Kaikki viittaukset kirjoituksessa koskevat USA:n tilannetta. Siitä on ainakin vahvaa näyttöä, että erilaiset aatteet ja kampanjat siirtyvät sieltä Suomeen.
Itse kirjoitukseen liittymättä: Vanhaa avioliittolakia vastaan kamppailtiin erittäin voimakkaasti, miksi tätä uutta vastaan ei saisi kamppailla? Tuskin kukaan lukee vanhaa avioliittolakia vastustaneiden tekstejä vain siinä valossa, että nämä ovat niitä sukupuolineutraaliuden puolesta kamppailevia, joten tekstissä on joku sitä tukeva sanoma joka tapauksessa. Ehkä kyllä pitäisi lukea
En ota tässä kantaa Puolimatkan sanavalintoihin. Enkä ole halunnut väittää varmasti mitään mitä en varmasti tiedä, siksi en ota kantaa, muuhun kuin mitä tiedän.
Mutta se mitä sinun pitäisi tehdä, olisi osoittaa Puolimatkan tekstistä selkeät asiavirheet ja perustellusti kyseenalaistaa siinä esitetyt väitteet. Eikä leimata koko kirijoitusta “huuhaaksi” ja väittää vielä että toinen keskustelija on samaa mieltä.
Se ei ole tasokasta argumentointia eikä ylipäätään keskustelua. Kuin ei myöskään perustelemattomat väitteesi Puolimatkan motiiveista, päämääristä, osallisuudesta johonkin kampanjaan tai siitä että kaikki Oikeamedia-sivustolla julkaistavat kirjoitukset ovat pötyä koska “valhemedia”.
Eli yrittäisitkö vielä vähän paremmalla uskottavuudella.
Eikö ole selvää, että mitään kampanjaa ei ole. Vaikka Puolimatka niin väittää. Mikään hänen kirjoituksessaan, tai tosimaailmassa ei tue tuollaisen kampanjan olemassaoloa. Siis jo otsikko on virheellinen.
Voit olla sitä mieltä, että otsikko on virheellinen. Ja se voi olla yliammuttu. Mutta olisi vastattava tekstin asiavirheisiin, ei kommentoida henkilöä eikä otsikkoa.
Mitä mieltä sitten itse olet? Ja jos mielestäsi kampanja on, voisit kertoa siitä tarkemmin.Tästähän on kyse. Puolimatka vain rakenta mörköä, joka innostaisi taisteluun…
Miten viime vuosikymmenien aikana suhtautuminen lasten hyväksikäyttöön on sitten muuttunut? Mun nähdäkseni siihen on alettu suhtautua yhä vakavammin; hyväksikäyttäjät eivät ole enää hassuja namusetiä vaan vakavaan rikokseen syyllistyviä. Vaaditaan kovempia rangaistuksia, vaaditaan lasten kanssa työskentelevien taustojen selvittämistä, vaaditaan ettei alaikäisen pitäisi päästä avioliittoon poikkeusluvallakaan. Hyväksikäytön hyväksyminen ei olisi jatkumoa kehityksessä, vaan pikemminkin u-käännös.
Seksiin liittyvissä asioissakaan yhteiskunta ei ole muuttunut siten, että yhä useammat asiat olisi vain sallittu. Homoseksi on sallittu, mutta aviopuolison raiskaaminen ja seksuaalinen häirintä taas kielletty.
Kysyin aiemmin mitä itse tarkoitat “kampanjalla”. Ja voi kysyä mitä Puolimatka sillä tarkoittaa. En ole väittänyt, että kampanja on, vain että on ihmisiä, jotka haluavat laillistaa pedofilian, ja että siinä käytetään samoja argumentteja kuin homoasiaa ajettaessa vedoten sen synnynnäisyyteen.
En sanonut että se olisi muuttunut, vaan riippumatta siitä miten siihen on eri aikoina ja millaisella vakavuudella, suhtauduttu, se voidaan ottaa “seuraavaksi askeleeksi”, käyttäen hyväksi aiempia tavoitteita, joissa on onnistuttu.
Juuri näin toimivat muutkin vähemmistöryhmät ja näiden puolustajat. Esim. mainitsemani polyamoristit ja sisarusseksin puolustajat ja sen toteuttajat. Ei ole oleellista onko toiminta järjestäytynyttä vai yksittäisten ihmisten esilläpitämää.
