Tämä sitaatti siis Särelän kirjoituksesta, ei 9x:n omaa tekstiä, mutta en osaa saada sitä näkymään sitaatissa. Pahoittelut.
Mutta asiaan: pidän erittäin kyseenalaisena argumentointitapana, että esitetään eri mieltä olevan henkilön persoonassa olevan jotain vikaa. Tekstistä ei myöskään käy ilmi, miksi näiden pastorien ajatellaan olevan yleisemminkin lakihenkisiä, tai miksi tämä ei ole tullut seurakunnassa muiden opinkohtien kohdalla lainkaan esiin.
Raamatussakin on paljon esimerkkejä siitä kuinka siellä osoitetaan suoraan jonkun henkilön persoonaan ja osoitetaan siinä olevan jotain vikaa. Aiheemme kannalta selvin esimerkki lienee tämä kun Paavali käy suoraan Pietarin persoonan kimppuun ja syyttää häntä nimenomaan lakimaisuudesta.
Gal. 2: 11-16.Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: “Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?” Me olemme luonnostamme juutalaisia, emmekä pakanasyntisiä; mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista.
Mutta tämä tästä! Keskustelussa kuitenkin näytetään juuttuvan käsitteen lakimaisuus ruotimiseen, mikä ei sinänsä ole keskustelun pihvi. Minusta tässä pitäisi pohtia tuota kysymystä syntyvyyden hallinnasta (ehkäisystä), onko se oikein vai väärin? Oletko esimerkiksi @Henrikki sitä mieltä, että se ei ole sallittua, niin kuin näyttäisit olevan? Minä en henkilökohtaisesti ole vielä lyönyt lukkoon kantaani tässä asiassa, vaikka olenkin alustavasti @Filonilla n kanssa samaa mieltä siitä, että seurakunnan ei pitäisi työntää “nokkaansa” avioparin makuukammariin, ainakaan kovin heppoisin perustein. En pitäisi sitä kovin hyvänä pastoraalisena toimintana.
Tässä ei käydä käsiksi henkilön persoonaan, vaan siihen väärään oppiin ( tekoihin) mitä henkilö edustaa. Kenelläkään ihmisellä ei ole valtaa, tuomita toista ihmistä persoonana ja hänen persoonaa, sen sijaan voimme tuomita ne teot jotka henkilö tekee tai jota hän edustaa. Jos tätä erittelyä ei pidetä kirkaasi esillä syntyy ruumiita, ratkaisemattomia riitoja, kovuutta, lisää harjaoppeja, turhaa kiivautta, lahkolaisuutta, epätoivoa, ja koko Raamatun sana vääristyy. > Haluan ymmärtää asian niin, että et tarkoittanut kuitenkaan asiaa näin.
Tuo Filonillan lainaus Johannes Meyendorffin kirjasta ( Avioliitto Ortodoksinen näkökulma) on vallan mainio, ja oikea ja oikean suuntainen. Kirjan kuvaus on tässä, suosittelen kirjaa kaikille;
**0** [arvostelua](https://webtuohus.valamo.fi/#)
4,50 €
Sisältää alv. 10.00 %
Kirjassaan ”Avioliitto: Ortodoksin näkökulma” Meyendorff käsittelee tätä keskeistä kysymystä monelta kannalta. Kirkkoisien, kirkon historian ja kanonisen traditiontuntijana hän seikkaperäisesti selvittää, millaisten vaiheitten kautta vihkimistoimitus ja yleensä Kirkon suhtautuminen avioliittoon on muotoutunut sellaiseksi, kuin se on tänä päivänä. Samalla saavat selvityksen myös ne vertauskuvalliset toimitukset, jotka vihkimistoimituksessa ovat läsnä, mutta jäävät tyhjiksi seremonioiksi, jos niitä ei ymmärretä.
