Ei ollut minulle osoitettu, mutta ei sammuta.
D
8 tykkäystä
Mun mielestä näissä asioissa on pitkälti kyse prioriteeteista. On olemassa vaikka kuinka paljon sellaisia itsessään oikein hyviä asioita, jotka voivat kuitenkin aiheuttaa huonon lopputuloksen, jos ne saavat väärän roolin ja aseman. Kritiikin varsinainen kohde on tällöin se väärä asema, ei itse asia sinänsä. Kyllä oikeaoppisuuskin voi nousta tällaiseen väärään asemaan yksilön tai seurakunnan elämässä. Se voi tehdä uskosta liian teoreettista, jos päänsisäinen dogmaattinen pyörittely ohittaa käytännön rakkauden ja sydämen tason uskonelämän, tai se voi tehdä pelastuksesta epävarman, vaatimalla pientenkin nippelien täsmälleen oikeaa ymmärtämistä todellisen uskon kriteerinä. Se voi myös karkottaa seurakunnasta sellaisia ihmisiä, jotka eivät ylipäätään ole niin älyllis-teoreettisesti suuntautuneita, tai joilla ei ole kaikkiin oppikysymyksiin niin selkeää kantaa.
Mutta jos näistä asioista lähdetään kritisoimaan vaikkapa herätysliikkeitä, niin pitäisi pystyä osoittamaan, että tällaisia tai muita liian oppikorostuksen haittapuolia olisi todellisuudessa näissä yhteisöissä esiintynyt. Joskus on niinkin, että ulkopuolelta katsottuna näkyy vain kunkin yhteisön vastaukset erilaisiin kiistakysymyksiin, mutta tämä ei olekaan oikea kuva siitä, mitä yhteisön omissa tilaisuuksissa todellisuudessa opetetaan. Saarna kun ei ole vastaus median tivaamisiin. (Myöskään liberaalimmalla puolella vastaukset tiettyihin kiistakysymyksiin eivät aina kuvaa ollenkaan sitä, millaisia asioita saarnoissa käytännössä käsitellään.)
5 tykkäystä
Kuuntelin kyllä sen ensin ja muistelinkin Lhpk:n mahdollisesti mainitun, mutta referaatissa sitä ei mainittu, joten viittasin varmuuden vuoksi vain siinä mainittuun kuuteen lähetysjärjestöön. Muussa tapauksessa minun olisi pitänyt kuunnella se uudelleen varmistaakseni asian. Kuitenkin jo ennen kuin linkkiä oli edes jaettu, tulkitsit puheessa viitattavan ilmeisen hermostuneena Lähetyshiippakuntaan, muuten reaktiotasi ei voisi oikein selittää. Herkät korvat.
Ei, enkä nyt oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Tuskin kuitenkaan muiden järjestöjen puolesta niin pahasti suhtautuisit kritiikkiin?
Ole hyvä vain, en ole estänyt.
Vai niin, hienosti päätelty. Miksi se sitten sinua risoo?
Tämä alkaa nyt mennä sellaiselle tasolle, ettei kannattaisi enää vastata. Yritetään nyt viimeisen kerran, vaikka tulkitsen provokaatioksi, joka ei nosta arvostamistani, koska olen pyrkinyt argumentoimaan asiallisesti. Ilmeisesti tämä kuuluu sitten toimintatapaasi, kun asialliseen keskusteluun ei riitä rahkeet, vai? Tyyli on tullut tutuksi aiemminkin juuri säätiöläisiltä tällä tai vielä enemmän parilla edellisellä foorumilla.
Eivät tietenkään sammuta. Herätyksillä on vain tietty kulkunsa, kunnes ne muuntuvat, tasoittuvat ja hiipuvat vähitellen. Näin on käynyt ja näin käy yhä edelleenkin. Jopa helluntaiherätyksessä tapahtuu samaa, se normalisoituu, tasoittuu ja vähitellen kirkollistuu.
Analyysini vaikkapa Suomen Raamattuopiston suhteen perustuu ihan selviin havaintoihini Urho Muroman aloittamasta liikkeestä nykyiseen Raamattuopiston toimintaan, jossa alkuperästä ei ole jäljellä paljon muuta kuin nimi. Ja tietysti hyvää raamatunopetusta.
