Johtunee siitä, että ukrainalaisen Rooman kanssa yhteydessä olevan bysanttilaisen kirkon virallinen nimi on suomeksi Ukrainan Kreikkalaiskatolinen Kirkko…
Luen parhaillaan edellä mainittua kirjaa. Yhdyn arvioon, että on hieman raskas- ja vaikealukuinen perusteelisuudessaan. Yhtä kaikki kiinnostava!
3 tykkäystä
Katolisen kirkon linja on nykyään se, että he saavat ja heidän pitäisi tehdä teologiaa oman paikallisperinteensä mukaan, mutta tietenkään he eivät saa pitää latinalaista kristillisyyttä harhaoppisena. Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon katekismuksessa nämä Mariaa ja paavia koskevat dogmit mainitaan, mutta eivät ole tärkeässä osassa (eivätkä nyt toki ole kovin keskeisiä latinalaisessakaan katekismuksessa). Se mikä on dogmiksi julistettu, on tietenkin periaatteessa hyväksyttävä.
Jevgenian mainitsema filioque on esimerkki sellaisesta muutoksesta liturgiassa, jota nykyään ei vaadita eikä pidetä edes suotavana. Etenkin Länsi-Ukrainassa on Puolan vaikutuksesta ollut paljonkin latinalaisperäistä kansanhurskautta (ristintietä, ruusukkoa yms.) ja siellä ymmärtääkseni on traditionalisteja, jotka kovasti haluaisivat säilyttää näitä vastoin kirkon virallista kantaa.
4 tykkäystä
Eli käytännössä uniaatteja ja ortodokseja erottaa enää vain paavin asema? En muista kuulleeni esimerkiksi luvasta jättää filioque pois, hyvä että opin lisää.
Olen iloinen, että kirkkomme lähentyvät 
!
Viimeisimmästä uniaattien kirkossa kyläilystäni on jo yli 10 vuotta. Silloin ikonien seassa näkyi sulassa sovussa myös Divine Mercy- ja Pyhä Sydän- maalauksia, ristin tiestä en ole täysin varma. Jäävätköhän nämä pois, kun omaan perinteeseen rohkaistaan?
Olet kuin katolinen tietosanakirja 
.
Onko muuten Ukrainalainen katekismus yhtä laaja ja paksu eepos kuin Latinalainen?!?
On se, mutta jaottelu ja asioiden esittämistapa on aika erilainen.
Niinpä! Bysanttilainen perinne tietysti vaikuttaa - ja pitääkin! Varmaan jostain saisi englanniksi, mutta jaksaisiko sitä läpi kahlata , kun ei latinalaista suomeksikaan…
1 tykkäys
Minulla on ukrainankielinen 
1 tykkäys
Se tuli viralliseen käyttöön Suomen itsenäistymisen jälkeen. Paasikiven hallitus antoi 26.11. 1918 asetuksen “Suomen kreikkalaiskatolisesta kirkosta”. Todennäköisesti syyt tämän nimityksen käyttöönottoon olivat poliittisia, haluttiin vähentää venäläisyyden vaikutelmaa. (Ortodokseilta itseltään ei välttämättä kysytty?)
2 tykkäystä
Eläköön, mysteeri ratkeaa pikkuhiljaa 
. Se olikin täsmällinen tieto. Itseasiassa myös erittäin looginen. Eroa Venäjästä haluttiin, mutta patriarkaatin vaihto kesti vielä 5 vuotta, joka on kirkolliseen byrokratiaan lyhyt aika.
Kreikkalainen kai tosiaan on vanhempi, kuin tuo. Toki ryssänkirkko oli puheissa myös. Mutta varmaan kukaan ei halunnut, sen enempää valtiovalta kuin ns. ortodoksinen kirkkokaan nimeen mitään venäläisyyteen viittavaa tuolloin.
En tiedä, olivatko suunnitelmat uniaattikirkosta miten lähellä onnistumista ja oliko niillä minkäänlaista kannatusta. E.N. Setälä tietääkseni asiaa puuhasi kovasti, mutta oliko miten tukea missään?
1 tykkäys
Kyllä, Moskovan patriarkaatti on Konstantinopolia uudempaa tuotantoa. “Ryssänkirkko”- sana tuntuu olevan ihan voimissaan edelleen, vaikkei Suomen ortodokseilla sinne hallinnollisia suhteita olekaan ollut 100 vuoteen. Perinne tietysti on Venäjältä.
