Edustamasi oppi ei ole kristinuskoa, jos se hylkää apostolien opetuksen, jotka Jeesus valtuutti viemään sanomaa eteenpäin. Olet aiemminkin todennut että vain evankeliumeilla ja niissä Jeesuksen sanoilla on merkitystä, mutta esim apostolien kirjoituksilla ei niin juuri ole.
Kuitenkin jos pidät Raamattua Jumalan ilmoituksena, sinun on hyväksyttävä koko paketti, ei pelkästään niitä osia, jotka sinua miellyttävät. Ja tarkemmin kun ymmärrät, Raamattu on ristiriidaton ja yhteen asiaan tähtäävä kirja, jolla on selkeä punainen lanka läpi alusta loppuun. Voit tietenkin yrittää omassa voimassasi täyttää Jeesuksen sanat ja opetukset, mutta et tule onnistumaan, sillä edes apostolit eivät kyenneet sitä omassa voimassaan, vaan ainoastaan Jumalan voimassa ja silloinkin haparoiden.
Ihmettelen myös ateismiasi, jos kuitenkin uskot yliluonnollisuuteen. Raamattu ei itsessään ole niinkään yliluonnollinen, vaan ihmisten kirjoittama kirja asioista ja tapahtumista, joita johdatti yliluonnollinen Jumala. Se ei siis itsessään ole syntynyt kovin yliluonnollisesti, vaikka Jumala puhuukin ainakin profeettojen välityksellä suoraankin. Pyhän Hengen johdatuksessa se on kuitenkin kokonaan muodostunut ja ilmoitettu.
En ole missään sanonut että apostolien kirjoituksilla ei olisi merkitystä. Silkkaa valhetta tuollainen väite.
Miksi ateisti ei voisi uskoa ylikuonnollisuuteen? Kummallinen väite. Olen esimerkiksi parin (ateistisen) ystäväni kanssa lapsesta asti uskonut ufoihin ja Uri Gelleriin. Ei saa olla liian putkinäköinen.
Raamattu on yliluonnollinen kirja. Siinä on kerroksia ja tasoja joissa riittää ikuisuuksiin asti tutkittavaa. Näin ei ole esim Koraanissa ja muissa pyhissä kirjoituksissa. Olen vertaillut näitä aika paljon. Raamattu vie voiton muista.
Olet aiemmin pitänyt niitä vähempiarvoisina kuin evankeliumeja. Kuitenkin apostolien kirjoitukset ovat Jeesuksen valtuuttamana täysin Jumalan sanaa, ei inhimillistä.
Jeesuksen opetukset ovat kaiken ydin. Paavalia tai Pietaria ei naulattu ristille. Vaan Jeesus. Moni kristitty uskoo Paavaliin tai Pietariin eikä Jeesukseen.
Minusta nyt hieman tuntuu että vääristelet jotain aiemmin sanomaani. En ole missään sanonut että apostolien kirjoituksilla ei olisi merkitystä. Mutta pelastuksen kannalta on ensiarvoisesti tärkeämpää oppia Jeesuksen sanat. Sen jälkeen tulevat apostolien kirjoitukset
Kappas, ne ovat painetussa Raamatussakin tässä järjestyksessä.
Esimerkiksi että pidän alkuräjähdystä ja evoluutioteoriaa hyvinä selityksinä ihmiskunnan aluille. Raamattuhan ei missään kohtaa varsinaisesti sano maailman ja maailmankaikkeuden olevan ainoastaan kuusi tuhatta vuotta vanhoja. Juutalaisten historia sen sijaan ajoittuu jonnekin tuonne main.
Vielä sellainenkin juttu että pidän niin sanottua Ukkoa pilven reunalla jotenkin koomisena ilmestyksenä. Vähän kuten joissain ateistien fb-ryhmien meemeissä. Mutta olen löytänyt Raamattua lukemalla ja rukoilemalla valtavan syvän mielenrauhan. Olen aina kokenut että Eeva (Raamatun Eeva) kuulee rukoukseni. Hän on sellainen pyhä. Oli joskus.
Kaikki apostolit Johannesta lukuunottamatta kärsivät marttyyrikuoleman. Pietari ristiinnaulittiin ylösalaisin, mutta apostolien kuolemalla ei ole sovittavaa merkitystä, kuten Jeesuksen kuolemalla ja ylösnousemuksella oli.
Tämä juuri kertoo, ettet ymmärrä kristinuskoa, jota juuri apostolit julistivat. Synnit sovittanutta ja ylösnoussutta Kristusta, samaa josta Jeesus jo eläessään opetti.
Alkuräjähdykseen ja evoluutioteoriaan uskominen ei tee ihmisestä ateistia. Normaalissa kielenkäytössä ateistilla tarkoitetaan henkilöä, joka ei usko ainakaan minkään persoonallisten jumalien olemassaoloon. Jonkinlaiseen abstraktiin korkeampaan voimaan uskominenkin on vähän siinä ja siinä.