Erityisen ajankohtaista meidän tilanteemme kannalta täällä Suomessa on se, mitä tekijä puhuu seka-avioliitoista. Selvästi tuodaan esille se, mikä olisi ihanne, vaikka todellisuus onkin siitä kaukana. Jokaisen ortodoksin toivoisi vakavasti paneutuvan tämän kirjan sanomaan, mutta yhtä tärkeä on tämä kirja sellaiselle, jonka puoliso on ortodoksi. Kirja koskettaa juuri tässä kysymyksessä kipeää ongelmaa, mutta samalla se opettaa meitä seka-avioliitossakin elämään niin, että uskontoa ei tarvitse sysätä sivuun sille kuuluvalta keskeiseltä paikalta.
Kirjan tekijä on myös pappi ja sielunhoitaja. Vaikka teos kuvaileekin pääasiassa historiallisia tosiasioita, se on myös pastoraalisessa mielessä arvokas. Se viitoittaa tietä ihanteisiin ihmisille, jotka elävät vielä tässä maailmassa, sen heikkouksien saartamina ja ihanteista kaukana. Ne eivät kuitenkaan ole saavuttamattomissa.
Nidottu, 99 sivua.
En ottanut edellä ehkäisyyn mitään kantaa. Mutta voinhan sanoa jotakin, nyt kun tulin silmäilleeksi tuota Mattilankin tekstiä. Sympatiani ovat enemmän Särelän puolella. S. vaatii, että M. ynnä muut perustelisivat ehkäisyn vastustuksen osoittamalla asiasta selviä raamatunkohtia. M. taas myöntää epäsuorasti, että tällaisia yksiselitteisiä raamatunkohtia ei (juuri) ole. Ainoa M:n löytämä raamatunkohta, jonka hän voi tulkita puhuvan ehkäisystä, on tunnettu Oonan-kertomus (1.Moos.38:9, jossa nähtävästi mainitaan ns. keskeytetty yhdyntä).
M. korvaa raamatunlauseiden puutteen mm. 1) esittämällä Jumalan luomistahdosta ja avioliiton olemuksesta monisanaisen selostuksen, josta ei juuri voi olla eri mieltä mutta joka ei ratkaise asiaa lainkaan; 2) yhdistämällä hiukan keinotekoisesti Jumalan luomissiunauksen (1.Moos.1:28) lähetyskäskyyn (Matt.28:16ss.) ja lasten siunaamiseen (Mark.10:13ss.) todeten, että avioliiton tarkoitus olisi (lihavointi minun) “synnyttää ja kasvattaa Jumalalle suuri ihmislasten paljous taivasten valtakuntaa varten”; 3) vetoamalla lauseeseen “häpeällistä on jo sanoakin, mitä he salassa tekevät” (Ef.5:12) päätellen tästä, ettei Raamatun pidäkään(!) luetella tarkasti seksuaalisuuden syntejä vaan että kristityn pitää vain jotenkin “ymmärtää”, että ehkäisy on väärin, raamatunlauseena “Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on” (Ef.5:17.); 4) edellisen mukaisesti jopa väittämällä, että Jumalan pyhyys ei voisi “sallia sitä, mitä valtaosa oman aikamme paimenista ja kristityistä vaativat [eli selviä raamatunkohtia, joissa ehkäisy selkeästi kiellettäisiin]”; 5) jopa vielä väittämällä, että pelkkä raamattutodisteiden vaatiminen osoittaisi, “kuinka kauaksi [todisteiden vaatijat] ovat ajautuneet pyhästä Jumalasta”. Mahtaako M. todella tarkoittaa, että S. loukkaisi Jumalan pyhyyttä vaatimalla Raamattuun perustuvia todisteita??
Mattilan tekstin mielenkiintoisin anti on historiallinen katsaus, jossa hän osoittaa, että kirkon historiassa perinteinen kanta on torjunut ehkäisyn.
Ehkä kannattaa mainita, että Mattilan kanta eroaa katolisen kirkon kannasta siinä, että M. ei hyväksy edes luonnollisia syntyvyyden rajoittamiskeinoja (ns. rytmimenetelmää); M:n perustelut jätän tässä referoimatta.
Paavali tuomitsee sen hengen, joka personoituu Pietarissa tuossa tilanteessa. Olen kuitenkin oppinut, että sinussa personoituu henki, joka änkkää loputtomiin asiasta kuin asiasta silloin kun koet vastapuolen olevan luterilainen. Annan kuitenkin nyt tämän keskustelun olla toteamalla, ettei tästä tule enää mitään.
