Meille yritetään väkisinopettaa nykyään edistys(?)mielisten toimesta, että ihminen voi valita sukupuolensa ja kehittää seksuaalisuutensa - ihan haluamansa mukaan, ja vaihtaa tarvittaessa.
Mutta miten tulee suhtautua siihen, että näyttäisi etteivät kaikki osaa tehdä päätöstä, vaan haluavat valita molemmat? Tai oikeastaan haluavat kaiken. Ja pitääkö yhteiskunnan tukea ja kustantaa sellainen itsensä toteuttaminen?
Tämän päivän HS esittelee erikoisen tavan toteuttaa itseään:
Otsikolla: PÄIVÄN TIMANTTI
Aleksi on suomalainen mies, joka synnyttää pian lapsen – Lain mukaan hän ei saisi olla raskaana, mutta Aleksi päätti tehdä kehollaan mitä haluaa
Sukupuolensa naisesta mieheksi korjannut Aleksi mietti, onko hänellä oikeutta saada lapsia. Lain mukaan ei. Aleksi päätti, ettei yhteiskunta sanele, mitä hän kehollaan tekee. Nyt hän on ensimmäinen Suomessa raskaana oleva mies.
(Modet saavat siirtää tämän oikeaksi katsomalleen alueelle, ellei tämä’ ole oikea.)
AIhe on ajankohtainen ja koskee kristillistä perhekäsitystä.
Lähinnä huomaan tuntevani sääliä/surua.
Odottelen sitä, että joku itsensä naiseksi muuttanut mies tulee raskaaksi. Jotkin asiat eivät vain muutu vaikka kuinka haluaisi.
Minä mietin lähinnä sitä logiikan puutetta tuossa… Sukupuoli, eli ymmärtääkseni keho, on “korjattu” mieheksi, mutta kuitenkaan se ei ole miehen keho, täysin. Jos oletamme, että kohtu on naisen elin.
Jos taas ei ole “miehen kehoa” ja “naisen kehoa”, eikä täten “naisia miehen ruumissa” tai päinvastoin, niin silloinhan millekään operaatiolle kehon suhteen ei ole, tai ei pitäisi olla, tarvetta. Ja ristiriita kehon ja mielen välillä on tällöin vain kuviteltu.
Tästä on oikeasti eri näkemyksiä transihmisten oikeuksia ajavien välillä. Viralliset tahot alkavat ymmärtääkseni kallistua siihen suuntaan, että korjausleikkaukset ja hormonihoidot ovat sinänsä turhia, ja vain vahvistavat käsitystä siitä millainen miehen tai naisen kehon “pitäisi” olla.
Silti vieläkin puhutaan ja kirjoitetaan “väärään kehoon” syntyneistä ihmisistä, joiden täytyy saada muuttaa kehonsa koetun sukupuolen mukaiseksi. Mutta juuri nämä välimuodot ja “pakkosterilisaation” kauhistelu on saanut aikaan sen ajattelumallin vahvistumisen, ettei mitään absoluuttista miehen tai naisen kehomallia olekaan, ja jos miehellä on kohtu, se on “miehen kohtu”.
Soteriologiakin on ajankohtainen. Kristillinen perhekäsitys on aiheena uskonnolliselle palstalle sopiva. Ajankohtainen-osio ei kuitenkaan ole tarkoitettu kaikkien Hesarin uutisten kauhisteluun. Jos Hesari ärsyttää, älä lue sitä.
Osio ja otsikko muutettu aiheen mukaiseksi. Otsikon on hyvä kuvata keskustelunaihetta eikä esitellä moralistisia kannanottoja.
Itse uutista en päässyt lukemaan, mutta johdannon perusteella Aleksin argumentti on äärettömän pöljä. Tyyppi on saanut oletettavasti julkisilla varoilla ilmaiseksi ties miten kalliit lääketieteelliset hoidot ja toimenpiteet. Kyllä siinä kohden yhteiskunta on jo aika paljon sanellut, mitä hän kehollaan tekee.
