Virsi- plus muu kirkkomusiikkikeskustelu tänne
D
Kirkolliskokous antoi toukokuussa Kirkkohallitukselle toimeksiannon aloittaa virsikirjauudistuksen valmistelu- ja selvitystyö. Eiköhän sen uudistuksen yhteydessä joku totea, että nykyiset virret ovat kirkon aiemman avioliittokäytännön kanssa yhteensopivia, ja vaadi lisäämään toisenlaisten parien ja perheiden tilanteita huomioivia sanoituksia…
2 tykkäystä
Kirkkohallituksen asiantuntijat ovat aika pahasti kallellaan wokeen. Eiköhän uuteen virsikirjaan tule ainakin Löytyn Sateenkaariunet ja Siunattuja.
D
2 tykkäystä
Joka on tehty jo paljon ennen, kuin sateenkaari merkitsi näitä woke-juttuja, 80-luvulla, mutta on saanut uuden merkityksen myöhemmin. Ei silti, tuskin Löytyllä on mitään sitä vastaan, päinvastoin.
Käyttäjä Jaakko Löytty Kerho julkaisu
Jaakko Löytty Kerho
Yhteenveto
Erään laulun syntytarina:
SATEENKAARIUNET
- Liian helposti me alistumme
päiviin arkisiin ja harmaisiin.
Ilman taistelua antaudumme,
emme usko enää unelmiin.
Vaikka mustavalkoinen ois maailma,
silti oikeus on meillä kaikilla
nähdä sateenkaaren värisiä unia.
- Liian usein meidät pelko voittaa,
sitoo kädet meitä ilkkuen,
haaveet salaisimmat raunioittaa
työntää meidät maahan varjojen.
Vaikka mustavalkoinen…
- Liian suurta surun synkkää viittaa
aina perässä me laahataan.
Hukkuu ilo, emme enää piittaa,
mitä huominen tuo tullessaan.
Vaikka mustavalkoinen…
- Sisälläni pieni toivo itää,
kyllä tästä vielä selvitään,
kunhan oikeudesta kiinni pitää
lyödä aukko yöhön pimeään.
Vaikka mustavalkoinen…
- Onhan meidän ainut tehtävämme
jatkaa työtä, nähdä näkyjä,
pistää likoon koko elämämme,
että valon näkis eksyvä.
Vaikka mustavalkoinen…
san. ja säv. J. Löytty 1987
Laulu syntyi Helsingissä ollessamme lähetyskurssilla lähdössä Senegaliin vuosiksi 1988-94. Kurssin aikana joutui käymään läpi omia elämän motiivejaan ja tutustumaan lähetystyön perusteisiin.
Kun silloinen lähetysjohtaja kysyi, millainen on lähetyskutsumukseni, kerroin hänelle, että sellaisen saan aina ehtoollispöydästä noustessani. Kun pappi sanoo, että ”menkää Herran rauhaan”, niin sen jälkeen jatkan itse ajatusta: menkää kaikkeen maailmaan ja laittakaa itsenne likoon, kuten Jeesuskin teki. Olkaa leipänä ja viininä, murrettavina ja jaettavina maailmassa. Muistan lähetysjohtajan hiukan ihmetelleen, ei ollut muka kuullut aiemmin vastaavaa.
Laulu syntyi ennen sateenkaarimessuja, mutta sitä on ilmeisesti sittemmin niissä yhteyksissä paljon laulettu. Homoille ja lesboille saatetaan yhä tarjota jyrkän mustavalkoista maailmaa, vaikka heilläkin on oikeus ”nähdä sateenkaaren värisiä unia”. Laulua saa mielestäni aina laulaa, kun on tarve taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Samaa sukupuolta olevien rakkauden oikeutuksesta olen tehnyt myöhemmin laulun ”Siunattuja”.
Tyttäreni Karoliina huomautti, kun laulua oli laulettu hänen pitämällään riparilla, että laulussa ei mainita Jumalaa. Toden totta, silloin sen itsekin vasta huomasin. Laulullani on kuitenkin vahva vanhatestamentillinen pohja. Sateenkaari on Jumalan ja ihmisen välisen liiton merkki. Ja se liittyy rauhan ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksiin, jotka minua ovat nuoresta pitäen elähdyttäneet, ja joita olen pitänyt kristinuskon oleellisimpina eettisinä sisältöinä.
