Toisessa ketjussa keskustellaan siitä onko miehen tai naisen ruumiin käyttäminen seksuaaliseen tarkoitukseen samaa sukupuolta olevan kanssa syntiä.
Onko oikein olettaa että jonkin näköistä kehoa käytetään tietyllä lailla seksuaalisesti? Onko lisääntymisen mahdollisuus siis ainoa ehto jotta seksuaalisuus voi olla hyväksyttyä?
Jos nainen ei halua käyttäytyä seksuaalisesti niin että hänen emättimeensä yhdytään, onko se jollain tavalla väärin? Eli voidaanko olettaa, että vain koska hänellä on naisen keho, hänen täytyy ilmentää ruumillisesti seksuaalisuuttaan vain tietyllä tavalla?
Jos mies ei halua käyttäytyä seksuaalisesti niin että hän käyttää siitintään yhdyntään, onko se jollain tavalla väärin?
Jos lisääntyminen otetaan seksuaalisen käyttäytymisen hyväksymisen ehdoksi tullaan rajoittaneeksi yksilön määrämisoikeutta hänen omaan ruumiiseensa, sillä yksilö ei voi silloin itse määritellä miten hän haluaa antaa kehonsa seksuaalisessa kanssakäymisessä.
Niinpä. Kristinusko todella rajoittaa ihmisen itsemääräämisoikeutta. Raamattuhan sanoo: “- -ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli- -[ette] ole itsenne omat” (1.Kor.6:19). Jos kuitenkin joku tahtoo elää naimattomana ja seksuaalisessa pidättyvyydessä, sekin sallitaan. – Minusta tuntuu, että keskustelunavauksesi ei sisällä mitään erityisen uutta näkökohtaa seksuaalisuusaiheeseen.
Ok, arvelinkin että tämä on aika yleinen mielipide. Katsotaan tuleeko muita.
On se kyllä aika karmaisevan ja humoristisen välimaastossa oleva ajatus, jonka mukaan ihmisen pitää ihan pakosta suorittaa seksuaalisuutta jollain tavalla, joka tuntuu itsestä raiskaukselta, kun muitakin tapoja olisi.
Jumalan temppelikö saastuu siitä että se ilmaisee rakkauden ruumiillista intiimiyttä? Tiedän että tämä on näissä keskusteluissa aika kaluttu aihe, mutta omasta mielestäni tässä on nyt mahdollisuus ottaa vähän tuorettakin näkökulmaa.
Missä siis ovat ruumiissa sukupuolen ilmaisemisen rajat, kaikilla, ei vain homoilla?
Luulisin että jos yhdyntää mahdottomana ajatuksena pitävät mies ja nainen avioituisivat, ei kirkkokaan sitä vastustaisi tai pyytäisi heitä yrittämään eheytymään, vai kuinka?
No, katolilaisille se ei sitten olisi avioliitto ehkä ollenkaan kun ei olisi konsummaatiota. Tämä enimmäkseen kevennyksenä. Toivoisin tästä keskustelua ilman turhia intohimoja.
Protestanteilla voi olla tästä eri näkemys kuin katolilaisilla, mutta itse en näe tuossa ongelmaa. Ei minusta siitä ole mitään ohjeistusta Raamatussa, miten aviopuolisoiden välisen seksuaalisuuden pitää toteutua. Kunhan se on vapaaehtoista, toista kunnioittavaa ja sitoutunutta, niin minusta tavoilla ei ole merkitystä.
Rakkaus, kumppanuus, toisen tukeminen elämän kilvoittelussa…? Ottamatta keskusteluun muuten kantaa, tähän piti tarttua. Ei kai (toivottavasti) se avioliitto nyt kenelläkään yhdyntään typisty? Läheisessä yhteiselossa ja sitoutumisessa on itsessään valtavasti arvoa, vaikka normaalisti avioliitossa siihen toki liittyy myös seksuaalinen aspekti.
Koska he rakastavat toisiaan ja aikovat toteuttaa seksuaalisuuttaan muilla tavoilla. Heterojenkin on mahdollista kokea erilaiset asiat omimmaksi tavakseen olla seksuaalisia. Muukin kuin yhdyntä on heterojen välillä seksiä. Mutta halusin herättää keskustelua siitä miten koette sen, onko se esim. väärin?
En toki tarkoittanutkaan, että avioliitto yhdyntään typistyisi, mutta vähintäinkin erikoiselta kuulostaa ajatus, että joku tahtoisi naimisiin ja pitäisi yhdyntää mahdottomana ajatuksena. Mietin vain, että onko semmoisia pareja oikeasti edes olemassa.
On. Voit googlettaa sellaisen käsitteen kuin heteroromanttinen aseksuaali. Lisäksi jos asiasta ei ole naimisiin mennessä aiempaa kokemusta, ei oikeastaan voi varsinaisesti tietää, että perinteinen pippeli-pimppi-yhdyntä on asia jota haluaa tehdä, tai joka edes onnistuisi. Eikä tarvitsekaan - avioliitto on niin hirveän paljon muutakin.
On oikeasti olemassa.
En laita linkkejä mihinkään luettavaan aineistoon, niin kuin Anskutin, koska haluan lähestyä asiaa jotenkin arkitasolla. Suosittelen yliopistotasoisen sukupuolentutkimuksen aineistoa. Sitä on saatavilla lähinnä vain englanniksi. Suomessa Seta tuo näitä asioita esille suurelle yleisölle.
