Joskus virsikirjaa käytetään myös hartauskirjana, kun Raamattua ei jakseta lukea.
5 tykkäystä
En ole kyseenalaistanut sinun asiantuntijuuttasi musiikkiasioissa.
Tuossa on tullut ongelmaksi se, että virsien laulattamista pidetään herkästi uskonnonharjoittamisluonteisena asiana, jolloin on voitu arvioida, että koulun pitää käytännössä tarjota vaihtoehtoista ohjelmaa osalle oppilaista, jos virsiä lauletaan osana perusopetusta. Moni koulu ei sellaisiin järjestelyihin ole koulun arjessa halunnut lähteä, ja virsien laulattaminen on vähentynyt. Joulun alla voidaan laulaa joku perinteinen jouluvirsi ja keväällä Suvivirsi, mutta paljon muita virsiä ei sitten enää laulatetakaan. Tällöin virsiopetus jää pitkälti seurakunnan tehtäväksi. Jos seurakuntakaan ei monia lapsia virsiopetuksillaan tavoita ennen rippikoulua, rippikouluun tullessaan moni nuori ei juurikaan virsiä osaa.
Mutta keskustelu jatkukoon avioliittoasioista.
Sä olet kuitenkin kohta jo eläköitymässä ja vanhat jutut ovat pian menneen talven lumia. Virsikirja on kyllä nykyisellään ihan hyvä ja Viisikielinen täydentää hyvin. Niitä on joka kirkossa ainakin täälläpäin. Minulle riittää hyvin myös, että sanat heijastetaan screenille. Tosin nuotteja sinne ei oikein mahdu.
Kaikissa tiloissa, joissa virsiä lauletaan, ei ole screenejä. Vanhoja virsikirjoja voisi käyttää, mutta se ei ole ihan sama asia. On myös näköongelmaisia, vaikka teksti screenillä olisi isoa ja vaikka istuisi edessä.
1 tykkäys
Kysymys piispojen kannanotosta homoparien vihkimisen puolesta. Onko teko tyypillinen, harvinainen vai ainutlaatuinen?
Eikö kirkossa ylin päättävä taho ole kirkolliskokous, joka toimii omien sääntöjensä mukaisesti? Tällöin eikö toimivan johdon yritykset murentaa tämän toimivaltaa ole erittäin tuomittavaa oli kyse sitten kirkosta, tai vaikkapa osakeyhtiöstä, jossa toimitusjohtaja jotenkin yrittäisi lähteä kävelemään yli yrityksen hallituksen?
Vai olenko ymmärtänyt tilanteen väärin?
2 tykkäystä
Kyllä sinä koko ajan - ja aiemminkin - olet kyseenalaistanut tietojani, jotka pohjautuvat kokemukseeni kirkon musiikkityöstä.
Koulussa. Kyllä vaan lauletaan, mikäli opetussuunitelman toteutus on yhdessä sovittua.
Kai sinä tämänkin haluat kumota… on kuin palloa löisi kenttään, joka nousee joka kerta pystyyn kuin squash- seinä. 
.
1 tykkäys
Onhan tuo harvinainen tilanne, että sen jälkeen kun opin muutosesitys ei ole saanut laissa säädettyä määräenemmistöä kirkolliskokouksessa, piispainkokous antaa ohjeen asiasta oppikysymyksen sijaan muodollisesti kirkkotilojen käyttöä koskevana ohjeena, jolla käytännössä pyrkimyksenä on muuttaa oppiin perustuvaa toimintaa.
1 tykkäys
Kyllä mun tarkoitus on kuitenkin edelleen osallistua kirkon elämään sekä muusikkona että muuten vaan. Käyttää se Sleykin kirkon virsikirjaa toistaiseksi ainakin.
Skriinit ja kirkonseinät on hyvä lisä mutta eivät korvaa fyysistä kirjaa. Nuotit on yllättävän monelle tärkeä juttu. Ja muutenkin.
2 tykkäystä
Apulaisoikeusasiamies käsitteli joitain vuosia sitten sellaista tilannetta, jossa koulun ja seurakunnan välillä oli sovittu yhteistyöstä ja linjasi vuonna 2020, että “Oppilaita ei saa pakottaa tai painostaa laulamaan virsiä.”
