En yritä sanoa niin, vaan että päätös merkitsee sitä, että muiden kirkkokuntien jäsenten tavoin myös Seurakuntaliitto-kirkkokunnan kastetut jäsenet ovat tervetulleita yksittäistapauksissa ev. lut. kirkon ehtoollisille, jos pappi on varmistanut, että he yksilötasolla ymmärtävät ehtoollisen merkityksen riittävän samalla tavoin kuin mitä se ymmärretään ev. lut. kirkossa.
Periaatteessa tuota voi soveltaa juuri noin, näin itse näkisin. Mutta se ei avaa portteja kaikille, sen ratkaisee sopimukset. Sopimuksia tekee kirkko, ei yksityiset papit, tai järjestöt. Tuo on enemmän sielunhoidollinen näkökulma mitä halutaan painottaa.
Sitähän se käytännössä tarkoittaa. Tosin ei ihan kaikkia, jos papisto oikeasti varmistaa etukäteen ehtoollisnäkemysten sisällön. Käytännössähän luterilaisessa kirkossa pastorit eivät tiedä tiedä ainakaan isommissa seurakunnissa, että ketkä messussa olijat ovat ev. lut. kirkon konfirmoituja jäseniä, ketkä jonkun muun kirkkokunnan jäseniä ja onko mukana kenties mihinkään kirkkokuntaan kuulumattomiakin. Pienten kirkkokuntien pienissä seurakunnissa on aika paljon helpompi erottaa, ketkä ehtoolliselle tulijat ovat sen kirkkokunnan jäseniä ja ketkä eivät.
Perinteisesti ehtoolliselle tulemisasioista muiden kuin ev. lut. kirkon omien konfirmoitujen jäsenten osalta sovittiin sopimuksin. Mutta vuonna 2017 ev. lut. kirkon piispat päättivät edetä käytännön avausten kautta ehtoollisyhteyden avaamisessa. Silloin avattu yhteys ei koske kirkkokuntia tai järjestöjä, vaan yksilöitä yksittäistapauksissa, ja vain yksisuuntaisesti. Kirkkokuntien välistä ehtoollisyhteyttä ei edelleenkään ole. Mutta yksilötasolla on muiden kirkkokuntien jäsenille annettu oikeus tulla mukaan ev. lut. kirkon ehtoollispöytään yksittäistapauksissa.
Se ei ole varmasti mikään porttiteoria joka avaa nyt ovat Sley:n messuihin. Sen intentio ei ole tuo. Jos on sinulla on varmasti esittää jonkun piispan näkemys tästä, tai kapitulin tulkinta, se muuttaa asian.
Pienissä yhteisöissä valvonta on helpompaa, siitä olen samaa mieltä.
En tiedä yhtään muiden kirkkokuntien jäsenille jaetun ehtoollisen tapausta, joka olisi tuon päätöksen jälkeen edennyt tuomiokapituliin. Päätöksen intentio oli mahdollistaa osallistuminen yksittäistapauksissa. Ei jokapäiväisesti tai varmaankaan edes jokaviikkoisesti.Oletan, että Seurakuntaliiton jäsenten tapauksissa henkilöillä on oma kirkkokuntansa, joiden ehtoollisille nämä osallistuvat silloin kun voivat, ja että muualla ehtoollisella käyminen tapahtuu näillä silloin tällöin, eikä yleensä esimerkiksi joka viikko. Esimerkiksi viime vuosilta Sleyn tapahtumakalenterista messuja Marttilasta (joka on yksi Seurakuntaliiton toimipaikoista) näyttäisi löytyvän 1-2 kertaa vuodessa, ja yhteensä mitä tahansa toimintaa (esim. seuroja, lauluiltoja, Raamattuopetuksia tai vuosittainen Evankeliumijuhla) Sleyllä näyttäisi olevan Marttilassa 0-2 kertaa kuukaudessa, kuukaudesta riippuen.
Tusknpa tuollaista kukaan vie kapituliin nyky suomessa, niin marginaalinen ilmiö. Ehkä he ovat saaneet piispan hyväksynnän? Pointti on juuri kuten kuvaat;
Seurakuntaliitolla on viisi seurakuntaa. Niistä ilmeisesti isoimmissa, Helsingissä ja Tampereella Seurakuntaliitto järjestää jumalanpalveluksensa täsmälleen samana viikonpäivänä (sunnuntai) ja samaan kellonaikaan aloittaen kuin Sleyn messuyhteisö, mikä käytännössä estänee aika tehokkaasti vierailut näiden yhteisöjen välillä silloin, kun molemmissa järjestetään yhtä aikaa jumalanpalvelukset. Näissä kaupungeissa Sleyn messuyhteisöt järjestävät jumalanpalveluksia yleensä viikoittain. Seurakuntaliiton messuja on tällä hetkellä näissä kaupungeissa ilmeisesti joka toinen viikko. Pääosa varmaan käy lähinnä vain sen yhteisön messuissa, joiden toimintaan on itse eniten sitoutunut. Suurin paine ehtoollisille osallistumisiin yhteisön ulkopuolisissa paikoissa lienee niissä pienimmissä yhteisöissä, joilla omia ehtoollisia on kovin harvoin, sekä niillä yksilöillä, jotka asuvat kaukana mistään oman kirkkokunnan messuyhteisöstä, tai joiden lähipiiri on eri kirkkokunnasta.
