Kun 2017 lähestyy, tällainen satavuotta vanha voisi nousta mietintään. Ur-forumilla käänsin alkua tästä.
1 tykkäys
Erittäin hyvä aloitus. Luin parikymmentä alusta.
Ihan herätyskristillistä…
Teesit ovat siis vuodelta 1917; ne ovat pastorin H. Hansenin kommentti 1500-luvun uskonpuhdistukseen ja siihen, että se johti kirkon jakautumiseen - mikä ei tietenkään ollut sen alkuperäinen tavoite. Teesien yleistavoitteena näyttää olevan kirkon hajaannuksen korjaaminen, samalla pitäen kiinni siitä hyvästä, mitä Hansen näkee protestanttisuudessa olevan.
Teeseillä 27 ja 28 Hansen asettuu vastustamaan uskonpuhdistuksen raamattuperiaatetta: on “yksipuolista” pitää Raamattua ainoana normina; normina on traditio, jossa Raamattu on ainoastaan “pääosa”. Tätä hän havainnollistaa esimerkillä teesissä 30: jopa lapsikasteen hän lukee asioihin, joita Raamatussa ei ole säädetty, vaan joka on kirkon arvovallalla päätetty.
Itse periaatteesta olen eri mieltä: Raamatun arvovallasta ei ole mitään syytä tinkiä.
Hansenin valitsema esimerkki on outo. Teesi 30 näyttäisi väittävän, että Kristuksella itsellään ei olisi ollut mielipidettä siitä, pitääkö pikkulapsia kastaa, tai että hän ei olisi ilmoittanut sitä apostoleilleen lähettäessään heitä kastamaan. Näin ei tietenkään voinut olla. Raamatusta voidaan kyllä päätellä, että kaste on tarkoitettu myös lapsille. - Traditiokaan ei ole vailla arvoa, sillä kirkon traditio todistaa vakuuttavasti, että pikkulapsia kastettiin alusta lähtien.
Raamattu ei opeta expressis verbis, minkä ikäisiä pitäisi kastaa. Sitä ei sanota kastekäskyssä. Lapsikaste voidaan lukea tietysti rivien välistä ja se on minusta vakuuttavasti läsnä siellä. Mutta selkeästi se on ilmi nimenomaisesti Kirkon perinteessä. Joka tietysti on peräisin Kristukselta ja apostoleilta.
1 tykkäys
Kastekäskystä käy ilmi, että kaste tarvitaan pelastukseen. Tästä seuraa, että pieniä lapsia tulee kastaa. Ei tämä minusta oli rivien välissä, vaan tekstissä itsessään. Toki on mukavaa, että Raamattu ja perimätieto pitävät yhtä.
Vanhaa käännöstäni tästä. En välttämättä allekirjoita kaikkia ratkaisuja, UR-forumilla on aiheesta ketju. Kommentoin tätä ehkä joskus myöhemmin.
H. Hansen
Keihäitä ja nauloja
s.o. väitteitä aikamme erheitä ja sekavuuksia vastaan.
Lainaus
1. Christus Dominus noster cum dicit: Agite poenitentiam, totam nostram vitam vult esse unam poenitentiam. Quae poenitentia his utique miserrimis temporibus ab omnibus, non minus protestantibus quam catholicis, agenda est.
1. Wenn unser Herr Christus spricht: Tut Buße! So will Er, daß unser ganzes Leben Buße sein soll. Solche Buße soll jedermann tun, er sei Katholik oder Protestant, zumal in diesem ernsten Zeitläufen.
- Kun Herramme Kristus sanoi: Tehkää parannus! halusi Hän koko elämämme olevan parannusta. Tätä parannusta tulee jokaisen tehdä, olipa hän katolilainen tai protestantti, varsinkin näinä ankarimpina aikoina.
