Katkaisin - sorry - tahallani tuosta koska minulle tämä on nyt aika puhutteleva näin.
Koen aika paljon samoin, vaikka positioni on tietenkin toinen.
Nettivääntäminen ei tee hyvää, vaikka se kiehtoo ja toisaalta opettaakin. Se nimittäin vääristää uskonelämää - tai onko se koko elämä sitten kristitylle samaa kokonaisuutta. Ei siis pidä ehkä olla huolissaan “uskonnollisuudestaan” vaan koko itsestään ja siitä miten jaksaa yksin ja yhdessä. Ja siinähän usko Jumalaan on ratkaisevaa.
Moni varmaan jakaa saman kokemuksen. Ja tuo “En kuitenkaan malta olla sanomatta”… on juuri niin loistava kohta 
! Juuri niin kävi taas, että erehdyin luulemaan että voimme rauhanomaisesti miettiä Mikniuksen jakamia “paloja”. Mutta ei maltettu sitten puolin ja toisin kuitenkaan jättää sanomatta… sitä sun tätä.
Itseään on aina vaikeampi tarkastella objektiivisesti. Ehkäpä moitin toisia omia vikoja näkemättä. Mutta nyt tuli sen verran huono olo, suorastaan fyysisesti, että se on signaali jostain rajasta. Tunnen että tämäntyyppinen sanan käyttö rikkoo enemmän kuin rakentaa.
Tulee ajatelleeksi, että kristityn elämän tehtävä on ihan toinen kuin systematisoida ja erotella tällä tavalla. Vaikka ehkä on sitten ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan asiat viileästi. Itse olen saarnannut aina välillä, että ottakaa “keskustelu keskusteluna” jne. Mutta kun kyse ei ole jalkapallokulttuureista - italialaista ja brittiläistä rakastavat vihatkoot turvallisin mielin edelleen toisiaan, ja siinä olen intohimoisesti mukana - vaan elämän oikeista peruskysymyksistä. Kun joku hyvin herkkä asia - kuten nyt ehtoollisen merkitys elämässä - heitetään taistelukentälle, menee se minulla yli sietokyvyn. Ja pahinta on että huomaa itsekin ajattelevansa kaikista toisin uskovista vain kielteisiä asioita.
“Usko ja rukous”… Elävän yhteyden etsimisen ja rukoukseen kehottavan hengen sijasta täällä näyttää nousseen melkein kaikilla meillä piikittelyn, haastamisen ja ylpeyden henki.
Korostan, että tämä liittyy osittain johonkin omaan vaiheeseen tässä elämässä. Mutta tulipa nyt kirjoitettua se auki, ja samalla rajoitettua omaa intoa jatkaa. Koetan pysyä ainakin näin vakavista ja itselleni liian isoista aiheista erossa.
FB:ssa olen, kuten sinäkin Mika ja varmaan moni muukin. Siellä koetan välttää uskon asioista keskustelua, ainakin väittelyä. Lähinnä se on infokanava minulle. Voi siellä kuitenkin joskus jonkun sanan vaihtaakin, jos näistä aiheista näyttää olevan kiinnostavaa, mutta kunnioittavaa keskustelua.
Koettakaa kestää, syksy tulee taas. 