Sleyn pappisvihkimys selvitettävänä

Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä kommentoi asiaa Kotimaan24:lle:
“Päällimmäisenä on mielessäni, että toimimme piispainkokouksen pyynnön mukaisesti ja toimitamme asiasta selvityksen annetun ajan puitteissa. Etenemme asiassa rakentavasti ja hyvässä hengessä”

Onhan se toki ongelmallinen asia, että piispa vihkii papin toimimaan toisen hiippakunnan alueella. Tilanne on aikalailla toisenlainen, jos lähetystyössä oleva pappi vihitään siinä hiippakunnassa, jossa hän tekee työtä ja sittemmin siirtyy toimimaan takaisin kotimaahansa. Silloin toki pitäisi olla paikallisessa kaitsennassa.

Tilanne on luterilaisten kirkkojen välisien suhteiden kannalta ongelmallinen. Arkkipiispa Obare tuskin olisi mielissään jos jonkun LWF:n jäsenkirkon piispa vihkisi kotimaassaan pappisvirkaan jonkun Kenialaisen naisteologin ja asettaisi tämän tehtäväksi rakentaa jumalanpalvelusyhteisöä Nairobiin.

Suomen ev.lut. kirkon ja Inkerin kirkon välillä näitä ongelmia ei ole juurikaan ollut, jokusen vuosi sitten tapahtunutta pappisvihkimystä lukuun ottamatta… Inkerin kirkko vihkii vain sellaisia ulkomaalaisia, joilla on työyhteys Inkerin kirkkoon.

Vierailevia delegaatioita lukuun ottamatta Suomen ev.lut kirkko ja kirkolliset järjestöt lähettävät Venäjälle vai miespuolisia pappeja. Vierailevien delegaatioiden osalta ei mitään erityisjärjestelyjä edellytetä kummassakaan suunnassa.

Piispa Salmen viittaamat, “uhmamieliset” henkilöt ovat ongelmallisia myös kristillisten järjestöjen sisäisessä ja keskinäisessä toiminnassa.

Arvelisin että paineet jonkinlaiseen linjantarkistukseen Sleyn taholta kasvaa suuntaan tai toiseen, eikä kaikki toimijat herätysliikkeen taholla ole tulevaan ratkaisuun tyytyväisiä.

Tänään viimeksi on vihitty pappeja sekä Kansanlähetykselle, että SRO:n palvelukseen. Miksi Sley olisi poikkeus?

Kyllähän SLEY varmasti saisi vihkimykset teologeilleen ev.lut. Kirkosta, mikäli haluaisi ev.lutin pillin mukaan mennä. Taitaa kuitenkin painaa Raamatun selvä sana paimenvirasta enemmän vaakakupissa, kuin suostuminen yhteisvihkimyksiin naisteologien kanssa.

Reijo Arkkila patisteli SLEYn johtoa vuosikokouksessa jo lähes kymmenen vuotta sitten etsimään asiaan kestävää ratkaisua. Olen samalla linjalla ja toivottavasti SLEYn johdolla on rohkeutta tehdä asiassa nyt myös isoja ratkaisuja. Nykyinen tyyli ei ole hyvä, koska ei kaikki ulkomailla vihkimyksen saaneet ole todellisessa työsuhteessa vihkineeseen kirkkoon.

Henk. koht. en oikein tiedä, mihin suuntaan tässä asiassa pitäisi kallistua, mutta @Noviisi kanssa olen samaa mieltä siitä, että nykytilanne ei ole oikein hyvä. Ei pappisvihkimyksiä voi “shoppailla” mistä tahansa kirkosta. Sekin oudoksuttaa, että isoissa tapahtumissa kuten eviksillä käytetään näitä ulkomaanpappeja liturgeina, vaikka tarjolla olisi evl.fi-luvallisia pastoreita pilvin pimein.

2 tykkäystä

Arvatenkin Reijo Arkkila patisteli järjestöä suuntaan, joka olennaisesti poikkeaa kirkkomme muiden järjestöjen valitsemasta suunnasta.

