Olen luterilaisen herätysliikkeen keskellä kasvanut aikuinen. Tämän lisäksi olen kasvanut ulkomailla, suomalaisten lähetystyöntekijöiden perheessä. Minä olin ainut lapsista, joka oli aikuisikään kentällä, palaten vasta sitten Suomeen. Tiesin jo siinä vaiheessa tullessani Suomeen, että en tule helposti löytämään omaa paikkaani seurakunnasta. Vielä 90-luvulla asiat olivat yksinkertaisia, kirkossa ja herätysliikkeiden kokouksissa kävi paljon samaa porukkaa. Kävin seurakunnan kerhoa ja muistan kun ala-asteella oli hartaudet ja aina rukoiltiin ruokalaulu ennen ruokailua. Se oli jotenkin niin luonnollista ja tavallista että koska kaikki ilmeisesti kuuluivat kirkkoon, niin harjoitimme sitä uskontoa ulkoisesti.
Kuitenkin jo pienenä tiesin, etteivät luokkatoverini Suomessa saaneet mitään kristillistä kasvatusta kotona, eivätkä he tienneet Raamatusta tai uskosta sen enempää kuin mitä uskonnontunnilla opetettiin. Se ei kuitenkaan ollut niin outoa, että en kiroillut, ja puhuin muutenkin siististi ja käyttäydyin kiltisti, sekä tiesin kaikki vastaukset uskonnontunnilla Raamatusta. Kukaan ei minua siitä ainakaan henkilökohtaisesti tullut mollaamaan tai moittimaan. Muut tiesivät, että asun Aasiassa ja vanhempani ovat lähetystyössä.
Sain kokea henkilökohtaisen hengellisen heräämisen englanninkielisessä sisäoppilaitoksessa missä moni muu ikätoverini, noin 12-14v, myös kokivat samaa. Olimme kaikki lähetystyöntekijöiden perheistä, mutta se ei sinänsä tarkoittanut että meille usko on tärkeää. Minulle siitä kuitenkin tuli tärkeä, ja sain nuorena kamppailla jo monen tärkeän opinkohdan kanssa, ja yksi hyvä ystäväni, joka tuli mennoniitta-taustasta - eli siten kuuluu anabaptisteihin - sanoi minulle aikuisiällä, että minusta tuli enemmän baptisti, samalla kun hänestä tuli enemmän luterilainen.
Muistan kun 14-vuotiaana kävimme keskustelua kasteesta, ja onko kaste edellytys pelastukselle ja jos niin, niin miksi. Kun kävimme eri raamatunkohtia läpi, minä huomasin, että vaikka voi argumentoida kasteen puolesta edellytyksenä, se ei myöskään ole vedenpitävä opinkappale, ja tämä - kuten moni muukin opinkappale, on semmoinen mistä voi hyvällä omallatunnolla olla eri mieltä. Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt luterilaista isää, joka jo aiemmin 2000-luvulla oli ruvennut pettymään kansankirkkoon ja virkakysymyksen keskellä olevien evankelisten pappien kohteluun. Samalla kun perinteistä luterilaista uskoa romutettiin kotimaassa, niin vanhin poika myös kyseenalaistaa sitä englanninkielisessä kristillisessä koulutuslaitoksessa - oli paha paikka!
Kun minä isän ehdotuksesta tulin takaisin kouluun Lutherin-vähä-Katekismus mukanani, niin huomasin ja ymmärsin mitä puutteita on, kun katekismuksessa on vain viitteitä tiettyihin raamatunkohtiin, jotka tukevat kutakin näkemystä. Kuinka ei kannata rakentaa uskonkohtia ns. ‘proof-text’ jakeiden päälle - sillä niitä harvemmin on positiivisessa mielessä. Esim., ei ole olemassa tekstiä minkä mukaan Pyhä Henki tulee vain ja ainoastaan kasteen kautta - kun taas negatiivisessa mielessä on olemassa jakeita missä Pyhä Henki ei tule kasteen kautta, esim. Apt 10. Sain huomata, että vaikka katekismuksessa on hyvin koottu eri oppeja, niin se ei itsessään ole todistus luterilaisen uskon opillisesta edistyksestä. Kun kasvavana ja miettivänä teininä rupesin kyseenalaistamaan tiettyjä luterilaisia uskonkappaleita, niin sain ymmärtää, että kun kyseenalaistan luterilaisuutta, kyseenalaistan myös suomalaisuuttani. Ikään kuin hyvä suomalainen on myös hyvä luterilainen.
Nyt siitä on kulunut jo pari vuosikymmentä, olen naimisissa, minä olen isä, käyn reformoidussa englanninkielisessä seurakunnassa, vietettyäni vuosia Lontoossa isossa anglikaanisessa evankelikaalisessa seurakunnassa. Siellä on hyvä olla, mutta nyt Suomessa taas eläessäni joudun kohtaamaan tämän kysymyksen: miksi suomalaisuus on niin kiinni luterilaisuudessa, ja miten siitä koituvat ongelmat tänä päivänä voivat löytää juurensa sodanjälkeisen kansankirkon ja suomalaisuuden yhteen nivoutumisessa?
Katsotaan mitä ajatuksia teillä on, ja jos uskallan laittaa tänne lisää ajatuksia uskosta ja uskonnosta suomeksi!
T. SL
