Minä en voi ottaa mitään kantaa siihen, keitä ja millä ehdoin se pappinsa palkkaa. En kuitenkaan olisi missään nimessä esittämässä viimeisen kappaleesi vaatimusta. Asia tosiaan on moniongelmainen. Mutta silti ei voida antaa sellaista vihkimystä, mitä ei ole olemassakaan.
1 tykkäys
Niin. Yksi tapa kuitenkin hahmottaa nykytilannetta olisi hyväksyä se ajatus että “kirkko” tarkoittaa enemmän kuin paikallisseurakunnat. Kirkko toimii myös järjestötasolla. Lähetystyö ulkomailla on Suomen ev.lut.kirkon toimintaa yhteistyössä paikallisten kirkkojen kanssa. Sielläkin on usein tilanne että hiukan erilaiset opetukset ja kirkolliset kulttuurit kohtaavat ja käytänteitä sovitellaan.
Suomessa nämä ja muutkin järjestöt palvelevat kirkkoa esim. tekemällä “sisälähetystyötä” eli kouluttamalla, järjestämällä isoja ja pienempiä tapahtumia, pitämällä raamattukursseja jne. Mielestäni se on laajasti nähtynä aivan yhtä hyvin kirkon toimintaa ja sitä työtä tekevä pappi kirkon pappi - kuin paikallisseurakunta nykyisine kuvioineen ja hallintoineen.
1 tykkäys
Tietysti kirkkoa voi palvella myös muussa kuin paikallisseurakunnan virassa. Mutta pappisvirka on aivan sama pappisvirka, toimipa paikallisseurakunnassa tai esim. järjestötyössä. Poikkeuksellisissa ja hankalissa tilanteissa ei voi lipsua teologisista tosiasioista ja luoda ad hoc -oppeja, sillä sellaiset kääntyvät aina loppujen lopuksi ongelmiksi. Virkateologia on muutakin kuin naispappeuden vastustaminen. Se vastustaminen on oikeastaan tyhjänpäiväistä, mikäli virkaoppi muuten ei ole kunnossa.
No kylläpä nyt innostuin… ehkä tämä tästä, huomenna on tietokone kiinni…
Mutta tulipa vielä mieleenI: Eikö vanhoillislestadiolaisen (perinteisen sellaisen, nyt tilanne on liikkuva) tavan suhtautua papinvirkaan pitäisi herättää yhtä hyvin tai jopa enemmän kyselyjä? Heillehän on ainakin ollut yhdentekevää se mitä yhteistyötä ja kenen kanssa muodollisesti virassa tehdään - kun todellinen lauma on vain omassa liikkeessä ja todellisia uskovaisa sekä oikeita pappeja vain vl:t. Aiheesta on kritisoitu sitä että palkkaa nostetaan ja hommia tehdään kirkossa, jota ei kuitenkaan pidetä muuta kuin laitoksena. Ei tästä kuitenkaan piispainkokous elämöi.
Jos tuohon asenteeseen vertaa sitä, että pappi kokee järjestötyössä palvelevansa kokonaiskirkkoa, mutta virkakysymysrajoitteisena väistää paikallisseurakuntien karikot - niin kumpi on rehellisempää?
2 tykkäystä
Oliko tuo nyt joku puolustus - ei se auta Villen tuhmuuksissa, vaikka Kallekin olisi ollut tuhma.
No ei ollut puolustus. Epäjohdonmukaisuutta voi joku havaita siinä, että kirkossa papin on hyvin tärkeätä sopeutua ulkonaisesti samaan muottiin, mutta samaan aikaan on melkomoisia opin ja uskon ristiriitoja jotka eivät johda mihinkään kuulusteluihin.
En kuitenkaan tässä ketään kehota tuhmuuksiin, vaan koetan asettua ruodusta poikkeavien asemaan.
4 tykkäystä
Eihän se historiallinen linjaus muuksi muutu, ellei asiaa nimenomaisesti otete uuteen käsittelyyn.
Viittaan siis SLEY:n toiminnanjohtaja Reijo Arkkilan, Suomen Raamattuopiston Säätiön toiminnanjohtaja Raimo Mäkelän ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen pääsihteeri Matti Väisäsen tammikuussa 1988 kokoamaan suositukseen jonka mukaan “järjestöstä ei osallistuta vihittävinä tai avustajina pappisvihkimyksiin, joissa on vihittävinä naisia”.
Sittemmin sekä Kansanlähetys että SRO ovat johtoelimiensä päätöksellä muuttaneet asiassa kantaansa. Tietämäni mukaan myös Raimo Mäkelä on tätänykyä henkilökohtaisesti asian suhteen toista mieltä. Matti Väisänen on on pitänyt linjan, mutta siirtynyt toimimaan LHPK:n puolelle.
