Sukupuolijakaumat kirkkokunnissa ennen ja nyt

Kirkko
21

Voi, en minä tarkoittanut paheksua ihmisiä jotka ovat morsiusmystiikkaan mieltyneitä. Ei minun tarvitse kaikkea ymmärtää. Ja tiedän kyllä, että tuo “miehuullinen”- sana ärsyttää monia, anteeksi.

Mutta viittaat varmaankin Laulujen Lauluun? Toki se sijaitsee myös ortodoksien raamatussa, mutta ei sillä suurta asemaa ole. Minun Orthodox Study Bible sanoo, että se on kirjoitettu noin 965-960 eKr ja että sitä olisi käytetty erityisesti juutalaisissa häissä. Kristityille se on merkinnyt allegoriaa Kristuksen ja Kirkon suhteesta. Käsittääkseni tässä tulee jonkinlainen ero idän ja lännen välillä, koska ainakin minulle on opetettu, että Kirkko on Kristuksen morsian eikä niinkään yksittäinen kristitty. Ja minkäänlaiset eroottiset hengelliset kokemukset eivät ole hyväksi. Sulhojen etsintä on maallista vaikkakin tietenkin täysin hyväksyttyä toimintaa, hengelliset asiat ovat kuitenkin eri asia.

Selittäkää viisaammat paremmin, minä en osaa :see_no_evil:

Kyllä toki, ja opiskelin itsekin miesvaltaista alaa. Silti mielestäni on oikein, että vain miehet ovat pappeja. Teidän kirkossanne on päätetty toisin ja tietenkin teillä on oikeus päättää omista asioistanne kuten parhaaksi näette.

En toki tiedä mitä @paterhenrik tässä tarkoitti, mutta ainakin itse tarkoitin edellä nimenomaan hengellistä taistelua ja sodankäyntiä. Ymmärtääkseni se on aivan raamatullinen ajatus. Olen huono kilvoittelija enkä ollenkaan miehuullinen, joten pystyn kirjoittamaan aiheesta vain lukemani ja kuulemani perusteella :slightly_smiling_face:

Olet oikeassa. Olin hölmö, ajattelin kysymystä lähinnä maallikkojen näkökulmasta. Mutta katolisia luostareita ja yhteisöjä Suomessa kyllä on.

1 tykkäys
22

Toki on! Vaikkapa birgittalaisluostari Turussa ja dominikaaniluostari Helsingissä.Mutta ns. kontemplatiivista luostaria ei nykyisin ole…

1 tykkäys
23

Ainakin yksi tapa on nähdä se kuvastamassa Kirkon ja Kristuksen hengellistä suhdetta. Tarkemmin sanottuna p. Johannes Krysostomos selittää Efesolaiskirjeen jaetta 5:32 (“Tämä on salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa”), seuraavasti (käännän englannista):

Miksi hän kutsuu sitä suureksi salaisuudeksi? Koska se oli jotain suurta ja ihmeellistä, minkä Mooses, tai pikemminkin Jumala teki tiettäväksi [?]. Tältä erää kuitenkin, hän sanoo, puhun Kristuksesta, joka lähdettyään Isän luota tuli alas ja Morsiamen tykö ja tuli yhdeksi hengeksi. “Mutta, joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.” (1. Kor. 6:17). Ja hän sanoo hyvin, “se on suuri salaisuus”. Ja sitten ikään kuin hän sanoisi lisäten, “mutta silti kuitenkaan vertauskuva ei tuhoa kiintymystä”, (5.33). “Mutta myös teista kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan…”

Sama englanniksi

Why does he call it a great mystery? That it was something great and wonderful, the
blessed Moses, or rather God, intimated. For the present, however, saith he, I speak regarding
Christ, that having left the Father, He came down, and came to the Bride, and became one
Spirit. “For he that is joined unto the Lord is one Spirit.” (1 Cor. vi. 17.) And well saith he,
“it is a great mystery.” And then as though he were saying, “But still nevertheless the allegory
does not destroy affection,” he adds,

Kuinka ollakaan, ja itsekin hieman hämmästyn siitä, että asia tosiaan on niin, sillä en ole ajatellut asiaa ennen, p. Paavali päättää tämän kirjeen pian em. kohdan jälkeen sotaisin vertauskuvin (Ef. 6:11-17): “Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan…”

@Mauriina

Pienet eivät tässä tapauksessa välttämättä tarkoita lapsia, vaan tavalllisia köyhiä, oppimattomia ihmisiä, ns maan hiljaisia, joita saddukeukset, fariseukset yms Jeesuksen ajan isokenkäiset halveksivat.

Tosiaan P. Johannes Krysostomos opettaa, että “vähäisillä” tai “pienillä” tarkoitetaan tuossa niitä, jotka ovat ylipäänsä joukkojen halveksunnan aiheena. (CHURCH FATHERS: Homily 59 on Matthew (Chrysostom)) Tuota kohtaa ennen (Matt. 18:2-3) Jeesus on ottanut lapsen oppilaidensa keskelle ja sanonut, “ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivastan valtakuntaan”, joten sikäli tuo evankeliumiteksti minulle tuo mieleen myös lapset.

