Pointtini oli siinä kuinka Suomen Luterilaisen kirkon sisällä on syntynyt 5 eri kirkonsisäistä herätysliikettä. Mikä on erittäin harvinaista. Herätysliikkeiden toiminta on perustunut Ev lut kirkon sisällä toimimiseen ja vaikuttamiseen. Joten tuo rikkomisen ja jakautuneisuuden aspekti ei tässä pidä kutina. Kunnia- asiana ja Kristinuskoa edistävänä on koettu Ev lut kirkon sisällä toimiminen. Vaikkei siitä ole tosiaan aina pidetty kirkossa.
1 tykkäys
Tämä on eräs näkökulma mutta mielestäni minun näkökulma on yhtä oikea. Ei voida pelkästää nähdä herätysliikeiden olemassa oloa positiivisesti, niissä on omat ongelmansa. Ne ovat myös toimineet ykseyden hajottajina ja oman edun tavoittelijoina, samalla kun ne ovat rikkoneet kokonaisuuden ja harmonian.
Ei se ole oikea kuten sanoin. Suomen Herätysliikkeiden sisäinen historia on vertaansa vailla verrattuna vaikka muiden Pohjoismaiden kirkkoihin. Suomen sisäiset 5 Herätysliikkettä ovat monellatapaa ainutlaatuisia koko Eurooppalaisessa Ev. lut oppohistoriassa kirkonsisäisinätomivina historiossaan sieltä n. 1800 eteenpäin Suomen valtiokirkon alaisuudessa.
Vähän sivuseikka tämä mutta:
Tuo 5 liikettä on hiukan vanhentunut ajatus käsittääkseni. Näinhän meille uskontotunnilla kai opetettiin. Mutta jos lähdetään liikkeelle siitä ns. viidennestä (kansanlähetys, krs, sro jne.), niin mitkä sitä ennen ovat ne neljä? Rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus, lestadiolaisuus…? Entäpä renqvistiläisyys, uukuniemeläisyys, Hannulan herätys (varsin merkittävä lähetystyön historiassa)… Ja entäpä monet lestadiolaisuuden haarat - eivät ne liene kovinkaan yhtenäinen suuntaus?
Herättäjiä, saarnajia, ilmestysten näkijöitä on ollut aikanaan paljon. Se, että niistä on poimittu jotkut tietyt hahmot ja heidän “perustamansa” liikkeet, vähän myyttien tapaan, ei taida vastata todellisuutta.
Herätykset eivät kaikin osin jääneet kirkon sisään. Mutta oikeassa taidat olla siinä, että naapurimaihin verrattuna ainakin 1800-luvun herätykset kirkollistuivat enemmän kuin johtivat ihmisiä vapaakirkollisuuteen.
Näinhän se on, kirkon sisällä on ollut ja on monenlaista liikehdintää, jota voi pyrkiä jaottelemaan ja viisi on ihan hyvä siinä missä jokin muukin numero. Pitää myös muistaa, että moni kirkon ulkopuolelle siirtynyt liike on lähtenyt kirkon sisäisenä.
Asiaan vaikuttivat tietysti kirkon oma kanta ja liikkeitten kanta. Ja aina voidaan saivarrella sisä- ja ulkopuolisuuden käsitteidenkin kanssa. Eivätkä liikkeetkään ole niin homogeenisia olleet.
Ja onhan eri kirkoissa erilaisia spiritualiteettja, liikkeitä, sääntökuntia, kerhoja, mitä lienee kaikkialla. Ei se tee meikäläistä tilannetta sen ihmeellisemmäksi tai ei-ihmeellisemmäksi. Kunhan on meilläkin oma sekoitus lainattua ja omaa.
1 tykkäys
Näin taitaa olla.
Osunko oikeaan, jos muistelen että nämä paljon kerrotut Paavo Ruotsalaisen ja muidenkin herättäjien tarinat ovat olleet osa sellaista suomalaisen identiteetin rakentamista? Eli jälkeenpäin on ehkä pantu ekstraa ja väriä tarinaan, jotta tuo erityisyys suomalaisuuden hengellisyyden kohdalla nousisi entisestään…
Näissä kertomuksissahan suomalaiset ovat usein köyhiä, itsepäisiä, herroja kumartamattomia… Hiukan niin kuin sitten myöhemmät sankarit, olkoot sitten sotamiehiä tai hiihtäjiä tai kestävyysjuoksijoita. The Sisu jne…
Herännäisyydestä kyllä rakennettiin aikoinaan Suomalaista Kristillisyyttä. Paljonhan siinä oli ainesta siihen. Ja onhan se selkeä asia, että näiden liikkeiden muodostuminen oli osa talonpoikaiston heräämistä myös ei-uskonnollisessa mielessä ja yhdistystoiminnan muotojen syntyminen monella tavalla rinnakkaista muun kansalaisyhteiskunnan syntymisen kanssa, 1800-luvun loppupuolella hengellisen liilehdinnän rinnalla syntyivät mm. nuorisoseurat, vapaapalokunnat, ammattuyhdistykset, urheiluseurat, työväenliike, soittokunnat, kuorot, maamiesseurat, martat, puolueet, jne.
