En oikein ymmärtänyt miten Kylväjä liittyy vapaisiin suuntiin. Eikös kyseessä ole Suomen luterilaisen kirkon lähetysjärjestö, joka on sieltä konservatiisemmasta päästä?
1 tykkäys
Minun kokemukseni on vuosikausia ollut, että etsivät enemmän yhteyttä varsinkin hellareihin, kuin muihin kirkkokuntiin.
Pelkoni ei ole aiheeton! En nyt halua syytellä, kun itse Kylväjää, SRO:ta ja Kansanlähetystä erityisesti diggaan, mutta…
Hyvät hyssykät sentään, hämmennyn vaan enemmän… En tietenkään ole asiantuntija, mutta tunnen muutamia Kylväjän lähetteinä työskennelleitä ihmisiä ja ainakin he edustavat vankasti perinteistä, konservatiivista luterilaista opetusta, eivät todellakaan hellareita.
Esim. Mailis Janatuinen on entinen Kylväjän Japanin lähetti, mutta nykyään lähetyshiippakuntalainen. Erittäin hienoa opetusta hänellä. Vetää myös Patmos-radiossa raamattupiiriä.
1 tykkäys
Janatuisen kirjat ovat hyviä. (Ortodoksit julistavat minulle kohta anateeman…)
3 tykkäystä
Linkkaamani Seurakuntalaisen artikkeli kertoo: @Kierkegaard
Yhdysvalloissa Jukka Kääriäinen väitteli teologian tohtoriksi Fordhamin katolisessa yliopistossa luterilaisesta missiologiasta. Väitöskirjan otsikko on suomeksi Lähetys nousee Jumalan lupauksesta.
− Raamatun perussanoma on evankeliumin lupaus, Jumala tunnetaan myös lupauksistaan. Jumalan lupaus sisältää kaiken hyvän, kaikki siunaukset ja lahjat, mitä Kolmiyhteinen Jumala haluaa meille antaa Kristuksen kautta Pyhän Hengen voimassa. Tämän lupauksen tulisi määritellä ja ohjata myös lähetystä, kirkon missiota.
Esimerkiksi Roomalaiskirjeen luvun 8 jakeiden 28–30 ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa…” kieliopillinen muoto on lupaus. Lupaus on se, että Kristuksen tähden, loppujen lopuksi kaikki menee hyvin, Jumalan tahdon mukaan. Tähän nojaaminen arkielämän tuskissa vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä.
− Filippiläiskirjeessä 3:10 Paavali kirjoittaa ”Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen…” Siihen samastumme, mutta torjumme seuraavan kohdan: ”…osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.” Ajattelemme, ettei tuo kuulu lupaukseen.
…
Taiwanilla Kääriäinen opetti viime vuodet Martti Lutherin ristin teologiaa. Hän alkoi ymmärtää, miten keskeinen Lutherin määritelmä ihmisestä, simul justus et peccator, saman aikaisesti vanhurskas ja syntinen, on.
2 tykkäystä
Nyt minä en ymmärrä, miksi sinä et ymmärrä. Toivotaan, että minulla on ‘hellari’ neuroosi!
Kääriäisen linjapuhe on hyvä ja on galatalaiskirjeen mukainen luterilainen. Konservatiivisena kristityn vapautta nauttivana vierastan kuitenkin sanaa evankelikaalinen (mielleyhtymä negatiivinen) ja kolmas tie (hänellä ei ole kolmatta tietä selvästikään. Kolmas tie on kristillisessä puheessa eksytys.
Armolahjat ovat tarpeen, mutta jos se menee karismaattiselle linjalle on se harhaoppia ja ihmisen korottamista.
Lienen vähä-älyinen, älä hermostu 
. Ymmärtämättömyyteni johtunee suurelta osin siitä etten tunne luterilaista teologiaa kovin hyvin.
Minulle sana “evankelikaalinen” on aina ollut kovin höttöinen. Se on kuin iso vati, johon on kokoiltu milloin mitäkin, joten sanan täsmällinen merkitys nykyhetkessä ei täysin aukene minulle.
Artikkelista ymmärsin, että kolmannella tiellä olisi viitattu äärilaitojen väliseen tilaan. Ehkä ymmärsin väärin, koska luin nopeasti?
Puhdasoppiselle lut. kolmas tie on mahdoton, mutta Kääriäinen tarkoitti juuri sitä miten ymmärsit.
Evankelikaalinen tarkoittaa amerikkalaista karismaattista “hömppää”.
Evankelinen on luterilainen lähetystermi vanhastaan Evankelisluterilainen kirkko yms.
Et tietenkään ole vähä-älyinen. Sekavaahan ja moniarvoista kristikunta on nykyään ja pitäisi jaksaa ymmärtää toisia, silloin kun ydinasia on sama. Eri sanoilla tarkoitetaan samaa asiaa jne.