Joskus kymmenisen vuotta sitten SRO:n hengellisillä syventymispäivillä, joihin olen osallistunut lukuisia kertoja, esitettiin Urho Muromasta jopa pieni näytelmä, jossa hiukan häpeillen kuvattiin, että joskus on ollut tällaistakin, onneksi ei enää. Kuitenkin Muroman herätyksestä nousi sodan jälkeen koko viides herätysliike, jolloin sodan runtelemassa Suomessa kristillinen usko nousi taas kunniaansa ja oli alku monelle uudelle toiminnalle ja liikkeelle.
Ei juuriaan tarvitsisi hävetä, vaikka olen nähnyt monen 60-luvun herätyksessä uskoon tulleen hiukan nykyään häpeillen kertovan sen ajan toiminnasta ja tavoista, jolla herätystä vietiin eteenpäin. Jos samaa tehtäisiin edelleenkin, luopumus tässä maassa saattaisi pysähtyä ja alkaa uusi toivo vielä Suomen kristikansalla.
Nykyiset hengessä hiipuneet herätysliikkeet, herännäisyys erityisesti, josta on tullut lähinnä uskon sammutusliike, pystyvät hädin tuskin pitämään vanhat jäsenensä mukana, tarvittaisiin uutta hengenpaloa ja tulta, kuten Muroman aikoina oli, kun ihmisiä synnintunnossa tuli laumoittain uskoon.
Kyllä herätystä ja toimintaa silti on vielä paljon esim. Kansanlähetyksessä, Ryttylän opisto ansaitsee kunniamaininnan. KL:n messutoiminta kuitenkin eläkeläistyy yhä enemmän ja pelkäänpä vain, että nykyinen uudistus vain pahentaa asiaa. Uutta nuorta verta ja innostusta tarvittaisiin lisää. Onneksi Sleyhyn tulee paljon myös nuoria ja lapsiperheitäkin mukaan, joten toivoa vielä on.
Hyvää jatkoa ja siunausta vain sinulle.
Olkiukko. Linkki puheeseen on kotimaan artikkelissa.
Olen konservatiivi ja tunnustuksellinen luterilainen, joka on saanut lähes 30 vuoden ajan kuulla eri tahojen rikkinäistä levyä siitä miten tunnustuksellinen luterilainen oppi ja teologia on huonoa ja vääränlaista. Sama narina on kohdistunut myös Sleyhyn. Joten joskus menee kuppi nurin, kun ei vain jaksaisi aina samaa. Korvat herkistyvät vuosikymmenien raastamisen seurauksena.
Juuri näin. Ja eikös tämä ole myös hyvä asia? Herätyksen pitäisi tuottaa nimenomaan kirkollista, kestävää, vakaata ja ylisukupolvista kristillisyyttä. Olen toki samaa mieltä siitä, että herätysliike voi muuttua negatiivisesti ja näivettyä, jolloin ei synny edellä mainittua kirkollista ja kestävää kristillisyyttä (tai kirkossa on jotain sellaista, ettei se kykene ylläpitämään kristillistä uskoa).
Tavoite on yhteinen. Rukoilemme synnintuntoa itsellemme, kirkoillemme, mutta myös koko Suomen kansalle. Minusta “arkinen” seurakunnan työ kuten messut, rippikoulut, koululaisten- ja opiskelijoiden illat, raamikset, leirit, tunnustuskirjapiirit jne. on se mitä meidän on uskollisesti hoidettava. Myös arkiset kohtaamiset ei-uskovien naapureiden, ystävien ja muiden kanssa ovat tärkeitä. Loppu on Jumalan käsissä. Olen koittanut tässä ketjussa sanoa, että tunnustuksellinen luterilaisuus ei ole lähetyksen eikä herätyksen este. Evankelisuus (sley) on umpiluterilaista ja myös se on syntynyt isoista herätyksistä, kun Hedbergille armo kirkastui ja hän alkoi saarnaamaan koko maailman autuutta uupuneille ja haavoitetuille omilletunnoille.
Koko maailman autuus ei muuten tarkoita, että kaikki ihmiset pelastuvat, vaan sitä, että Jeesus on ristinkuolemallaan sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kaikki on valmiina, kaikki on jo tehty - Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin! Uskolla omistetaan tämä Jumalan kaikille valmistama pelastus.
Jaan huolesi herännäisiin liittyen.
