Tarpeeton armo

Eutykus viittasi Luukkaan evankeliumin kohtaan ja Johanneksen evankeliumiin itsessään tosi kristilliseen uskoon saattajina. Apostolien tekojen alussa annetaan ymmärtää, että varsinainen kirkastuminen opetuslapsille tapahtui vasta helluntaina. Minulle kristinusko ei kirkastunut evankeliumeja lukemalla, vaan sellaisesta saarnatekstistä käsin, joka perustui Paavalin teologialle. En minä löydä Paavalin teologiaa evankeliumeista, tai ne eivät aukene minulle paavalilaisina ilman tietoa Paavalin teologiasta.

Ap.t. 1:1 Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,
2 hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,
3 ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä, ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana ja puhuen Jumalan valtakunnasta.
4 Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.
5 Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."
6 Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: “Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?”
7 Hän sanoi heille: “Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut,
8 vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.
9 Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.

Tottakai se kirkastuu vasta Pyhässä Hengessä evankeliumista lain murskaamille omilletunnoille.

Luuk 5:31-32: “Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.””

Ne siis, jotka laki on murskannut syntisiksi, jotka tuntevat sairautensa kuulevat Jeesuksen kutsun. Eikö tässä ole evankeliumia kaikessa täyteydessään ahdistetulle omalletunnolle? Fariseus taas on ihminen, jota laki ei ole murskannut, vaan saattanut itseriittoiseksi ja omahyväiseksi joka luulee kestävänä lain tarkastelun. Hän ei kuule evankeliumia kun on niin täynnä itseänsä kuin topattu orava.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, että Paavalin kirjeet selittävät evankeliumin luonteen hyvin selkeästi ja on mitä mahdollisinta, että joku kokee vasta niistä löytäneensä evankeliumin.

Room 8:1-5: “Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.”

Miksi ajattelet, että Jumalasi antoi opetuslapsille uskon lahjan Pyhän Hengen vuodatuksen yhteydessä vasta helluntaina, vaikka he olivat valittuja ja heillä oli sitä tietoa, mitä evankeliumeista on luettavissa jo ennen sitä? Jumala oli vain päättänyt, ettei Pyhä Henki toimi Jeesuksen sanojen kautta uudestisynnyttävästi ennen helluntaita? Toisin sanoen Jumala olisi voinut periaatteessa antaa Pyhän Hengen eli uskon lahjan jo ennen helluntaita, mutta ei vain halunnut tehdä niin? Moni ihminen on ainakin Eutykuksen mukaan myöhemmin historiassa tullut uskoon tai siis saanut Pyhän Hengen Luukkaan ja Johanneksen evankeliumista ja ilman mitään tietoa muusta Uudesta testamentista eli esim. Paavalin teologiasta, Apostolien teoista, katekismuksista ja muista kristillisistä lähteistä.

Minun on vaikea ajatella, että laki murskasi opetuslapset vasta helluntain yhteydessä ja yhtä aikaa. Tai sitten he olivat kovassa synninhädässä pitkään ja saivat Jumalan suunnitelmasta käsin uskon eli Pyhän Hengen yhtä aikaa? Mitä itse ajattelet tarkalleen ottaen Jeesuksen opetuslasten uskoontulosta? Apostolien teot antaa ymmärtää, että heti uskoontulostaan lähtien apostolit alkoivat julistaa sellaista evankeliumia, jonka vastaanottajat välittömästi ottivat vastaan. Ihmisiä tuli uskoon sankoin joukoin. Ei ollut monivuotista opetuslapsikoulua, opetuslasten kaltaista ymmärtämättömyyttä ja sen pitkällistä odottamista, että uskoon tultaisiin (toisin kuin Jeesuksen opetuslasten kohdalla, jotka tulivat uskoon vasta mestarinsa kuoltua, vaikka heillä oli evankeliumeista luettavissa olevaa tietoa).

"Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: “Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” (Ap. t. 2:41)

Olen pitkälti samaa mieltä. Aloin lukea Raamattua, käytännössä vain Uutta testamenttia, n. 30 vuotiaana, lähinnä evankeliumeita, ja usko näyttäytyi jossain määrin @hamtuomas :in kuvailemana Jeesuksen opetuksina, määräyksinä ja tekoina. Varsinaisesta evankeliumista, kristinuskon ytimestä en ymmärtänyt juurikaan. Pidin jotenkin apostolien opetuksia aivan erilaisina kuin evankeliumien opetusta. Lapsena tietysti olin oppinut uskon monet perusteet alakoulussa ja pyhäkoulussa, mutta en juuri muualla.

Vasta paljon myöhemmin vähitellen minulle alkoi kirkastua apostolinen opetus Apostolien teot mukaanlukien ja aivan vasta reilut 17 vuotta sitten Heprealaiskirje ja Vanha testamentti, joka sen kautta myös paremmin avautui. Tästä kiitän erityisesti Markku Koiviston hyviä opetuksia., myöhemmin myös Jukka Norvannon opetuksia, jotka olivat täysin linjassa edellisten kanssa.

1 tykkäys

En ihmettele, että Koivisto ja Norvanto kulkevat samalla teologisella linjalla. Moni voi muodostaa Koiviston teologiasta väärän näkemyksen vähintään jossain määrin hurmahenkisen menneisyytensä ja kauan sitten Kuvan ja sanan kautta julkaistujen kirjojensa ansiosta. Linjansa on muuttunut. Koivisto on ollut viime vuosina Peltolankin kanssa samalla linjalla, sillä hän meni muistaakseni noin 10 vuotta sitten Peltolan Temppeliaukion kirkossa pitämän raamattuluennon jälkeen hänelle sanomaan, että allekirjoittaa Olavin opetuksen.

Jos kristillisesti voidaan ajatella, että opetuslapset kaikesta tiedostansa ja valittuna olemisestaan huolimatta vasta helluntaina tulivat uskoon, niin silloin voidaan varmaan todeta, että näkyvä maanpäällinen Jeesus kätki heiltä sen, mikä on ollut myöhemmin niidenkin “nähtävissä”, jotka eivät fyysisin silmin ole Jeesusta nähneet. “Heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.” (Luuk. 24:16)

1 tykkäys

Ajattelen, että Jeesuksen opetukset ja tapahtumat ymmärrettiin vasta ylösnousemuksen jälkeen. Ehkä juuri helluntaina asiat alkoivat loksahdella kohdalleen. Eivät he Jeesuksen kanssa kulkiessaan paljon ymmärtäneet vanhurskautuksesta ja sovituksesta, vasta jälkeenpäin asiat kirkastuivat, samoin Vanhan testamentin profetiat ja opetukset ja nähtiin Jeesuksen ylösnousemuksen ja ristinkuoleman todellinen merkitys, joka helluntaina alkuseurakunnan syntyessä vahvistettiin.

Paavalille asiat alkoivat kirkastua vasta Jeesuksen ilmestyttyä hänelle, mutta hän varsinaisesti loi ja selitti ymmärrettävästi koko kristinuskon teologian meille kaikille, mistä koitui suuri siunaus, jonka Jumala oli jo edeltä suunnitellut ja valmistanut meille. Paavali teki sen ymmärrettäväksi.

Lisätään vielä se, että ennen kuin luin vain evankeliumeita, luin lähinnä kolmea ensimmäistä, mutta Johanneksen jätin väliin, koska pidin sitä vähemmän alkuperäisenä. Samalla tietysti menetin sen esille tuoman teologisen selitysvoiman, jonka se olisi tarjonnut ja mikä ei niin kovin selvästi avaudu kolmesta muusta evankeliumista.

Minun on vaikea ymmärtää edellistä viestiäsi minulle, koska se on jokseenkin sekava. Kyllä Pyhä Henki oli toiminnassa jo Vanhan Testamentin aikana synnyttäen uskoa (vrt. Aabraham), mutta näkyvästi se vuodatettiin vasta Helluntaina kaiken lihan päälle, kuten Joelin profetiassa oli ennustettuna. Mitä sitten tarkoitetaan sen päälle vuodattamisella on eri asia kuin Hengen toiminta ihmisessä uskon synnyttäjänä.

