Lapsuudessa muistan, että kirkossa naisilla oli paljon huiveja tai hattuja. Mutta nykyään on muodissa naisilla ja miehillä kulkea paljain päin muutenkin, joten eihän se ole ihme, ettei kirkkoonkaan enää osata tehdä erotusta.
Minusta miehen pitää ehdottomasti olla paljaspäin kirkossa ja naisen olisi hyvä peittää päänsä. En pidä tätä asiaa minään kulttuurisidonnaisena asiana.
Miksi naisten pään peittäminen on vähentynyt, mutta miesten tapa paljastaa päänsä kirkossa on säilynyt? Näkisin yhtenä syynä sen, että ylipäänsä on tapana sisätiloissa ottaa päähine pois. Miehet eivät riisu päähinettään vain kirkossa tai rukoillessa, vaan yleensä aina sisälle tullessaan. Samoin miehet osoittavat kunnioitusta vaikkapa lippua kohtaan ottamalla päähinen pois. Sen sijaan naisen pään peittäminen ei ole ollut samalla tavalla niin selvästi sidottua juuri rukoukseen ja kunnioitukseen - naiset käyttivät huivia niin rukoillessa kuin navetassa töitä tehdessä.
Tuossa alun tekstissä puhutaan vaimosta, ei naisista. Koskivatko samat säännöt naimattomia naisia? Raamatun aikana naimattomat naiset olivat pääasiassa nuoria tai leskiä, mutta jonkin verran heitäkin oli. Neuvooko Paavali siis vain aviovaimoja peittämään päänsä rukoillessaan vai kaikkia naisia?
Tässä ketjussa on puhuttu tuon kohdan perusteella paljon pään peittämisessä, mutta kohdassa puhutaan myös hiusten pituudesta. Onko ymmärrettävä niin, että kristityllä miehellä ei saa olla pitkät hiukset eikä kristitty nainen saa olla kalju tai kenties edes lyhythiuksinen?
Tässä on jälleen myös se kysymys, miksi joistakin kohdista halutaan pitää tiukasti kiinni ja toiset selitetään kulttuurisidonnaisiksi. Monesti, kun teologit selittävät jonkin Raamatun kohdan olevan selvästi meitä sitovaa ja toisen vain kulttuurin sidottua, minä en kyseisistä kohdista löydä sitä ratkaisevaa eroa, jolla tuo perustellaan - en vaikka teologi kovasti jonkin sanan tai jakeen perusteella sitä selittää. Väitän, että tässä vaikuttaa hyvin paljon oma kristillinen perinne - selitetään Raamattua siten kuin sitä oman perinteen piirissä on selitetty ja niin, että selitys puoltaa omaa perinnettä “oikeana raamatullisuutena”.
Vanhassa raamatunkäännöksessä sana ‘nainen’ on käänneetty sanalla vaimo.
Tiedän, että Raamatussa vaimo ja nainen esiintyvät välillä samassa merkityksessä. Juuri siksi kysyin, miten asia tässä kohdassa pitäisi ymmärtää. Tässä kun ei ole kyse vain vaimosta yksinään, vaan myös suhteessa mieheen. Jos vaimo on miehen kunnia, sillä oletettavasti kuitenkin tarkoitetaan aviovaimoa?
Jokainen armeijan käynyt mies tosiaankin tietää milloin lakki on otettava päästä pois. Aina sisätiloihin astuessa ja Suomen lippua kunnioitettaessa esim noston yhteydessä. Hautajaistilanteessa myös arkkua laskettaessa. Kenttähartauksissa jossain kohtaa niin komennettaessa.
Ottavatko naisetkin lakin päästä armeijassa kun käsky käy?
Enpä tiedä. Kun kävin, ei naisia vielä huolittu.
Kreikaksi ei ole eri sanaa, joka tarkoittaisi aviovaimoa. Täytyy siis päätellä asiayhteydestä.
Karjalassa pään peittäminen tulkittiin niin, että päänpeittämiskäsky koski vain naituja naisia. Neidot kulkivat hiukset avoimina hulmuten. Päässä heillä oli vain nauha, säppäli tai pinteli. Vaimot olivat aina pää peitettynä (kotonakin) joko hunnulla tai sorokalla. Sorokka eli harakka on venäläismallinen lakki, jonka ortodoksivaimot olivat omaksuneet epäkäytännöllisen hunnun tilalle. Sorokan päälle pantiin kirkkoon mennessä huivi.
Ottavat. Kesällä olin valatilaisuudessa, kun nuorin poikani vannoi sotilasvalan. Siellä komennettiin kenttähartauden alkaessa “lakki päästä”. Silloin kaikki ottivat lakin pois yhtenä miehenä ja naisena.
Joo, ehdottomasti näin. Kyllä minä toivoisin, että naisia esimerkiksi kehotettaisiin peittämään päänsä, mutta ei vaadittaisi sitä. Tai ainakin voisi opettaa mitä se päänsä peittäville merkitsee. Se sitten leviäisi niin laajalle kuin leviäisi. Monilla saattaa lisäksi olla halu peittää päänsä, mutta katseiden tai leimaantumisen pelko tuntuvat liiallisilta. Siksi olisi hyvä, että päänsä peittämisestä tulisi oikeasti varteenotettava vaihtoehto paljaspäisyydelle. Nyt se on selvästi outo valinta. Tämän takia en todellakaan pidä jonkin tyylin leimaamisesta larppaukseksi. (En viittaa Karpelaan. En ota siihen kantaa.)
