Näin minäkin ymmärrän. Mutta ei kai siinä uskontunnustuksen lausumisessa ole mitään pahaa?
Ihan konkreettisesti: Aion mennä ensi sunnuntaina messuun ja mm. yhtyä siellä lausuttavaan uskontunnustukseen. Onko tässä nyt – siis minun kohdallani – vaarana jonkinlainen “teoreettisuus”? Jospa tässä “oppikeskeisyys” muuttuu “sanahelinäksi”; miten minun tulisi torjua tämä vaara? Ja miten vältyn joutumasta tilaan, “josta todellinen armollisuus on kaukana”?
Mitä se “armollisuus” edes tarkoittaa, kun opista puhutaan? Yleensä Jumalan armollisuus tarkoittaa sitä, että hän antaa synnit anteeksi. Ihmisen armollisuus taas on lähimmäisen auttamista ja palvelemista, kuten laupias samarialainen “armahti” rosvojen pahoinpitelemää miestä.
Et sanonut. Mutta mietityttää, miksi tuntuu olevan tärkeää, että eksplisiittinen formulointi voidaan välttää. Luulisi kommunikoinnin olevan helpointa, kun puhutaa suoraan ja eksplisiittisesti.
Missä sanoin että eksplisiittisen formuloinnin välttäminen on tärkeää?
Esitin Lindbeckin jaottelun ja ajattelen että siinä on jotakin oikein. Joskus aistimme/tiedämme mikä on opillisesti oikein vaikka emme osaa eksplikoida sitä täsmällisesti. Joskus tällaiseen ensimmäisen kertaluvun teologiseen kieleen turvautumine voi olla pastoraalisesti parempi vaihtoehto kuin suora opillinen formulointi.
Minusta tuntuu että luet teksteihini jotakin jonka katsot liittyvän yleisesti Suomen evl kirkon pappeuteen.
Kaupungilla liikkui huhuja, että stalkkereiden tilaisuudessa olisi tänään käynyt esittäytymässä muuan Arto Rannila sillä ajatuksella, että olisi kiinnostunut ryhtymään pastorin virkaan. Kenian lähetti kuulemma, mutta millainenha tyyppi mahtaa muuten olla?
Ei muuta tietoa kuin että viime sunnuntaina oli STLK:n sisarkirkon pastori Janis Dimza pitämässä 2 messua tällä kertaa Tampereella ja Hämeenlinnassa. Kalenterissa hänellä näyttää olevan n. 1x kuukaudessa messu Helsingissä.
Olen viimeisen neljän vuoden aikana suomentanut pikku hiljaa teosta, jota Pieper käytti päälähteenään, siis Walther-Baieria. Matkan varrella on tullut huomatuksi, että myös luterilaiset olivat joissakin yksittäiskysymyksissä eri mieltä ilman, että oltaisiin hajaannuttu eri kirkoiksi. Tosin kyseessä olivat vähemmän olennaiset asiat. Äärimmäisen tiukan yksimielisyyden vaatimus on epärealistinen. STLK ansaitsee kiitoksen oikeaoppisuuden ja sen pohjalta nousevan kirkollisen yhteyden vaatimuksesta, mutta pitäisi myös säilyttää realiteetit; ei me täällä saavuteta täyttä yksimielisyyttä jokaisessa yksityiskohdassa.
Aivan näin! Tuo vaatimus, kun se asetetaan liian tiukasti vaativaksi ulottaen sen kaikkiin seurakunnan jäseniin hajottaa yhteisöllisyyden ja karkottaa niitä jäseniä, jotka eivät koe omakseen tiukan opillista uskonelämää.
Aika heikoilla eväillä olet matkassa kun kirkko on apostolien ja profeettain perustukselle rakennettu. Paavali on siten aivan eri sarjassa kuin nämä ihmiset, jotka esittävät hänestä eriäviä mielipiteitään, hän on apostoli, Jumalan itsensä valitsema ase! Kuinka heikoilla olisimmekaan esim. suhteessa vanhurskauttamisoppiin ilman tätä Jumalan airutta? Myös Raamatun luomiskertomusta tähän asiaan liittyen on pidettävä auktoriteettina suhteessa ihmismielipiteisiin.
En seuraa sivustoa koko ajan, mutta sen verran kuin olen seurannut, minusta aloittamasi viesti ei pidä paikkaansa: jaksat hyvinkin, ja omasta mielestäsi ilmeisesti osaatkin, väitellä asiasta kuten nytkin.