Samainen Sleyn eläkkeellä oleva toiminnanjohtaja Reijo Arkkila avusti Kenian evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Walter Obarea Martti Haverisen pappisvihkimyksessä. Mainittu Walter Obare vihki 5.2.2005 ruotsalaisen papin Arne Olssonin Missionsprovinsenin piispaksi, samana päivänä Olsson vihki joitakin ruotsalaisia ja yhden suomalaisen miehen papiksi.

On ilmi selvää, että tiukasti Arkkilan linjalla pitäytyminen johtaa Sleyn ennen öitkään LHPK:n syliin. Kurssin muutos vähintäänkin passiivisen yhteistoiminnan suuntaan mahdollistaisi pysymisen edelleenkin kirkollisena järjestönä.

Tähän on ehkä syytä huomauttaa, että “Arkkilan linjasta” puhuminen ei taida olla kovin asiallista, sillä eihän Reijolla enää ole asemaa Sleyssä. Sley on yhdistys jota johtaa hallitus, joka valitsee työntekijät - myös johtajat (3 kpl). Ja yhdistyksen isoista linjoista on päätetty vuosikokouksissa, jotka pidetään evankeliumijuhlien yhteydessä. Jäsenet valitsevat siellä hallituksen päättämään. Kun Ylistaron kokous 2007 päätti että pysytään linjalla, jonka mukaan vain miehet ovat pappeja yhdistyksen työssä (ja miespapit toimivat ev.juhlapuhujinakin, muistaakseni), syntyi ELY vähemmistöön jääneiden toimesta. Se on viimeisin selvä ja yhteinen linjapäätös - muut valinnat ovat todennäköisesti seurausta siitä, mitä kukin työntekijä (joita myös johtajat ovat) on vakaumuksensa mukaan valinnut.

Lhpk:n syli on myös paljon muuta kuin tämä papiksi vihkimisen asia. Opillisesti ja ennen kaikkea kulttuurillisesti hyvin erilainen maisema, johon evankelinen liike tuskin tulee tämän takia sulautumaan.

Niin, tuntuu tottakai erikoiselta. Mutta jos asiaa katselee siitä suunnasta, että onko kirkko näiden papiksi haluavien mielestä järjestänyt vanhalle virkakannalle jääneille asianmukaista reittiä ja reilua kohtelua, kyse ei ehkä ole “shoppailusta” tarkoituksella vaan kiertotiestä, johon lähteminen ei ole heidän oma syynsä. On helppo sanoa, että “mikset tule samaan vihkimiseen kaikkien kanssa”, mutta ehkä ajatuksena on se, että jos kerran on tarkoitus työskennellä nimenomaan tämän miespappiyhdistyksen (hehheh, tyhmä termi, mutta vanhauskoisuus maistuu myös huonolta) pappina, eikä seurakuntatyössä - jossa ei voi välttää täyttä yhteistyötä - niin miksi änkyryydestä (äsh, ei taaskaan osunut) olisi luovuttava ikään kuin lunastaakseen itsensä vapaaksi omaan virkaansa. Tuntuu heistä varmaan kaupanteolta ja jopa kiristykseltä, kun ei erillinen lähetysjärjestön papiksi vihkiminen käytännössä olisi mitenkään vaikea asia järjestää.

Mutta ei minulla tässä oikeaa tietoa ole kaikista syistä, eikä ratkaisua. Mietin lähinnä sitä, onko Sleyllä joku periaatepäätös pappien työhönotossa nykyisin. Eli riittäisikö sitoutuminen yhdistyksen työhön ja näkyyn, vai onko yleisessä papiksivihkimisessä mukanaolo este? Sillä onhan Sleyssä varmaan töissä niitäkin, jotka eivät ole kyseistä rajausta aikanaan katsoneet tarpeelliseksi? Oliko Haverisen “pakko” lähteä Keniaan jos halusi Sleyn työhön papiksi vai oliko se hänen oma päätöksensä? Ja miten tilanne erosi lähtökohdiltaan Inkerin kirkossa vihittyihin? En tiijä, ehkä tuo selevijää joskus. :slight_smile:

Tietoa ei ole mullakaan, mutta tunnen Sleyn uuden Kymenlaakson piirin työntekijän vuosien takaa. Silloin kun hänen kanssaan enemmän tekemisissä olin, niin en saanut sellaista käsitystä, että hän olisi mitään kaikkein änkyräkonservatiivisinta linjaa edustanut. Tietysti mielipiteet ovat voineet muuttua opintojen edetessä ja ajan kuluessa, mutta en ihmettelisi, vaikka kyseinen kaveri yhteisvihkimykseen suostuisikin. Sleyllä ei mun tietääkseni ole sellaista linjausta, että yhteisvihkimys olisi väärä tai pätemätön. Sitä en tiedä, onko naispiispan suhteen sitten tilanne eri - Helsingissähän vihkijänä olisi Askola.

ELYn synty muuten oli oikeastaan aika paikallinen ilmiö. Esimerkiksi Porissa oli ennen Ylistaron päätöstä satunnaisesti ollut naispappeja seurapuhujina, mutta heidän kutsumisensa loppui tuohon päätökseen, ilman sen enempää repeämiä tai dramatiikkaa. Porin Sley oli sen verran pieni siihen aikaan, että uskaltaisin väittää, ettei sieltä jäänyt pois yhtikäs kukaan. Tässä varmaan vaikuttaa se, että Porin porukassa naispappeuskysymys ei ylipäätään ollut aiheuttanut sellaista eripuraa kuin ilmeisesti joissain osastoissa, joista ELY-porukkaa lähti. Kumpikaan osapuoli ei nähnyt asiaa minään elämää suurempana kynnyskysymyksenä.

2 tykkäystä

Arkkilan linjalla viittaan linjaukseen vuodelta 1988, jota Reijo Arkkila oli räätälöimässä. Muut ns. vanhan virkakannan järjestöt ovat pääosin luopuneet ko. linjauksesta, eikä järjestöjen puolelta edellytetä ns. erillisvihkimyksiä

Minusta ajatus erillisvihkimyksistä on ollut aina hiukan outo. Miksi vanhanvirkakannan teologi haluaisi vihkimyksen piispalta, joka hyväksyy naispapit ja näitä myös vihkii? Silloin kun piispa Rimpiläinen vielä vihki pappeja, niin oli luontevaa, että vanhan virkanäkemyksen edustajat pyysivät vihkimyksen häneltä. Hän kun oli piispana viimeinen vanhan virkakannan edustaja, eikä suostunut naisia vihkimään. Rimpiläisen aikaan ei tainnut ollakaan kyse ns. erillisvihkimyksistä.

Juu, tiedän että Arkkila oli silloin johdossa, mutta puutuin asiaan koska kirjoitit hänen osallistumisestaan Kenia-caseen ja annoit muutenkin mielestäni ymmärtää että hän on jotenkin vaikuttamassa nykyisiin ratkaisuihin. Ymmärtääkseni ei näin ole. Arkkila oli aikoinaan opettajana Matongon pappisseminaarissa (taisi olla perustamassakin sitä) joten Kenia-yhteys on vahva.

1 tykkäys

Minusta ei noin outo. Onhan naispappeuden torjujilla omat yksilölliset tiensä ja visionsa. Eivät he kaikki ehkä lainkaan koe olevansa eristyksissä koko kirkosta, vaikka tämän poikkeuksen tekevätkin virkaan liittyen. Naispappeuden hyväksyvä kirkko ei ole kaikille heille mörkö eikä nykyisistäkään piispoista - jotka vihkisivät, mutta eivät nykyään erikseen - kaikki sellaisia joiden kaitsentaan he eivät missään tapauksessa suostuisi. Katselet asiaa lhpk:laiseen on/off -tapaan, jonka jakaa ehkä osa Sleyn väestä, mutta eivät suinkaan kaikki.
Jos kirkon lähetysjärjestö palkkaa teologin palvelukseensa ja tämä tarvitsee papiksivihkimisen, on minusta ihan mahdollinen seuraus, että piispa kesäjuhlilla tms. tilanteessa vihkii. Jos teologi haluaa nimenomaan kirkolliseen lähetysjärjestöön töihin - eikä Lhpk:hon tai muualle - niin tottakai olisi parempi että vihkijä on saman kirkon piispa.

