Keskustelua sotasankaruudesta kristilliseltä pohjalta.
Onko oikeastaan ihan ok, että papit siunaavat taisteluihin menevät? Sopiiko rukoilla sotalykkyä? Voiko Jeesuksen seuraaja kuulua armeijaan, vai pitäisikö kaiken taistelun olla olematta lihaa ja verta vastaan?
Onko olemassa oikeutettuja sotia, ja voiko katumuksessa elävä kansa joutua sotaan?
Saako kristitty olla ylpeä, jos saa mitalin tapettuaan paljon vihollissotilaita?
Onko Suomen toiminta 30-luvun valossa kristillliseltä puolelta tarpeeksi syvästi käsitelty, vai onko siellä vielä luurankoja kaapissa?