Mitä ehtoolliskysymykseen tulee, niin ainakin Seurakuntaliitto tehnee itse omat ratkaisunsa, sehän on itsenäinen kirkkokunta. Eivät he myöskään pakota ketään ehtoolliselleen osallistumaan (itse olen ainakin kolmeen otteeseen ollut heidän tilaisuuksissaan, mutta niistä yhdessäkään ei ollut ehtoollisen viettoa, joten en toistaiseksi ole joutunut miettimään omalta kantilta).
Seurakuntaliitton ratkaisu kuuluu heille, kirkon virallisen lähetysjärjestön tämän tyyppiset ratkaisut eivät kuulu heille, eikä heidän papeille, vaan kokonaiskirkolle. Kirkko määrittelee itse ehtoollisyhteydet eri kirkkojen kanssa, ei lähetysjärjestöjen johto tai yksityiset työntekijät.
No yritetään ja kysynkin siinä mielessä sinulta, mitä hyvää tällainen pykäläviidakko (kirkkojärjestys) saa aikaan, ellei se tee ketään pyhäksi ja vanhurskaaksi? Tai ketä tällainen pykäläviidakko palvelee muuta kuin vääntää kiitosta ihmisiltä ja estää ja riistää heidät tuntemasta ja vastaanottamasta oikeaa pyhyyttä ja vanhurskautta, jonka Pyhä Henki antaa?
Pykäläviidakko on ehkä huono sana kirkkojärjestykselle, sille miten asiat pidetään yhteisessä järjestyksessä kirkossamme. On tietty protokolla, prosessiohje mitä kirkko seuraa. Tämä on kaikissa kirkoissa. Suomen kirkolla on yhdessä sovitut säännöt. Säännöillä on monia ulottuvuuksia, ne mm.varjelevat anarkialta. Luther aikoinaan taisteli antinomisteja vastaan. Lain hylkääjät vääristävät oikean uskon ja vanhurskauden ja näin estävät ja sekoittavat, uskon. He valitsevat omat hurmahenkiset teot ja suoritukset ja luulevat sen olevan oikeaa uskoa. 
Jos kirkkojärjestys palvelee evankeliumia niin silloinhan se on ihan hyvä ja kannatettava asia, mutta jos sitä käytetään evankeliumin torpedoimiseen niin silloin se on huonompi homma. Mitenkähän käynee tapaus Kokkolan suhteen:
Miten määritellään sateenkaariliike – entä yhteistyö? Kokkolassa seurakunta pohtii irtautumista yhteistyöstä, ja se vaatii kirkkohallituksen mukaan tarkkaa rajanvetoa
#uutisvahti
1 tykkäys
Jo tuota onkin odotettu, lisää näitä ja paljon. Amen.
Sley on kieltämättä hiukan heikoilla tässä ehtoollisasiassa kirkon teologian kannalta. Tässä suhteessa komppaan Leijonaa.
Sley on ilmoittanut jo vuosia sitten että ei edellytä kirkkoon kuulumista messuvierailta. Asiaa perusteltiin poikkeusoloilla.
Tässä on niin paljon asiaa …
Ehkä joskus paremmin voimin jaksan tästä jotain jatkaa.
Perusjuttu on kuitenkin se että on äärettömän surullista ettei kristityillä ole ehtoollisyhteyttä.
Se on, Mutta itse lohduttaudun sillä, että en pääse oikealle ateriallekaan kaikkien ystävieni kanssa, mutta ei se poista yhteyttä väliltämme. Ajattelen että olemme yhteydessä näkymättämästi.
D
2 tykkäystä
Oikeastaan tässä vois käynnistää keskustelun tuosta suljetusta ehtoollisesta contra avoin ehtoollinen ja lisäksi siitä miten on määriteltävä ehtoollisyhteys, eli milloin se on katsottava myös kirkollisyhteydeksi? Itse en koskaan ollessani STLK: n jäsen voinut oikein vakuuttua tuosta heidän tiukasta suljetun ehtoollisen käytännöstä. Ilmeisesti se perustuu apostolin sanoihin:
1Kor 11:27-29: “Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.”
Mutta mitähän mahtaa tarkoittaa tuo “tuomioksensa” syöminen?
En osaa sanoa mitä se tarkasti tarkoittaa.