@Henrikki lle lausun vielä kiitokset selventävästä kannanotosta.
Erikoista tekstiä kyllä. Mulle ei vielä ihan täysin selvinnyt, mikä on tämän Mattilan suhde STLK:sta eronneeseen ryhmittymään ja onko tämä teksti heidän virallinen kannanottonsa aiheeseen. Joka tapauksessa sanoisin, että jos STLK:n piirissä on kuvaamasi kaltaista opetusta haluttu esittää, niin en yhtään ihmettele että lähtö tulee. Jos mietin esim. itselleni tutuinta yhteisöä eli SLEYn messuyhteisöjä, niin vaikka siellä ei olla ollenkaan niin vaativaisia opillisen yksimielisyyden suhteen kuin itsenäisissä tunnustusluterilaisissa kirkkokunnissa, olen aika varma että tuontyyppistä opetusta julkisesti esittävä ei kyllä toista kertaa saarnatuoliin pääsisi.
Protestanttisen raamattukäsityksen kannalta muuten todella kummallista esittää, että olisi olemassa syntejä joita Raamatussa ei synniksi mainita, vaan niiden syntisyys pitäisi jotenkin itsestäänselvästi ymmärtää, tai että selkeiden raamattuperusteiden vaatimisessa olisi jotain pahaa. Tullaan hämmentävän lähelle lestadiolaista “uskovainen ei halua” -ajattelua, jossa vääränä pidettyjen asioiden listaa ei tarvitse perustella mitenkään, kun on niin itsestäänselvää että oikea uskovainen tajuaa niiden vääryyden automaattisesti.
Minäkin haluaisin tietää, onko Mattilalla jokin suhde tuohon ryhmittymään. Muuten jää epäselväksi tuoko hänen näkemystensä selvittäminen mitään lisävaloa STLK:n hajaannukseen.
Jos puolisot siellä makuuhuoneen oven sisäpuolella päättävät noudattaa sinun löytämiäsi ohjeita, niin siitä vain! Jos eivät, niin sekin on heidän oma päätöksensä.
Minun käsitykseni mukaan Mattilalla ei ole mitään suhdetta tuohon ryhmittymään.
Mattilan gradu on kolmen vuoden takaa ja aihe on Lutherin avioliittoteologiasta.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/270225
Tiivistelmä:
Tämä tutkimus esittelee Lutherin avioliittoteologian kokonaisrakennetta. Tutkimuksen metodi on systemaattinen analyysi ja päälähteenä käytetään Lutherin teosten tieteellistä julkaisua Weimarer Ausgabe.Lutherin avioliittoteologian omaleimaisuus perustuu luomisteologian vanhurskauttamisopilliseen tulkintaan. Sen tähden Lutherin avioliittoteologia on erottamattomasti kietoutunut yhteen hänen reformatorisen työnsä kanssa ja erottuu myöhäiskeskiajan katolisen kirkon taustaa vasten uutena.
Evankelisen uskon myötä Luther tulkitsi Jumalan luomisjärjestyksen mukaan elämisen todelliseksi ja oikeaksi hengelliseksi elämäksi, johon Jumala kristittyä kutsui. Lutherin kokemuksen mukaan myöhäiskeskiajan katoliselta kirkolta oli pitkälti kadonnut Kristuksen evankeliumi ja sen mukana myös oikea kristillinen elämä Jumalan luomassa maailmassa. Hänen reformatoriseen työhönsä kuului näiden molempien uudelleen löytäminen ja palauttaminen kirkon elämään. Koska Luther ymmärsi, että avioliitto oli tämän Jumalan luomisjärjestyksen kulmakivi, hän käytti paljon voimavarojaan tämän kulmakiven tukevaan asettamiseen takaisin sen oikealle paikalleen. Lutherin mukaan avioliitto oli kirkon taimitarha ja yhteiskunnan lähde.