Aina vain menee mielenkiintoisemmaksi. Luomiskertomusta ei kristityn tarvitse välttämättä tulkita kirjaimellisesti, en minäkään, mutta uskot ja rukoilet Eevaa, langennutta luomiskertomuksen ihmistä, se vaatii jo erikoista uskoa.
En minä uskokkaan yhteenkään persoonalliseen jumaluuteen. Käytän toisinaan puhekielessä jumalaa tai jotain sen sellaista, silloin kun haluan puhua siitä mitä olen Raamatusta oppinut. Näissä on yhtymäkohtia minun ja uskovien välillä, kuten olen sanonut. Olen kokenut uskovien ystävieni kanssa kommunikoinnin helpottuneena huomattavasti.
Minulla on paljon uskovia ystäviä. Ja usko pois olen tullut hirveästi vastaan heitä. Se on juuri sitä hyveellisyyttä mistä Raamattu opettaa.
Eikö sille syntiinlankeemukselle sitten missään kohtaa, esimerkiksi sitä Raamattua tehty mitään?
“Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: »Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
Evankeliumi Johanneksen mukaan 1:29
Ajattelin avata keskustelun, kuten tuolla toisessa yhteydessä sanoin teemalla mitä tarkoitetaan termillä ”olla Kristuksessa”, jota Uusi Testamentti käyttää tuhka tiheään, mutta sehän sopinee hyvin tämän keskustelun otsikon alaisuuteen, joten sanon siitä tässä sanaseni.
Kristuksen ulkopuolella ollen ei kukaan voi tietää mitään hengellisistä asioista. Joku voi toki muodollisesti matkia raamatunlauseita ja sisältöä, ja yleisen ilmoituksen perusteella tietää jotain Jumalasta, mutta yhtä kaikki tämä on täysin tyhjää tietoa, ellei ihminen ole uskon kautta liittynyt Kristukseen so. ole hänessä, hänen lihaansa, hänen ruumistaan, uusi ihminen, jossa ollen uskova saa siunauksen ja pääsee vapaaksi synnistä ja kirouksesta. Efesolaiskirjeessä tämä todetaan näin:
Ef, 5: 31-32. “Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.
Näin siis uskova on tullut yhdeksi Kristuksen kanssa. Onhan Kristus ottanut kantaakseen kaiken sen mikä oli meitä vastaan, oli meidän vastustajamme, synnin, kuoleman, sairauden ja kaikki meitä vastustavat henkivallat ja tullut naulituksi ristiin nämä taakkanaan ja herätetty kuolleista, jossa myös me, jotka uskomme olemme herätetyt kuolleista hänen kanssaan Jumalan vaikuttaman uskon kautta, kuten Kolossalaiskirjeen toisessa luvussa on yksityiskohtaisesti sanottu.
Emme siis voi kuvitella, että noudattamalla lakia, joko omatekoista tai Jumalan lakia, tekemällä tämän tai tuon teon me pääsemme vapaaksi kirouksesta, ellemme ole uskon kautta Kristuksessa, joka on kaiken tehnyt sijassamme kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme. Luther toteaa tämän asian näin:
Niin hän yhdisti Jumalan ja ihmisen yhdeksi persoonaksi. Tullen meidän kirottujen sekaan hän tuli meidän tähtemme kiroukseksi. Hän kätki oman siunauksensa meidän syntimme, kuolemamme ja kirouksemme alle, ja nämä tuomitsivat ja surmasivat hänet. Mutta koska hän oli Jumalan Poika, nämä eivät voineet pitää häntä vallassaan, vaan hän voitti ne ja vietti voittonsa jälkeen triumfin. Voittosaaliina hän vei mukanaan kaiken, mikä oli sitä lihaa, jonka hän oli omaksunut meidän tähtemme. Siksi kaikki, jotka ovat sitä lihaa, hänen ruumistaan, saavat siunauksen ja pääsevät vapaiksi kirouksesta.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, s. 323.
Siksi jos joku kuvittelee pääsevänsä synnistä pois omin teoin hän tekee itsestänsä jumalan, eikä anna Kristukselle sitä kunniaa mikä hänellä on Isältä. Sanommehan myös uskontunnustuksessa Kristuksen syntyneen, kuolleen ja nousseen kuolleista ja astuneen ylös taivaaseen ja istuvan nyt Jumalan oikealla puolella. Mutta monet sekoittavat tähän omat tekonsa sanoen sinun on tehtävä sitä ja tätä tai vältettävä sitä ja tätä jos mielit tulla autuaaksi kumoten näin se minkä uskontunnustuksessa juuri sanoivat.
Ei, vaan kaiken mitä tarvitaan pelastukseksemme on tapahduttava yhdessä ainoassa persoonassa, Kristuksessa, kirouksen, synnin ja kuoleman poistamisen. Koko luomakunta muutetaan tässä yhdessä henkilössä, Kristuksessa, muuksi.
Joten siis jos joku pohtii kristinuskoa Kristuksen uskon ulkopuolella, vaikka kuinka omasta mielestään syvällisestikin niin hän ei pääse puusta pitkään, vaan tuo vain esille omaa itseään, vanhaa ihmistään, oman järkensä ja syntiin langenneen ihmisen tyhjäsisältöistä pähkäilyä.