Jos Aleksi ei halua poliittisia kannanottoja, hänen ei varmaankaan kannata ottaa vastaan julkisesti tuettuja palveluita. En ole aivan varma, onko transsukupuolisten sterilointivaade perusteltu, mutta en ole aivan varma ylipäätään siitä, onko transsukupuolisten hoidot ylipäätään tarpeellisia. Sukupuoli ei ole sairaus. En tosin tunne asiaan liittyvää lääketieteellistä keskustelua. Kiinnostaisi sinänsä kyllä.
Jos kerran lisääntyminen on kristillisen perhekäsityksen keskeisimpiä teemoja, eikö vaan voitaisi ihmisten antaa kutsua itseään miten kutsuvat ja olla mitä ovat ja määritellä kristillinen avioliitto armollisesti kahden keskenään lisääntymiskykyisen ihmislajin edustajan liitoksi. Itse ainakin olen ajatellut että siihenhän sen miehen ja naisen välisyys tiivistyy hyvin.
Tuskinpa sukupuolenkorjauksia voidaan määritellä synniksi. Jos se taas herättää sääliä ja myötätuntoa, ei nyt sitten ainakaan lyödä lyötyä.
Voidaan. Helposti. Sukupuolta ei voi korjata. Kristillisessä perhekäsityksessä sukupuolia on kaksi eikä kumpaakaan ei voi korjata. Ilmentää toki voi eri tavoin.
No niinpä tietysti. Aurinko kiertää maata ja sukupuolia on kaksi. Ja aina piristää saada taas yksi synti määritellyksi.
Anteeksi tämä mun kyynistynyt sävy, mutta huomaan jatkuvasti selvemmin ja selvemmin että mun kristillisyydessä on jotain todella suurta “vikaa”. Mulla ja kristinuskolla taitaa olla enää noin kolme yhteistä tekijää, usko luojajumalaan, usko siihen että luojajumala inkarnoitui jollain salaperäisellä ja koko luomakunnalle merkittävällä tavalla ja usko siihen että elämämme lopulla meidät punnitaan rakkaudessa.
Kaikki muu opetus, moraaleineen kaikkineen tuntuu menneen yhdestä korvasta sisälle ja toisesta ulos.
Tämän sinä päätät tietysti itse. Jos omasta mielestäsi siinä on vikaa, niin sitten on. Toisten poikkeavista mielipiteistä ei ole kauhean välttämätöntä välittää.
Tämä minusta ei ole totta. Noin yksi tuhannesta syntyy epämääräisellä sukupuolella. Kun lapsi kasvaa ja kehittyy, on täysin mielekästä antaa lapsen valita sukupuoli, jota hän mielestään edustaa, ja korjata tämä fyysinen vamma leikkauksella, kuten mikä tahansa fyysinen vamma.
Eri asia on tilanne, missä ihmisen fyysinen sukupuoli on täysin selvä, mutta ihmisen psyykkinen kokemus on jotain muuta. Silloinkin kyseessä selkeästi on hoitoa vaativa tilanne, mutta minusta fyysinen hoito ei saa olla automaattinen vaihtoehto, kyllä ihmisen psyykekin voi olla aika perusteellisesti rikki, ja sen hoito ensin hyödyllistä.
Niinpä. Ja epäselvän synnynnäisen sukupuolen on täysin mielekästä antaa olla myös sellainen kuin se on, jos se on henkilölle itselleen asia josta hän ei kärsi. Minusta hän on luonnollinen juuri sellaisena kuin syntyi.
Ja tässä onkin kaksisukupuolisen järjestelmän yksi ongelma. Se ei anna tilaa olla luonnollinen, varsinkin jos se on mielen tai ruumiin tasolla stereotyypitetty vahvasti.
Itse olen sitä mieltä että ensin pitäisi hoitaa meidän kaikkien sosiaalista ja kollektiivista psyykeä purkamalla stereotyypittely (mitä gender-teorian avulla tehdäänkin, minkä vuoksi se on erittäin hyvä ilmiö antropologisella kentällä). Kun stereotyypittely on saatu ainakin oppikirjoista pois, voidaan sitten katsoa onko mahdollista että ihmiset jaksavat elää niissä vartaloissa joihin he ovat syntyneet, ja mikä tärkeintä annetaanko heidän tehdä niin.