On positiivista että joku kiinnostuu toisesta, vaikka pitäytyykin omassaan. Ei ole pakko riidellä jne.
1 tykkäys
Suo anteeksi, mutta en ole kanssasi täysin samaa mieltä “evankelikaalinen”- sanan merkityksestä. Ymmärtääkseni se ei ole synonyymi karismaattisuudelle.
Suvussani on useiden eri kirkkokuntien edustajia ja myös uskonnottomia. Arkiekumenia on siis tuttua ja haluan oppia ymmärtämään eri tavoin uskovia. En koe sen vähentävän sitoutumistani ortodoksiseen kirkkoon, ennemminkin päinvastoin. Ja monet kirkkokuntien erot ja erimielisyydet taitavat johtua siitä, että asioita sanoitetaan eri tavoin. Riitelystä ja syyttelystä en innostu, mutta rauhallinen keskustelu (tylsyydestään huolimatta) on kiinnostavaa .
4 tykkäystä
Sana on vähän miten sen kukin haluaa ymmärtää. Näin minä teen eron:
"Evankelikalismi on kirkkokuntien rajat ylittävä liike, joka ei rajoitu ainoastaan yhteen kirkkokuntaan eikä muodosta omaa kirkkokuntaansa 1. Evankelikaalinen liike on varsin laaja ja sen teologinen ajattelu on monimuotoista 1. Suomessa on alettu kutsua amerikkalaistyylistä, herätystä korostavaa vapaakirkollisuutta evankelikaalisuudeksi 2. Evankelikaalit korostavat Raamatun erehtymättömyyttä, Jeesuksen sovitustyötä ja henkilökohtaista kääntymystä 2.
Toisin kuin evankelikalismi, evankelinen liike on yksi luterilaisen kirkon suuntauksista. Evankelinen herätysliike on puolestaan yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikkeistä 2.
Toivottavasti tämä vastaus auttaa sinua erottamaan nämä kaksi käsitettä toisistaan!
Lisätietoja:
1. fi.wikipedia.org2. kirkkojakaupunki.fi3. uskonnot.fi
Mikä on evankelinen herätysliike? Miten evankelikalismi eroaa muista kristillisistä suuntauksista?"
Kuuntelin linjapuheen eilen ja jotkut kohdat useampaan kertaan. Tuli selväksi. Arvostan suoraa puhetta, enkä ole hymistelyn ystävä. Ongelma ei ole Jukan kieli, vaan puheen sisältö. En voi ymmärtää miksi tunnustuksellinen luterilaisuus piti nostaa ongelmaksi. Ymmärrän, että kyseessä on linjapuhe, mutta se keskittyi ensisijaisesti siihen mitä Kylväjä ei ole. Jäljelle jäi melko ohut idea “kolmannesta tiestä”, jonka sisältöä ei vaivauduttu kunnolla määrittelemään.
Ihme juttu muuten, että juuri nuo linkkaamassasi artikkelissa Jukan peräänkuuluttamat asiat toteutuvat meillä LHPK:ssa (tai ainakin meidän seurakunnassa):
- Ennen messua on rukoushetki. Messun jälkeen jotkut seurakuntalaiset rukoilevat yhdessä.
- Kirkkokahveilla istutaan pitkään ja koetaan yhteyttä, mutta usein lähdemme myös syömään jollain porukalla.
- Seurakuntalaisten kanssa ollaan tekemisissä myös virallisen toiminnan ulkopuolella. Kun kokoonnumme ihan muuten vain, niin soittotaitoisten kanssa laulamme melko usein virsiä.
- Iloja ja suruja jaetaan messussa, muissa kirkon tapahtumissa, puhelimitse, whatsapp-ryhmissä, kyläreissuilla, talkootehtävien ohella jne.
Mutta vissiin aivan vääränlaista tämä tällainen, koska ankea opillisuus on läsnä 
Siihen nähden, että Jukka ei ole Suomessa juuri pyörinyt, niin ihmeen vankkoja näkemyksiä hänellä on siitä, ettei täällä ole oikeanlaista kristillisyyttä ja meininkiä. Sit hieman korpeaa myös sellainen eetos, että kaukomailla tehtävä lähetystyö on jotenkin arvokkaampaa kuin meidän luterilaisten oma kotimaantyö. Vaikka ihan selvästi tilanne on muuttunut niin, että esimerkiksi Afrikka on kristillisempi kuin Eurooppa. Lähetyskenttä on tullut meidän keskellemme sekä pakanallistumisen että maahanmuuttajien mukana.
