Suhtautuminen omantunnon vääriin hälytyksiin

Ajattelitko, että tuon raamatunkohdan siteeraaminen automaattisesti selvittää ihmisten kaikki moraaliset ongelmat ja niihin liittyvät tuntemukset?

1 tykkäys

No se on periaatteellinen ratkaisu, jonka voi ottaa yleiseksi ohjenuoraksi näihin omantunnon
asioihin suhtautumiseen. Raamattu vahvistaa sen myös muualla, esim. Room. 14 luvussa on hyvää samansuuntaista opetusta näistä asioista. Tuossa luvussahan varoitetaan mm. vahvaa uskovaa olemasta loukkaukseksi heikolle uskovalle siinä mielessä, että tuon heikon omatunto vahvistuu asioihin, jotka langettavat hänet uskosta, saavat hänet toisin sanoen hallintaansa. Alkoholi sopii minusta hyväksi esimerkiksi tästä, se voi alkaa hallita ihmisen elämää siinä määrin, että hänen uskonelämänsä tukahtuu.

On siis aivan oikein tuntea syyllisyyttä alholin käytöstä tietyissä konteksteissa, joissa sen käyttö on syntiä.

Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman.

Tuossa on lausuttuna aivan selvä ja lyhyt tuomio sellaisten houkkamaisten ihmisten väitteestä, jotka armon vapaudella tahtovat antaa tilaa lihalle, karkoittaakseen heidät moisesta harhakäsityksestä, etteivät he elämän ja armon sijaan, joista he kerskaavat, jälleen tuottaisi niskoillensa iankaikkista vihaa ja kuolemaa. Ei ole ensinkään sopivaa, apostolin tarkoitus on sanoa, että te, jotka jo kerran olette pelastetut ja vapautetut iankaikkisesta kuolemasta, jatkuvasti eläisitte lihanne mukaan, sillä jos niin teette, ette saa ajatella saavanne pitää elämää, vaan olette kuoleman omat ja helvetin kadotukseen tuomitut. Tehän tiedätte juuri synnin tähden olleenne Jumalan vihan alaisina ja kuoleman omina, näin ansaiten kadotuksen, koska olitte eläneet lihan mukaan. Ei Kristus myöskään ole kuollut niiden tähden, jotka tahtovat pysyä synneissään, vaan auttaaksensa synnistä niitä, jotka mielellään olisivat siitä vapaat, mutta kuitenkaan eivät voi itseään siitä auttaa.

Älköön siis se, joka on kristitty, paljon viisastelko tähän tapaan: Minä olen vapaa laista, minä saan siis tehdä, mitä haluttaa, vaan sanokoon ja painakoon mieleensä päinvastoin: koska on kristitty, niin peljätköön ja kavahtakoon syntiä, ettei uudelleen joutuisi vapaudestaan entiseen synnin vankeuteen, lain ja Jumalan vihan alaisuuteen, eikä alulle päässeestä elämästään lankeaisi jälleen kuolemaan, sillä hän kuulee tästä vakavan tuomion: Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman. On kuin hän sanoisi: Ei auta teitä se, että te kuulette evankeliumia, kerskaatte Kristuksesta, nautitte sakramenttia, ellette myöskin saamallanne armolla ja Hengellä tukahduta jumalattoman menon, Jumalan halveksimisen, ahneuden, ilkeyden, ylpeyden, vihan ja kateuden ym. syntihimoja.

Martti Luther, Kirkkopostilla III, s. 254, 255.

Vastasin lyhyesti, niinkuin sinäkin.

Tällainen tokaisunomainen viestintä edellyttää älyä, mitä sinulla uskon olevan, onhan se sinun ominta omaa.

Selitän silti vähän:
"Uskon, että ymmärrät perusteluni.

Olen perehtynyt aiheeseen, koskien traditioita, jotka kumoavat Jumalan Sanan, uskon, että senkin olet voinut todeta."

