Sotasankaruus

Eivät toki ole.

Talvi- ja jatkosodassa suomalaiset olivat kohtuu asiallisia esimerkiksi sotavankien kohtelussa. Eivät täysin, ja kyllä niitä tapauksia oli, jossa sotavanki vaan ammuttiin. Eikös tuntemattomassa sotilaassakin ollut kohtaus, jossa otettiin sotavanki ja sitten joukon jäsen kävi hänet ampumassa. Muiden ollessa hiljaa, jos ajatuksissa vääränä joku ehkä pitikin.

Ukrainan suhteen en ollenkaan olisi yhtä positiivinen sen suhteen, ettäkö sen kansalaiset välttelesivät sotarikoksia. Enemmän se meininki sitä, että katsotaa nyt mitä tuo vihollinen teki, niin kyllä meidänkin nyt pitää.

En ole ihan varma nykysuomestakaan. Voi olla, että aikoinaan kristinusko oli se liima, jolla välteltiin tekemästä laajasti eri tyyppisiä sotarikoksia. Pidettiin sellaista häpeällisenä. Tosin punaisia tietysti meni vankileireillä parikymmentä vuotta aiemmin. Vaikea aihe ajatella.

^ Ainoa keino saavuttaa tälläisissä asioissa ylipäätään rauhaa olisi Jeesuksen kautta.

Nyt länsimaat ovat löytäneet pahan, joka on toinen ihminen. Maailman ongelmat ovat tämän syy, tai niin siis esitetään. Noille ajatuslinjoille lähdettäessä ei sieltä helppoa paluuta ole olemassa.

Ukainan kansassa merkittävä osa ajattelee tällä hetkellä, että jos heidän hallintonsa rauhan tekisikin tulee heidän lähiaikoina hyökätä kostoksi. Potenttiaalisesti ikuisuuksiin jatkuva koston kierre.