1 tykkäys
24

Minun piti hetken aikaa ihmetellä mistä Ruumiittomien voimien juhlan evankeliumiksi tuli Matt.18:10-20 :thinking:. Mutta olet ihan oikeassa, se on aamupalveluksen evankeliumi. Liturgisissa ohjeissa liturgian evankeliumi on kuitenkin Luuk.10:16-21, joka sopii enkelien juhlaan ehkä selkeämmin. (Anteeksi niuhotus.)

25

Kappas. Ovatko nämä ihan luostareitaluostareita? Elättelen mielikuvaa, että kaikkien sääntökuntien asumukset eivät teknisesti ottaen ole luostareita.

26

Ei kun hyvä huomio! Olin katsonut huolimattomasti kalenteria Internetissä ja oli jäänyt mieleen, että tuota Matteuksen evankeliumin kohtaa oli luettu, niin oletin, että sitä olisi luettu liturgiassa, mutta olikin siis luettu ennen liturgiaa.

27

Mielestäni näin sanominen on osa ongelmaa.

Kun olen nyt päässyt hieman tuota kirjaa jo eteenpäin, on ensimmäisessä luvussa käynyt hyvin ilmi että tietyllä tavalla miehuullisuuteen kuuluu se, että mies on valmis uhraamaan itsensä muiden puolesta: kirjoittajan mukaan tämä näkyy konkreettisesti siinä, että yhteiskunnan vaarallisimmat tehtävät kuuluvat miehille ja miesten kuolleisuus niissä on myös suurempaa.

Lasten leikkiessä sotaa heistä kukaan ei ajattele verta, suolenpätkiä ja oikeaa kuolemaa. Sen sijaan heitä vievät eteenpäin urhoollisuuden, kamppailun ja voiton tavoittelun motiivit. Terve maskuliinisuus ei ole väkivaltaa heikkoja kohtaan vaan itsensä uhraamista heidän suojelemisekseen.

Ensimmäisellä vuosituhannella lännessäkin Jeesus-kuva oli miehuullinen: Kristus on maskuliininen, sillä hän hallitsee järjellä vihansa ja suuntaa sen hallitusti. Ristinkuolema on voitto pahan vallasta jne. (Tästä aiheesta kirjassa on oma lukunsa sekä kuvan muuttumisesta. Erityisesti Jeesuksen Pyhän Sydämen hartaus saa kyytiä, koska sitä pidetään Jeesuksen feminisoivana, kuvia myöten.)

Mutta täysin selvää on, että mitään tekemistä yllä kuvatulla kamppailulla ei esimerkiksi ole nationalismin ja maallisten valtakuntien rakentamisen kanssa. Kun em. filosofiat alkavat tulla kuvaan, eksytään vaarallisille poluille.

Kristinuskon oikea tehtävä onkin nähdäkseni ohjata maskuliinisuutta siten, että se on rakentavaa. Isyyden merkityksen alleviivaaminen mutta myös tuo itsensä antaminen heikompien puolesta ovat niitä. Sotaisuuden ja aggression kategorinen kieltäminen eivät kuitenkaan ole hedelmällisiä lähestymistapoja tässä.

Hyvä isä kutsuu poikansa testosteronin huuruiseen kamppailuun ja sitten asettaa sille terveelliset rajat.

3 tykkäystä
28

Ja samalla kätevästi paljastui etten ollut läsnä/kuunnellut kyseisen päivän vigiliaa, en rukoillut kyseistä aamupalvelusta enkä myöskään lukenut aamupalveluksen Raamatunkohtia :smile:

29

Tässä muuten yksi hyvä IG profiili, joka mielestäni edustaa nuoren, maskuliinisemman kristinuskon vahvistumista. Ehkäpä jotkut sen meemit ovat vähän erimieltä olevia halveeraavia, mutta tätä on nouseva nuorten miesten kristinusko, joka on ottamassa takaisin paikkaansa.

31

Joulupaastokalenterissa oli aiheeseen sopiva video. Hyvää miestenpäivää kaikille miehille :smiley:

1 tykkäys
32

Pyhien arkkienkelten Mikaelin, Gabrielin ja Rafaelin juhlaa vietetään latinalaisessa kirkossa 27.9. ja se on profiloitunut - no, arvannettekin sen - taivaan sotajoukkoja johtavien arkkienkelten juhlaksi. Suojelusenkelien muistopäivää meillä vietetään 2.10. ja siinä on ehkä jossain määrin noita lasten ja kiiltokuvaenkelten piirteitä, mutta näistähän kumpaakaan ei edes vietetä, jos ne sattuvat sunnuntaille, joten merkitys on ylipäätään hyvin vähäinen.

