On ainakin kirkkopolitiikkaa ja lakia selvästi. Raamattu on täynnä lakia. Laista tulee synnin tunto. Evankeliumi ja armo tulee löytää ‘peltoon kätketty aarre’. 
Oletko siis sitä mieltä että Sley on lakihenkinen kun ei taivu kaikkiin muutoksiin kirkossa vai oletko sitä mieltä että Kansankirkko on lakihenkinen kun yrittää laittaa kaiken toiminnan kirkon sisällä tiettyyn muottiin? Vai miten päin tämän oikein ajattelet, en oikein saa selvyyttä kirjoituksestasi.
Saako kirkossa tapahtua mitä tahansa, koska evankeliumi on vapauttanut uskovat? Saako sen vapauden nojalla tehdä mitä vain.
Onko kristillisen kirkon elämäntavoista luovuttava jos ne joku nimeää lain alle joutumiseksi? Eikö pikemminkin Kristus ole vapauttanut meidät elämään sen suunnitelman ja ihmisluonnon mukaisesti jonka Jumala on tehnyt ja luonut? Ja eikö kirkon tehtävä ole kertoa ihmisille mikä on sitä elämää mihin Kristus on meidät vapauttanut, eikä sanoa että tehkää mitä haluatte. Sehän olisi vähän niin kuin plus miinus nolla, Kristus on meidät vapauttanut oikeaan, Jumalan ihmiselle suunnittelemaan elämään, mutta koska kukaan ei uskalla sanoa mitä se elämä on niin se vaihtoehto jää jokaisen yrityksen ja erehdyksen kautta etsittäväksi, vaikka kirkko voisi olla se joka auttaa ihmiset tuohon elämään.
4 tykkäystä
Mm. tässä ajatuksenkulkumme ovat erilaiset, joten on vaikea selittää, mitä tarkoitan. Ihminen on lain alainen ‘vanhana’ ihmisenä koko ikänsä eikä laista katoa pieninkään pisara, mutta yksin Jeesus täytti lain puolestamme ja siksi Hänessä olevat kelpaavat Jumalalle uskon kautta ei tekojensa. Kuitenkin esim. Galatalaiskirje jatkuu ja antaa jopa syntiluetteloita, ja selittää Hengen hedelmänkin, joka jää parhaimmillaankin hyvin raa’aksi elämässämme.
Kristitty ei tee syntiä ja joka syntiä tekee on Perkeleestä. Jos lankeaa, nousee nopeasti ettei paadu. Luterilainen osaa erottaa lain ja evankeliumin toisistaan, sillä kukaan meistä ei ole synnitön, ja lain noudattaminen on meille kaikille mahdotonta enemmän tai vähemmän eikä se ole koskaan voinut Raamatun mukaan meitä pelastaa, mutta kiitos Herran Jeesuksen, joka täytti ja sovitti meidät täydellisesti ja koko maailman. Ihana on lain ja evankeliumin ero syntiselle. Jonka Pyhä Henki on valaissut, sen on helppo sanoa Paavalin tavoin, että on syntisistä suurin (teeskentelemättä).
"Synteihinsä ei saa jäädä makaamaa, vaan anteeksisaamisen jälkeen, ne laitetaan myös lihassa pois aina tarpeen vaatiessa, ja sitähän riittää rehellisellä. PeriSyntinen ihmisen on kuitenkin vaikea olla tasapainossa, vaan on aina kallellaan joko antinomismiin tai lakihenkisyyteen, (vrt kuin aasilla ratsastaminen). Kaikista näistä voi kirjoittaa ja on kirjoitettu jo lukuisia kirjastoja ja lain sekä evankeliumin sotkeminen on syypää kaikkiin skismoihin ja riitoihin. Omatuntomme on myös rakenteeltaan erilainen ihmisten välillä yms.
Tykkään löytää Raamatun lauseita asiaan sopivaksi, kas tässä taas:
Ensimmäinen Johanneksen kirje 3:4-22 FB92"
Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista. Mutta te tiedätte, että Kristus, joka on synnitön, tuli ottamaan pois synnit. Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä. Lapseni, älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan. Joka tekee Jumalan tahdon, on vanhurskas, niin kuin Kristus on vanhurskas. Joka tekee syntiä, on Paholaisesta, sillä Paholainen on tehnyt syntiä alusta asti. Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä syntiä, koska on syntynyt Jumalasta. Tästä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan, ketkä Paholaisen lapsia: se, joka ei tee Jumalan tahtoa, ei ole Jumalasta, ei siis myöskään se, joka ei rakasta veljeään." (lakia)
Sitten
- Joh.kirje
" 1:8 Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me petämme itsemme, ja ei ole totuus meissä.