Luther ymmärsi, että Jumalan lausuma hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaus (1. Moos. 1:28) oli avioliiton kulmakivi. Tämä siunaus selitti ihmisen luomisen sukupuoliseksi olennoksi, mieheksi ja naiseksi sekä sai aikaan heidän välisensä seksuaalisen vetovoiman. Tämä siunaus oli Lutherille kaikkivaltiaan Jumalan luomissana, joka sai aikaan sen, mitä se sanoi. Ihmisen tehtävä on antaa tämän Jumalan sanan ja luomistahdon päästä itsessään oikeuksiinsa, niin että hän on hedelmällinen ja lisääntyy. Siinä missä oikea seksuaalisuuden käyttö perustuu kuuliaisuuteen hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaukselle, tämän siunauksen halveksuminen on kaikkien seksuaalisten syntien juurisyy.
Lutherille avioliitto oli mitä hengellisin kutsumus, sillä Jumala rakensi taivasten valtakunnan avioliiton päälle. Avioliitto oli kirkon taimitarha, jossa Jumala kasvatti itselleen ihmislasten paljouden taivasten valtakuntaa varten. Avioliitossa yhdistyi kaksi ihmiskunnan jalointa ja suurinta tehtävää: lisääntyminen ja Jumalan sanan saarnaaminen. Sen tähden avioliitolla on Jumalan pelastussuunnitelmassa ja kirkossa keskeisen tärkeä rooli. Tässä prosessissa vanhempien tuli myös kasvattaa lapsensa palvelemaan yhteiskunnallisessa elämässä kaikkia lähimmäisiään Jumalan tahdon mukaisissa kutsumuksissa. Yhteiskunnallisen elämän päätehtävä oli tukea ja palvella avioliittoa, johon koko yhteiskunnallinen elämäkin perustui ja josta se sai toimivaltansa. Yhteiskunnan hyvinvointi perustui vahvan ja hyvinvoivan avioliittoinstituution varaan, mutta avioliiton halveksuminen johti yhteiskunnan laajamittaiseen rappiotilaan ja laittomuuden valtaannousuun.
Lutherin avioliittoteologiassa avioliiton eri tarkoituksilla on monisyinen ja syvällinen yhteys toisiinsa. Tässä verkostossa hedelmällisyyden ja lisääntymisen siunaus toimii ikään kuin solmukohtana, jossa avioliiton eri tarkoitukset punoutuvat yhteen. Täten lisääntymistä voidaan pitää avioliittoteologian päätarkoituksena, jonka kontekstissa avioliiton muut tarkoitukset toteutuvat.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että Lutherin uuden avioliittoteologian omalaatuisuus perustuu luomisteologian vanhurskauttamisopilliseen tulkintaan. Tämän tulkinnan jäsentävänä periaatteena toimii jumalallinen rakkauden järjestys. Tämä jäsentävä periaate löytyi analysoimalla Lutherin eskatologista käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana sekä suhteuttamalla tämä avioliiton kristologis-trinitaariseen ulottuvuuteen. Jumalallisen rakkauden järjestyksen selvempi tiedostaminen olisi auttanut Lutheria korjaamaan avioliittoteologiansa joitakin sisäisiä jännitteitä sekä näkemään eksplisiittiset yhteydet siellä, missä ne aiemmin olivat osittain tiedostamattomat vaikkakin läsnäolevat. Näin Lutherin avioliittoteologiaan sisältyvä potentiaali olisi tullut entistäkin paremmin aktiiviseen käyttöön.
Tässä on niin monta juttua päällekkäin, että huomasin miettiväni, että mitä jonkun Mattilan makuuhuoneen tapahtumat ihmisiä kiinnostavat…
D
Kyllähän tuossa on koostetta ja historian havinaa, näistä ajatuksista, mistä keskustellaan. Sinänsä ihan hyvä.
STLK:n kriisin taustalla on ilmeisesti nämä Mattilan kirjassaan ja gradussaan käsittelemät asiat. Mattila lienee kuitenkin itse STLK:n ulkopuolinen henkilö. Tämä kysymys näkyisi jakavan Suomen tunnarikenttää.