Tuota ei ole perusteltua tulkita niin, että virsiä ei saisi lainkaan laulaa. Mutta linjausta on voitu tulkita niin, että jos yksikin oppilas tai vanhempi vastustaa virsien laulattamista vaikkapa osana koulun musiikinopetusta (juhlien yksittäiset virret ovat eri asia), pitää tarjota vaihtoehtoista ohjelmaa.
Eli käytännössä voidaan laulaa monessa koulussa myös joskus virsiä. Osa kouluista on reagoinut aiempiin tai uudempiin linjauksiin kuitenkin myös niin, että on kokenut helpoimmaksi olla laulattamatta enää virsiä arjessa, jolloin virsilaulu on hyvin pitkälti kadonnut koulun arjesta.
En ole kyseenalaistanut ammattitaitoasi. Joistain yksittäisistä asioista voin kokonaiskuvan osalta kuitenkin itse ajatella eri tavoin toisten lähteiden pohjalta. Esimerkiksi tässä viestissä en siis kiistä väitettäsi, että kyllä vaan lauletaan yhä virsiä (osassa kouluista), vaan näen asian samoin, mutta yhtä aikaa näen indikaatiota siitäkin, että aika monessa koulussa ei enää entiseen tapaan myöskään virsiä lauleta.
Käytän itse jonkin verran virsikirjaa kännykästä, kun ei aina viitsi ottaa sitä kirjaa telineestä. Sanat heijastetaan meillä kirkoissa yleensä vaalealle seinälle, joka toimii parhaiten. Jos sellaista ei ole, voi valkokankaan helposti asentaa mihin vain. Ulkomailla näkee hyvin vanhoissakin kirkoissa tv-monitoreja aina penkkirivien välissä. Ei tosin kovin tyylikäs ratkaisu. Kirja on hyvä väline myös.
Eläkeheitto oli vitsi, kun me vanhat kuitenkaan ei kauaa enää vaikuteta missään ja ajat muuttuvat. Kehitys kulkee, eikä sitä voi tai pidä pysäyttää, kunhan asiassa pysytään. Vaimo lukee aina nuotit, kun ei muuten osaa. Kaikki eivät taas nuotteja tarvitse tai osaa.
Lisätään vielä tähän mediapuoleen, että myöskään Raamattua paperiversiona en ole vuosiin käyttänyt, vaan pelkästään kännykkä/tablettiversiota. On paljon helpompaa lukea siitä, kuin pientä pränttiä paperisena. Lisäksi eri käännökset ovat koko ajan saatavilla rinnakkain, samoin viitteet toimivat kätevästi.
1 tykkäys
Itse en oikein tykkää sanoista skriinillä. Nuotti puuttuu, ja heijastaminen myös luo koko tilanteeseen tietynlaisen modernin fiiliksen ja poistaa sellaisen tunnelman, että ollaan jonkin ikiaikaisen äärellä. Mutta tämä on makuasia.
@tortoise @joas keskusteluun virsikasvatuksesta kouluissa sanoisin (olematta minkäänlainen asiantuntija asiassa) että suhde seurakuntiin ja hengellisyyteen on eri kouluissa ja eri paikkakunnilla ihan tosi tosi erilainen. Joissain paikoissa on paljon hyvähenkistä yhteistyötä, toisissa varsin negatiivinen asenne, eli mitään yhtä totuutta ei tässä ole.
Mun mielestä on myös ihan luonnollista, että virsiä tuntevat lähinnä aktiiviset seurakuntalaiset, ja muut yleissivistyksenä muutaman tutuimman. On OK laulaa seurakunnan toiminnassa muitakin kuin niitä kaikkein tutuimipia. Jos aihe kiinnostaa, tutustutaan ja opetellaan lisää. Mulle on aina erityinen ilo törmätä itselleni vieraaseen virteen messussa!
4 tykkäystä
Tämä!!! Pekka Simojoki on elänyt nuoruutensa Afrikassa ja hänelle eivät ilmeisestikään perinteiset virret edusta mitään. Harmi, että hänen mielestään vain gospelmusiikki on ainoaa oikeaa kirkkomusiikkia. Kyllä vanhat virret ovat niin koeteltuja, että ei niiden voimaa kyllä kannattaisi kyseenalaistaa. Samoin vanha kirkko, hyvät urut, taitava urkuri, vanhat virret ja komeaääniset laulajat, siitä ei jumalanpalvelus parane vaikka minkälainen bändi tuodaan vertailuun.
