Teologian opiskelun vaikutus uskonelämään

Itselläni teologian opiskelu on vienyt painopistettä enemmän tekstuaalisuudesta konkreettisen osallistumisen, tekemisen ja palvelemisen suuntaan. Toisin sanoen teologian opiskelulla on ollut positiivinen vaikutus uskonelämälleni.

4 tykkäystä

Minä uskoisin, että kristityissä maissa eläville usko voi olla vaikeammin omaksuttavissa kuin pakanavaltiossa elävälle. Kun maa ja kulttuuri on kristillinen, se voi johtaa ei-uskovassa kyyniseen asenteeseen ja itsetarkoitukselliseen vastustamiseen. Toisen uskonnon vaikutuspiirissä kasvanut taas voi kokea kristinuskon sanoman oikeasti sellaisena, joka tuo jotain uutta ja vapauttavaa.

Näin ei tietenkään aina ja välttämättä ole. Mutta joidenkin kohdalla voi olla.

1 tykkäys

Tieteellinen tutkimus on aina luonteeltaan kriittistä. Mutta toki sellaista tutkimusta on tehty ja tehdään koko ajan, jossa tarkastellaan Raamatun tulkintaa eri aikoina ja noiden tulkintojen vaikutusta. Se ei suinkaan ole mitään kritiikitöntä. Tuollainen tutkimus on perusteiltaan aatehistoriallista tutkimusta. Ja sitä löytyy pilvin pimein ja se on täysin legitiimiä tutkimusta.

Sananlaskuja mukaillen:

»Älä tee minusta typerää, älä liian tietäväistä; anna minun hiljakseen saavuttaa määräosani viisautta, etten tietäväisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi “Missä on Herra?” ja etten typeryyksissäni viisastelisi Jumalani nimeä vastaan.»

2 tykkäystä

Samoin minulla. Opiskeluajan harmitukset ovatkin olleet ihan muualla kuin kristinuskossa itsessään. Laitanpa tähän luettavaksi tunnoistani valmistumiseni jälkeen (kirjoitettu toukokuussa 2021):

Yliopistomaailman häpeäpilkku

On ollut suuri etuoikeus ja ilo opiskella Helsingin yliopistossa. Viime vuonna valmistuin teologian maisteriksi, ja täytyy sanoa, että opettajani ovat olleet todellakin huippuja kaikin puolin, myös sivuaineitteni (musiikkitiede ja antiikin Kreikan kieli ja kulttuuri) osalta.

Opetus on erittäin laadukasta, mutta ilmapiirin politisoituminen on erittäin moitittavaa. Jopa teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistys on julistautunut arvopohjaltaan ”feministiseksi”, mikä sijoittaa yhdistyksen vasemmistoklusteriin. Todella häpeällistä, jopa sairasta.

Kovaäänisimmät ja arvomaailmaltaan umpiliberaalit teologian opiskelijat mölyävät jatkuvasti syrjimättömyydestä ja silti samaan hengenvetoon avoimen raivokkaasti ja ilkeästi syrjivät ja halveksivat konservatiivikristittyjä ja kansallismielisiä. Se on teologisen tiedekunnan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen huono asia.

Näillä irvistelijöillä ei oikeastaan pitäisi olla yhtään mitään tekemistä teologian kanssa. Häpeäksi ovat tieteelle ja erityisesti teologiselle tieteelle. Antikristillisessä hengessään he ovat koko yliopistomaailman ja myös suomalaisen kristillisen kulttuurimme ruma häpeäpilkku.

2 tykkäystä

Mielestäni se on alunperinkin tuo

“Aloitti hengessä, lopetti Helsingissä”.

2 tykkäystä

Samoja tuntoja koin, kun v.1973 syksyllä aloitin opinnot Helsingin Teknillisessä Korkeakoulussa. Minulla oli tavoitteena keskittyä vain opiskeluun, valmistua nopeasti ja sijoittua työelämään, jotta pääsisin vanhempien jaloista muuttamaan omaan kotiin tyttöystäväni (nyk. vaimoni) kanssa.