Koska asia on niin arkaluonteinen siitä ei ymmärrettävästi puhuta paljon ja se on yksi syy miksi moni, joka ei koe yhdynnän olevan itselle sopiva seksuaalisuuden muoto, ei edes uskalla ilmaista asiaa, ja kärsii ehkä koko elämänsä.
Anskutin puhuu aseksuaaleista. En sanoisi että kaikki jotka eivät halua yhdyntäseksiä olisivat aseksuaaleja, on muitakin (hetero)seksuaalisuuden ilmaisutapoja. Kysymys tässä ketjussa onkin, ei ainoastaan miettiä monimuotoisia tapoja ilmaista seksuaalisuutta kehollisesti vaan myös keskustella siitä kuinka näitä tapoja halutaan arvottaa, oikeaksi tai vääräksi vai vapaavalintaiseksi henkilökohtaiseksi asiaksi.
Näistä asioista on puhuttu liian vähän, mikä on johtanut siihen että moni joka kokee muun kuin stereotyyppisen kehollisen seksin omaksi tavakseen, ei edes uskalla ilmaista todellisia tuntemuksiaan.
Se että keho näyttää joltain ei pitäisi antaa aihetta minkäänlaisiin odotuksiin siitä miten henkilö haluaa kehoaan käyttää seksuaalisiin tekoihin, vaan ihmistä pitäisi aina lähestyä kunnioittavasti ilman ennakko-odotuksia.
Kirkon tähänastinen tapa määritella lasten syntyminen tärkeimmäksi soveliaan seksin kriteeriksi ei edesauta tällaisten parien ja henkilöiden kehittymistä itseään ja kehoaan kunnioittaviksi ihmisiksi. Heidän ei tule kokea että heidän kuuluu eheytyä.
Veikkaisin ettei tarvitse olla edes aseksuaali. Ihmiset ovat eri tavalla ahdistuneita ja veikkaa että seksuaalisuus erityisesti voi aiheuttaa paineita ja ahdistusta, vaikka olisi cis-heteroseksuaali.
Itse en kyllä halua lähteä sille tielle että jos ihminen ei halua ilmaista seksuaalisuuttaan jollain tietyllä, odotetulla tavalla, hänet saa luokitella ahdistuneeksi.
En tiedä @SanGennaro ajatteletkoaan näin, tuli vaan sellainen tuntuma tuosta sinun edellisestä kommentista.
En ajatellut. Tuokin on totta, mutta nähdäkseni se ahdistuskin on mielestäni ihan olemassaoleva ilmiö, vaikka kaikki eivät olekaan ahdistuneita.
Sinänsä minusta ahdistuksella ja “suuntaumuksella” ei minusta ole kuin liukuva ero. En näkisi tarpeelliseksi nähdä näissä mitään mitään kiveenhakattuja identiteettipositioita. Politisiointi vain vaikeuttaa keskustelua.
Ei minustakaan pitäisi tehdä kiveenhakattuja identiteettipositioita, mutta käytännössä aika pitkään on tehty vahva kivileikkaus yhdyntää harrastavien heterojen suuntaan. Uskonnollisessa moraalikeskustelussa positio on ollut niin päin että tällaisia teidän tulee olla, piste. Kun se voisi esimerkiksi olla myös sellainen joka rohkaisisi ymmärtämään miltä kustakin yksilöstä henkilökohtaisesti tuntuu ja tutkimaan mahdollisuuksia sekä hengellisen että ruumiillisen tasapainoisuuden välillä.
Aika paljon voitaisiin toimintatapoja ja ajatusmaailmaa muuttaa rakentavampaan suuntaan ilman että perinteistä ajattelua kristillisestä rakkauselämästä edes tarvitsisi juuri muuttaa mitenkään. Toki oman kirkkoni osalta seksin yhdistäminen niin vahvasti lisääntymiseen kapeuttaa tämän laajan ja moniulotteisen aiheen käsittelyä.
Katolinen aseksuaalipariskunta kun saattaisi kokea että heidän yhteinen seksuaalinen elämänsä on jotain ihan muuta, ja kun he lisääntyvät, se on jotain joka ei kuulu heidän seksuaalielämäänsä ollenkaan.
Viittaan edelleen siihen, mitä ihmettelin aikaisemmin
Jumala, avioliiton asettaja on sitä mieltä, että mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa. Minusta ei ole mitään järkeä solmia avioliittoa, mikäli on aseksuaalinen. Sitähän ei toki vihkivä pappi voi tietää vihittävistä, mutta näin periaatteessa.
Minusta tuommoinen spekulointi kuuluu vähän samaan sarjaan, kuin että seksiä saa harrastaa kuka vain kenen kanssa tahansa milloin vain, sinkut varsinkin ja sitä rataa. Sitten kun aletaan miettiä, ketkä sitä eivät mahdollisesti harrastaisit, niin tullaan juuri siihen ainoaan instituutioon, mihin sen pitäisi kuulua.
Aika latistavaa kuulla että sinusta ei ole mitään järkeä solmia avioliittoa jos on aseksuaalinen. Olen tietysti eri mieltä, koska tämän keskustelun aihe liittyy avioliittoprojektiin, joka on ollut viime aikoina innoittavin asia elämässäni pitkään aikaan.
Asia on siis mulle itselleni tällä hetkellä henkilökohtainen, vaikka en ole itse täysin aseksuaali ja tapani on täällä keskusteluissa ollut aina tehdä asioista henkilökohtaisia jos ne sitä ovat.
Muoks. Anteeksi, tässä oli aluksi sekavia lauseita epäonnistuneen copy-pastetuksen vuoksi.