Mutta tuossa omassa viestissäni oli oleellista se periaatteellisempi kysymys. Olen sillä kannalla, että kristityt saavat päättää omissa kokoontumisissaan käytetyn pukeutumistyylin täysin keskenään. Tyyli voi toki ottaa vaikutteita ympäröivästä kulttuurista, mutta heidän/meidän päätöksemme se on. Se on eri asia miten eri kulttuureissa kannattaa muuten pukeutua. Herättääkö pukeutumisellaan pahennusta ja niin edelleen. Mutta en minä aivan sitä ajatusta osta, että ulkopuoliset kamalasti kauhistelisivat jos kirkossa naiset peittäisivät päänsä.
Eräs vanhempi ihminen sanoi, että ensin tuli ehkäisypillerit ja sitten naiset riisuivat huivinsa. Konttisen Helena sanoi, että enkeleillä on kova työ, kun joutuvat Jumalanpalveluksissa peittämään naisten päät. Itse koin tämän konkreettisesti nuorena ja siitä asti olen peittänyt pääni jumalanpalveluksissa.
Itsekin olen ajatellut että pitäisikö ruveta peittämään. Vaikeaa vain ihmisille tehdä toisin kuin muut. Olemme laumasieluja. Tähän mennessä olen nähnyt omassa seurakunnassani vain yhden huivipään ja hänkin oli vierailija
Valamon palveluksissa arviolta 95 prosentilla naisista on huivi päässä, tai joillakin harvoilla hattu, baskeri tai myssy.
On viitattu juutalaiseen päähineen käyttöön, joka on ensisijassa henkilökohtainen alamaisuuden osoitus, muistutus siitä, että Kaikkivaltias on aina yllämme, ja olemme Hänen alaisuudessaan. Sen on tarkoitus olla omantunnon ääni askareiden keskellä.
Toiseksi se on julkinen osoitus siitä, että henkilö haluaa olla kuuliainen Herralle. Tällöin se toimii muille mahdollisuutena tarkkailla hänen käyttäytymistään.
Ja vasta “kolmanneksi” se on kulturellinen pukeutumistapa, jolla kaikki juutalaiset identifioituvat yhteen, ja “korostavat” ainutlaatuisuutta.
Sääntöä ei päähinenn käytölle ole, sen saa itsekukin päättää, niin miehet kuin naiset. Jumalanpalveluksiin on tarjolla lainaksi päähineitä, jos sellaista ei itsellä ole mukana.
Rukousliinat on eri asia, kuin päähine. Samoin tupsupaita on korvike rukousliinalle.
Juutalaisessa jumalanpalveluksessa miehiltä vaaditaan pään peittämistä -ja lainataan tarvittaessa kipa. Naisten päällä ei ole niin väliä. Kirkossa taas naisten pitää peittää päässä, kun taas miehet riisuvat lakkinsa tai hattunsa, joitakin papiston päähineitä lukkuunottaamatta.
Juutalaisnaiset kyllä perinteisesti ovat aina peittäneet päähänsä. Hyvin yleisesti 1900-luvulla he käyttivät peruukkia tähän tarkoitukseen.
Mahdollisesti, mutta ei ainakaan Helsingin synagogassa vaadita naisilta pään peittämistä. Juutalaiset naiset käyvät synagogassa harvoin, lähinnä vain joinakin juhlapäivinä.
Niinno, "vaaditaan"sillä varauksella, että kysessä on yhteisön kautta tuleva paine… mutta kipan käyttö on silti yksilön päätettävissä, pakko sitä ei ole päähänsä laittaa edes Jumalanpalveluksessa. Ja toisaalta lienee hetkiä (Jumalanpalveluksessa), jolloin kipaa/liinaa ei tule käyttää (osoittaisi huonoa makua, eli jälleen kyse on yhteisön paineesta)…
Moni nainen on sanonut, että ihmisten pelossa ei halua peittää päätänsä, jos vaikka haluaisikin.
Vainojen tullessa kaivataan kestävyyttä.
Sain pari vuotta sitten kutsumuksen peittää pääni jumalanpalveluksessa ja sittemmin myös muuallakin rukoillessa. Lähes ainoa olen seurakunnassani, joskus satunnaisesti vanhempia naisia istuu messussa hattu päässä. Käytän huivia, leveää hiuspantaa, joskus hattuakin, fiiliksen ja muun vaatetuksen mukaan.
Aluksi jännitti ja pelottikin, mutta jatkoin sitkeästi ja kaikkeen tottuu. Joskus harvoin saan ihmetteleviä tai jopa ihaileviakin katseita, mutta oikeastaan kukaan ei ole sanonut tai kysynyt mitään asiasta.
Nyt tuntuisi alastomalta mennä messuun paljain päin, niin turvallisen ja suojellun olon päähineen alla oleilu tarjoaa. Uskon, että Jumalan tahdon noudattamisella on siunaus ja siksi haluan rohkaista jokaista asiaa täälläkin miettivää naista kokeilemaan itse ja rukoilemaan rohkeutta olla välittämättä muodista tai muiden mielipiteistä. Jumalan tahdon mukaanhan meitä kutsutaan ojentautumaan, eikä mukautumaan tämän maailman menoon.