Voidaan ehkä ajatella, että apostolit saivat helluntaina Pyhän Hengen siinä mielessä, että he saivat Pyhän Hengen antaman voiman julistustyöhön. “Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani.” (Ap. t. 1:8) Tuossa jakeessa kuitenkin annetaan nähdäkseni ymmärtää, että Pyhä Henki itsessään tulee vasta tuossa yhteydessä opetuslapsiin. (Jos kyse olisi ollut vain Pyhän Hengen antaman voiman saamisesta, asia olisi varmaan ilmaistu esim. näin: Kun teissä (jo) asuva Pyhä Henki antaa teille voiman, niin te tulette olemaan minun todistajiani.) Jos näin, niin kuinka voitaisiin puhua sellaisesta apostolien uskosta Jeesukseen (siis ennen helluntaita), joka ei ole siis ollut Pyhän Hengen aikaansaamaa uskoa?

Paavali sanoo, että evankeliumi on Jumalan voima (Room. 1:16). Nähdäkseni evankeliumiin uskominen, voima ja Pyhä Henki kuuluvat kristillisessä mielessä aina yhteen. En ajatellut kristittynä, että minulla on kyllä evankeliumi ja usko siihen, mutta ei Pyhän Hengen voimaa.

1 tykkäys

No apostoleilla oli meistä kaikista muista poikkeava kutsumus.

Mun käsityksen mukaan ei ole varsinaista kristillistä uskoa ilman Pyhää Henkeä, joka vuodatettiin helluntaina. Paavali ehdottomalta vaikuttavassa merkityksessä: “Kukaan ei voi sanoa: “Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä” (1 Kor. 12:3) Tuomas sanoi ennen helluntaita: “Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28) Tuomas ei sanonut edellä mainittuja sanoja asiayhteyden perusteella uskomatta siihen, mitä sanoi, jolloin täytyisi ajatella, että hän uskoi Pyhän Hengen vaikutuksesta huolimatta siitä, että helluntai oli edessä. Jos opetuslapset pitivät edes jossain määrin kristillisessä mielessä Jeesusta Herranaan ennen helluntaita, niin silloin näen ristiriidan kohdan Ap. t. 1:8 ja sen Herrana pitämisen välillä.

Jos Pyhä Henki vaikutti uskoa opetuslapsissa ennen helluntaita ulkoa käsin (koska Pyhä Henki ei vielä olisi tullut heihin), niin miten se eroaisi siitä, kun ihmisessä asuva Pyhä Henki vaikuttaa uskon? Kummassakin välineenä on sana. Koska Pyhä Henki on aina ihmisestä erillinen persoona, niin en järjen valossa ainakaan näkisi mitään eroa sillä, vaikuttaako persoona uskon ihmisessä “sisältä” vai “ulkoa” käsin. Molemmat ovat järjen valossa ihmiseen ulkoa käsin vaikuttamista, kun vaikuttaja on siis toinen persoona, joka ei sulaudu ihmiseen, jossa usko vaikutetaan, vaan on ihmisestä erillinen, luomaton, ääretön, kaikkialla läsnäoleva…

Meillä ei nyt ole kummallakaan mahdollisuutta saattaa tätä keskustelua onnelliseen lopputulokseen, vaan pyörimme liikaa mielipiteiden tai omien ennakkokäsitysten ohjaamana. Minulla on jossakin tuolla hyllyssäni dogmattinen esitys asiasta, mitä tarkoitetaan Pyhän Hengen tulemisella kaiken lihan päälle erotuksena Pyhän Hengen toiminalle uskon synnyttäjänä ihmisen sisimmässä. Nyt en kuitenkaan jaksa ryhtyä kahlaamaan kirjastoani, vaan palaan asiaan myöhemmin.

Joo, ei hätää tai kiirettä. Unohtui lisätä, että Johanneksen evankeliumin Jeesus sanoo ylösnousemuksensa jälkeen:

"Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (Joh. 20:22-23)

Tämän kohdan voi nähdäkseni tulkita niin, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja ei tarkoittanut Luukkaan helluntaikuvausta Apostolien tekojen alussa, vaan sitä hetkeä, jolloin Jeesus sanoi nuo sanat. Jos näin, niin Henki on tullut opetuslapsiin tai opetuslapset ovat ottaneet vastaan Hengen eri tarkoituksissa eri ajankohtina.