Ok. Tätä en muistanut.
On hiukan eri asia jos Seurakuntaliitolla ja Sleyllä on tällaista vieraanvaraisuutta keskenään kuin se että Sley ilmoitti taannoin että sen messuyhteisössä on kirkosta eronneita jotka pastorin kanssa sopimalla saavat ehtoollisen. Tuolloin Sley esitti että ensisijainen toive on että kirkon ongelmista huolimatta pysytään jäseninä siinä vaikka Sleyn messuyhteisö olisi ainoa tai tärkein jp-paikka ihmiselle. Samalla kuitenkin kerrottiin että omantunnon syistä kirkon jäsenyydestä luopuneita on alkanut käydä messuissa jonkin verran ja siihen sitten otettiin kantaa mainitulla tavalla.
Tässä on kaksi puolta. Ihmisiä on paha pistää pihalle jos Sley tarjoaa heidän mielestään parasta ruokaa ja kansankirkon veroa ei halua maksaa. Toisaalta voi hyvin kysyä onko tällainen kirkko kirkossa -tilanne epäjohdonmukaista kun kyseessä on evl kirkon lähetysjärjestö. Miksi vain suositus olla kirkon jäsen? Miksei se ole ehto?
Näetkö eron siinä että messuvieras ei kuulu mihinkään kirkkoon tai että hän on poikkeuksellisesti vieraana ehtoollisella toisen kirkkokunnan jäsenenä?
1 tykkäys
Tästä on muistaakseni keskusteltu aiemminkin. Eikö evlut käytäntö ole koko maassa se, että, tuntemattomalle ehtoollisvieraalle jaetaan ehtoollinen? (Ja käytännössä vaikka pappi esim. minun naamani olisi nähnyt lehdessä, lähtisikö hän silti varmistamaan hyvin samannäköiseltä että et suinkaan ole se…?)
Näin se on paikallisseurakunnissa. Ei pappi kysy ellei vieras tule itse kysymään saako osallistua. Silloin saattaa seurata keskustelu asiasta eli onko kyse toisesta kirkosta jne.
Jotkut herätysliikkeiden messuja toimittavat papit taitavat ilmoittaa ennen ehtoollista yleisesti että se on tarjolla kirkon jäsenille. Ja ehkä joku jossain neuvoo laittamaan käden olkapäälle merkiksi siitä että haluaa vain siunauksen koska kuuluu toiseen kirkkoon tms.
2 tykkäystä
Sinne ei päästetty seurakunnan ulkopuolisia lainkaan, koska ympärillä oleva maailma piti kristiyitä ihmisinä, jotka söivät jumalansa. Siksi ennen ehtoollisen viettoa annettiin “ovet, ovet” komento ja suljettiin ulkopuoliset pois, eivätkä he siten saanneet edes seurata ehtoollisen viettoa. Tämä on eri asia kuin se mitä me nykyisin tarkoitamme suljetulla ehtoollisella.
1 tykkäys
Kirkon virallisen linjan näkökulmasta tuossa on olennainen ero. Piispat ovat linjanneet, että laajennettujen ohjeidenkin jälkeen ehtoollista saa jakaa vain kristillisen kirkkokunnan jäsenille. Jos ehtoollisvieras ei ole minkään kirkon jäsen, papilla ei ole piispojen antamaa valtuutta jakaa ehtoollista. Asian toinen puoli on se, että ei-minkään kirkkokunnan jäsenet, jotka luterilaisille ehtoollisille pyrkivät, lienevät ainakin tällä hetkellä lähinnä luterilaisessa kirkossa aikoinaan kastettuja ja konfirmoituja henkilöitä, jotka sittemmin ovat eronneet kirkosta. Lisäksi toisen puolen yksi osa on myös se, että kirkollisten järjestöjen työntekijöillä ei ole mahdollisuutta edes käydä lukemassa kirkon jäsenluetteloita, ja siten virallisesta lähteestä tarkastamassa, että kuka on seurakunnan jäsen, toisin kuin esim. paikallisseurakunnan kirkkoherralla, jolla on käyttöliittymä kirkonkirjoihin.