1:9 Jos me tunnustamme meidän syntimme, niin hän on uskollinen ja hurskas, joka meille synnit anteeksi antaa ja puhdistaa meitä kaikesta vääryydestä,
1:10 Jos me sanomme: emmepä me syntiä tehneet ole, niin me teemme hänet valehtelijaksi ja ei hänen sanansa ole meissä. (evankeliumi löydettävissä ihanasti)"
(Jos ei @9x halua opettaa lain ja evankeliumin erosta, voin kaivaa haluttaessa hyvää opetusta siitä. Lyömätön on tietenkin itse Luther.)
En varsinaisesti halua opetusta laista ja evankeliumista, mietin vain miksi tuot aiheen tähän ketjuun. Mitä vastaavuuksia näet Sleyn tilanteessa ja lain ja evankeliumin välisessä suhteessa?
Esimerkiksi
Miten tämä ilmenee mielestäsi Kansankirkon ja Sleyn nykyisissä riidoissa?
2 tykkäystä
En tunne asiaa niin, että voisin sanoa enempää kuin olen sanonut jo. Psalmin mukaan rukoilen vain itselleni: “Katso, jos olen vieraalla, väärällä tiellä johdata minut oikealle tielle…”
2 tykkäystä
Tämä ketju tuntuu nielevän vähän kaikenlaista. Taitavat Sleyn ja kirkon suhdetta koskevat viestit olla jo vähemmistössä. Ei, en ole laskenut…
1 tykkäys
Olen jotenkin ajatellut että loppupisteenä tässä kiistassa on tilanne, jossa piispat sanovat että Sley ei ole kirkon yhteydessä ja poistaa ehtoollisluvat, lähetysjärjestöstatuksen ja pappisoikeudet, ja Sley itse taas sanoo että on kirkon yhteydessä ja jatkaa toimintaa omissa tiloissaan, omilla papeillaan ja oman varainkeruunsa turvin. Vrt. Luther-säätiön alku ja ehkä ennemmin Missionsprovinsen Ruotsissa, joka tuntuu yhä haikailevan kansankirkon suuntaan.
2 tykkäystä
Läheysjärjestöstatuksen se poistanee, muita noissa luettelossasi mainitsemiasi se ei voi poistaa, koska meillä on ev.lut. kirkkoa ylememmältä taholta lisenssi niihin. Mikään kirkko kun ei ole Kristus.
Kyllähän tilanne näyttäö menevän siihen suuntaan että SLEYstä tulee de facto jälleen yksi uusi kirkollinen rakenne. Se on josssin määrin valitettavaa kun on jo LHPK ja Seurakuntaliitto mutta kun jotkut väkisin haluavat takertua lillukanvarsiin niin tehkööt sitten niinkui haluavat vaikka se ei olisikaan kenenkään etu. Mielenkiintoista sit nähdä lähteekö SEKL mukaan leikkiin. Heidän osaltaan kun ei ainakaan vielä ole väöitöntä uhkaa sanktioista. SRO ja KRS pysynevät tiukasti piispojen kanssa yhteydessä eivätkä lähde minnekään.
1 tykkäys
Kyllähän kirkko voi poistaa pappisoikeudet Suomen ev.lut. kirkossa, ja ehtoollisluvatkin toimitiloilta, ainakin ei-pysyvät. Kuulemma pysyvien ehtoollislupien poistoa tiloilta, jotka ne ovat saaneet ei ole koskaan tehty, niin sen osalta asia on epäselvempi.
Toinen juttu on sitten se, että jo kesän Evankeliumijuhlassa kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvainen totesi, että mikäli Sleyn papeilta poistetaan pappisoikeuksia ovat he edelleen Sleyn silmissä pappeja. Mielestäni oikea linjaus, mutta kyllähän se viimeistään ajaisi tilanteemme muistuttamaan Luther-säätiön/Lähetyshiippakunnan tilannetta. Ei se välttämättä olisi huono asia, mutta on se syytä tiedostaa.
1 tykkäys
Niinpä ja mikään ei saa sitoa kristityn vapautta ja omaatuntoa, mutta kokemukset kertovat, että pienet ryhmät ovat tai tuppaavat muodostumaan samanmielisten klikeiksi ja maallista oikeutta ei saa, vaan yksilötasolla laittomuus kasvaa. Tälle ei yksilö kristitty näytä mitään voivan.