Ok. En vain saa kiinni tällaisesta ajatuskulusta. Tämä kuulostaa minun korvissani samalta kuin väite, että (sori rinnastus) nyt kun eläinten oikeuksiin on viime vuosikymmeninä kiinnitetty yhä enemmän huomiota, niin ehkä seuraava askel on eläinrääkkäämisen laillistaminen.
Sehän on selvä, että ainakin polysuhteista uutisointi ja kirjoittaminen on muuttunut viime vuosina yhä myönteisemmäksi ja muuttuu vastakin. Mutta tästäkään ei seuraa, että sama koskisi lasten kaltoinkohtelua.
Kuten sanoin, mielestäni tällaisen uhan esittäminen niin että se on “ihan nurkan takana” on varmaan tässä tilanteessa yliampuvaa. Mutta pidän sinänsä realistisena että se mitä nyt pidetään itsestäänselvyytenä (eli että pedofilia on lasten kaltoinkohtelua) voidaan kyseenalaistaa ja saada näyttämään vaarattomammalta.
Arvelen kuitenkin, että ellei moraali koe perusteellista romahdusta, niin lapseen yhtyminen väkisin on jyrkästi tuomittavaa yleisen mielipiteen mukaan vielä pitkään.
Mutta antiikin aikana vaaraa ei nähty. Olivatko he paljon pahempia ihmisiä, vai miten tämä selitetään? Mielestäni ei ole lainkaan itsestäänselvää, että vain sadistiset ja empatiakyvyttömät ihmiset sekaantuivat lapsiin tuona aikana.
Kaikki mikä on kyseenalaistettu joskus, voidaan kyseenalaistaa uudestaan. Myös ihmisarvon ehdottomuus.
Näkisin joka tapauksessa, että tärkeintä tässä keskustelussa ja ylipäätään asiaan liittyen on se miten suhtaudutaan kirjoitukseen, josta ei ehkä olla samaa mieltä, tai sitä ei pidetä totuudellisena tai realistisena. Lainaan tässä Jason Lepojärveä, joka mielestäni hyvin kiteytetty:
Puolimatkan julkaisualusta oli outo, hän yliarvioi lukijoidensa tarkkaavaisuuden (rinnastukset avoimia virhetulkinnoille) ja salaliittovire oli yliampuva. Mutta loukkaantumisen tunne ei saa ajaa julkisen keskustelun yli. Argumentin kumoaa pätevä vasta-argumentti - ei ad hominem.
Palaaminen 1950-luvun moraalikäsityksiin ja tapakulttuuriin - niin homojen kuin heteroidenkin kohdalla - olisi enemmän kuin tervetullutta ja terveellistä.
Toivottavasti tämä ei merkitse, että aviopuolison raiskaaminen, lasten piiskaaminen ja suunnilleen kaikissa tiloissa tupakoiminen olisivat ok…?
(Lisäysselvennys:) En siis oleta, että KariMervian mielestä olisivat, mutta olisi hyvä täsmentää mihin moraalikäsityksiin ja tapakulttuurin puoliin viitataan.
Ei Suomessa koskaan ole ollut sellaisia moraalikäsityksiä, että vaimon raiskaaminen ja lasten piiskaaminen ovat ihan ok. Tupakoiminen yleisissä tiloissa oli ok. Vasta 60-luvun villiintymisen jälkeen tilanne karkasi niin pahoin käsistä, että asioita oli syytä ryhtyä säätelemään valtiollisilla laeilla. Se ei ole tilannetta miksikään muuttanut muuten kuin tupakoinnin osalta, mutta voidaanhan olla hyviä kaikki.
On muuten jännää kuinka sellainenkin asia kuin vaimon raiskaaminen nähdään sopivaksi kärjistämisen aiheeksi, nyt jo kahden eri kirjoittajan toimesta. Kyseessä on oikeasti valtavan raskas syytös, mutta aika kevyesti annetaan ymmärtää, että entisaikojen ihmiset tai konservatiiviset kristityt olisivat nähneet sen ongelmattomana.
On “jännää”, että niin törkeä teko kriminalisoitiin vasta vuonna 1994, ja että aiempaan lainsäädäntöön oli vasiten jätetty tämä poikkeus. Kaikki kansanedustajat eivät lakimuutosta kannattaneet.