Simo Kiviranta (joo, näitä pahamaineisia änkyräsäätiöläisiä) on sanonut aikoinaan herätysliikkeistä osuvasti: aluksi on herätys, sitten liike ja lopuksi organisoitu liikkumattomuus 
Kivaranta muuten nosti myös hyvän pointin 1800-luvun herätysliikehdintää koskien eräässä STI:n luennossa:
Historianteologisesti katsottuna “Jumalan suurin yllätys” oli, että pietisteistä tuli myös ortodokseja (havahtuminen tunnustuksen ja puhtaan opin tajuamiseen hengellisinä suureina) ja ortokseista tuli pietistejä (persoonallisen heräämisen ja kääntymisen painottaminen ja havahtuminen pyhän elämän aitoon huomioonottamiseen). (Schmidt).
(ortodokseilla tarkoitetaan tässä tunnustuksellisia luterilaisia).
Jos haluaisi tätä debaattia lähestyä rakentavammin, niin eikö tuossa olisi jotain opittavaa molemmille osapuolille? Minä en ole ihan varma onko meillä varaa rakentaa niin innokkaasti viholliskuvaa niistä, joiden kanssa meillä on lopulta eniten yhteistä.
Kivirannan materiaali löytyy täältä: HERÄTYS JA LIIKE / STI 29.10.1998 / Simo Kiviranta
Lapsiperheitä ja vakaata kasvua LHPK:n toiminnassa. Myös opiskelijoiden määrä kasvussa.Työ Jumalan vainiolla jatkuu ja Herra antaa kasvun ajallaan ja tavallaan.
Samoin sinulle 
Tästä ketjusta tuli mieleeni…
Matti Väisänen ja Olavi Peltola muuten olivat oikein kunnolla ja pitkään riidoissa keskenään. En mene taustoihin sen enempää (tietäjät tietää), mutta Väisäsen Saviastia kirjassa on kaunis kuvaus miten nämä riitapukarit tekivät lopulta sovinnon:
Sovimme 17.2.2017 Käpylässä Peltolan kanssa keskinäisestä tapaamisesta lähiaikoina. Se toteutui hänen kodissaan Lauttasaaressa 7.4. samana vuonna eli 2017. Keskustelimme avoimesti ja hyvässä hengessä nelisen tuntia. Olavi toisti vanhan toteamuksensa, että hänen ongelmanaan ja toisaalta myös voimanaan ovat hänessä asuva viha ja vallanhalu. – – Pyysimme toisiltamme anteeksi kaikkea sitä, missä olemme toisiamme vastaan rikkoneet, pidimme yhteisen rukoushetken ja lupasimme rukoilla toistemme puolesta ja jatkaa elämämme loppumatkan ystävinä ja toisiamme siunaten, näkemyserojamme kieltämättä. (s. 198)
Jospa kontemploimme tätä hetken.
3 tykkäystä
Nyt alkaa todella kyllä tuntua mätäkuun jutuilta. Olkiukko-väitteeseesi sen verran, etten itse huomannut tai tiennyt linkkiä puheeseen löytyvän jo Kotimaan artikkelista. Näin sen vasta Yochan postattua sen tänne. Minulla ei ole ollut tapana syötellä olkiukkoja kenellekään koskaan. Pidän väitettä asiattomana syytöksenä.
En halua missään tapauksessa jatkaa kanssasi tätä enkä muutakaan keskustelua aggressiivisen tyylisi takia, siksi toivotin vain hyvää jatkoa. En pystynyt jostain syystä blokkaamaankaan sinua pois näkyvistä, joten kai tätä on jotenkin tässä vain seurattava loputtomiin. Mitään riitaa en ole omalta puoleltani haastanut, joten ei ole mitään sovittavaakaan, kontemploi sinä tätä rauhassa.
Mielestäni tässä on oikeaa olkiukkojen aatelia. En ole missään vaiheessa tuollaista väittänyt. Olen luterilainen aina ollut, lähinnä yleiskirkollinen ennen 16 vuotta sitten viidesläisyyteen tutustumistani, josta löysin oman herätykseni, raamatullisen, henkilökohtaista uskoa painottavan liikkeen. Lisäksi käyn melko usein Helsingin Sleyn messuissa, jotka toimivat hyvin yleiskirkollisesti, Sleyn näky on lisäksi hyvin herätyksellinen.