Mielestäni tässä on nyt hieman hankalaa se, että ainakin osassa keskustelua on tullut kuva Mattilan kirjasta tuon uuden seurakunnan kannan edustajana. Jos hän ei kuitenkaan ole sen jäsen eikä uusi seurakunta ole selkeästi ilmaissut sitä puoltavansa olisi se ollut hyvä ilmaista jo silloin, kun hänen kirjoituksensa nostettiin esille. Muuten saatamme ymmärtää tuon uuden seurakunnan kannan aivan pieleen sekä sen, mistä kiistassa on kyse.
Itseäni asiassa siis hämmentää se, miten tähän liittyy näin monta pastoria. Näistä Närhi on ollut STLK:ssa jo pitkään,Brockwellkin monta vuotta ja Relander paimensi kauan omaa seurakuntaansa ennen kuin se pitkien neuvottelujen jälkeen liittyi STLK:hon. Mäkinen käsittääkseni nosti tuon ehkäisyasian keskusteluun, tosin ainakin omien sanojensa mukaan selvittääkseen oliko muinaiselle kannanmuutokselle perusteita. Mutta miten nämä kaikki muut pidempään toimineet pastorit muuttuivat yhtäkkiä legalisteiksi, sitä sanaa kun Särelä taisi käyttää? Minusta tämä vaikuttaa tosi sekavalta vyyhdeltä.
Voidaan käsittääkseni ajatella, että jos tämä kirja on asiaan jollain tavalla vaikuttanut, niin se saattaa kuvata uuden seurakunnan ajattelua siedettävällä tarkkuudella, vaikka ei olisikaan sen virallista oppia. Parempaakaan lähdettä lähteneen osapuolen näkemyksistä ei liene tarjolla.
Mitä tahoja tässä lasket tunnarikentäksi? En ole havainnut että esim. Sleyn piirissä olisi asiasta keskusteltu. Sleyssä mielipide-eroja on lähinnä siinä, hyväksytäänkö vapaaehtoisesti lapseton avioliitto ilman todella painavia esim. terveyssyitä, vaiko ainoastaan ehkäisyn käyttäminen lasten syntymisen lykkäämiseen tai harventamiseen. Kokonaan ehkäisyvastaisia en tiedä liikkeessä vaikuttavan, vaikka joillain yksittäisillä perheillä onkin varsin paljon lapsia.
Tätä ihmettelen itsekin. Jos taustavaikuttajana on ollut tuon edellä referoidun Mattilan kirjoituksen tasoinen argumentaatio, siis että kristityn tulee vain ymmärtää nämä asiat, niin on todella vaikea käsittää miten opillisesti tarkan kirkon pitkäaikaiset pastorit voivat sellaiseen haksahtaa.
Tuollaistahan ei Lassi Mattilan argumentointi ole. Tuo kirja on aika lyhyt: 65 sivua ja sitten lainauksia kirkkoisiltä ja historian luterilaisilta. Se on myös Internetissä (https://www.paluualkuun.fi/).
Nostin tuon Mattilan gradun esille siksi, että hän on käsitellyt tätä keskustelussa olevaa teemaa kirjansa lisäksi myös gradussaan. Katoliseen kirkkoon LHPK:sta siirtynyt Miikka Nummempää puolestaan oli blogissaan nostanut Mattilan esille. Näillä miehillä ei ole ymmärtääkseni muuta yhteyttä STLK:n kriisiin, kuin avioliittoon ja ehkäisyyn liittyvät asiat, joista ovat samoilla linjoilla Helsinkiin perustetun uuden tunnustuksellisen luterilaisen seurakunnan kanssa.
Joo anteeksi epäselvyyteni. Mielessä olivat lähinnä STLK ja LHPK.
Onko siis myös Lähetyshiippakunnan sisällä erimielisyyttä tässä asiassa?
Minulla on harmaa muistikuva, että Miikka Nummempään lähtö LHPK:sta Katoliseen kirkkoon liittyi jollakin tavalla näihin teemoihin ja oli aiheuttanut myös keskustelua kirkkomme sisällä tai facebookissa. Tietäisiköhän Stieleiche asiasta paremmin?