Teologiset käsitteet - kysymyksiä, keskustelua ja määritelmiä

Oppi
1

Monesti on hankala keskustella teologisista aiheista, kun teologiset käsitteet ymmärretään niin eri tavoin. Eri kristittyjen olisi helpompi ymmärtää toisiaan, jos tietäisimme mitä itse kukin käsitteellä tarkoittaa. Ja onko ylipäätään kristityillä sellaisia yhteisiä käsitteitä, joiden merkitys on jokaiselle sama eli kukin käsittää sen samalla tavalla?

Luettelen tuolla lopussa muutamia teologisia käsitteitä, joihin olisi hyödyllistä saada selvitystä ja keskusteluja. Osa käsitteistä on varmaan synonyymejä.

Tähän ”käsitesekamelskaan” olisi siis hyvä saada jonkinlaista tolkkua näin ”nyyttikestimuodossa”. Minua ainakin kiinnostaa tämä aihepiiri, joka tietysti on valtavan laaja, mutta voihan hieman ”pintaa kuitenkin raapaista”. En nyt tarkoita, että otamme esiin esim. Seppoa A. Teinosen Teologian sanakirjan (vaikka se mainio onkin) ja katsomme siitä pelkästään kaikki vastaukset. Vaan mitkä käsitteet ovat meitä askarruttaneet ja askarruttavat sekä aiheuttavat kysymyksiä.
Luettelen tässä muutamia ja pyrin palaamaan asiaan myöhemmin.

Mitä tarkoittavat sinulle esim. seuraavat käsitteet? Miten ne määrittelisit?

  1. Yleinen vanhurskauttaminen
  2. Uskosta vanhurskauttaminen
  3. Teoista vanhurskauttaminen
  4. Sovitus
  5. Lunastus
  6. Pelastus
  7. Koko maailman autuus
  8. Syntien anteeksiantamus.
2

Minä luulen, että nyt sohaistit ampiaspesää!:cold_face:

3

Jaa. Epäiletkö, että minulla on ”ketunhäntä kainalossa”…. :blush:
No, jos ”bona fide” ensin pohditaan, niin noista esilläolevista käsitteistä löydetään Raamatusta? :innocent:

4

En oikeastaan epäile, mutta jos annamme noille termeille luterilaiset määritelmät, niin “sota” on valmis, koska täällä on niin monta kirkkokuntaa edustettuna.:rofl:

Mutta kokeillaan varovasti häthätää ensin noista vain yhtä: yleinen vanhurskauttaminen tarkoittaa sitä, että koko maailma on vahurskautettu Kristuksen teossa, eikä Jumala lue kenellekään syntejä. Tämä koskee jokaista.

  1. Kor. 5:19: “Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.”
1 tykkäys
5

Tuosta luettelosta puuttuu objektiivinen vanhurskauttaminen, joten muotoilen siitä käsitykseni seuraavaksi. Sillähän tarkoitetaan sitä, että vanhurskauttaminen on meidän ulkopuolellamme Kristuksessa, sen kohteessa. Näin meidän ei tarvitse etsiä sen perustusta itsestämme. Tämä asia täydentyy myöhemmin täsmällisemmin kun määrittelemme vielä joitakin noista jäljellä olevista luettelon käsitteistä.

6

Uskosta vanhurskauttaminen on yhtä kuin subjektiivinen vanhurskauttaminen, joka perustuu juuri objektiiviseen vanhurskauttamiseen.
Objektiivinen vanhurskauttaminen on tapahtunut Kristuksen sovitustyön ja sijaishyvityksen kautta.

“Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” (Room 5:1).

1 tykkäys
7

Entäpä teoista vanhurskauttaminen?
Miten tämä asettuu uskosta vanhurskauttamiseen?
Tässä pitkä lainaus “olkikirjeestä”:

”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: “Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Joku ehkä sanoo: “Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille? Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut. (Jaak. 2:14-26).

8

Tässä hyvin teoista vanhurskauttamisesta:

Usko on uusi elämä, ja se välttämättä tuottaa uusia liikkeitä ja tekoja. Näin Jaakob on oikeassa kieltäessään, että me olemme vanhurskautetut sellaisen uskon kautta, joka on ilman tekoja. Mutta kun hän sanoo, että me olemme vanhurskautetut uskosta ja tekojen kautta, hän ei taatusti sano, että me olemme uudestisyntyneet tekojen kautta. Eikä hän sano, että Kristus on sovittajamme vain osittain, eikä, että meidän tekomme ovat sovittava uhri osittain. Eikä hän kuvaa vanhurskauttamisen tietä, vaan ainoastaan vanhurskautettujen luonnetta, sen jälkeen kun he ovat jo vanhurskautetut ja uudestisyntyneet. Myös me luterilaiset uskomme Jaakobia hänen sanoessaan, että persoona on vanhurskautettu teoista, eikä ainoastaan uskosta, koska ihmiset ovat varmuudella julistetut vanhurskaiksi omistaessaan sekä uskon, että hyvät teot. Kuten olemme sanoneet, hyvät teot ovat vanhurskaat ja miellyttävät Jumalaa uskon kautta. Jaakob ylistää ainoastaan tekoja, jotka usko on tuottanut, kun hän sanoo Aabrahamista, usko tuli täydelliseksi hänen teoissaan. Vastustajat erehtyvät kun he päättelevät, että Jaakob opettaa meidän ansaitsevan syntien anteeksiantamuksen ja armon hyvien tekojen kautta, että meillä on pääsy Jumalan luokse hyvien tekojen kautta, irrallaan Kristuksesta sovittajana.

Myös Tunnustuskirjoissa on asiasta ytimekäs selonteko, mutta riittäköön tämä!

9

Kyllä. Vankkaa tekstiä.

Onko käsitteillä sovitus, lunastus ja pelastus sama sisältö?
Ovatko ne ovat synonyymejä vai onko niiden välillä jotakin eroa?

Raamatunkohtia:

SOVITUS
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2 Kor. 5:19).
”Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1 Joh. 4:10).
”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1 Joh. 2:2).

LUNASTUS
”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: “Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu”. (Gal. 3:13).
”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan,” (Gal. 4:4-5).
Ja tuo 2. Kor. 5:19 olikin jo tuolla aiemmin.’

PELASTUS
”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Apt. 4:12).
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 12. ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa.” (Tiit. 2:11).

1 tykkäys
10

Usein sovituksen ja lunastuksen välille tehdään sellaisen ero, että lunastus on Kristuksen teko, eikä sitä Raamatun mukaan omistettaisi Isälle eikä Pyhälle Hengelle. (Näin mm. Särelä, Kristus meidän edestämme, s. 79. Toki Markku vertaa tuossa keskenään vanhurskauttamista ja lunastusta). Tämä kyllä vähän arveluttavaa, kun kuitenkin voidaan sanoa mm. tuon 2. Kor. 5: 19 paikan mukaan, että Jumala oli Kristuksessa…? Enpä tiedä menenkö tässä jotenkin hakoteille ajattelussani? Kykenetkö sinä tai joku muu selventämään asiaa, kun tämä menee nyt kyllä vähän sekavaksi?

1 tykkäys
11

Täsmennystä edelliseen viestiini.

Sain lisätietoa, jonka pohjalta voin sanoa Markun olevan oikeassa lunastuksen suhteen, eli lunastus on Kristuksen työ, jota ei omisteta Isälle, eikä Pyhälle Hengelle. Jumala suorittaa lunastuksen Kristuksen persoonassa ja näin se on todellakin Kristuksen työ, ei Isän, eikä Pyhän Hengen.

2 tykkäystä
12

Entä sitten koko maailman autuus ja syntien anteeksiantamus?
Miten niitä voitaisiin selittää ja tulkita?

13

Koko maailman autuus voidaan käsittää väärin siten, että sovitus tai yleinen vanhurskauttaminen itsessään ilman uskoa tekevät autuaaksi. Koko maailman autuudella oikein käytettynä voidaan tarkoittaa sitä, että sovitus uskolla omistettuna on kyllä Jumalan taholta koko maailmalle valmistettu Kolminaisuuden tekona. Siis nimenomaan Kolminaisuuden tekona, koska pelastuksemme on Kolminaisuuden sisäinen asia, johon usko meidät liittää luomisen, lunastuksen ja pyhityksen kautta.

Muuten, kuka minä olen kirjoittamaan dogmatiikkaa?:grinning: Ottakaa te muutkin osaa näiden termien määrittelyyn.:blush:

14

Tämän minä tunnen ja tunnustan.

1 tykkäys
15

Reijo Arkkila on kirjoittanut tänä syksynä ilmestyneen kirjan Ristillä maailma autuaaks luotiin : koko maailman autuus ja yleinen vanhurskauttaminen. En ole sitä itse lukenut, kirjaston kappale on lainassa jollakulla, mutta arvattavasti käsittelee ketjun teemoja.

3 tykkäystä
16

2. "Maailma aivan autuas on: / kuolema Herran toi sovinnon. / Vangiksi kun veit vankeuden, / pois otit orjuuden." (SK 348:2).

...Lohdullista..
1 tykkäys
17

Tässä on ollut nyt lähes yksinomaan luterilaisia käsitteitä ja keskustelua on käyty luterilaisten kesken.