1 tykkäys
33

Vastakkainasettelu vetoaa miehiin, ja nykymaailman hengelle selkeää vaihtoehtoa tarjoaa perinteinen kristinusko. Veikkaan että tämä ilmiö on myös sen taustalla, miksi nuorissa miehissä on Suomessa tällä hetkellä enemmän uskoa kuin nuorissa naisissa Jeesuksen ylösnousemukseen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan (ja olisiko sen uskon laajuus noussut jopa silloin 2019 mittauksissa edellisestä?). Joillain se voi mennä niin päin, että ensin kaivataan konservatiivisuutta, ja sitten sitä kautta löydetään kristinusko kokonaisvaltaisesti.

1 tykkäys
34

Birgittalaiset asuvat tietääkseni ihan luostarissa. Dominikaaneilla on konventti.

1 tykkäys
35

Kiitos. Aina oppii jotain uutta.

36

Heh, paitsi että näköjään puhuvat täkäläiset birgittalaiset konventista. Suomeksi kylläkin luostarista.

Aina siis oppii uutta.

https://birgittalaissisaret.fi/en/convent.html

1 tykkäys
37

Minulle opetettiin koulussa englannin tunnilla, että naisluostari on englanniksi convent, miesluostari taas monastery…Jonkinlaisia yleisnimityksiä siis, mutta ehkä se oli turhaa yksinkertaiistamista

38

Periaatteessa joo, nyrkkisääntönä näin, mutta kyllä nämä vanhimmat naissääntökunnat kuten benediktiinit asuvat luostarissa. Kerjäläis- ja saarnaajaveljeskunnat asuvat konventeissa.
Luostari tarkoittaa lännessä pysyvyyttä ja sitoutumista myös paikkaan, ei siis ainoastaan evankelisiin lupauksiin. Benediktiinit lupaavat palvella ja olla uskollisia siinä luostarissa jonka veljestöön ovat liittyneet.

Birgittalaiset ovat syntyneet juuri siinä murroskaudessa jonka jälkeen uusia luostarissa asuvia sääntökunta ei ole syntynyt.

39

Englanniksi riippuu hyvin vahvasti sääntökunnasta, onko heidän asuinpaikkansa monastery, priory, abbey, convent vai ihan vain religious house. Vielä on olemassa anchorage ja hermitage, mutta sellaisia ei nykyään taida juuri olla, ainakaan naisten käytössä.

40

Tässä näkee taas kerran sen eron miten joillain kielillä voi ilmaista hyvin yksityiskohtaisesti katolisia asioita ja joillain kielillä taas ei voi.

1 tykkäys
41

Ihan mielenkiintoinen kysymys on se, voisiko kirkko olla se paikka, jossa on sallittua toteuttaa perinteisiä miehuullisia hyveitä. Yhteiskunnassa ne on pyritty tekemään naurettaviksi ja mieheys ylipäänsä jotenkin huonoksi. Jännä, että julkisessa keskustelussa nimenomaisesti naiset ovat määrittämässä mieheyttä, mutta toisin päin olisi skandaali.
Kun miehiset hyveet on lakaistu pois, jää miehenmalliksi kolmen p:n ohjelma, jossa miehen kiinnotusaiheina saavat näyttäytyä pallo, pullo ja osaatte arvata mikä kolmas. Vaihtoehtona on feministinen pehmomies. Itse kyllä ajattelen, että sekä poikien että tyttöjen on hyvä saada olla poikia ja tyttöjä hyvin monella tavalla.
Kirkossa suuri ongelma on tietysti naispappeus ja sen tuoma sekaannus. Toki vanha klisee kirkossa hyörivistä yöpaita päällä saarnailevista kummankin sukupuolen täti-ihmisistä voi osittain pitää paikkansa myös miespappien suhteen. Vilpittömästi uskon, että kirkon on hyvä tarjota lohtua kaikille epäonnistuneille, heikoille ja voimattomille ja olla rinnalla kulkija jne. Mutta jos tuo on vain ainoa tapa lähestyä asiaa, niin ollaan menossa harhaan. Toki jokainen on sellainen, että kaatuu ja lankeaa, kokee vastoinkäymisiä jne. Mutta jos tuollainen on ainoa identiteetti, jota kirkossa tarjoillaan, ollaan ongelmissa.
Itse en ollenkaan nyt saata ymmärtää morsiusmystiikan tuomista kaiken syyksi. Ensinnäkin morsiusmystiikka on nykykirkossa todella marginaalissa. Toisekseen se on syvästi kristillistä ja raamatullista. Eikä mitenkään feminiinistä. Kristityn miehenkin pitää ymmärtää oman sielunsa suhde Kristukseen, Jumalaan. Sen suhteen kuvaksi on tehty hänen suhteensa vaimoonsa. Kristityn ritarin ihanteenakin on miehisen uljauden lisäksi neidon kainous. Vääränlainen machoilu ei ole se oikea tie. Kristuksen rakkaudesta, subjektiivisesti ja objektiivisesti luettuna, puhumisen pelkääminen ei ole hedelmällistä. Pyhän Sydämen hartaus on juuri tällaista hyvää ajattelua, jossa muistetaan tuota rakkauden palavaa ahjoa.
Moniin ongelmiin olisi ratkaisuna enemmän morsiusmystiikkaa, enemmän verimystiikkaa, enemmän sydänmystiikkaa.

1 tykkäys