Johanneksen evankeliumin Jeesus sanoi ennen kuolemaansa ja ylösnousemustaan lähettävänsä Pyhän Hengen.

“Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” (Joh. 14:26)

Se on helppo ymmärtää, miten ihmispersoonan kommunikoima opetus voidaan ottaa vastaan, mutta Pyhän Hengen kommunikoimaa opetusta on vaikea käsittää (siis siinä mielessä, että jos itse sitä saisi yliluonnolliselta taholta ilman ihmisiä ja ihmisten kirjoituksia, miten se ilmenisi ja miten siitä varmistuisi, että kyse on yliluonnollisesta tahosta).

Suomen kielen puhalsi-sanan kohdalla käytetään jakeessa samaa kreikan kielen sanaa (εμφυσαω, emfusaoo) kuin Septuagintan kohdassa 1 Moos. 2:7, joka liittyy luomiseen:

“Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”

Kyse on siis ilmeisesti Johanneksen evankeliumissa uudesta luomisesta. Ihminen ei ole kristillisessä teologiassa uusi luomus ilman Pyhää Henkeä. Ihminen ei voi uudestisynnyttää itseään, eli ihminen ei voi toisin sanoen tulla uskoon omasta syystään.

Ero Apostolien tekoihin on siinä, että Pyhä Henki vuodatettiin tässä Jeesuksen toimesta ennen Apostolien tekojen helluntaita. Tätä eroa tai ristiriitaisuutta minä en ainakaan kykene järkevällä tavalla harmonisoimaan.

“…kuinka voitaisiin puhua sellaisesta apostolien uskosta Jeesukseen (siis ennen helluntaita), joka ei ole siis ollut Pyhän Hengen aikaansaamaa uskoa?”

Lainaamani kohta omasta tekstistäni on mielestäni osittain sekava.

Jeesukseen uskotaan muissakin uskonnoissa, mutta tietenkin eri tavalla. Jeesuksesta voidaan rakentaa erilaisia käsityksiä tai tulkintoja, joihin uskotaan. Varmaan hamtuomaskin on Jeesukseen uskova, mutta ei kristillisessä mielessä.

Mielestäni se, että varsinainen kristillinen uskominen on seurausta uudestisyntymisestä (tai edellyttää sitä), ja se, että sekä Johanneksen evankeliumi (Joh. 20:22) että Luukas (24:49) ja Luukaan Apostolien teot (esim. 1:4-5) antavat ymmärtää, että Pyhä Henki vuodatettiin vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, tarkoittaa sitä, etteivät Jeesuksen opetuslapset olleet kristillisessä mielessä uskovaisia ennen Jeesuksen ylösnousemusta.

Tässä alla näkyvässä kohdassa annetaan mielestäni aika selvästi ymmärtää, että vasta Pyhän Hengen vuodattamisen jälkeen varsinainen kristillinen uskominen on mahdollista. Siksi en näe, kuinka opetuslapset olisivat olleet Hengessä uskomassa ennen Hengen vuodatusta ajankohtana Joh. 20:22 tai ennen Apostolien tekojen kuvaamaa aikaa.

“Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16:9-14)

Uskoa ei tietenkään voi olla ilman Pyhän Hengen sitä synnyttämättä. Mutta kuten teidät myös monet Vanhan Testamentin henkilöt uskoivat, jonka Hepr. 11 todistaa, myös monet Jeesuksen aikalaiset, joiden uskosta Jeesus itse antoi todistuksen. Heillä oli siis Pyhän Henki sisimmässään vaikuttamassa uskoa. Mutta sitten siihen mistä on kysymys Helluntain tapahtumassa.

Tosiasiassa Pyhän Hengen vuodattamisella Helluntaina oli tarkoituksena varustaa opetuslapset heidän kutsumuksessaan Kristuksen todistajiksi maailmalle.

Apt.1:8. kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."

Franz Pieper, Christian Dogmatics, Vol. III, s. 289.