Katoliseen opinmuotoon, traditioihin, olen tällä foorumilla tuonut Raamatun ilmoitusta rinnalle. Se on usein ärsyttänyt, koska en ole suhtautunut siihen ymmärtämisellä, että miksi on RKK:n ‘itseymmärrys’. Selitin sen vastauksessani Sonja-nimimerkille, ja jatkan hänelle. Tarjoan sitä sinullekin.

Eikös tässä pitänyt puhua omastatunnosta?

D

Näin se on käytännössä helluntailaisuudessakin. Parhamin teologia ja Azusa-kadun traditiot ja päätökset painavat Raamattua enemmän. Sisäpuolella liikkeessä asiaa ei niin huomata.

3 tykkäystä

Sonja,

Nooh itsellesi! Kiitos, sillä tämä ensimmäinen kommenttisi rivi on ‘nappiin’.

Olet osa sitä suhteellisen pientä ‘vuotoa’ katolisuuteen, sinun tapauksessasi helluntalaisuus-vapaakirkollisuus ‘kasvualustalta’.

Viittaat RKK:n laajoihin ilmaisuihin, niinkuin Juurikkalan nämä kaksi kirjoitusta ripistä. Kuitenkin, koska Jeesus-tie on selvä, suora ja tasainen, se tarkoittaa ettei sillä vaeltava väärään eksy. Näin on ripinkin kanssa. Sen ohjeet ovat ymmärrettävät ja tiivistyvät Raamatussa, kuten Jaakob 5:

14 Is any sick among you? let him call for the elders of the church; and let them pray over him, anointing him with oil in the name of the Lord:
15 And the prayer of faith shall save the sick, and the Lord shall raise him up; and if he have committed sins, (harmatia)they shall be forgiven him.
16 Confess your faults (paraptoma) one to another, and pray one for another, that ye may be healed. The effectual fervent prayer of a righteous man availeth much.
17 Elias was a man subject to like passions as we are, and he prayed earnestly that it might not rain: and it rained not on the earth by the space of three years and six months. [subject…: of the same nature, that is, a fellow mortal] [earnestly: or, in his prayer]
18 And he prayed again, and the heaven gave rain, and the earth brought forth her fruit.
19 Brethren, if any of you do err (plan) from the truth, and one convert him;
20 Let him know, that he which converteth the sinner from the error of his way shall save a soul from death, and shall hide a multitude of sins.
(Laitoin KJV tekstin, koska Kirkkoraamatut 38 ja 92 ei löydä ilmaisua kummallekin sanalle, eli “synti” ja “erehdys”.)

Uskovalla on suora yhteys Kaikkein Pyhimpään, esiripun sisäpuolelle, Isän sydämelle. Meitä kehotetaan yhdessäkin lähestyä Armonistuinta, vt Ef. 4:16.

14 jae antaa ohjeen Seurakunnalle, joka toimii paikallisesti, eli jos olet sairas, kutsu vanhimmat, jotka rukoilee puolestasi ja samassa yhteydessä voit tunnustaa lankeamuksesi, joka voi jäädä vain vanhinten, Jumalan ja sinun väliseksi asiaksi, ellei se liity mihinkään laajempaan. Eli synti tunnustetaan ensisijaisesti Jumalalle, sillä vain Häntä vastaan me itseasiassa rikomme, vt. Ps. 51: Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.

16 jakeessa puututaan uskovien yhteyden, Jumalan Seurakunnan huolenpitoon toisistamme. Saamme olla siinä vikoinemme, puutteinemme ja erehdyksinemme. Eli me tunnustamme/myönnämme erheemme, ne mitkä yleensä jo on kaikkien tiedossa. Siksi mielestäni suomalainen käännös tuo tämän asiantilan hyvin esiin, Kol.3:
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Eli Raamatussa on on hyvin tiiviissä muodossa koko suuri asia, parannuksessa vaeltaminen.

Kyllä, mutta mainitsit perusteluistani. Yritä yhdistellä!