Mutta olen ymmärtänyt että tähän ja muihinkin kohtiin perustuu se, että ehtoollista ei jaeta kenelle tahansa, vaan sitä pitää edeltää opetus. Hieman sama kuin kasteen kanssa, eli opetus joko edeltää kastetta (aikuisena) tai seuraa sitä (lapsena kastetut). Eli usko ja sakramentit liittyvät toisiinsa.
Ehtoollinen, joka jaettaisiin esim. helluntailaiselle luterilaisessa kirkossa, olisi ristiriitainen asia koska toinen uskoisi Kristuksen itsensä eli hänen ruumiinsa ja verensä olevan leivässä ja viinissä, toinen taas söisi leipää ja viiniä ja ajattelisi vain muistoateriaa sekä yhteyttä eri kristittyjen välillä.
En osaa sanoa, miten se tuomio tuossa sitten toteutuu. Ehkä lopulta, kun kaikki punnitaan…? Tarkoittaisiko apostoli, että syöminen ja juominen ilman uskoa läsnäolevaan Kristukseen on osoitus epäuskosta, joka on puolestaan kadottava synti?
Tulee mieleen silti, että koska alkukirkossa syötiin oikeasti yhdessä illallista ja loput jaettiin köyhille, eli kyseessä oli rakkauden ateria, niin ehkä siinä kontekstissa “muuten vaan aterioivat” käyttivät tavallaan hyväkseen kristittyjen pyhää ateriaa ilman mitään uskoa Jeesukseen. Sikäli tilanne on toinen, jos pidämme kristittyinä, mutta hieman eri tavoin uskovina ja Raamattua tulkitsevina sekä lut kat ort että hell -kristittyjä…
Jep, näin ei voitaisi menetellä, koska toinen osapuoli ei lainkaan uskoisi Jeesuksen ruumista ja verta olevaksi sakramentissa, eli uskonopillinen yhteys olisi näin ollen poikki.
Martin Chemnitz kirjoittaa yhtäpitävästi tämän sanomasi kanssa:
279 But since life itself dwells in the body of Christ, what kind of cause of death can then exist for those that eat unworthily?
That does not result from this, that the Lord’s body, perse is a deadly poison, but that they who eat unworthily sin against the body of Christ by Epicurean security and impenitence, and do it wrong by their unworthy eating, and, as it were, tread [it] underfoot. For thus they become guilty of that body in which life itself dwells, like Judas, who betrayed that body like the Jews, who tried to bury it with stones like Pilate, who condemned it with a death sentence like the soldiers who scourged and crucified that, body of life. For life is indeed in the flesh of Christ, but it does not work life in unbelievers but only in believers, just as also the Gospel is an odor unto life for believers, but for unbelievers [an odor] unto death (2 Co 2:15-16). And power is given to Christ not only to quicken believers, but also to judge unbelievers (Jn 5:21-22).
Martin Chemnitz, Enchiridion, & 279.
Mutta missä kulkee sitten raja kirkollisen yhteyden ja ehtoollisyhteyden välillä? Onko niin, että me ihmiset voimme ja kykenemme tarkasti määrittelmään ja rajamaan sen erityisiin pykäliin, jotka erottavat toiset toisista, jyvät akanoista kaikissa tapauksissa? Enkä nyt tarkoita sitä, että me uskovat emme kykenisi erottamaan selvää harhaoppia evankeliumin mukaisesta uskosta.
Ortodoksi kirkossa kastetut sylivauvat saavat ehtoollisen heti. Muistaakseni katollinen kirkko 1200? luvulla muutti tämän käytännön josta luterilaisuus sittemmin omaksui tämän.
Alkukirkossa ehtoollinen oli suljettu ja kuului vain kristityille.
Minun seurakunnassani pappi sanoo melkein aina ennen kirkkokansan yhteisesti papin kanssa lukemia ehtoollisen valmistautumisrukouksia: “Ehtoolliseen valmistautuneet ortodoksisen kirkon jäsenet, rukoilemme yhdessä” tms.