Tällä foorumilla pyritään tarkastelemaan asioita kristinuskon näkökulmasta, joten vastaan siitä näkökulmasta. En siis vastaa kokonaisuudessaan aivan omasta nykyisestä näkökulmastani.
Miten aikoinaan alun perin tulin uskoon, kun elin uskovaisen elämän? Kun Paavali sanoo, että usko tulee kuulemisesta (Room. 10:17), niin siten tapahtui kohdallani, sillä olin 19-vuotiaana tapahtuneen uskoontulon pohjatyönä käynyt pyhäkoulussa, lukenut läpi koko Uuden testamentin ja osia Vanhasta testamentista, käynyt rippikoulun ja elänyt vielä monessa suhteessa kristillisessä kulttuurissa. Kun lopulta luin yhtä saarnakirjaa, koin saavani uskon ulkopuoleltani sellaisena, joka ei ollut omaa tekoani ja joka ei kohdistunut siihen, minkälainen minä olen tai mitä olen tehnyt, vaan kokonaan toiseen persoonaan. Olin sitä ennen lukenut myös jonkin verran lakihenkistä “kristillistä” ja muunlaista uskonnollista kirjallisuutta, joka vain ahdisti eikä avannut minkäänlaista mieltä rauhoittavaa näkymää. Niistä sain vain sellaista, mitä olin voinut huomata omasta ahdistavasta ja kiduttavasta superegostani, jolle mikään ei riittänyt ja joka koskaan ei ollut tyytyväinen. Minulle uskovana “sydämen puhdistus” ei ollut vaivallinen ja pitkä prosessi. Se tapahtui hetkessä.
“Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.” (Ap. t. 15:9). Tässä raamatunkohdassa puhutaan asiayhteydessään myös siitä, että uskon saamisen edellytys on evankeliumin sanan kuuleminen (15:7). Samassa yhteydessä myös korostetaan, että pelastus on armosta (15:11). Kun jotain saadaan armosta, sen eteen ei ole tehty hiki hatussa työtä, joka vastaa sitä, mitä siitä palkaksi saadaan. “Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi.” (Room. 4:4-5) Kristinuskon menestyksen yksi salaisuus on mielestäni siinä, että se luo ilmapiirin, jossa ihminen kokee olevansa hyväksytty tai rakastettu ilman ehtoja tai kiristäviä vaatimuksia. Kun ihminen kokee olevansa arvostettu ilman jonkin ulkopuolelta luodun ja eteen asetetun ideaalin täyttämistä, se on terapeuttista. Minulla on vain sellaisia ystäviä, joiden läsnä ollessa en koe olevani vaativan tai johonkin kaavaan tai mahdottomaan ideaaliin mahduttamiseen pyrkivän katseen alla.
Tästä tuli mieleen, että noin 16 vuotta sitten oli uskovaisen kaverini luona kylässä Itä-Suomesta mies, joka ilmeisesti pilailematta oli sitä mieltä, että Jumala on neliyhteinen: Isä, Poika, Nainen ja Pyhä Henki.
Olen varma siitä, ettei monille kristinusko avaudu siitä syystä, että evankeliumeista löytyy paljon kohtia Jeesuksen sanoina, joiden edessä itseään tunteva lukija kokee, ettei tule täyttämään vaadittua mittaa ja että Jeesus vaatii mahdottomia tai sellaista, johon ei ihmisellä ole edellytyksiä. Jos vain evankeliumeja lukee, niin ei mielestäni ole ihme, jos ei tule kristilliseen uskoon. Vain muutama esimerkki:
“Totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.” (Matt. 5:18-19)
“Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt. 5:48)
“Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:26)
“Ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:33)
Minun mielestä kristinusko on suljettu ihmiseltä ilman Apostolien tekojen, UT:n kirjeiden ja kristillisen opetuksen valaisua.
Luukkaan evankeliumista kyllä löytyy fariseus ja publikaani sekä ristin ryöväri. Ja Johanneksen evankeliumia lukemalla on käsittääkseni usko monille avautunut.
Eikö juuri tämä ole lain tehtävä, näyttää ihmisille, että heistä ei lain mittapuun mukaan ole mihinkään ja näin murtaa ihmisen itseluottamuksen ja tehdä siten maaperää evankeliumille. Kun sitten tulee evankeliumi esim. Jeesuksenkin sanoina “joka uskoo minuun sillä on iankaikkinen elämä.” niin siinä ei synergistien tapaan esitetä uskoa lain tekona, ihmisen suorituksena, vaan sinä tapana jolla ihminen pelastuu. Evankeliumi lahjoittaa ilmaiseksi kaiken sen mitä laki meiltä vaatii. Jos laki ja evankeliumi sekoitetaan keskenään synergistien tapaan hämärtyy armo.
Lyhyesti siis minkä sinä näet esteeksi, onkin itseasiassa edistämässä ihmisen pelastumista.