Kansalliset suurmiehet toimivat aina identiteetin rakentamisessa, kuten ylikansallisetkin. Sama ilmiö kuin vaikka keskiajan pyhimyslegendoissa. Tuttuun nimeen liitetään kaikkea mahdollista. Toisaalta, ei mikään aivan tyhjästä tule.
1 tykkäys
Viisaasti tuumit.
Jos muistan oikein, juuri tuota asioiden rinnakkaisuutta ei kouluaikojeni opetuksessa oikein osattu tuoda esiin. Vai oliko sitä itse niin tyhmä, että opetteli asiat ikäänkuin erillisinä detaljeina ja luetteloina - eikä osannut yhdistellä mitään?
Kouluopetuksessa on tietysti aina kyse siitä, että pitää yksinkertaistaa ja siitä että on oppiainerajat. Oikeasti on tärkeätä nhädä, että uskonnolliset liikkeet liittyvät muihin liikkeisiin.
Jos nyt ajatellaan, että Suomen Kansanherätyksen aluksi ollaan opetettu, että Liisa-piika luki paimenessa Dentin krijasta Totisen kääntymyksen harjoitus, niin sehän jo vaatii, että piikatyttö osaa lukea ja että englannin kielestä on kirja suomen kielelle käännetty! Eli ei aivan tyhjästä tämä ole tullut.
2 tykkäystä
Et osu.
Hedberg ja Paavo Ruotsalainen olivat tietyllä tavalla samalla Evankelisen juurenhuipulla, mutta lopulta samalla Evankelisuudella syntyi alkup. Herännäisyys ja Evankeelisuus. Molemmat taisivat kunnioittaa toisiaan loppuun saakka, vaikka dogmierojalöytyikin.
Ei se ole vanhentunut. Uskontotuntisi eivät ole totuus. Älä väitä turhaan.
Kirjoitin että koulussa opetettiin että on 5 liikettä.
Herätyksiä oli kuitenkin enemmän eivätkä ne kaikki ole tarkasti luokiteltavissa. 5 on kätevä jako, mutta todellisuus monimuotoisempi.
Tässä jotain aiheesta.
1 tykkäys
Kyllä ne kirkko- ja oppihistoriallisesti ovat juuri nuoin tarkastasti luokiteltavissa, ne 5 pääherätysliikettä.
Ilmeisesti tämmöinen ketju on perustettu, ilman itseäni. Kyseessä oli pari tarkentavaa viestiä moderointikeskusteluun. Aihe on toki tärkeä. Pointti juuri näissä 5.ssä kirkonsisäisessä eri tavallaan rikkautta Suomen Ev. Lut kirkkoon tuoneessa pääherätysliikkeissä, jotka toimineet, ja säilyneet tähänkin päivään asti kirkon sisällä.
Totta, et aloittanut tätä ketjua. Siirsin viestit pois moderointikeskustelusta, koska näytti siltä että juttu jatkuu pitempään, ja kysymys ei enää liity moderointiin. Tämmöinen kehotus ja mahdollisuus foorumilla on annettu.
Lue tuo Kakkurin haastattelu, johon linkitin edellä. Häneltä löytyy toki tuoreita tutkimuksia kirjan muodossa, en ole kyllä lukenut. Mutta netissä on niihin viittauksia ja taitaapa joitakin esitelmiäkin löytyä.
Nykyään siis käsitys on hiukan muuttunut tutkimusten valossa. Herätyksiä oli enemmän ja ne eivät ole niin tarkasti rajattavissa.
Tarkoitit varmaan Teemu Kaakkuria.
Harva muistaakaan lopuksi mainittua Uukuniemeläisyyttä!
( Nopeasti vilkaisin jutun ). Kuten jutussa tulee myös ilmi Kaakkuri: “Teologian tohtori. Väitellyt 2011 kirkkohistoriasta aiheenaan sotienjälkeinen evankelisuus yhteiskunnassa ja kirkossa”. Sitä enempää Kaakkuriin tutustuneena, pidän juttua asiallisena lyhyenä tekstinä.
Viikset ja parta eivät sovi vanhoillislestadiolaisuuteen. Veikkaan Rauhan Sanaa. Esikoisiĺlahan ei taida yhtään pappia olla.
1 tykkäys
Kirkkohistorioitsijat (itse en kuulu heihin…) nipottavat: Rauhansanalaisuus on vanhoillislestadiolaisuuden haara.