Erikoista olisi. Nykyisessä virsikirjassa avioliittoon vihkimisen virsiä on alkuperäisessä osassa 4kpl ja toimitusten uusissa lauluissa (800-alkuiset) 9kpl lisää. Näistä yhteensä 13 virrestä kahdessa mainitaan erikseen mies ja nainen, eikä kaikkia säkeistöjä ole myöskään mikään pakko laulaa. Homoystävällistä materiaalia siis löytyy pilvin pimein.
Joo, voihan se virsikirjakin tuolleen vinoutua… uudistustyö kestää vuosikausia, enpä tiedä olenko näkemässä valmista kirjaa tässä elämässä.
Musiikkiyhteistyön osalta mietin alunperin vapaiden suuntien ja muidenkin kirkkokuntien kanssa koettuja hyviä yhteyksiä. Kun tuossa edellä toiset pohtivat opillisia eroja jotka voivat estää yhteyden.
Puhuin virsikirjan kokonaisuudesta. Avioliittoon vihkimisen virsistä osa on niin omituisia, etteivät ne ole koskaan edes yleistyneet laulettavina virsinä. Mutta virsikirjan kokonaisuudessa on läsnä perinteinen perhe monin paikoin. “Siunaa äitiä ja isää, heille elinpäivää lisää”, “Suo minun kunnioittaa isää ja äitiä”, “Sä siunaa isää, äitiä, myös siskoja ja veljiä, mun kotiani kallista ja rakkaitani kaikkia”, “Kiitetty nyt olkoon isäin Jumala” jne.
On hyvin todennäköistä, että virsikirjauudistuksen yhteydessä jotkut tulevat ehdottamaan myös sellaisia virsiä uusiksi virsiksi, joissa eksplisiittisesti lauletaan esimerkiksi samaa sukupuolta olevista pareista tai samaa sukupuolta olevista vanhemmista. Siitä näkökulmasta K&K kirjoitti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä jossain silloisessa virsikirjan vanhentuneisuutta käsitelleessä jutussaankin, että virsikirjasta puuttuvat mm. sekä selkeät sinkkuvirret että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden suora sanoittaminen. Taitaa virsikirjasta puuttua yksinhuoltajuusvirretkin.
Todennäköistä on, että uutta virsikirjaa ei enää ensisijaisesti enää tehdä paperisena kirjana käytettäväksi, vaan että siitä tehdään ensisijaisesti sähköinen teos, jolloin laulujen maksimimäärää ei enää rajaa paperinvalmistus- ja painotekniikka eli se, kuinka paksu ja painava kirjasta tulisi pitää kädessä.
En ollut tiennyt Siunattuja-laulun olemassaolosta. Googlasin sanat ja kauhistuin.
3 tykkäystä
Tämä olisi katastrofaalista. Toivottavasti ei mene läpi.
Virsikirja esineenä on aarre, jonka kadottaminen olisi todella surullista. Samojen kansien välissä on virsien lisäksi paljon muutakin arvokasta tietoa.
Pitää ehdottomasti säilyttää virsikirja painettuna, vaikka sen lisäksi on käytännöllistä digitaalinenkin versio olla olemassa.
Jos itse kuuluisin komiteaan, ajaisin nykyisen lisävihon monia käytännössä erinomaiseksi osoittautuneita uuteen kirjaan. Osan uusista jättäisin täysin pois, samoin tuossa 80-luvun kirjassa on jonkun verran turhaa tavaraa. 800-alkuiset eivät esimerkiksi kaikki ole onnistuneita.
Nykyisessä kirjassa lisävihkoineen on 979 virttä tai psalmisävelmää tai rukousta tai synnintunnustusta. Lisäksi kaikki messukaavat ja rukoushetket sekä uskontunnustukset jne. Ei ole liian paksu. Kirjasta ei mielestäni puutu oikein mitään, karsimista hieman on. Ihan turhaa olisi materiaalin paisuttaminen joten ainakaan sen takia ei pidä pelkkään digiversioon siirtyä.