Helsingissä asuessa, kun ei yksi kirkkomme suunta kelpaa, voi siirtyä toiseen, missä kelpaa tai saa ainakin olla seurassa niin kuin itse uskoo ja jos ei saa, on miljoonittain saarnoja ja sadoittain kirjoja, jotka ravitsevat.
Suomen kristityt eivät pysty elättämään montaa kirkkoa ja seurakuntaa ja aina jää ulkopuolelle uskovia, jotka eivät mahdu mihinkään tiukkaan porukkaan.
Yksin Kristus osaa erottaa vuohet ja lampaat ja kaikki me olemme tehneet syntiä ja syntisiksi jäämme, oli se muotia tai ei, mutta totuus ja siksihän meillä on Jeesus Kristus eikä Hän myöskään toivonut mitään klikkejä, vaikka itsellä olivat opetuslapset, mutta mitään maallisia etuoikeuksia ei heilläkään ollut eivätkä olleet edes samanmielisiä.
Miksi tämä on niin tavattoman vaikea asia ymmärtää? Toki ev.lut.kirkko voi poistaa nämä ev.lut. kirkossa, mutta se ei voi poistaa niitä Kristuksen kirkolta. Meilläkään ei enää pitkään aikaan ole ollut luvallista ehtoollista, eikä luvallista pastoria ev.lut.kirkon sallimana, mutta meidän ev.lut.kirkon laittomaksi sanktioima pastori on toimittanut meille ehtoollista. Kysyn nyt siis olemmeko me saaneet Kristuksen ruumiin ja veren ehtoollisessa, vai soittelemmeko me lehdellä?
1 tykkäys
Tietysti olette, en minä siitä puhu. Minä puhun vain siitä, miten Sleyn tulee luultavasti käymään Suomen ev.lut. kirkossa ja suhteessa siihen. Ei se asemaa osana Kristuksen Kirkkoa muuta.
2 tykkäystä
Näinhän se on todennäköistä! Mutta emme me yritä perustaa uutta kirkkoa Kristuksen Kirkon sisälle taistellen kynsin ja hampain sellaisessa kirkossa pysymisen puolesta, joka on liberalisoitunut, eikä anna meidän toimia vakaumuksemme mukaisesti, sen vakaumuksen mukaan, joka meillä on kristinuskosta. Jos ev.lut.kirkko oksentaa meidät ulos omasta kirkostaan ja katsoo sillä tavoin toimivansa Kristuksen kirkkona, niin se on heidän asiansa.
Joh 16:2-3: “He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.”
Ketjussa on korostetusti puhutti SLEY:stä ja sehän nyt onkin tikunnokassa, mutta en usko, että Kirkkokansaan ja STI:hin kuuluvat SEKL ja SRO jäisivät ulkopuolelle mahdollisesta uudesta kirkollisesta rakenteesta. Mitä olen Uutta Tietä ja Sanansaattajaa lukenut, niin Uusi Tie pitää mielestäni Sanista jyrkempää linjaa suhteessa ev.lut. kirkkoon.
Nämä liikkeet ovat jo paljon olleet yhteyksissä niin epävirallisesti kuin virallisestikin, ja juuri sitä tilannetta silmällä pitäen, että joudutaan yhä ahtaammalle ev.lutin kanssa.
Totta, mutta haiskahtaa silti kamalan pahalta. Voi olla, että näin täytyy toimia, mutta vakavaa se on, ettekä välttämättä ole sen parempia kuin liberaalitkaan. Kirkossa on sekaantuneena oikeita lampaita vielä ihan varmasti ja maallisesti kaikki toiminnan mahdollisuudet hyvät. Olettaisin Jumalan hävittävän kansankirkkomme enkä separatistien. Suuri osa erimielisyyksistä on vain inhimillistä, eikä hengellistä. Ylpeys, kovuus ja lahkohenki, farisealaisuus myös näkyy. Lopun aikana Perkele riehuu kuin kiljuva leijona jne. Hajoita ja hallitse toimii edelleen. En ole vakuuttunut mistään tässä sekavassa ajassa. Uutta uskonpuhdistusta ei ole saatu, luopuminen ja laittomuus vallitsee ja lisääntyy.
Jos kirkkomme jakaantuu vain kahtia; liberaaleihin ja vanhoillisiin, joissa kummassakin omantunnon vapaus, valitsen vanhoilliset. Pirstoutuminen jättää ainakin minut ulkopuolelle Raamattua ja entisiä hartauksia kuuntelemaan ja lukemaan.