2 tykkäystä

En usko että Askola vaikuttaa tähän. Jo ennen ensimmäistä naispiispaa olisi haluttu erillisiä vihkimisiä.
ELY taisi tosiaan jäädä paljon luultua pienemmän joukon ratkaisuksi. En tiedä nykytilannetta, mutta ei ainakaan lähetystyö (vaikka lähettejä oli sitä perustamassa, juuri lähetystyön jatkumiseen vedoten) ole tainnut siirtyä juurikaan sinne. Sley on kuitenkin se evankelinen järjestö, jota nämä perusevankeliset eli paikalliset toimijat pitivät ja pitävät hengellisenä kotinaan. Kuvaat oikein, että virkakysymys ei heille ollut puoleen tai toiseen ratkaiseva. Rauhan solmiminen sopuisan avioeron tapaan oli Sleyn toiminnalle plussaa - niin olen käsittänyt.
Mutta ken tietää: Ehkä Sley potkaistaan kirkon työstä pois - ja ELY saa nyt tilaisuuden? Kirkkopolitiikan analyytikko saattaa tässä nähdäkin kauaskantoisuutta ja kukaties tämä Kenia-case onkin tilaustyötä…huhhuh, nyt menee kyllä lujaa:)…

Minä ihmettelen. Miksi juuri erillisvihkimys on tärkeä? Itse toivon että perinteisellä ajattelevat saavat vihkimys omassa kirkossa. Ehkä tarvitaan lisää hyvä tahto ja jousto kummaltakin osapuolista. Meillä riippuu paljon piispa mutta linja sallisi SLEyn kaltaiseen vihkimys.

Voisihan se Arkkila eläkeläisenä sanoa vaikkapa, että vuoden 1988 linjaus oli aikansa lapsi ja nykypolvi voi tehdä nykytilanteeseen sopivamman ratkaisun, kuten muissakin järjestöissäkin on tehty.
Eipä ole sanonut, vaan käsittääkseni sen sijaan kritisoinut muista järjestöjä vanhasta linjasta lipeämisestä.

Tämmöistä ei ole olemassakaan. Pappi vihitään palvelemaan koko kirkkoa.

Edelleenkin kirjoitat aivan kuin eläkeläisellä olisi tuollainen asema järjestössä.

Olen aika varma että ihan itse ne nykyiset huomattavasti nuoremmat johtajat ja hallitus linjaavat. Ja kuten sanottu - voi olla myös niin että periaatepäätöstä ei olekaan vaan ihan itse ne nuoret miehet kokevat etteivät voi osallistua yhteisiin papiksivihkimisiin.

1 tykkäys

No se on ideaalinen tilanne ja kaunis ajatus. Onko kaikenlainen palvelu kaikille kuitenkaan mahdollista? Tosiasiassa on aika paljon teologeja jotka työskentelevät mieluummin järjestöissä - ja yksi syy monilla lienee virkakanta.

He ovat kirkon pappeja mutta pitävät tätä tilannetta jossa on pakko osallistua vakaumuksen vastaiseen yhteistyöhön sellaisena että siitä seuraa poikkeuksellinen järjestely. He kuitenkin esim. toimittavat tai toimittaisivat messuja joihin osallistuva väki on tämän kirkon jäsenistöä. Minusta he ovat kirkon pappeja, vaikka heidän virkansa sijaitsee lähetysjärjestössä.

Suom.huom: yritän tässä koko ajan asettua pappiskutsumuksen saaneiden asemaan ja mennä niiden nahkoihin, joiden erikoiselta näyttäviä ratkaisuja päivitellään. En siis sano että tämä tai tuo on oikea tie - yritän ymmärtää monimutkaista todellisuutta.

Olisitko sinä suoralta kädeltä sitä mieltä että Sley ottaisi jatkossa palvelukseensa vain yleisissä vihkimisissä papiksi tulleita ja että ilmoittaisi täten taipuvansa piispojen täyteen kaitsentaan tässä?