2 tykkäystä
Siltä kehitys kuitenkin näyttää, että sähköisten dokumenttien suuntaan mennään. Sitäkin on esitetty, että uusi virsikirja olisi staattisen toteutuksen sijaan eräänlainen jatkuvasti päivittyvä tietojärjestelmä, jonne voisi lisäillä uusia lauluja jatkuvamminkin. Sähköinen toteutus voisi mahdollistaa myös esimerkiksi sen, että uusien virsikirjojen sävelmät voisi tehdä automaattisesti tarjolle myös kaikkiin sävellajeihin niin, ettei kenenkään virsikirjan käyttäjän tarvitsisi itse enää transponoida mitään.
Lisäsävelmien lisäämisen jälkeen nykyinen virsikirja on saatu pysymään kannettavan kokoisena ohentamalla sivuja niin paljon, että sivusta näkyy jo läpi vastapuolella oleva painoteksti. Uusien virsikirjojen sivut repeilevät ohuiden sivujen takia herkemmin kuin vanhempien virsikirjojen, ja ne ovat myös aika herkkiä kosteudelle. Paperisia sivuja ei ainakaan nykytekniikalla enää pysty olennaisesti ohentamaan enempää ilman, että kirjan käytettävyys kärsii.
Ja pah!
Pekka ei kyllä ole oikea mies tätä asiaa päättämään vaikka hyvä hemmo muuten onkin
Transponointi on muusikon ammattitaitoa. Yksiääninen melodia, suuntaa antava soinnutus. No problem!
2 tykkäystä
Tuossa jatkuvan päivittämisen ideassa on nähtävissä että koko virsikirjan ideaa ei ymmärretä. Virsikirja on yhteinen, harkiten koottu kokoelma seurakunnan kokoontumisia,lähinnä messuja ja kirkollisia toimituksia varten. Se myös toimii lenkkinä menneiden sukupolvien ja meidän välillämme. Virret ovat usein kestäneet aikaa vuosisatoja. Juuri kompaktius ja seurakunnan eri ikäisten yhteyttä yllä pitävyys ovat se mitä virsikirja tarkoittaa.
Onhan netissä tuhansia lauluja jo nyt. Siitä voi jokainen poimia mitä lystää. Jos virsikirja liukenee tuohon isoon massaan, peli on menetetty. Virsi kirkkomme aarteena katoaa sinne.
4 tykkäystä
Nykytilakaan ei ole se. Nuoret laulavat pääasiassa ihan eri laulukirjoja kuin virsikirjaa, eivätkä konfirmoidut nykynuoret keskimäärin osaa yli 99 % virsistä. Monet vanhukset eivät osaa lisäosan virsiä, eikä osa heistä osaa 1986 uudistuksessa tulleita virsiäkään. Heidän lapsuutensa virsiä taas nykymessuissa ei useinkaan lauleta. Jos uudistuksessa saataisiin samaan kokonaisuuteen niin nuorten laulut, perinteiset virret kuin uudemmat virretkin, voisi ehkä saada jatkuvuuttakin seurakunnan yhteiseen laulamiseen enemmän.
Nyt pitäisi hypätä jo johonkin musiikkiketjuun, mutta sanon silti. Oon samaa mieltä, että ammattilaisen pitää ehdottomasti osata transponoida (vaikka sellaistakin näkee että näin ei ole), mutta kaikki virsikirjan käyttäjät myöskään soittajapuolella eivät ole ammattilaisia. Oma pianonsoittotaitoni riittää kyllä virsien säestämiseen, jos on aikaa harjoitella etukäteen eikä soinnutus ole törkeän monimutkainen (vaikka sellaistakin näkee että on). Suoraan nuotista transponoimiseen ei todellakaan. Pitäisi kirjoittaa itselle uusi nuotti kotona valmiiksi.
3 tykkäystä
Sinä olet kyllä kaikkien alojen tuntemisen suhteen kovin varma, mutta nyt iskit kirveesi kiveen. 