Asian kolmas puoli on se, että en ole paikallisseurakunnissa törmännyt kovin usein sen esille tuomiseen, että ehtoolliselle tulevan tulee olla kirkon jäsen - edes konfirmaatiomessuissa, joissa on mukana usein myös monia kirkkoon kuulumattomia. Lähinnä joidenkin kirkollisten järjestöjen järjestämissä messuissa olen törmännyt sen asian erikseen korostamiseen ennen ehtoollista, että ehtoollisen saa vain, jos on kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen, ja että muut saavat tulla siunattaviksi.
1 tykkäys
Uusimmasta Luterilainen lehdestä en löytänyt kuin Pastori Särelän yhteystiedot. Ei ole tilanne ainakaan helpottamaan päin 
STLK:sta lähteneet/erotetut, ainakin osa heistä, perustivat marraskuussa 2020 Luterilaisen Kristuksen seurakunnan: https://m.facebook.com/pg/Luterilainen-Kristuksen-Seurakunta-Christs-Lutheran-Church-of-Finland-100491688675671/about/?ref=page_internal&mt_nav=0 Pastoreita on siinä mukana ainakin Markus Mäkinen, Risto Relander ja Edvard Brockwell, seurakuntalaisten määrää en tiedä, etänä joutuvat toistaiseksi kokoontumaan. Mutta missä ovat STLK:ssa toimineet pastorit Vesa Hautala ja Kimmo Närhi onkin sitten hyvin kiinnostava kysymys.
1 tykkäys
Mielenkiintoista. Ilmeisesti Helsingistä tämä seurakunta löytyy. Oppiperusta lienee STLK perintö lisättynä ainakin syntyvyyden säännöstelyn kieltävä opetus.
No Kimmo Närhin on Tampereen seurakunta erottanut pastorin virasta Tammikuussa pitämässään kokouksessa. Helsingin seurakunta kokoontuu päättämään saamani tiedon mukaan vielä tässä kuussa ja tulee niin ikään erottamaan Kimmon. Kirkkokunnan kokous kokontuu sitten vielä Toukokuulla ja mitä ilmeisimmin erottaa Kimmon kokonaan STLK:n jäsenyydestä.
Näin ollen STLK: oon jää pastoriksi vain Särelän Markku, joka hänkin hoitaa sitä tehtävää eläkkeeltä käsin. STLK:sta on myös eronnut paljon porukkaa tämän kärhämän seurauksena.
Ps. Niin ja Hautalan Vesa on eronnut pastorin virasta, mutta ei STLK:sta.
Jakaantumista, jatkuvan surullista, Jeesus sanoo hedelmistä puu tunnetaan. Sinänsä luterilaisen kirkon historiassa tämä ei ole tavatonta. Taas syntyi yksi uusi luterilainen kirkko.
Siitä en tiedä, kun alkuaan tuo erotettu joukko ainakin väitti halunneensa lähinnä keskustelua aiheesta. Mutta kyllä tuolla täytyy olla todella syviä ristiriitoja, jos kaikki pastorit yhtä eläkeläistä lukuun ottamatta potkitaan pihalle, Närhikin on ollut siellä jo vaikka kuinka kauan! Tosin vuosikymmeniä sitten STLK:lla olo monta nuorta pappia ja teologia, joista Särelä oli yksi, mutta lopulta vain Särelä. Nyt on taas vain Särelä. Hän on kyllä älykäs teologi, sikäli kuin olen lukenut ja kuunnellut, mutta jokin tuntuu olevan pahasti pielessä (tai sitten hänen kohtalonaan on kerätä ympärilleen ongelmallisia pastoreita).
Niin, ei siitä ole monta vuotta kun Luterilainen ristin seurakunta yhtyi STLK:hon, nyt se tavallaan syntyi uudestaan ainakin jonkun verran vahvistettuna.
Veikkaan jälkimmäistä suluissa ilmaisemaasi oletusta? STLK: lla ei käsittääkseni ollut oikein mitään muutakaan mahdollisuutta kuin toimia näin, koska nuo erotetut pastorit tekivät syntyvyyden hallinnan kieltävästä käsityksestään ymmärtääkseni vanhurskauttamiskysymyksen, jolloin heidän käsityksensä on laikihenkinen. Vai miten on ymmärrettävä se, että heidän käsityksensä mukaan ehkäisystä pidättyminen on velvollisuus? No eihän tämä sinänsä uutta ole, sillä onhan lestadiolaisillakin sama käsitys/oppi, mikäli olen oikein ymmärtänyt?
1 tykkäys