Esimerkiksi Kylväjä ei ole ko. linjalla koskaan ollutkaan.
En nyt tiedä onko käyttämäsi sana “yhdentekevä” reilu tässä kohtaa. Vanhoillislestadiolaisuus ei ole enää niin yhteinäinen kuin ulospäin näyttää. Minun käsittääkseni siellä sisällä on myös paljon niitä, jotka ajattelevat asioita, eivätkä ole vain ajautuneet johonkin tilanteeseen. Papit eivät ole vain jotain leipäpappeja suinkaan hekään. Olen tämän itse saanut kokea, ihan positiivinen asia minusta on, että lestadiolaisuus elää ajassa mukana. Se, että työtä tehdään naispappien kanssa, on hyväksytty tosiasia, eikä suinkaan välinpitämättömyyttä. Jotain oleellista jäi sanomatta, mutta unohdin sen jo.
2 tykkäystä
Joo, ei asia olekaan ihan yksioikoinen. Mutta ei seurakuntaoppia ole kumottukaan, joten periaatteessa pätee edelleen että monelle vl-papille kirkko on vain työnantaja eikä tosi seurakunta. Tai ehkä kirkolla on heidän mielestään arvo yhteiskunnan uskonnollisuuden kannalta, mutta todellset uskovat ovat vain oman liikkeen jäsenet.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.
Asiaa käsitelleen piispainkokouksen pöytäkirja on nyt verkossa.
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/F359F1ED9F897DD0C225770E0034026E/$FILE/P�yt�kirja%2029.5.2017%20allekirjoitettuna.pdf
Löytyy täältä http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?Open&cid=piispainkokous
Pöytäkirjan mukaan Martti Haverisen oli tarkoitus osallistua Mikkelin hiippakunnan pappisvihkimykseen keväällä 2016, mutta kun ilmeni, että pappisvihkimyksessä avustajana toimisi naispappi, Haverinen vetäytyi tästä vihkimyksestä ja pyrki löytämään muuta tietä pappisvihkimykselleen.
Koska SLEY:n vastaus ei riittävässä määrin vastannut arkkipiispan esille nostamiin kysymyksiin eikä näin tarjonnut mahdollisuutta vastata Luterilaiselle maailmanliitolle ja koska toiminnassa oli nähtävissä poikkeamista lähetyksen perussopimuksesta, arkkipiispa pyysi ulkoasiain osaston johtajaa tuomaan asian piispainkokouksen käsittelyyn.
Osana tätä valmistelua kirkon ulkoasiain osaston johtaja ja Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja tapasivat SLEY:n johtoa 28.4.2017. Tapaamisessa keskusteltiin pääsihteeri Jungen kirjeestä ja SLEY:n arkkipiispan kysymyksiin lähettämästä selvityksestä sekä perussopimuksen linjauksista.
Tapaamisessa kävi ilmi, että varsinainen syy pappisvihkimykseen Keniassa oli se, että Mikkelin hiippakunnan vihkimyksessä avustajana olisi toiminut naispappi. Vihkimyksestä vetäytymisestä oli päättänyt SLEY:n johto. Perusteena oli se, että SLEY:ssä arvioitiin pappisvihkimykseen osallistumisen voivan hajottaa liikettä ja saada sen jäseniä siirtymään Lähetyshiippakuntaan.
Keskustelussa vahvistui se SLEY:n vastauksessakin esille tullut tosiasia, että Haverinen vihittiin nimenomaan Kenian luterilaisen kirkon tavoittavaan työhön Helsingin Luther-kirkkoon, eli pääasiallinen työkenttä on Suomessa. Siltä osin kuin Haverinen toimii opettajana Kenian pappisseminaarissa, vihkimyksen sanottiin olleen tarpeen siitä kulttuurisesta syystä, että pappisseminaarin opettajan edellytetään olevan paitsi teologi myös pappi.
Kyseessä oli siis Sleyn järjestöpäätös eikä Martti Haverisin oma henkilökohtainen päätös. Asian julkituomisella on olennainen merkitys toisaalta suhtautumisessa toisaalta Haveriseen henkilönä ja pappina sekä toisaalta Sleyhyn järjestönä.
Asiassa hämmästyttävää on, että useissa keskusteluissa järjestössä esimiesasemassa olevat työntekijät ovat väittäneet, etteivät tiedä moisesta järjestöpäätöksestä mitään.