Tarkkaan ottaen siis pitäisi puhua rauhanyhdistysläisistä eli SRK-lestadiolaisuudesta kun tarkoitetaan vanhoillislestadiolaisuuden suurinta, tunnetuinta ja kirkollisesti merkittävintä ryhmää. (Meillä päin monet puhuvat lyhentäen “ärryyläisistä” - siis Ry = Rauhanyhdistys).
Pitää joskus katsoa ohjelma. Kaikkea jännää mahtuu tuohon suureen joukkoon lestadiolaisia, ja nykyään yhä yllättävämpiä kombinaatiota näyttää syntyvän.
Mutta miehen nimi viittaa siis ruotsinkieliseen Pohjanmaahan. Siellähän on oma vanhollislestadiolainen kulttuurinsa.
3 tykkäystä
@Elisabet, Dennis Svenfelt on tietääkseni Lähetysyhdistys Rauhan Sanan ruotsinkielisen sisarjärjestön LFF:n pappeja. Voidaan puhua myös ruotsinkielisestä pikkuesikoisuudesta, jolla on juuria paitsi vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa myös Tornionlaakson ns. lundbergilaisuudessa, joka kuuluu itälestadiolaisuuteen. Tyypillisesti ruotsinkieliset pikkuesikoiset ovat olleet jyrkästi naispappeutta vastaan, suomenkieliset vähemmän jyrkästi - jopa liberaalisti sietäen tai hyväksyen naispappeuden.
5 tykkäystä
Niinno, vanhoillislestadiolaiset jakautuivat vanhoillislestadiolaisiksi ja rauhansanalaisiksi 1930-luvulla, mutta minusta jälkimmäisistä puhuminen vanhoillislestadiolaisina lähinnä sekoittaa, vaikka sille perusteensa olisikin, kumpikin kai kokee jatkavansa jakamattoman vanhoillisuuden perintöä.
Yksi keskeinen osa kiistaahan oli se, että osa saarnaajista oli vastannut sellaisten Amerikan lestadiolaisten esittämään saarnakutsuun, jotka eivät kuuluneet liikkeen hyväksymään yhteisöön. Kun nämä sanoivat sielläkin olevan uskovia totesi eräs vl-pappi: “Vaikka Amerikka onkin ihmeiden maa, ei sielläkään voi olla kahta Jumalan valtakuntaa!” Tästä asiasta avarammin ajattelevat muotoutuivat rauhansanalaisuudeksi.
Taisi mennä niin, että käytännössä kaikki ruotsinkieliset rauhanyhdistykset päätyivät rauhansanalaisiin, ja heillähän on oma suomenkielisen Lähetysyhdistys Rauhan Sanan rinnalla toimiva kattojärjestönsä, LFF. Rauhansanalaistaustainen kirkkohistorian emeritusprofessori Jouko Talonen piti hiljakkoin Suomen teologisella instituutilla luennon lestadiolaisuuden lähihistoriasta, siinä hän mainitsi myös että pari vuotta sitten LFF:n entinen Albanian-lähetti siirtyi Lähetyshiippakunnan papistoon, ja aivan vähän aikaa sitten saman teki LFF:n nuorisotyön johtaja. Heitä on mukana ainakin LHPK:n Pietarsaaren seurakunnassa.
Molemmat rauhansanalaiset järjestöt muuten ovat 2010-luvulla liittyneet Suomen teologisen instituutin jäseniksi.
3 tykkäystä
Joo, olet asiantuntija, joten en väitä vastaan.
En muista oliko Talonen vai Teemu Kakkuri se, joka facebookissa 
asiaa selvitti, ja jäi mieleen minulle koska olen itse aina luullut että vanhoilliset = ry:läiset. Luultavasti se oli Teemu.
Pienenä sivuhyppynä: Hiljattain eräs ihminen alkoi selittää ulkomaalaistaustaiselle kirkkovieraalle “Suomen viiden herätysliikkeen” olemassaoloa. Ja minä tietysti mietin, että pitäisikö hämmentää soppaa ja oikaista, että tuo viiden liikkeen tarina on muunneltua historiaa tjsp.
Eikös niin? Teemu K:lta lähinnä olen lukenut, että herätyksiä oli huomattavasti enemmän ja jako viiteen on jonkun keksintö, ja vaikka koululaitos sitä meille ja aiemmille sukupolville takoi päähän, todellisuus oli paljon monimutkaisempi.
(On tietysti tavallaan aika kornia, että viidesläisiksi itseään tituleeraavat ovat saaneet koko liikkeensä nimen siitä legendasta, että liikkeitä on ollut viisi… Varmaan uuspietismi olisi aika hyvä ja parempi nimitys. Plus että kaikkien “viidesläisten” järjestöjen ja suuntien tarina on omansa, eivätkä ne nykyään enää sijoitu kirkollisesti kovinkaan selkeästi johonkin tiettyyn asemaan. Jne. )
3 tykkäystä