kansankirkkoa tai valtionkirkkoa, jonka sisällä ja yhteydessä olisivat voineet toimia.