Itse olen pitänyt Kylväjää arvossa ja rovasti Peltolan tekstit ovat olleet ahkerassa käytössä (vaikka tiedän, ettei hän ole mitenkään innostunut lähetyshiippakunnasta). Siksi eilen oli todella masentavaa ja surullista huomata, ettei yhteyttä haluta rakentaa.
Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva. (Fil 1:18)
4 tykkäystä
Tuo lainaamasi Ruotsilan kommentti on vähän outo.
Suomen evankelinen liike on luterilaisen kirkon tunnustusta noudattava ja kasteen armoa ja messuakin korostava liike, joka on todellakin aika erilainen kristillinen suunta kuin monimuotoinen amerikkalainen “evangelical” - ryhmittymä.
Siksi tuo hassu evankelikaalinen, erotuksena. Ei siinä mistään ainoasta oikeasta ole kyse vaan käsitesekaannuksen välttämisestä.
Saksan evankelinen kirkko on vielä sitten oma lukunsa.
Karismaattisuus ei kyllä ole erityisesti evankelikaalien hommaa vaan monesta eri kirkosta taitaa löytyä sille omat kannattajat.
4 tykkäystä
Juu, ymmärrän kyllä evankelisuuden ja evankelikaalisuuden olevan aivan eri asioita. Hämmennykseni johtui siitä, etten ymmärrä miten Kylväjä ja evankelikaalisuus liittyvät yhteen. Onkohan se tässä yhteydessä “kolmannen tien” synonyymi? Olen kuitenkin olettanut Kylväjän taustan olevan pietismin puolella. Kaikenkaikkiaan tuo “evankelikaalinen” on laajuudessaan omituinen sana, varsinkin koska sitä käytetään eri maissa kuvaamaan eri asioita.
Nyt tämä rönsyää taas otsikon ohi. Anteeksi.
2 tykkäystä
Juuri näin. Kääriäisen yritys erottautua Kylväjän johtajana herättää enemmän kysymyksiä kuin rohkaisee luottamaan tulevausuuteen.
Luterilaisen kirkon lähetyksestä on kysymys. Se on meidän mallissamme annettu herätysliikejärjestöjen toteuttamaksi mutta on KIRKON työtä. Outoa että luterilaisuus olisi ongelma.
Lähetysseuran kritisoinnin ymmärrän, se on joltain osin irronnut herätyksestä ja Raamatun mukaisuudesta joka senkin juurena oli.
Muut voisivat ihan rauhassa luottaa siihen että niiden työ on siunattua, ei siinä mitään kilpajuoksua tai varsinkaan mustamaalausta kaivata.
Kotimaan referaatissa ei mainita tai taideta puhua Lhpk:sta mitään, vaan kirkon kuudesta konservatiiviseksi mielletystä lähetysjärjestöstä. Minun kai tässä olisi pitänyt närkästyä Kääriäisen linjanvedoista, mutta jostain syystä se ei vaikuttanut minun niin, käynhän toisinaan Kansanlähetyksen tai Sleyn messuissa. Kylväjäjällä taas omia messuja ei säännöllisesti ole, se on pelkkä lähetysjärjestö ilman herätysliikestatusta, mutta sillä on läheinen suhde Suomen Raamattuopistoon Kylväjän tehdessä sen lähetystyötä alianssisopimuksella. Raamattuopistonkin jumalanpalveluksia seuraan usein radiosta. Lisäksi Sansan Raamattu kannesta kanteen - ohjelmaa seuraan päivittäin ja tuen sen Intian radiotyötä. Kyllä nyt pitäisi Kääriäisen puhe harmittaa oikein kovasti.
Mielestäni Kääriäinen puhuu nyt muusta asiasta. Jokaisella lähetysjärjestöllä on omat tehtävänsä, niin myös omanlaisensa agenda, joka on näillä kaikilla varmasti hyvä. Ehkä Kääriäinen puhuu nyt asenteesta, painotuksista, näkemyksistä, sisällöstäkin. Oma näkemykseni ainakin Raamattuopistosta ja Kansalähetyksestä on, että ne ovat menneet liikaa korkeakirkollisuuden ja virkapainotusten suuntaan karistaakseen viidennelle herätysliikkeelle perinteisenä ominaisuutena ollutta matalakirkollisuutta ja maallikkovetoisuutta.
Kansanlähetys erityisesti muutti pari vuotta sitten messukaavan viralliseksi standardimessuksi entisen välittömän, ei kaavamaisen, Raamatun opetusta painottavan tilalle. Sen jälkeen en ole montaa kertaa siellä viitsinyt enää käydä, samalla kun aloitusajankohtakin siirrettiin aamupäivään entisen iltapäivän kello neljän sijasta. Haluttiin tehdä kaikista Kansanlähetyksen messuista samannäköinen ja samaan aikaan tapahtuva entisen vapaamman ja rennomman tyylin sijaan, jonka opetuksissa käytiin Raamattua läpi tietyn teeman tai suunnitelman mukaan.