Lainaus
2. Protestantismus qui dicitur non habet causam iubilandi, sed poenitentiam agendi in cilicio et cinere.
2. Der Protestantismus hat keinen Grund, Jubiläen zu feiern, wohl aber in Sack und in der Asche Buße zu tun.
- Protestanttisuudella ei ole mitään syytä viettää juhlaa, vaan pikemminkin tehdä parannusta säkissä ja tuhkassa.
Lainaus
3. Motus ille reformatorius, qui initium cepit anno 1517, multa quidem bona, sed plura mala commovit, vel, ut ita dicam, unum expulit diabolum, septem nequiores admisit.
3. Die im Jahre 1517 anhebende Reformationsbewegung hat Anregung gegeben zu manchem Guten, ist aber mehr noch Veranlassung geworden zu mancher Verschlechterung, oder mit andern Worten: sie hat einen Teufel ausgetrieben, aber dafür sieben ärgere eingelassen.
- Vuonna 1517 alkanut reformaatioliike pannut alkuun paljon hyvää, mutta vielä enemmän pahaa, niin sanoakseni, ajoi pois yhden paholaisen, mutta päästi sisään seitsemän pahempaa.
Lainaus
4. Reformatio quae dicitur iure meritoque deformatio est dicenda, quia, quae enixe et bona fide expetebat, parum assecuta est.
4. Die Reformation kann mit Fug und Recht eine Deformation genannt werden, weil ihre gutgemeinten Bestrebungen zum größten Teil mißraten sind.
- Reformaatiota voisi syystä ja oikeudella nimittää deformaatioksi, koska sen hyväätarkoittavat pyrkimykset suurimmaksi osaksi ovat epäonnistuneita.
Lainaus
5. Ecclesia tunc reformanda prave vel non sine vitiis reformata est.
5. Eine Reformation der alten Kirche war damals notwendig, aber die geschehene ist verfehlt.
- Vanhan kirkon reformaatio oli silloin välttämätöntä, mutta se, mitä on tapahtunut on epäonnistunutta.
Lainaus
6. Similis est protestantismus filio degene""ri, de quo legitur in parabola Domini Luc. 15; ecclesia Romana similis est filio, qui in domo patris remanserat, qui probitatem suam jactans dicit: Ecce filius tuus, qui substantiam suam devoravit cum meretricibus!
6. Der Protestantismus gleicht dem verlorenen Sohn in dem Gleichnis des HErrn Luc. 15.; die römische Kirche gleicht dem im hause des Vaters zurückgebliebenen Sohn, der in stolzem Rechtschaffenheitsgefühl sagt: Siehe da, dein Sohn, der das Seine verpraßt hat!
- Protestantismi on tuhlaajapojan kaltainen, josta kerrotaan Herran vertauksessa Luuk 15; roomalainen kirkko on samanlainen kuin isänsä kotiin jäänyt poika, joka ylpeässä kelvollisuudessa sanoi: Katso, poikasi, joka on tuhlannut omansa!
Lainaus
7. Surgat et redeat nunc protestantismus, non ad ecclesiam Romanam vel catholicismum, sed ad catholicitatem; non ad fratrem, sed ad patrem et ecclesiam matrem.
7. Der Protestantismus sollte jetzt zurückkehren, nicht zwar zur römischen Kirche, nicht zum Katholizismus, sondern zur Katholizität; nicht zum Bruder, sondern zum Vater und zur Mutter Kirche.
- Protestantismin tulisi nyt palata, ei roomalaiseen kirkkoon tai katolilaisuuteen (Katholizismus) vaan katolisiteettiin (Katholizität); ei veljen luo, vaan Isän ja Äiti Kirkon.
1 tykkäys
8. Est catholicitas attributum essentiale ecclesiae Jesu Christi, quod nisi adsit, ecclesia non potest vera nuncupari.
8. Es gehört zum Wesentlichen der Kirche Jesu Christi, daß sie katholisch ist; ist sie das nicht, so hat sie keinen Anspruch darauf, als wahre Kirche zu gelten.
- Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon kuulu olennaisesti, että se on katolinen; jollei se sitä ole, sillä ei ole mitään oikeutta tulla luetuksi oikeaksi kirkoksi.
Lainaus
9. Ecclesia Romanocatholica verae ecclesiae membrum est, non quia Romana, sed quia catholica est; ecclesia Graecocatholica verae ecclesiae membrum est, non quia Graeca, sed quia catholica est; non minus protestantes possunt esse membra verae ecclesiae, quatenus se catholicos esse meminerunt.
9. Die römischkatholische Kirche gehört zur wahren Kirche, nicht weil sie römisch, sondern weil sie katholisch ist; die griechischkatholische Kirche gehört zur wahren Kirche, nicht weil sie griechisch, sondern weil sie katholisch ist; auch die Protestanten gehören zur wahren Kirche, sofern sie das Bewußtsein haben, katholische Christen zu sein.
- Roomalaiskatolinen kirkko kuuluu todelliseen Kirkkoon, ei koska se on roomalainen, vaan koska se on katolinen; kreikkalaiskatolinen kirkko kuuluu todelliseen kirkkoon, ei koska se on kreikkalainen, vaan koska se on katolinen; myös protestantit kuuluvat todelliseen Kirkkoon, sikäli kun heillä on tietoisuus, että he ovat katolisia kristittyjä.
Lainaus
10. Coetus protestantium catholicitatis obliti a fide verae ecclesiae abducti sunt.
10. Sofern die protestantischen Kirchen das Bewußtsein ihrer Katholizität verloren haben, sind sie von der wahren Kirche Christi abgefallen.
- Mikäli protestanttiset kirkot ovat menettäneet tietoisuutensa katolisiteetistään, ovat ne luopuneet todellisesta Kristuksen Kirkosta.
Lainaus
11. Defectionem a catholicitate sequitur defectio a fide in Jesum Christum, verum Deum et Salvatorem, immo defectio a fide in ipsum Deum verum. Quod nobis perspecta historia protestantismi ubique demonstratur.
11. Der Abfall von der Katholizität hat zur Folge den Abfall vom Glauben an Jesum Christum als wahren Gott und Heiland, ja den Abfall vom Glauben an den wahren Gott überhaupt, wie die Geschichte des Protestantismus vielfach gezeigt hat.
- Luopumus katolisiteetistä johtaa luopumukseen uskosta Jeesukseen Kristukseen todellisena Jumalana ja Vapahtajana, jopa luopumukseen uskosta todelliseen Jumalaan ylipäätään, kuten protestantismin historia on monta kertaa osoittanut.
Lainaus
12. Nunc sola ecclesia Romana, utpote quae catholica sit, multum valet auctoritate apud omnes qui Germaniam incolunt populos.
12. Die einzige ideale Macht, die in Deutschland Einfluß hat auf das Volksleben, ist heutzutage die römische Kirche, weil sie katholisch ist.
- Vain Rooman kirkolla, koska se on katolinen, on suurta vaikutusta saksalaisiin.
Lainaus
13. Protestantismi nunc haec est indoles: massa perditionis et singuli fideles vel singuli coetus fidelium; infidelitas percrebrescens et parvus grex credentium; mors communis omnium et scintillulae vitae in paucis.
13. Die Signatur des jetzigen Protestantismus ist: Massenabfall und vereinzelte gläubige Kreise und Individuen; allgemeiner Unglaube und ein Rest von Gläubigen; allgemeiner Tod und einzelne Lebensfunken.
- Nykyisen protestantismin tuntomerkki on: massaluopumus ja yksittäiset uskovat piirit ja yksilöt; yleinen epäusko ja uskovien jäänne; yleinen kuolema ja yksittäiset elämänkipinät.
Lainaus
14. Protestantismus ut denuo valeat auctoritate aliqua in re publica, pristinae suae meminerit catholicitatis.
14. Soll der Protestantismus wieder Einfluß gewinnen auf das öffentliche Leben der Völker, so muß er sich wieder darauf besinnen, daß er katholisch ist.