Setälä oli käsittääkseni vahvasti vaikuttamassa Suomen ortodoksien “suomalaistamiseen”. Toisen valtionkirkon aseman saaminen oli ymmärtääkseni hänen ansiotaan. Hän käsittääkseni toivoi, että Suomen katolilaisetkin olisi “suomalaistettu”, koska yhteys Roomaan vaikutti hänen mielestään jotenkin epäilyttävältä.
Tuosta Setälän uniaattihaaveesta en osaa sanoa. Olen kuullut epämääräisiä tarinoita, joihin en luota enempää kuin venäläisiin uutisiin. Tietääkö @Optatus siitä?
En, pitäisi joskus perehtyä. Voisiko kyse olla myöhemmästä väärinkäsityksestä? Setälä ehkä ajoi “kreikkalaiskatolinen”-nimityksen käyttöä, ja kuin myöhemmin Suomessa ollaan opittu, että tällä sanalla ulkomailla viitataan ennemmin uniaatteihin, niin on oletettu että Setälälläkin oli tämä mielessä. Miksi hän olisi halunnut Suomeen uuden ulkomaalaisen kirkollisen käskijän?
(muoks.Vai olisiko kyseessä ollut jonkinlainen neuvottelutaktiikka?)
Taaskin sinulta oikein looginen ajatus 
. Kun Setälä kerran pyrki suomalaistamaan katolilaiset, miksi hän olisi halunnut vahvistaa Rooman asemaa saattamalla moninkertaisen joukon enemmän tai vähemmän Rooman helmoihin. Täysin itsenäinen Roomasta riippumaton uniaattikirkko tuskin olisi ollut edes Setälän haave, koska se ei ole millään tavalla realistinen…?
Enpä usko, että tuolloin oli suomessa kreikkalais-katolisella tuota uniaatti merkitystä ollenkaan laajemmin tunnettuna. Kun erilaisilla kreikkalaisilla termeillä oli ollut perinteisesti tapana viitata juuri nykyään ortodokseiksi kutsuttuihin kirkkoihin.
Kyllähän Vatikaanin kanssa oli myös diplomatiassa monenlaisia kommervenkkeja. Vaikka (roomalais-)katolisuus oli monille tosi punainen vaate, oli silti se merkittävä tekijä. Olihan Pyhä Istuin ensimmäisiä, jotka tunnustivat Suomen itsenäisyyden.
Kirja, jota en ole lukenut, mutta jossa varmaan olisi vastauksia näihin kysymyksiin:
Salo, Pekka, Suomi ja Pyhä istuin 1918–1968. Suomen ja Vatikaanikaupungin valtion välisten suhteiden kehitys vuodesta 1918–1968. Suomen kirkkohistoriallinen seura. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 176. Saarijärvi 1997
1 tykkäys
Ööö… Mihin siis viittasit mainitessasi Setälän uniaattihaaveet?
Siis siihen, että Setälä (ja varmaan jotkut muutkin) toivoivat, että Moskovan patriarkaatin alaisten seurakuntien sijaan saataisiin Suomeen paavin alainen kirkkokunta, joka olisi ollut samantapainen kuin vaikkapa Ukrainalaiset itäisen riituksen kirkot. Niistä ei ainakaan laajemmin tuohon aikaan puhuttu kreikkalais-katolisina, vaan uniaatteina. Nykyään kain uniaatti-termiä pidetään epäkorrektina.
Itäiseen kirkkoon oli taas viitattu erilaisin kreikka-johdannaisin termeihin jo aiemmin. Joten se omaksuttiin käyttöön. Käsittääkseni näin oli myös itäisten kirkkojen itsensä toimesta tehty. Muistan jossain nähneeni 1800-luvulla julkaistuja kirjoja, joissa näin.
