Informaatiota Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opetuksesta: Tieteenalat ja tutkijat
En todellakaan vähättele Helsingin yliopiston teologista koulutusta. Sen linja ja opetuksen keskeiset sisällöt ja tavoitteet vain tuntuvat olevan melko erilaisia kuin mihin totuin Espanjan vuosinani akateemisten teologien kanssa keskustellessa. Hyväksyn kyllä tämän eron, mutta nämä espanjalaiset katoliset, kristilliset ja tunnustukselliset teologit antoivat minulle paljon enemmän kuin Helsingistä valmistuneet keskimäärin ovat antaneet. Myös sitä kriittistä ajattelua, ja paljon laajempaa kristillistä näkökulmaa.
Tämä ei ole vähättelyä ketään yksittäistä Helsingistä valmistunutta teologia kohtaan, vaan yleinen tuntuma siitä mitä keskimäärin on tarjolla.
Jatkakaa helsinkiläistä linjaa kaikin mokomin. Seuraan sitä mielenkiinnolla, mutta kuitenkin kriittisellä asenteella.
Ihan hyvin ei-akateemiset diakonit pärjäävät sielunhoidossa ja ihmistenkohtaamisessa. Sekulaaripuolella sitten sosionomit ja sairaanhoitajat. Ei se yliopisto ole ainut autuaaksitekevä.
Omakin kriittisyys nousee siitä, mitä on kohdannut. Kuinka pihalla voivatkaan olla mielestään korkeakoulutetut ihmiset! Ei ole annettavaa laumalle, eikä ole oikein omiakaan eväitä. En minäkään Helsingin linjaa kieltämässä ole, mutta en halua sieltä itselleni pappeja.
Pienenä terminologisena huomautuksena: papiksi vihkimätön teologi on maallikko kristikunnassa.
Sitten se, että tunnustustakin voidaan käsitellä ja käsitellään suhteessa muihin katsomuksiin ja käsityksiin. Ei tarvitse elää tynnyrissä.
1 tykkäys
Olen aiemminkin sanonut, että vaikka opetus on (ainakin minun kokemukseni mukaan) ollut huippuluokkaa, opiskelija-aines on ollut omina opiskeluaikoinani ikävästi tämän liberaalin ja saastaisen maailmanajan mädättämää. Ei ole ihme, jos putken päästä tulostuu ulostetta, jos opiskelijoiden asenteet ovat sikalassa. Olen ajatellut, että se johtuu siitä, että teologiseen tiedekuntaan on jokseenkin helppo päästä sisään, ja sen tähden kaiken maailman flanöörit tulevat sinne loisimaan ja ilvehtimään.
1 tykkäys
En oikein jaksa uskoa, että kyse olisi vain oppilasaineksesta. On jouduttu perustamaan STI ja nyt oma kandikoulutus, omat koulut vapaissa suunnissa. Sanoisin, että ei savua ilman tulta.
Ja tunnustuksellisessa olisi soveltuvampi oppilasaineskin.
1 tykkäys
Tunnustuksellisempi teologian opetus saattaisi olla omiaan tervehdyttämään tätä mädättynyttä opiskelija-ainesta.
4 tykkäystä
Näin varmasti olisikin. Silti yliopistossa opiskelevan uskon tulisi kestää kaikki tieteen ja tietämisen haasteet uskolle. Se olisi yksi koetus ryhtyykö papiksi vai ei.
Vapaissa suunnissa missä opetus ja koulutus on tunnustuksellista on eri ongelmat niin kuin täällä jo on huomattu. Uskova, lahjakas ja korkeakoulutettu on uskottavampi opettaja yms. luonnollisestikin.
2 tykkäystä
Se että pidämme itseämme kristinuskon asiantuntijoina on pelkkää ylpeyttä, olimmepa teologeja tai emme. Kristinuskon sisältö on Kristus, eikä meillä ole kenelläkään aihetta kerskua siinä, miten hyvin tunnemme Hänet.