Raamattuopistokin on muuttunut korkeakirkollisempaan ja opillisesti ‘luterilaisempaan’ suuntaan, minkä koen huononnuksena. Ollaan niin teologisesti korkeatasoisen opin ääressä, että perinteinen herätysliikkeen leima unohtuisi. Samalla hukataan oma identiteetti.
En tiedä, mitä Kääriäinen tarkkaan ottaen ajoi takaa, mutta tulkitsen kuitenkin jotain yllä kuvatun suuntaista ja se voi olla haitaksi niin lähetystyölle kuin myös omalle kotimaan työlle. Kaikesta tehdään virallista, korkeatasoista, hajutonta ja mautonta, jolloin loppukin herätys sammuu. Onneksi ei sentään ihan vielä.
Monilla kentillä toimii useita rinnakkaisia kirkollisia toimijoita. Alueella saattaa olla jopa limittäisiä luterilaisia kirkkoja, joilla on kyllä täysi kirkollinen yhteys, mutta eri ratkaisu kirkon viran suhteen (tässä ehkä syy miksi ne eivät ole kokonaan yhdistyneet).
Sikäli kun paikalliset kirkot osaavat toima asiassa ilman keskinäisiä jännitteitä, ei suomalaisen lähetystyöntekijän pidä mennä niitä sinne luomaan.
Tärkeää on se että Kristusta julistetaan, ei se kuka julistaa.
Nähdäkseni Kylväja ja SRO ovat ihan tiedostetustikin jossakin Sansan, KRS:n ja Ely:n ja toisaalta Sleyn ja viimeaikona hieman tiukempaan suuntaan liukuneen Kansanlähetyksen välimaastossa. Yhteistyökuviot toimiin siis kaikkiin suuntiin.
Kylväjällä ei ole omia jumalanpalvelusteisöjä. SRO:lla on ja niissä ehtoollisvieraanvaraisuus toimiin ilman suurempia jännitteitä. Yhteyttä Suomen evl.kirkoon ylläpidetään vahvasti. Messuyhteisöjen jäsenet osallistuvat pääsääntöisesti tavalla tai toisella myös paikalliseurakuntien toimintaan.
Lähetyshiippakuntaan suhtaudutaa täysin erillisenä kirkkokuntana, ei siis sen enempää kilpailijana kuin vastustajanakaan. Tiedetään että joitakin ihmisiä on sinne siirtynyt, mutta niin on siirtynyt myös esim. katolilaisiksi taikka ortodokseiksi.
Sitä yritin tuossa edellä sanoakin. Joskus omina kirkkopyhinä on Kylväjältä ollut joku puhumassa seurakunnissa. Sitä tarkoitin.
Puheessa viitattiin suoraan ja nimellä Lähetyshiippakuntaan. Kannattaa kuunnella puhe ennen sen kommentointia 
Oliko muuten ajatuksesi sellainen, että jokainen saa kommentoida vain sen putiikin asioita, jonka on profiilissaan kertonut omaksi kirkkokunnakseen. Vai oliko tarkoitus sanoa, että te muut saatte kyllä kommentoida mitä haluatte, mutta LHPK:n väki vaietkoon foorumilla.
Minulla itselläni on tausta evankelisuudessa (SLEY) ja olen KV Tammisen linjalla myös LHPK:ssa Tunnen paljon vanhoillislestadiolaisia (suvussa, kotipitäjässä oli paljon, kavereissa) sekä olen nuoruudessa pyörinyt KL:n toiminnassa ja ollut myös Lontoo-aktiossa. Uusi Tie on tullut kotiin yli 20 vuoden ajan ja tulee edelleen. Yhteys SRO:n porukkaan on ollut Perussanoman kirjojen sekä Perusta-lehden kautta. Toivon, että suot minulle edes taustani vuoksi luvan kommentoida.
Ymmärrän hyvin miksei sinua Kääriäisen puhe harmittanut. Olisin ollut yllättynyt, jos se olisi sinua jotenkin risonut.
Mikä vika on 1) korkeakirkollisuudessa tai 2) luterilaisuudessa? Mikä on se huononnus joka näistä seuraa?
Varmistan vielä, että ymmärsin oikein: mielestäsi luterilaisuus ja korkeatasoisuus/korkeakirkollisuus sammuttaa Pyhän Hengen eli herätyksen? Mihin sinun analyysisi tarkalleen ottaen perustuu? Olisin kiitollinen jos voisit seikkaperäisemmin avata näitä ajatuksiasi ja niiden perusteluita.