1 tykkäys
Olet aivan oikeassa, että myös ortodoksit itse käyttivät sanaa kreikkalaiskatolinen. Omituinen asioita sotkeva sana…
En oikein ymmärrä mikä olisi ollut se logiikka miksi Setälä olisi halunnut Suomeen suuremman Rooman alaisen kirkon. Hänhän pyrki suomalaistamaan myös katolilaiset. Olisiko Rooma ollut pienempi paha kuin Konstantinopoli? Olisiko hänen mielestään ollut selkeämpää ja helpommin kontrolloitavaa jos “ryssän”'- ja “rooman”-kirkot olisi yhdistetty Suomessa? Pitäisi tietää aiheesta enemmän, jotta pystyisi jatkamaan spekulointia. Mainitsemasi kirja voisi valaista ainakin lännen suuntaa. Kiinnostava aihe kyllä.
En tiedä tuosta katolilaisten suomalaistamisesta, se on minulle uutta. Sen toki tiedän, että katolisen kirkon juridisen aseman vahvistuminen ja oman hiippakunnanperustaminen nähtiin laajalti “jesuiittain juonena”. Kuitenikin liittyminen länteen oli tuolloin keskeistä tavoitetta. Suomessa oli pieni, mutta vaikutusvaltainen intellekti-katolinen joukko ja tosiaan Pyhän Istuimen ja Suomen suhteita käytettiin hyväksi vahvistamaan nuorta itsenäisyyttä, aivan kuten kirkolliset toimijat vahvasti muutenkin toimivat Suomen asian puolesta esimerkiksi Ahvenanmaan-kysymyksessä.
Mielenkiintoinen kysymys on tietysti Setälä-Krohn (Suonio, Kallas) suvun aatteelliset kytkökset. Siellä on kaikkia noita aikansa muotivirtauksia teosofiasta korkeakirkolliseen keskiaikaromantiikkaan, joka meilläkin poiki pientä katolilaisuussympatiaa - vaikkapa toisaalla mainittu Amos Anderson. Vaikka meillä Ruotsiin ja Norjaan verrattuna vahva korkeakirkollisuus tai katolilaiseksi kääntyminen oli vähäisempää, liturgiset vaikutukset olivat tietysti nähtävillä luterilaisessa kirkossakin.
Setälällähän oli palava halu suomalaistaa kaikkea ja sehän oli siinä tilanteessa tietenkin aivan luonnollista. Voin toki olla väärässäkin, mutta jostain on mieleeni jäänyt hänen yrityksensä suomalaistaa sekä ortodokseja että myös katolilaisia.
Helposti nykyihmiseltä unohtuu, että 100 vuotta sitten kirkoilla oli paljon enemmän valtaa, myös poliittista valtaa. Sitä taustaa vasten läntisen tuen hakeminen myös Vatikaanista olisi aivan ymmärrettävää. Tiedon puute minulla kuitenkin hankaloittaa kokonaisuuden ymmärtämistä.
Erikoinen aikansa kummajainen oli tosiaan tuo mainitsemasi teosofia yhdistettynä korkeakirkollisuuteen (ja sen vaikutus taiteeseen). Synkretismissäkään ei tosiaan ole mitään uutta.
Katolinen kirkko oli tuolloin Suomessa valtaosin ei-suomalainen. Idän kirkko taas oli suurelta osin suomalainen(-karjalainen-kolttalainen). Niiden osalta tilanne oli siis aika erilainen. Katolinen kirkko oli ulkomaalainen, joka yritti soluttautua Suomeen ja jesuiittajuonilla alistaa suomalaiset paavilaisuuteen. Idän kirkossa taas oli harhaanjohdettuja suomalaisia, jotka piti pelastaa ryssän vallasta takaisin Eurooppaan ja sivistykseen. Siksi ei ole mitenkään hankalaa nähdä, että olisi samaan aikaan koetettu vastustaa katolisen hiippakunnan syntyä ja pyritty siirtämään itäisiä kristityjä suomalaisia niin länteen kuin mahdollista. Ja kun samaan aikaan oli vaikutusvaltaisia suomalaisia, jotka saivat Pyhän Istuimen diplomatina kautta tunnustuksen ja sen vaikutusvallan, niin kuvio alkaa selvitä.
Aatehistoriallisia yhtymäkohtia voidaan etisä sille, miten kansallisuusaate, esoteria, keskiaikaromantiikka, korkeakirkollisuus jne. tangeeraavat ja miten eivät. Meillä protestanttisessa Euroopassa niiden sekasotku on kiinnostavaa.
1 tykkäys