4 tykkäystä
Maailmalla olemassa muutakin teologista koulutusta kuin Helsingin yliopiston teologia ja suomalaisten vapaiden suuntien opetus ja koulutus.
Tunnustuksellisuus ja akateemisuus on yhdistetty menestyksellisesti lähes joka puolella maailmaa. Jos Suomessa olisi resursseja ja tarvetta, johonkin muuhun yliopistoon kuin Helsingin yliopistoon voitaisiin perustaa toinen teologian tiedekunta joka voisi ottaa toisenlaisen lähestymiskulman teologian opetukseen. Esimerkkejä maailmalta, myös luterilaisten yliopisto-opetuksesta, löytyy paljon.
1 tykkäys
Minä en olekaan ekumeeninen, vaikka täällä roikun. Minulle on olemassa vain yksi ainoa, oikea usko. Yleissivistystä kannatan ja tietämistä silti. 
Sen yhden, ainoan oikean uskon tunnustuksellista liittämistä akateemiseen teologian opetukseen voi silti kannattaa vaikka ei olisikaan ekumeeninen. Jos se onnistuu muissa tunnustuskunnissa, olen varma että se onnistuu luterilaista uskoa tunnustavien keskuudessa.
No tässä saman mielinen ja se ainoa, oikea usko kuuluu tietenkin kaikille koko maailmassa.
On maassamme muitakin kun Helsinki, esimerkiksi Joensuu, josta löytyy sekä itäistä että läntistä teologiaa.
Onhan se kaukana tosin.
2 tykkäystä
Kaukana oleminen riippuu siitä mistä kulmasta katsoo.
Arvostan joensuulaisten otetta teologian opetukseen.
1 tykkäys
Kuulostaa reppanan puheelta. 
Hengellinen korska on toki huono asia, ja “Jumala on ylpeitä vastaan”, mutta terve ammattiylpeys vaikuttaa niin, että työ pyritään tekemään mahdollisimman hyvin. Pätee varmaankin kaikkiin ammatteihin. Mutta olen tottunut kaikenlaisiin vapaasuuntaisten nillityksiin siitä, kuinka yliopistoteologia on huono asia ja kuinka minä korostan itseäni. Mitätöinti ja vähättely lienee aika lailla suomalainen luonteenpiirre: ihmiset eivät kestä itsevarmoja ja voimakkaan itsetunnon omaavia ihmisiä aivan kuten eivät siedä itseään vauraampiakaan.
@Semajah , luitko mitä hän kirjoitti? Te ette puhu nyt samasta asiasta. Sinun ammattisi ei voi olla Kristuksen tunteminen. Voit olla sitä mieltä että teologia on sinulle Kristuksen tuntemista, mutta en usko että Kristuksen tunteminen on sinun ammattisi.
1 tykkäys
Minä olen teologina kristinuskon asiantuntija vahvalla kompetenssilla kaikesta ei-teologien nillityksestä riippumatta. 
(Viestisi oli kummallinen, eihän siinä ollut päätä eikä häntää.)
1 tykkäys
Tähän sopii hyvin muutama jae:
Luukas 2:52
Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.
And Jesus increased in wisdom and stature, and in favor with God and man.
Fil 2:7-8
vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.
But made himself of no reputation, and took on him the form of a servant, and was made in the likeness of men: And being found in fashion as a man, he humbled himself, and became obedient to death, even the death of the cross.
Aidosti ihminen, kipuineen ja suruineen. Täällä asiaa käyty hyvin läpi:
Jaa. Kyllähän evankeliumeiden ajoitus on paljolti perusteltu, että niiden pitää olla Jerusalemin hävityksen jälkeen syntyneitä, koska ns. synoptinen apokalypsi antaa siitä niin aidon kuvauksen.
Danielin ajoituksessa tärkeä asia taas on se, että sen katsotaan kuvaavan Antiokos Epifaneen hallituskautta, mikä määrittää sen synnyn sille ajalle.
Pitääkö joku, en minä ainakaan? Jotain olen sentään saanut uskon vahvistukseksi löytää joskus ja yksin armosta kaikki…
1 tykkäys