Helluntain ihmeessä on siis kysymys siitä, että Pyhä Henki toimii nyt rajoituksetta kaikkialla, kaikkien keskuudessa niin kuin Joel oli profetoinut. Kuten tekstistä käy ilmi kaikki koolla olleet ihmiset kuulivat apostolien puheen omalla kielellään. Tätä siis tarkoittetaan yksinkertaisesti sillä, että Pyhä Henki vuodatetaan kaikkien ihmisten päälle. Pyhä Hengen kautta todistus Jeesuksesta kattaa siten koko maailman. Tämä tapahtuma ei myöskään toistu kuten helluntailaiset kuvittelevat tapahtuvan heidän hurmoskokouksissaan heidän kielilläpuhumisessaan, vaan oli ainutkertainen tapahtuma.

Luterilaisen teologian mukaan on myös erotettava toisistaan marttyyrien antama veritodistus, baptismus sanguinis, erityinen Pyhän Hengen lahjojen vuodattaminen, baptismus flaminis ja kaste vedellä, baptismus fluminis, joista vain viimeinen on sakramentti syntien anteeksiantamukseksi.

Ei mitenkään! Sellainen usko ei ole mahdollinen, kuten viestini alussa kirjoitin.

Milloin Jeesuksen opetuslapset luterilaisen dogmatiikan mukaan uudestisyntyivät?

Viittasin jo aikaisemmin siihen, että Apostolien teoissa sanotaan Pyhän Hengen tulleen ihmisiin (siis heidän sisälleen asumaan) helluntaina. (“Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman…” Ap. t. 1:8) Mielestäni se ilmaus viittaa siihen, että he vasta silloin saivat “omakseen” Pyhän Hengen eli tulivat varsinaisessa mielessä uskoon tai uudestisyntivät. Jos kyse olisi ollut vain Pyhän Hengen voiman antamisesta, niin silloin olisi varmaan käytetty toisenlaista ilmausta (esim.: Kun teissä asuva Pyhä Henki antaa teille voiman…). En tietenkään ole tästä aivan varma.

Tämä toi nyt mieleeni, että kristologian puolella Markuksen evankeliumin kirjoittajan on ajateltu edustavan adoptianistista käsitystä, koska evankeliumissa sanotaan:

“Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen. Ja taivaista tuli ääni: “Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt”.” (Mark. 1:9-11)

Eli Jumala olisi adoptoinut Jeesuksen omakseen tuossa vaiheessa. Huomioitava erityisesti kohta laskeutui “häneen”, joka poikkeaa sekä Matteuksen että Luukkaan sanamuodoista “laskeutui hänen päällensä (Matt. 3:16 ja Luuk. 3:22). Matteuksen ja Luukkaan ilmaisut estävät sen ajatuksen, että Pyhä Henki olisi vasta siinä kohtaa asettunut Jeesuksen ruumiiseen, kun taas Markuksen ilmaus Hengen asettumisesta Jeesukseen vaikuttaa sisältävän toisenlaisen teologian.

Mielestäni Apostolien tekojen sana voima (dynamis) on huonoja seurauksia aikaansaanut siitä syystä, että hurmahenkisissä piireissä on puhuttu miljoonia kertoja siitä, että Pyhä Henki antaa voiman, joka ilmenee “sähkövirtana” tai kehon läpäisevänä voimantunteena ja monenlaisina muina epätavallisina ilmiöinä, joita sitten on pidetty tavoiteltavan arvoisina ja hengellisinä. Kun pitkästä aikaa avasin viime viikolla TV7-kanavan, vajaan tunnin aikana kahdesta eri ohjelmasta siltä kanavalta tuli juuri tuota hurmahenkistä voimaopetusta.

1 tykkäys

Kyllä he olivat uskossa jo ennen Helluntain tapahtumaa, eli olivat uudestisyntyneet. Ilmeisesti tämä uudestisyntymisen ajoitus on se perussyy jonka tähden emme pääse yhteisymmärrykseen? Minä annankin nyt olla, koska turhahan tästä on jähnätä loputtomiin.

1 tykkäys

Ei mulla ole näkemystä tai mielipidettä uudestisyntymisestään. Kiinnostaa vain kuulla, miten heidän elämänsä hahmotetaan eri teologioissa. Kiitos keskustelusta.

Heprealaiskirjeen 11. luku on hyvä pitää mielessä, niin kuin aikaisemmin sanoit. Sen mukaan kristillisessä mielessä uskovaisia on ollut vanhan liiton puolellakin.

1 tykkäys