Ei ole ‘Parhamin teologiaa’ eikä Azusa-kadun traditioita.
En tietenkään lähde olemattomia puolustelemaan, ellet saa mitään enempää asiallista asiaa.

Teen joskus, kunhan ehdin, oman ketjunsa helluntailaisuuden ongelmista ja harhakäsityksistä.

1 tykkäys

Voi vaikuttaa vähän piikikkäältä, mutta haluaisin palauttaa mieleesi monivuotisen “ketjusi”. Eli sano nyt se mitä mielessäsi on, niin yritän siihen vastata. Helluntalaisuus sinulle ja tämän foorumin muutamalle nimimerkille on erittäin iso juttu. Olen yrittänyt syödä tai syöttää tämän “norsun” tarjoamissasi paloissa, mitkä ovat olleet huonoja vaikka runsaasti maustettu voimakkaalla vihalla. Helluntalaiset ovat juuri niitä, jotka ovat ilmeisen puutteellisia ja erehtyväisiä, mutta parhaansa mukaan noudattaaneet noita opetuksia omantunnon hoidosta, jo nykyisen ajanlaskumme ensimmäisilta vuosikymmeniltä asti. Alku ei tuolloin ollut sen loistavampaa kuin tämäkään päivä.

Ei minulla mitään vihaa helluntailaisuutta kohtaan ole koskaan ollut, vielä vähemmän sitä on helluntailaisia kohtaan. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

On ihan inhimillistä, että ihmiset erehtyvät ja luulevat olevansa ainoat, jotka ovat oikeassa. Toisten harhoja voi yrittää oikoa. On hyödyllistä heille, jos he huomaavat itsekin, missä ovat menneet metsään.

4 tykkäystä

No sitten näillä eväillä mennään, eli laitat vain totuuden nimissä ja tosiasioita. Muista kuitenkin, kuinka kehnosti näiden esittäminen on sinultakin aikaisemmin sujunut, vaikka materiaalia kyllä olisi riittänyt.

Jos sanon, että jo siitä lähtien kun Jeesus ja Paavali ensimmäisiä helluntalaisia nuhteli, ei kehitystä ole tapahtunut, mitä lihan tekoihin tulee.

Tässä kuitenkin haluaisin vielä palata tunnustamiseen, ja että siinä on kyse oman paikallisen Seurakunnan keskellä tapahtuvasta asiasta.

Mitä tuohon alkoholiin vielä tulee, niin ainakin minä koen syyllisyyttä omassatunnossani jos otan sitä julkisesti. Siksi jos otan sitä, niin otan kotona muutaman oluen. Tällöin en ole loukkaukseksi kenellekään.

Lisätään vastausvaihtoehto D): “Kannattaa juoda kotona salaa.”

1 tykkäys

En sanonut, että “kannattaa.” Mutta miten puolustelet sen, että kristitty voi ottaa julkisesti alkoholia? Edistääkö se evankeliumin asiaa?

Ei kai alkoholi itsessään ole pahasta, vaan sen liiallinen nauttiminen. Eikä perskännikään itsessään syntiä ole, vaan juopumuksesta monelle aiheutuva huono käytös ja moraalin tilapäinen heikentyminen. Nauttihan Jeesus itsekin viiniä, Lutherin muistamme myös oluen ystävänä.

2 tykkäystä

Ei sitä tarvitse puolustella. Eikä varmasti edistä evankeliumin asiaa, niin kuin ei moni muukaan teko joita teen.

Eli onko ihan samantekevää, juoko kotona salaa vai terassilla julkisesti?

Jos lukee tämän ketjun otsikon kirjaimellisesti, niin tahtoisin palauttaa asian takaisin siihen. Minä ajattelen, että omatunto ei hälytä väärin. Patologinenkin ahdistus, jatkuva syyllisyyden kokemus jne, ovat viesti jostakin. Ja se on se miten tällaisiin ilmiöihin pitäisi mielestäni suhtautua: Ne eivät ole ongelma itsessään, vaan oire, osoitus, merkki tms. jostakin jota kannan mukanani.