Ortodoksisuudessa käytetään käsitettä jumallistuminen.
Mitä tarkoitetaan jumalallistumisella?
Onko se sama kuin pyhittyminen?
Olisiko tätä käsitettä selvitetty jossakin tällä foorumilla?

18

Kiitos vinkistä @cymbus!
Tilaan tuon kirjan. Vaikuttaa kiintoisalta.
Kuvauksessa sanotaan:
“Reijo Arkkilan Ristillä maailma autuaaks luotiin käsittelee – alanimekkeensä mukaisesti – koko maailman autuutta ja yleistä vanhurskauttamista luterilaisessa perinteessä, erityisesti evankelisessa liikkeessä. Reijo esittelee suuren joukon koko maailman autuuden opettajia ja käsittelee yleistä vanhurskauttamista laajasti ja asiantuntevasti.
Kirjan loppuun on lainattu kolme yleistä vanhurskauttamista käsittelevää kirjoitusta eri aikakausilta.”

Tuo sanonta: .
autuaaks luotiin
vain mietityttää…onko se niin?

1 tykkäys
19

Tästä on keskusteltu tuhat kertaa.

Serafim Seppälä artikkelissa Jumalallistuminen – mikä on kysymys? teoksessa Jumalan kaltaisuuteen. Aatehistoriallisia tutkielmia elämän päämäärästä s. 100: [Pseudo-]Dionysioksen määritelmän mukaan theosis on ”Jumalan kaltaisuuden ja hänen kanssaan yhdistymisen saavuttamista siinä määrin kuin mahdollista”. Serafim Seppälä: ”Määritelmän nerokkuus on sen suhteellisuudessa: sen voi tulkita minimalistisemmin tai maksimalistisemmin.”

Filokalia 3 (käsitteiden selityksistä) s. 358–359: Jumalallistuminen, jumaloituminen (theosis). Pyhien isien opetuksen mukaan ihmisen päämääränä on jumalallistuminen eli, heidän omaa rohkeaa ilmaisuaan käyttääksemme, tuleminen jumalaksi. Tällä ei suinkaan tarkoiteta, että ihmisestä pitäisi tulla jokin itsenäinen palvottava jumaluus, vaan että hänen tulee saavuttaa Jumalan kaltaisuus. Armon kautta hänestä tulee sellainen, jollainen Jumala on luonnostaan. Hän on asemansa puolesta jumala – ei luontonsa puolesta. Tämä taas on mahdollista ainoastaan osallisuuden kautta Jumalaan.

  1. Piet. 1:4 Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta.

The Orthodox Study Bible p. 1692: What deification is not. When the Church calls us to pursue godliness, to be more like God, this does not mean that human beings become divine. We do not become like God in His nature. That would not only be heresy; it would be impossible. For we are human, always have been human, and always will be human. We cannot take on the nature of God.

What deification is. Deification means we are to become more like God through His grace or divine energies. In creation, human were made in the image and likeness of God according to human nature. In other words, humanity by nature is an icon or image of deity. The divine image is in all humanity. Through sin, however, this image and likeness of God was marred, and we fell.

When the Son of God assumed our humanity in the womb of the blessed Virgin Mary, the process of our being renewed in God’s image and likeness was begun. Thus, those who are joined to Christ, through faith, in Holy Baptism begin a process of re-creation, being renewed in God’s image and likeness. We become, as St. Peter writes, “partakers of the divine nature” (2 Pt 1:4).

Because of the Incarnation of the Son of God, because the fullness of God has inhabited human flesh, being joined to Christ means that it is again possible to experience deification, the fulfilment of our human destiny. That is, through union with Christ, we become by grace what God is by nature – we “become children of God” (Jn 1:12). His deity interpenetrates our humanity. – –

Nourished by the Body and Blood of Christ, we partake of the grace of God – His strength, His righteousness, His love – and are enabled to serve Him and glorify Him. Thus we, being human, are being deified.

1 tykkäys
20

Tuo kirja alkoi kiinnostaa minuakin. Olen sen nähnyt myytävänä kappelimme kirjamyynnissä, mutta jostain syystä se ei ole herättänyt kiinnostustani. Ehkä siksi, että olen lukenut Arkkilan kirjoittamat aikaisemmat kirjat lähes kaikki ja alitajuisesti ajattelin tuon olevan vain tavallaan uuden luvun samassa jatkumossa, jonka jo tunnen hyvin. Mutta tuo näyttää poikkeavan aihepiiriltään aika paljon aiemmista, joten kaiketi se menee hankintaan. Joskin siihen palaa taas rahaa, jota minulla ei ole liikaa, mutta jos se vastaa odotuksia joita siihen lataan, niin rahanmenetys on siedettävä, jopa palkitseva. Kiitos kaverit @Luteri ja @tortoise esittelystä!:blush:

1 tykkäys