- Jotta protestantismi voittaisi jälleen vaikutusta kansan julkiseen elämään, niin täytyy se taas muistaa, että se on katolinen.
Lainaus
15. In ecclesia Jesu Christi non valet: Hoc ego dico, hoc dicit hic vel ille, sed: Hoc dicit Dominus.
15. In der Kirche Jesu Christi darf nicht gelten: das sage ich, das sagt dieser und jener, sondern: Das sagt der Herr!
- Jeesuksen Kristuksen Kirkossa ei kelpaa: näin sanon minä, näin sanoo tämä ja tuo, vaan : Näin sanoo Herra
Lainaus
16. Individualismus qui dicitur protestantium sive subjectivismus, qui innumerabiles sectas inter se dissentientes procreavit, omnium qui sunt in protestantismo vitiorum et errorum pater et princeps habendus est.
16. Der Individualismus und Subjektivismus, der zur Bildung unzähliger Sekten Veranlassung gegeben hat, ist als der Grundfehler und Hauptschaden des Protestantismus anzusehen.
- Individualismia ja sublektivismia, jotka ovat synnyttäneet lukemattomia lahkoja, on pidettävä protestantismin perusvirheenä ja päävahinkona.
Lainaus
17. Jesus Christus, Dei Filius, personaliter est veritas divina perfecta et absoluta, quia in ipso inhabitat omnis plenitudo divinitatis corporaliter.
17. Die absolute göttliche Wahrheit ist Jesus Christus, Gottes Sohn, in Person. Denn in Ihm wohnt die Fülle der Gottheit leibhaftig (Col. 2,9).
- Jeesus Kristus, Jumalan Poika on persoonassaan absoluuttinen jumalallinen totuus, sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti (Kol 2:9).
Lainaus
18. Christus thesaurum veritatis deposuit in ecclesia; quae igitur tamquam in gremio suo veritatem absolutam, quatenus ea ab hominibus capi potest, tenet et possidet.
18. Christus hat seiner Kirche die Wahrheit anvertraut, und die Kirche ist als solche, als Gesamtheit, im Besitz der absoluten Wahrheit, soweit Menschen fähig sind, die Fülle göttlicher Wahrheit zu fassen.
- Kristus on uskonut Kirkolleen totuuden, ja Kirkkolla on sellaisenaan, kokonaisuutena, absoluuttinen totuus omistuksessaan, sikäli kun ihmiset ovat kykeneviä ymmärtämään jumalallisen totuuden täyteyden.
Lainaus
19. Veritas ecclesiae comissa non est nisi una nec labentibus saeculis mutari potest, sicut qui illam dedit non mutatur; id quod Christianos primorum temporum salvos fecit, nos quoque salvos faciet.
19. Die Wahrheit, die der Kirche anvertraut ist, kann nur Eine sein und ist nicht wandelbar im Laufe der Zeiten, gleichwie ihr Urheber unwandelbar ist; was die ersten Christen selig gemacht hat, mach auch uns selig.
- Totuus, joka Kirkolle on uskottu, voi olla vain yksi ja ei ole muuttuvainen aikojen kulussa, samoin kun sen alkuunpanija on muuttumaton; se mikä teki ensimmäiset kristityt autuaiksi, tekee myös meidät autuaiksi.
Lainaus
20. Divinus Salvator quaecumque nobis praestitit, non tam uni vel singulis specialiter, sed toti ecclesiae generaliter tribuit.
20. Alles, was der göttliche Erlöser für uns getan hat, ist nicht in erster Linie etwas Individuelles, sonder etwas Gemeindliches.
- Kaikki, minkä jumalallinen Lunastaja on meille tehnyt, ei ole ensisijaisesti jotain individualistista, vaan jotain yhteisöllistä.
1 tykkäys
Tässä olisi asiallinen lähtökohta keskustelulle evlut kirkosta eroamisessa, etenkin siinä kun kehottettiin lähtemään kirkosta.