Mitä mikkelinpäivään tulee, luulenpa, että järjen aikakauden luterilaiset ovat vain alkaneet vierastaa enkeleitä ylipäänsä ja he ovat olleet vähän kiusalliseksi koettu asia. Lapsille on vielä ollut sopivaa puhua suojelusenkeleistä ja ripustella enkelitauluja ja kiilotokuvia lastenhuoneen seinälle. Mutta aikuiselle tällaiset satuolennot ovat olleet vähän tonttuihin ja haltioihin rinnastetettuja. Siksi mikkelinpäivä enkeleineen on ollut sopiva panna lasten kirkkopyhäksi.
1 tykkäys
Pensankäry? Autoistahan ne kovat äijät aina touhuavat… 
Näin ajattelen itsekin. Raamatussa on aika paljon sellaisia kohtia, joissa Jumalasta käytetään tähän asiaan liittyviä kielikuvia. Ei niitä voi vain siivota pois sen takia, että kovisäijiä häiritsee. Toki on silti olemassa myös vääränlaista morsiusmystiikkaa, ja voi aiheutua ongelmallista asioiden sekoittamista: joko hengellisyys seksualisoituu, tai sitten odotukset avioelämästä ovat virheellisiä, koska aika fyysisiä ja epämystisiä asioitahan siellä aviovuoteessa loppujen lopuksi tapahtuu.
Mikä niistä miehisistä hyveistä tekee nimenomaan miehisiä? Miksei ne ole vain hyveitä?
Nykyisellä paavilla on näköjään erilainen käsitys läntisen kristikunnan sukupuoleen liittyvistä ongelmista kuin Podlesilla 
“The Church is woman,” he said, continuing his reflection. “And if we do not understand what woman is or what the theology of womanhood is, we will never understand what the Church is.” He described the “masculinizing” of the Church as a “great sin,” which has yet to be resolved.
The Pope appealed to a distinction proposed by Jesuit theologian Hans Urs von Balthasar, who described a “Petrine” or ministerial principle, and a “Marian” or mystical principle. “The Marian is more important than the Petrine,” Pope Francis said, “because there is the bride Church, the woman Church, without being masculine.”
This should lead not only to more women represented in the ITC, but also to greater reflection on the Church as woman and as bride. “This is a task I ask of you, please. ‘Demasculinize’ the Church.”
2 tykkäystä
Luulen, että tässä näkyy yksi hierarkkisen kirkon ristiriitaisuus: pitää toisaalta paikkansa, että kyseessä on hyvin miehinen kirkko - ja että pahimmillaan vielä meidän aikanamme naisten asema on ollut olla ilmaista työvoimaa miespuoleisille kirkkoruhtinaille. Mutta tässäpä se ristiriita, sillä Podles ansiokkaasti osoittaa, että miesten ja kleeruksen välit ovat olleet todella vaikeat jotakuinkin siitä lähtien, kun selibaattia ryhdyttiin todella ehdottomasti ylläpitämään lännessä.
Miesten näkökulmasta papisto on ollut epäilyttävää: syytöksiä homoseksuaalisuudesta, pederastiasta tai muuten vaan kaksinaismoralismista on hellitty. Joko papit ovat olleet naismaisia tai sitten “yrittäneet viekotella meidän naiset rippituolissa”. Eivätkä epäilykset toki suinkaan ole aina olleet perättömiä, ilmeisesti eräässäkin ripitysmanuaalissa pappeja kehotettiin kyselemään naisilta sellaisia hyvin yksityiskohtaisia makuuhuoneen asioita, että Podlesin mukaan on skandaali että kyseistä käsikirjaa on koskaan käytetty.
Paavin puhe osuu epäilemättä klerikalismiin, mutta samalla se jättää täysin huomiotta maallikkomiehet, joilla ei välttämättä ole seurakunnissa yhtään sen enempää valtaa. Näemmä heidän tulisi nyt kiltisti pyrkiä olemaan passiivisia ja vastaanottavaisia. Kuulostaa vanhojen virheiden toisinnolta.
2 tykkäystä
Tosin roomalaiseen sotimiseen kuului myös se, että tapetaan kaikki (sis. naiset ja lapset). Tai tapetaan puolet ja otetaan puolet orjiksi. Se, että oli tuhonnut jonkin kansan, oli sotapäällikölle ylvästelyn aihe, ei paheksuntaa tuova juttu.
Nyt tosiaan aseet ovat sen verran tehokkaita, että siviileitä kuolee paljon silloinkin, kun ei ole tarkoitus.
Mutta tämä ei tietenkään liity ketjun aiheeseen. Liittääkseni tämän siihen totean, että vaikka sodankäynti on toisaalta vastenmielistä puuhaa, niin urhea puolustussota on kyllä ihan sellaista, mitä kristitty voi ongelmitta ihailla. Isähenkka kirjoitti mielestäni hyvin tästä.
3 tykkäystä