5 tykkäystä
Herra varjelkoon Ortodoksisen kirkon pyhäkköjä skriineiltä!
Herran tiet ovat toki tutkimattomat mutta vaikea uskoa, että ne toisivat pyhän tuntoa kovinkaan monelle.
3 tykkäystä
Onko ortodokseilla jokin vastine virsikirjalle? Entä yhteislaulua? Olen pari kertaa käynyt ortodoksien tilaisuuksissa ja mieleeni jäi kuoro.
Ei. On lauluja, mutta ei vastinetta virsikirjalle. Virret kehittyivät korvaamaan psalmeja ja muita liturgisisia tekstejä ja meillä lauletaan edelleen jumalanpalveluksessa psalmeja ja muita liturgisia tekstejä.
Yhteislauluna saatetaan laulaa liturgisia tekstejä. Usein Isä meidän, uskontunnustus, päivän tropari ja joskus muitakin, jos kanttori innostuu. Kuulema maailmalla ruteenien (American Carpatho-Russian Orthodox Diocese) jumalanpalveluksissa saatetaan laulaa enemmänkin, mutta ei kai muissa perinteissä. Liekö näilläkin uniaattiperinnettä, kun muistaakseni hiippakunta syntyi amerikkalaisten uniaattien käännyttyä joukolla ortodokseiksi paikallisen latinalaisen piispan alkaeasa nuivimaan uniaatteja.
Ortodoksinen kansanmusiikki lienee lähempänä virsiä, mutta nämäkään eivät ole liturgista musiikkia. Oheisessa soittolistassa muutama koottuna.
https://youtube.com/playlist?list=PLUWzV5LL3mB1Lwh4p1PiivEuzZ_M2M6a9
Tosin virsikirjassakin on muutamia wanhan ajan sekvenssejä, jotka varmaan suunnilleen vastaisivat ortodoksista liturgista musiikkia. Nopealla googletuksella näköjään virsi 802 ainakin ja taisi niitä muutama muukin olla.
1 tykkäys
Päävastuussa jumalanpalveluksissa kuoro. Joitain veisuja laulaa koko seurakunta. Kanttori kääntyy silloin kirkkokansaa päin. Vaikka näin:
1 tykkäys
Kappas, puhuin muuten palturia. Virsi 802 ei ole sekvenssi. Näköjään wanhalla iällä ei enää muista mitään. Mea culpa.
Kuuntelin muutaman, kauniita olivat.
1 tykkäys
Itse pidän erityisesti ortodoksista joululauluista, joita on jonkin verran käännetty suomeksi. Mukana kuunnella rauhallisina joulun pyhinä. Välillä on peräti vaikeaa löytää kristillisiä joululauluja, joissa ei ole ainuttakaan tonttua, mutta nämä ovat rehellisen kristillisiä.
2 tykkäystä
Vielä tähän hieman kommentoin. En tarkoitakaan, että kiinteää virsikirjaa olisi tarpeen tai kannattavaa hylätä, vaan esitin vain vastaväitteen sille, että eri sävellajeissa olevat versiot olisivat tarpeettomia muusikoiden ammattitaidon takia. Mun mielestä kaikki mikä helpottaa virsikirjan käyttöä “tavallisen kansan” kesken ilman ammattilaisia on pelkkää plussaa. Sointumerkitty virsikirja on yksi iso askel siihen suuntaan, mutta sekin on valitettavan epätäydellinen, koska osa sen soinnutuksista on harrastelijasäestäjille turhan tiheitä ja sisältää kovin harvinaisia sointuja, jotka perusamatööri joutuu käytännössä googlettamaan ennen soittamista. Ja se joka ei edes tunnista niitä kaikkia sointuja, ei myöskään osaa itse muokata soinnutusta yksinkertaisemmaksi. Mutta ennen sointumerkityn virsikirjan julkaisemista tilanne oli paljon huonompi, koska säestäjälle oli tarjolla vain koraalikirja, joka vaatii klassisen pianon taustaa ja f-avaimen sujuvaa lukutaitoa.
3 tykkäystä