Omantunnon väärä hälytys voi tietenkin myös olla se, että ihmisen omatunto ei soimaa asioista jotka ovat selkeästi jotakin jota Jumala ei tahdo. Tai jokin selkeästi Jumalan tahdon tai yhteiskunnan tahdon vastainen asia tuntuu hyvälle. Omatunto ei ole Jumalan ääni meissä. Omatunto on kahden yhteisön ääni: Trinitaarisen yhteisön ja inhimillisen yhteisön. Ne eivät aina rimmaa keskenään.

Juurikkalan artikkelissa mainittu jumalakuva (nominalistinen) ei ole pohjimmiltaan ongelma. Oikeasti Jumala on mitä on, eikä kuvamme hänestä. Jos se kuva on mielivaltainen, sellainen, että en voi koskaan tietää, mikä on Jumalan tahto (ei aidosti luterilainen käsitys, mutta liberaalien monesti viljelemä), voin pitää Jumalaa pelottavana tyrannina ja pelätä suurinpiirtein jokaista hengitystäni tai ajatustani. Mutta koska Jumala ei aidosti ole tällainen, niin olen itse asiassa oman itseni vanki tällaisessa tilanteessa. Ongelma tällaista tilannetta läpikäydessä on se, että tällainen kuva ei muutu sillä että joku sanoo, että ei Jumala ole oikeasti tuollainen. Yleensä tunne jostakin ei poistu faktoilla. Lyhyin ja paras konsti, on sanoa että “Ikävä tunteesi on ihan totta ja sinä saa tuntea noin. Jumala hyväksyy sinut noine tunteinesi eikä hylkää sinua vaikka sinulla onkin noita tunteita.” Ja sitten olisi hyvä jos tällainen ihminen saisi hengellistä ohjausta, simppelejä hengellisiä harjoituksia, varmuudeksi siitä, että Jumala ei hylkää. Harjoitukset eivät ole siksi että niitä tekemällä ansaitsisi jotakin, vaan siksi että niillä pystyisi omaksumaan uuden tavan ajatella. Ja nimenomaan tavan ajatella. Vaikka ajattelisi samoja asioita kuin ennenkin, mutta ei tavalla joka vahvistaa väärää kuvaa Jumalasta. Luterilaisen ajattelen, että osallistuminen messuun, joissa Kristus itse annetaan meille sanassa ja sakramenteissa, on oivaa harjoitusta herkälle mielelle. ja niissäkin kehoitan aina ihmisiä keskittymään Raamatun teksteihin ja virsiin.

Tiedän, että en ole vastannut siihen, mikä on omantunnon hälytysten taustalla. Enkä osaakaan yleisesti sanoa, eikä siihen voi kovin yleisesti sanoa mitään. Jotain voi lukea tästä ketjusta: ongelmallinen yhteisö, ongelmallinen suhde yhteisöön, omassa elämässä tapahtuneet hemi-demi-semi-traumaattiset kohtaamiset tai aito trauma, synti ja sen tekeminen, reflektoimatta jääneet Jumalan tahdon vastaiset ajatukset, sanat, teot, hyvän tekemättä jättäminen jne. Lyhyesti se, että olen ihminen ja että yhtä aikaa elän osana trinitaarisesta vuoropuhelua ja osana inhimillistä vuoropuhelua.

Aina emme tavoita sitä, miksi meistä tuntuu pahalle erilaisissa tilanteissa. Mutta Raaamttukin antaa meille varmuuden siitä, että Jumala ei hylkää meitä, tutneidemme tähden, tuntuipa meistä miten pahalla tai miten hyvälle tahansa.

D

3 tykkäystä

Olen sitä mieltä, että alkoholin ottaminen ei kannata missään tilanteessa, ei julkisesti, eikä kotona. Mutta jos en pysty itseäni hillitsemään, niin teen sen mieluummin kotona.