Voin sanoa toistakymmentä viimeisintä työvuottani asiaan perehtyneenä että virsikirjaa käytetään säännöllisesti esimerkiksi rippikoulussa ja lisävihkon virret ovat myös ikäihmisten suosiossa siellä missä kanttorit ja papit niitä käyttävät.
3 tykkäystä
Mun mielestä virsikirjan ja vastaavien kokoelmien idea on nimenomaan siinä, että joku asiantuntija on sen koonnut. Sitä olisi myös sähköinen ja valikoimaltaan muuttuva virsikirja. Joku työryhmä kävisi ehdotetut laulut läpi myös teologisen sisällön kannalta. Minkä tahansa hengellisen laulun etsiminen netistä ei ole sama asia. Vapaakirkolla vieraillessa törmää välillä ongelmiin, jotka johtuvat siitä, että musiikkiporukka itse ehkä korkeintaan pastorin avustuksella valikoi musiikin periaatteessa kaikista maailman lauluista. Joskus sanoituksissa on täysin käsittämättömiä tai jopa teologisesti virheellisen oloisia kohtia. Sellaiset karsiutuvat pois, kun valikoima karsitaan.
Joo, ammattilaisia kuitenkin vielä toistaiseksi ovat kanttorit kirkossamme.
Harrastajille olisi ihan kiva digitaalinen pankki eri sävellajeissa olevia virsiä. Ei sen tekeminen kuitenkaan mieiestäni ole mikään peruste hylätä kiinteä virsikirja. Minusta pitäisi lisätä myös sijaiskanttorien jne koulutusta. Se olis mielekäs homma kaikin tavoin.
2 tykkäystä
Käytetään virsikirjaa jonkin verran rippikoulussakin, mutta ei keskimäärin ihan kovin montaa virttä kuitenkaan opetella sieltä. Kun kouluissakaan ei virsiä enää laulateta, vähissä ovat nuorten nykyään osaamat virret. Yhdellä laulukerralla suurin osa nuorista (tai aikuisistakaan) ei yleensä uutta laulua vielä edes opi, vaan oppiminen vaatii yleensä toistoa.
Olen ollut aika monta kertaa tilanteessa, jossa ikääntynyt väestö on hiljaa siinä kohtaa kun lisävihkon virsiä lauletaan. Aktiivisemmat kirkkokävijät ovat niitä oppineet, jos seurakunnassa niitä paljon lauletaan. Suurelle osalle kirkon jäsenistöstä niistä lauluista monet ovat yhä vieraita. Vanhusväestöstä moni voi laulaa aktiivisemmin sellaisten virsien kohdalla, joiden sävelmät ovat tuttuja jo heidän omasta lapsuudestaan: Suvivirsi, Enkelitaivaan, Hoosianna jne. Lisävihkon virsistä on opittu nopeammin monia niistä virsistä, joissa on entuudestaan tuttu sävel, mutta uudet sanat.
Voisitko antaa minun olla asiantuntija omalla alallani - olisiko mitenkään mahdollista? 
En minäkään juridisissa kysymyksissä asetu sinua vastustamaan.
Virsiä eivät vanhat tai nuoret osaa ellei kukaan opeta. Kaikki oppivat ja tottuvat kun opetetaan.
Virsikasvatus on yhteisesti sovittua seurakunnan ja opetustoimen kanssa. Jos jossain ei enää ole, se pitää aloittaa uudelleen.
On henkistä ja hengellistä laiskuutta jos virret hukataan.
3 tykkäystä
Tuo paisuttaisi aineiston määrää entisestään. En tykkää!
Kyllä virsikirjan ulkopuolelta voidaan nytkin ottaa matskua, myös messuun.
Se, että kirkolla on Yhteinen Virsikirja, on arvo sinänsä. Simojoki ja häntä komppaavat ovat sitä vastaan. Pekalla on semmoinen päähänpinttymä ollut jo vuosikausia, että hänen laulunsa ja tapansa on sitä oikeaa seurakunnan musiikkia ja kanttoreiden ja urkurien perinteinen musiikki jotain menneisyyttä jota ei tarvitsisi enää harrastaa. Ikävä sanoa mutta hienon uran tehneellä on tässä musta piste ajattelussa ja en todellakaan ole ainoa joka tämän on huomannut.
3 tykkäystä