Mutta opintoihin keskittyminen ei ollutkaan helppoa. Se ei johtunut aina tarjolla olleista opiskelijabileistä, eikä jokailtaiseen Dipolissa kaljoitteluun houkuttelevista kurssikavereista. Ei, se johtui käännytyksestä, toki toisesta “uskosta” kuin kristinusko. Kerronpa. Meille fuxeille annettiin jokaiselle tutori, vanhempi opiskelija jolta saisi apua kun joutuisi ymmälleen missä tahansa käytännön asiassa. (Huom! te vedenpaisumuksen jälkeen syntyneet: Sen aikuisessa maailmassa ei ollut googlea, ei nettiä, ei läppäreitä, eikä matkapuhelimia, vain “osaston kanslia on avoinna…”)

Epäonnekseni sain tutorin, josta ei oikeastaan ollut minulle mitään apua käytännön kysymyksissä. Hän sen sijaan oli ryhtynyt jaloon tehtäväänsä ilmeisesti tarkoituksenaan käännyttää minut “oikeaan uskoon”. Hän itse oli palavasti uskova, Arkkitehtiosastolta, mikä tunnettiin vahvimmin uskovana jatkuvasta todistuksestaan, olihan punalippu tai banderolli milloin minkäkin kansan taistelun puolesta USA:n Imperialismia vastaan osaston rakennuksen ikkunoissa. Tutorini mielestä minun siis piti siis ihan ensimmäiseksi liittyä Sosialistiseen Opiskelijaliittoon (SOL ry, ei se nykyinen pesulaketju SOL) ja tietenkin korkeakoulun Marxilais-Leniniläiseen opintopiiriin. Hänen kauttaan saisin myös edullisesti tilattua Marxin ja Leninin kootut teokset…

Jätin sangen pian tuon innokkaan risuparran punaisessa CheQuevara-T-paidassaan, ja päätin yrittää haalia DI-tutkinnon ilman poliittisia painotuksia, hänestä ei siihen apua olisi. Että näin vahvaa se oli isonaapurin ulkomaanlähetys Suomessa tuolloin.

Olin saanut rokotuksen kiihkovasemmistolaista propagandaa ja vouhotusta vastaan jo lukiossa, missä joutui kokemaan Teiniliiton muuttumisen politrukiksi ja kaikenmaailman Kouluneuvosto-touhun, missä kai yritettiin muuttaa koulu kouluneuvostoliitoksi.

Vain 1960-1970-luvuilla eläneet muistavat, miten hirveän vahva oli tuo poliittinen painostus, propaganda ja korruptio silloin pääkaupunkiseudulla. Pahimpina yliopisto ja HTKK. Sittemmin jotkut noista rääväsuisimmista kiihkoilijoista ja Vanhan Ylioppilastalon valtaajista sijoittuivat sitten rahakkaisiin ja turvallisiin hommiin politiikkaan, valtionhallintoon ja -laitoksiin. Kiihkoimmat vasurit tulivat “hyvistä perheistä”, joten hyvähän se oli keskittyä opintojen sijaan poliitisesta vouhotukseen, kun toimeentulo-ongelmia ei ollut.

Politiikan siivoaminen omasta elämästä tuolloin oli hyvä ratkaisu, valmistuin ennätysajassa, pisteitä lisenssiksi asti, mutta siirryin jo kolmantena opintovuonna työelämään, firmaan missä tein sittemmin diplomityöni. Juoksin korkeakoululla vain tenttimässä.

Toki vain ulkoa katsellen voin arvostella sittemmin yliopiston menoa, mutta näyttää siellä vahva poliittisuus edelleen jylläävän, ja toisinajattelijoiden syrjiminen ja lannistaminen, mikä on tuttua punertavasti oikeauskoisten (nyk. puna-viher-sokeiden) piirissä.

4 tykkäystä

Erinomaisen mielenkiintoinen ja seikkaperäinen teologian opiskelijan blogikirjoitussarja opintojen alusta loppuun saakka (Helsingin yliopistossa) vieläpä hyvällä suomen kielellä kirjoitettuna!

Johdanto ja tausta

Ensimmäinen vuosi:

1. Homma lähtee käyntiin!
2. Syvemmälle teologiaan!
3. Työllistävää mutta kiintoisaa
4. Vuosi loppuun kirjavissa merkeissä
5. Analyysia ensimmäisestä vuodesta teologisessa

Ensimmäinen kesä:

6. Välisoitto kesäheprean parissa

Toinen vuosi:

7. Uutta ja vanhaa
8. Perusopinnot käyvät vähiin
9. Itsenäisen työn valtakausi
10. Eksegetiikkaa, systistä ja lomattomuutta
11. Analyysia toisesta vuodesta teologisessa

Toinen kesä:

12. Kesän rämpimiset

Kolmas vuosi:

13. Sic incepit annus tertius
14. Juuri ja juuri aikataulussa
15. Kandiloppusuora häämöttää!
16. Pahin ohi

Neljäs vuosi:

17. Viimeinkin kandidaatti! (sisältää summauksen koko kandidaatinopinnoista)
18. Neljännen vuoden ilta hämärtyy

Viides vuosi:

19. Gradua, soveltavia ja erinäisiä tutkiskeluja
20. Joutaisihan täältä jo pois!

“N:s” vuosi:

21. Ympyrä on sulkeutumassa
22. Teologiuteni sielunmessu

3 tykkäystä