1 tykkäys
Ei se kai ihan noinkaan ole. Luterilainen kirkko avasi piispainkokouksen päätöksellä Nro 126 joitain vuosia sitten ehtoollisensa “yksittäistapauksessa” yksipuolisesti myös niiden kirkkokuntien jäsenille, joiden kirkkokuntien kanssa virallista ehtoollisyhteyttä ei ole. Katolinen ja ortodoksinen kirkko reagoivat asiaan muistuttamalla jäseniään siitä, että ehtoollisyhteyttä ei ole, vaikka luterilainen kirkko ehtoollispöytään jatkossa päästäisikin. Ehtona oli se, että henkilön pitää olla kastettu ja omata oikeus ehtoolliseen omassa kirkkokunnassaan. Lisäksi “Papin tulee keskustelussa tai muulla tavalla huolehtia siitä, että ehtoolliselle aikova ymmärtää, mitä ehtoollinen on ja mitä siihen osallistuminen merkitsee.” Todennäköisesti se, mitä ehtoollinen on ja mitä siihen osallistuminen merkitsee ymmärretään tuossa tapauksessa suhteellisen samalla tavoin, jos kyse on tunnustukseltaan luterilaisista yhteisöistä. Nimenomaan siihenhän tuolla piispainkokouksen päätöksellä kannustettiin, että luterilaisen kirkon pappien toimittamaan ehtoollispöytään voisi silloin tällöin tulla muidenkin kirkkokuntien jäseniä, jos nämä ymmärtävät ehtoollisen merkityksen ja siihen osallistumisen riittäävän samalla tavalla.
Tuollaista johtopäätöstä minun on vaikea tuossa nähdä. Yksityis tapauksesta, ei voi tehdä uutta normaalia. Tuo koskee mm. “ekumeenisia” avioliittoja, johon ortodoksi kirkko reagoikin, heille tämä linjaus ei käy. Toki varmaan laajempaankin joukkoa, kuten esität. Kannatta katsoa tuo kirkkojärjestyksen kohta, joka sitä selventää.
Ev. lut. kirkon virallinen teologinen linja ehtoollisasiassa ei ole enää vain ev. lut. kirkon jäsenten sisäinen ehtoollispöytä. Piispat ovat piispainkokouksen päätöksellä vuonna 2017 määränneet Suomen ev. lut. kirkon papit avaamaan ehtoollispöydät myös muiden kirkkokuntien kastetuille ja ehtoollisoikeuden omassa kirkossaan omaaville jäsenille niin, että nämäkin voivat osallistua yksittäistapauksissa Suomen ev. lut. kirkon ehtoollisille. Suomen ev. lut. kirkko on vuonna 2017 muuttanut virallista linjaansa muiden kirkkojen jäsenten osallistumisesta ehtoollisiin.
Tästä on erikseen sopimukset yhteistyö kirkkojen kanssa, tosi ei seurakuntaliitton kanssa. Käytännössähän tuo tarkoittaisi, jos oikein sinua tulkitsen, kaikki saavat tulla.
En ymmärrä tuota kommenttia. Ei tuo mikään ekumeenisia avioliittoja koskenut erityispäätös ollut. Päätöksessä ei ollut sanaakaan avioliitoista. Päätös on kokonaisuudessaan luettavissa aiemmin antamastani linkistä. Tuo ei ole Kirkkojärjestyksen kohta, vaan piispainkokouksen päätös. Se on kirkkokunnan kaikkien piispojen yhdessä tekemä päätös teologisesta linjasta, joka on voimassa kaikissa hiippakunnissa, ja joka koskee ja velvoittaa kaikkia ehtoollisia ev. lut. kirkossa toimittavia. Sitä ei annettu piispainkokouksen suosituksena, vaan velvoittavana määräyksenä.
Yrität ilmeisesti tässä nyt sanoa, että seurakuntaliitto on tervetullut, näin piispat opastavat. En usko tuon määräyksen tarkoittavan tuota.
Kirkkojärjestys 2 luku 11 momentti
“Piispainkokous määrää, millä edellytyksillä muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi yksittäistapauksessa osallistua ehtoolliseen.”
Piispainkokous:
"Muun kuin kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua yksittäistapauksessa ehtoolliseen, jos hänellä on omassa kirkossaan oikeus ehtoolliseen ja hän hyväksyy luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamisen ateriana.
Papin tulee keskustelussa tai muulla tavalla huolehtia siitä, että ehtoolliselle aikova ymmärtää, mitä ehtoollinen on ja mitä siihen osallistuminen merkitsee."
Kyse on ihan tavallisesta ehtoollisesta. Kuka hyvänsä jolla on omassa kirkossaan ehtoollisoikeus, sas tulla ehtoolliselle näillä spekseillä. Ei toimi toisinpäin.
Itse en anna ehtoollista ortodokseille enkä katolisille. Tai jos annan niin sitä ei saa kukaan koskaan tietää. Sillä on tilanteita joissa ei kysellä kirkkokuntaa.
D
1 tykkäys