Lhpk:n messuissa en ole koskaan käynyt, mutta tietyistä käytännöistä olen kuullut mm tältä tai edellisiltä foorumeilta. Minulla ei ole mitään Lhpk:ta vastaan, ei tosin kovin paljon mitään sen puolestakaan, jätän sen kommentoinnin mieluiten rauhaan. Joitain lähetyshiippakuntalaisia tunnen foorumin kautta ja arvostan heitä ihmisinä ja heidän vakaumustaan, siksi ei tulisi mieleenkään alkaa tästä aiheesta käydä ainakaan enää vääntöjä.
Korkeakirkollisuus kangistuu helposti omiin kaavoihinsa ja sääntöihinsä, matalakirkollinen liike on minulle sopivampi toimintatavan ja opinkin takia. Jos joku kokee korkeakirkollisuuden omakseen, ei se minua haittaa. Käyn normaaleissa sunnuntain jumalanpalveluksissa usein omassa paikallisseurakunnassa. Ne eivät ole korkeita eivätkä matalia, normaalia yleiskirkollista toimintaa. Käyn yleensä vain miespappien vetämissä messuissa mieluiten, olen konservatiivi joka suhteessa. En ymmärrä syytöksiäsi, vielä vähemmän aggressiivista suhtautumistasi.
En ole vastuussa Kylväjän linjavedoista tai Jukka Kääriäisen puheista, joista en tiennyt vielä muutama päivä sitten mitään. Kääriäisestä olen kuullut paljon hyvää sanottavaa toimiessaan Kirkkohallituksen lähetysteologina kaavoihin kangistuneessa virastossa, enkä ihmettele, kun hän halusi vaihtaa tehtäviä elävien vesien äärelle. Puhe oli kieltämättä yllättävä ja rohkea, enkä tarkkaanottaen tiedä mitä hän sillä haki. Uskon kuitenkin hyvään pyrkimykseen linjapuheen suhteen, sen verran upean ihmisen tiedän olevan kyseessä entisten työtoverien kertoman perusteella.
Kyseessä on Kierkegaardin oma olkiukko. Tällaista väitettä en ollut esittänyt. Ei osoita hyvää keskustelutapaa häneltä, kuin ei myöskään muukaan aggressiivinen hyökkääminen.
Lähetysjärjestöjen tilasta vielä yksi pointti. Mitä tulisi nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ajatella siitä, että lukuisat lähetysjärjestöt edelleen tekevät työtä Venäjällä, vaikka tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että Venäjän tekoja ei voida tuomita? Toimintaedellytysten takia ja evankeliumin julistamiseksi suvaitaan väärää oppia hyvin vakavassa asiassa. Samaan aikaan esim. naispappeus on samoissa lähetysjärjestöissä monille sellainen asia, jossa ei voi tehdä yhtään kompromissejä toimintaedellytysten takia. Eikä tarvitsekaan tehdä, vaan omaa omaatuntoa pitää kuunnella ja pysyä siinä, minkä selkeästi kokee oikeaksi. Mutta onko prioriteetit ihan oikeita, jos omatunto ei yhtään naputa Venäjän virallisen linjan sallimisessa? Kun käytännössä kuitenkin puhutaan sotarikoksista ja siviilien joukkomurhaamisesta.
3 tykkäystä
Onko sulla tietoa käytännön tilanteista liittyen tuohon, että lähetystyö jatkuu sodassa olevan Venäjän luvalla tms?
Kun sota alkoi, esim Sleyn lähetit tulivat Suomeen etätöihin. En ole seurannut, missä he nykyään ovat.
Periaatteessa lähetystyötä ei voida tehdä monessakaan maassa, jos edellytetään että lähetysjärjestön pitää samalla tuomita valtaapitävät. Muslimimaissa työ onkin usein salaista. Kiina on valtava ihmisoikeuksia rikkova maa jne.
Venäjän sota ja siihen liittyvä rikollisuus on toki lähes koko maailman tuomitsemaa, mutta ainahan lähetystyö tehdään kirkkojen yhteistyönä tai sitten ns umpihangessa, uusia alueita Kristukselle raivaten. Hirmuhallinnon paineen alla elävät kristityt tarvitsevat apua ja tukea meiltä joilla on vapaus harjoittaa uskoa. Rautaesiripun takana toimittin vuosikymmenet hengenvaarassa.