2 tykkäystä
Tämä on kovin vaikea aihe ja tilanne sekä asiatasolla että henkilökohtaisesti. Toivottavasti kuviossa päästään johonkin selkeään ja johdonmukaiseen ratkaisuun. Tällä hetkellä Sley ajaa jossain määrin kaksilla rattailla, kun toisaalta ollaan kirkon lähetysjärjestö ja toisaalta ei oikein hyväksyttäisi kirkon pappisvihkimyksiä. Itse en kovin hyvin hahmota ongelmaa naispuolisessa avustajassa, enkä myöskään pidä hyvänä tehdä päätöksiä sen motiivin ajamina, että halutaan estää ihmisten ajautuminen The Säätiön riveihin. Ja tuo Kenian luterilaisen kirkon tavoittava työ Suomessa on kyllä melkoinen ajatuskeikaus.
3 tykkäystä
Onko sinulla tietoa, minkälaisen huomion asia sai Sleyn vuosikokouksessa? Olettaisin ettei asetelma ole kentänkään mielestä paras mahdollinen. Yksittäisillä jäsenillä on toki mahdillisuus osallistua toimintaan siinä jumalanpalvelusyhteisössä, jonka toiminnan kokee oikeaksi, mutta herätysliikkeenä Sley tuskin haluaa profiloitua semiversioksi lähetyshiippakunnalle.
Ei välttämättä liity mitenkään asiaan, mutta ilmeisesti Selyn hallitukseen erovuoroisena kuulunut lähetyshiippakunnan papistoon kuuluva Kimmo Jaatila ei enää jatka Sleyn hallituksen jäsenennä.
https://ehdokkaat.sley.fi/ketka-sleyn-hallitukseen
@Stieleiche oli paikalla vuosikokouksessa ja saattaisi tietää asiasta lisää. Hänen kanssaan olen jutellut jotain vuosikokousjuttuja, mutta ne liittyivät eri asioihin eikä tästä aiheesta ollut puhetta suuntaan tai toiseen.
Yhä enemmän joutuu pohtimaan, onko SLEY enää minun paikkani.
1 tykkäys
Tuotan nyt pettymyksen, mutta aiheesta puhuttiin vuosikokouksessa vain sen verran, että toiminnanjohtaja kertoi Sleyn antavan pyydetyn vastauksen toiminnastaan. Ei ollut edes puhetta siitä, mitä vastauksessa aiotaan sanoa.
Yocha huomasi ihan oikein ettei Kimmo Jaatila jatka, mutta hän oli siis erovuoroinen eikä hakenut jatkokautta, en nyt muista olisiko se ollut mahdollista. Mutta en osaa nähdä asiassa mitään suurta dramatiikkaa. Vuosikokouksessa kiisteltiin ihan muista asioista, ja oli myös hyviä puheenvuoroja, edelleen ihan muista asioista.
2 tykkäystä
Miten sinä olisit halunnut asian tapahtuvan?
1 tykkäys
laajempaan keskusteluun jäsenkokouksessa ei tässä vaiheessa ollut edes välttämätöntä tarvetta, ellei asiaa yhdistyksen johdolta erikseen kysytty.
ratkaistavana on siis ainakin kaksi eri kysymystä:
- Miten Luther -kirkon pastorin tehtävien järjestelyt saatetaan kirkkomme järjestyksen kannalta hyväksyttävään tilaan
- Miten Sley täsmentää linjauksiaan siten, ettei vastaavia tilanteita enää jatkossa synny.
Ennalta selvää on , ettei ratkaisu tyydytä järjestön aivan kaikkia jäseniä, olipa se millainen tahansa.
Selkeintä olisi, jos Haveriselle haettaisiin vokaatiota Helsingin hiippakunnasta ja jatkossa järjestö noudattaisi pappisvihkimysten osalta vastaavaa omantunnonvapautta kuin viidesläiset järjestöt.
Jaatilalle ei tosiaan edes haettu jatkokautta, mikä seikka ilmenee myös linkittämästäni verkkosivusta. Tuskinpa asiassa mitään dramatiikkaa on ollut. Kytkös Sleyn ja LHPK;n väliltä poistui ihan luontevasti erovuoroisuus periaatteen kautta.
No - noissa teksteissä ei itse asiassa tullut esiin, olisiko Haverinen itse suostunut vihkimiseen, jossa naispappi avusti. Mikäli ei, asia on ok - silloin SLEY ja Haverinen olivat samalla kannalla. Tuossa tuli vain esiin, että päätös oli SLEYn. Minusta päätös pitäisi olla pappisehdokkaan oma.
Edit:
Toisaalta - ei minulla ole tarvetta alkaa neuvoa SLEYtä tai muuttaa sen toimintaa. Omalta kannaltani kyse on siitä, onko SLEY enää minun paikkani - siis haluanko ja voinko sitoutua sen toimintaan, ei siitä, että SLEYn pitäisi muuttua joksikin. Eikä siinä ole kyse vain tästä kysymyksestä, vaan monesta muustakin.
2 tykkäystä