En tunne asiaa niin hyvin, että olisin varma, mutta haistan lahkohengen ja kovuuden. Armosta lankeaminen kadottaa yhtä varmasti kuin uskonsa menettäminen.
Näin on ollut vuosikymmeniä. Kansanlähetys on lähtenyt liikkeelle maallikoiden nuorisoherätyksenä, ja samalla myös protestanttisena protestinsa monin tavoin kirkon sisällä, on niin sanotusti aina suhtautunut kriittisesti emokirkkoon. Viime vuosina Kansanlähetyksen henkilökuntaa on järjestelmällisesti papillistettu, mutta aiemmin monissa piireissä ei ollut edes yhtään pappia töissä.
Sleyn tausta taas on 1800-luvulla tapahtuneessa heränneiden jakaantumisessa körtteihin ja evankelisiin (Hedberg jne.), ja se taas on ollut sakramenttikeskeisempi liike (kaste ja ehtoollinen), jolloin kirkollinen rakenne on ollut opinkin johdosta tärkeä. Sleyn historiassa on ollut monin paikoin varsin evankelisia seurakuntia ev. lut. kirkossa papistoa myöten, jolloin evankelisuus ei olemukseltaan tavannut olla 1900-luvulla protestiliike, vaan paikallistasolla evankelisuuden mukainen opetus saattoi monin paikoin edustaa sitä, mitä ev. lut. seurakunta paikallisesti oli ja opetti.
Jos vähän kärjistää, Kansanlähetysläisessä ajattelussa piispoilla ei ole tainnut koskaan olla piispuudesta seuraavaa erityistä arvovaltaa, vaan ajatus on ollut, että Raamattu ratkaisee. Sleyn seuraaman opin mukaan taas tuskin olisi mahdollista toimia ilman piispaa kaitsemassa papistoa. Sleylle kirkollinen rakenne on elinehto myös opillisesti, Kansanlähetykselle kirkollisen rakenteen alla toimiminen on tärkeä asia rahoituksellisesti, mutta ei välttämättä samalla tavoin opillisesti. Kansaa kun voi evankelioida evankelioimaan kansoja suoraankin, ohi kirkollisten rakenteiden.
Jotenkin nyt kun aikaa kulunut tuntuu siltä, ettei Seinäjoella pidetty edes vaihtoehtona noudattaa seurakunnan ohjeistusta. Haluttiin olla noudattamatta, eli joku sanoisi rikkuroida.
En tiedä onko siellä johtokuntamallia vai oliko yhden henkilön päätös, piirijohtajan tms.
Naispappeuden vastustuksen rooli korostuu liikaa Sleytä arvioidessa. Sley on pääasiassa kaikkea muuta, kuin jonkin asian vastustamisen liike. Sama koskee muitakin Raamattuun oppinsa perustavia lähetysjärjestöjä. Se miksi virkakysymys nyt täällä niin paljon korostuu johtuu muista syistä kuin järjestöjen käytännöistä. Suomen evlut-kirkko on pääasiassa nostanut asiasta kynnyskysymyksen ja pyrkinyt eväämään rahalliset tuet, kokoontumisoikeuden ja ehtoolliset ainakin jossain päin Suomea. Piispojen asenteella on väliä ja siinä olisi paljon korjattavaa.
Itse en ole virkakysymyksessä kovin ehdoton, eivätkä luultavasti kaikki muutkaan. Toisille se on kuitenkin omantunnon kysymys ja sitä pitää kunnioittaa. Enemmän merkitystä on opin ja toiminnan sisällöllä kuin viralla. Ikävä kyllä kirkon naispappeuden hyväksymisen jälkeen moni asia on mennyt huonompaan suuntaan ja päätöksen seuraukset olisivat olleet nähtävissä jo Ruotsin kokemuksista. Pappeus ei milloinkaan ole tasa-arvokysymys, vaan kyse on Raamatun ja apostolien ajan perinteestä, jota edelleen noudattavat kaikki muut vanhat kirkkokunnat. Naisia ei väheksytä, heidän arvoaan ei mitätöidä missään kirkkokunnassa tai seurakunnassa, herätysliikkeessä tai järjestössä. Jokaiselle löytyy paikkansa ja tehtävänsä. Ymmärrän sinua monessa kohdassa, mutta en lakihenkisyydellä tai väheksymisellä perusteluna, sillä kyse on aivan muusta.
5 tykkäystä
Niin, ei hengellisessä mielessä tietysti. Siitä olemme ihan samaa mieltä. Ajattelin että on kontekstista selvää että viittasin evl-kirkon myöntämään ehtoollislupaan ja evl-kirkon pappisoikeuteen.