Ortidoksinen kirkko on Venäjällä valjastettu sotaa siunaamaan. Sen kanssa tuskin yhteistyötä tehdään vaan esim luterilaisilla on omat kirkot. Inkerin kirkko eli Venäjällä toimiva luterilainen kirkko joka jo ennen sotaa alkoi olla ahtaammalla Putinin hallinnon kanssa, mutta monta vuotta se ihmeellisellä tavalla kommunistivallan jälkeen sai toimia melko vapaasti.
Rukoilla pitäisi muistaa niin koko Ukrainan ja Venäjän kuin siellä asuvien kristittyjen puolesta. Eivät he yleisesti varmaan ole sotakiihkoilijoita.
Täältä on helppo nyt tuomita, ja niin pitää tehdä, mutta toista on siellä, propagandan ja aika totalitaristisen järjestelmän alistamana.
1 tykkäys
Muistaakseni kyselin ( ei juuri lähetytyöhön liittyen) seurakuntien yhteistyön tilannetta Venäjän kanssa hyökkäyssotaan liittyen. Ei tainnut tulla vastauksia?
Minähän en näistä päätä mutta pidän kaikkea yhteistyötä venäläisten organisaatioiden ( lukuunottamatta maanalaista oppisitiota) sodan ja synnin tukemisena. Oli kyseessä yritys tai seurakunta.
Yhteistyö venäläisen organisaation kanssa - kuulostaa pahalta, mutta pitäisikö kristilliset seurakunnat sulkea sitten Venäjällä? Lähetysjärjestöt toimivat siis venäläisten, inkeriläisten ym kansallisuuksien jäsenten muodostamissa vähemmistökirkoissa.
Tavallinen kansalainen ei ole syyllinen sotaan. Köyhän venäläisen mummon auttaminen ei ole “sodan ja synnin tukemista”. Lähetystyö ja humanitaarinen työ on tärkeä erottaa liiketoiminnasta ja politiikasta.
4 tykkäystä
En ymmärrä kysymystä. Miksi he eivät voi järjestää toimintaa itse?
Talouspakotteidenkin tarkoitus on kohdistua koko maahan.
Ei köyhillä seurakunnilla liene varaa siihen.
Saman tien voisi edellyttää kaiken lähetystyön ja auttamistyön lopettamista useimmissa maissa “koska he voivat järjestää toiminnan itse”.
Mutta otetaan selvää tilanteesta. Anskutin varmaan kertoo jotain mitä en tiedä lähetysjärjestöihin liittyen.
Lähetystyössä on aina mukana palvelu ja evankeliumin sanan levittäminen, molemmat. Olosuhteet ovat usein erittäin vaikeat, joten liittyen myös tuohon Kylväjä-keskusteluun: rukoillaan ja siunataan - tässä ollaan kristinuskon ytimessä. Missiota ei saa hukuttaa kiistojen ja huhupuheiden alle.
3 tykkäystä
Kyllä, mutta niiden tarkoitus on poliittisen johdon painostaminen. Talouspakotteita ei määrätä siksi, että kuviteltaisiin esim Sortavalan mummojen olevan syyllisiä sotaan. Nämä mummoset kylläkin kärsivät pakotteista ja heidän auttamisensa on kristillistä ja oikein. Mummonen Sortavalasta ei voi vaikuttaa sodan kuulkuun, mutta hän voi jäädä ilman lääkkeitä ja ruokaa.
Nyt menee politiikan puolelle jo.
2 tykkäystä
Ei lähetystyöhön eikä seurakuntien tukemiseen. Meidänkin seurakuntamme tukee Inkerin kirkkoa varoin ja Esikoiset ry:n Inkerin työn kautta. On ollut Inkerin kirkkopyhiä, jossa Inkerin evlut-seurakunnan piispa on ollut paikalla tai Esikoisista Inkerin lähetti paikalla.
1 tykkäys
2 viestiä yhdistettiin ketjuun: Eivätkö amerikkalaiset evankelikaalit uskokaan herätyskristityn tavoin
Pysytään edelleen ketjujen aiheissa, tämän ketjun aihe on:
Suomen evlut-kirkon lähetysnäky.
1 tykkäys