Tämäpä mielenkiintoista. Huomaan, että se mikä sinulle näyttäytyy masentuneelta teologialta on mulle suuri vapautus. Kun teen syntiä tiedostamatta tai tietoisesti, muistan että tämä johtuu langenneisuudestani. Ja kun näen kaverinkin kamppailevan vanhan aatun kanssa, niin asenteeni häntä kohtaan on tämän langenneisuusasian takia armollinen. Jeesus on jo sovittanut syntimme. Niin minun kuin hänenkin. Mikäli me uskolla vastaanotamme sanan lupauksen, olemme vapaita Kristuksessa.
Jäin miettimään tuota rippiasiaa. En suinkaan sitä väheksy. Ripillä on paikkansa. Minä ymmärtäisin sillä tavoin, että Jumala on halunnut järjestää mahdollisimman sopivan armovälinevalikoiman uskomme synnyttämiseksi, ylläpitämiseksi ja vahvistukseksi. Olen taipuvainen ajattelemaan niin, että armovälineitä on erilaisia, jotta se tavoittaisi eri tavoin käsittäviä ihmisiä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö voisi ymmärtää kaikkien armovälineiden avun. Mutta jotta yksinkertaisimmatkin ihmiset voisivat uskoa, on Jumala viisaudessaan antanut useita vaihtoehtoja. Mutta ripistä tai katumuksesta ei voida tehdä armon ehtoa. Minä en voi itsestäni pusertaa väkisin tunteita. En myöskään välttämättä koskaa tule katumaan syntejäni riittävällä ymmärryksellä ja syvyydellä. Jeesus antaa katumuksenkin. Hän on lunastus ja pyhitys. Minun uskoni tarttuu tähän.
Olen kanssasi toki varmaan suuresta osasta asioita ihan samoilla linjoilla ja ymmärryksemme lienevät yhteneväiset. Ihan itseni takia haluan käydä tätä keskustelua. Mietin nimittäin vielä tuota kun kuvaat sitä, miten mieleenjääneet synnit sunnuntaisin ripissä saadaan anteeksi. Toki näinkin. Mutta. Mulle tämä kävisi aivan liian raskaaksi. Mun uskoni ei lähde tällaisesta. Olisin liian taakoitettu, tiedän kokemuksesta. Antti vois sen Roomalaiskirjeen kaivaa esiin. Niin päästäis keskustelemaan. En minä itseäni vapahda, kun tunnen piston sydämessäni, että tällainen sinä olet ihmispolo, taas livahti ikeä sana suusta tai oletko noin kateellinen ystävällesi, vaan silloin minä muistan että perisynnin takia olen ymmärrystäni myöten viallinen. Mutta Jumalan lupaus pelastuksesta, pelastuksen sana lupaa, minut on vapaaksi ostettu. Olen Jumalan lapsi. Olisi liian raskasta odottaa sunnuntaihin tai rippiin ikään kuin säästää syntejä muisteltavaksi. Toki synnintunnustuksessa ja ripissä saattaa muistua mieleen jotain erityistä viikon varrella tapahtunutta, mutta en minä niitä erikseen pyri muistelemaan.