Mielestäni aika lähelle tätä keskustelua tulevat myös kauneusleikkausten pisimmälle menevät versiot.
Kaikenkaikkiaan jäykkä jako kahteen sukupuoleen ei edistä minkäänlaista yksilötason tai yhteisötason tervehtymistä näissä asioissa.
Ärsyttääkö minua Hesari, on oma asiansa, eikä sinänsä kuulu tähän keskusteluun. Hesari on kuitenkin ottanut erityiseksi poliittiseksi agendakseen ajaa klassisen kristinuskon opintulkinnan vastaisia ilmiöitä, joilla on merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus. Hyökkäykset niin kristillistä perhekäsitystä vastaan, kuin ihmiskäsitystä vastaan ovat jatkuvia, ja asenne aina samansuuntainen.
Koska HS on laajalevikkisin sanomalehti maassamme, sen klassisen kristinuskon etiikan vastaisella agendalla on laaja vaikutus, ja siksi sen agitointitoiminnan arvostelu on perusteltua, etenkin klassisen kristinuskon keskustelupalstalla.
Vai olisiko mielestäsi parempi, jos puhuisin Hesarin sijaan, “eräästä meihin ystävällisissä suhteissa olevasta sanomalehdestä” (vrt. 1970-luvun NL-liturgia).
@Sakarja, jos viittaat siihen että transgender- ja transsukupuolisten ihmisten olemassaolo ja perheenperustaminen on klassisen kristinuskon tulkinnan vastainen ilmiö, niin mainitsen vaan tähän eriävän mielipiteen. Klassista kristinuskon tulkintaa kannattavia on myös sellaisia jotka eivät näe transsukupuolisten perheenperustamista millään tavalla uskonsa vastaisena.
En ole kenenkään olemassaoloa tuominnut, enkä yhteiseloa myöskään.
Olen vastaan kirkollista avioliittoon vihkimistä samansukupuolisille, ja olen vastaan yhteiskunnan kustantamaa sukupuolen vaihtamista. Olen myös vastaan sitä, että ihminen halkuaa sekä olla mies että äiti, pitäisi edes kyetä valitsemaan onko mies vai nainen, ja vaatii yhteiskuntaa toteuttamaan toiveensa.
Tilanne on sama kuin se, että haluaisin Schwarzeneggerin lihakset ja Robinin naaman, ja vaatisin yhteiskuntaa toteuttamaan itseni sellaisena miksi itseni koen.
Todellisuus kylläkin on sitä vastaan, mutta ei kai kukaan mielikuvitusta voi estää. Ajattelun maailmassahan voi tapahtua vaikka mitä, mies voi olla vaikka oma äitinsä ja isänsä (All these zombies), jokainen voi sitten punnita itse, että mikä tällaisten skenaarioiden suhde todellisuuteen.
No ei ole todellisuuskaan sitä vastaan jos ajatellaan sukupuoli laajempana asiana kuin pelkkänä biologiana.
Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä sitä miksi sukupuolenkorjaajat pakkosteriloidaan.
Toki ymmärrän sen että jos esimerkiksi mieheksi itsensä korjannut alunperin biologinen nainen syö hormoneja, niiden vaikutus saattaa olla erittäin epäedullinen siinä tapauksessa että raskaus kuitenkin alkaisi. En tiedä, näistä olisi kiinnostavaa kuulla lääketieteellistä faktaa.
Kaikille sukupuolen korjaajillehan ei tehdä mitään todella dramaattisia muutoksia ulkoisiin sukupuolielimiinkään, joten sterilointi tuntuu hieman liiotellulta vaatimukselta, mutta niin kuin sanoin, lääketieteelliset perustelut kiinnostavat.
Olisikohan kirjottajien joukossa asiaan perehtyneitä ihmisiä.
Eikö se ole niin, että jos nainen “korjaa” itsensä mieheksi, niin se lisääntymiskyvyttömyys tulee operaation mukana väistämättä. Siis jos oikeasti haluaa muuttaa kehonsa miehen kehoksi.
Laki voisi lisääntymiskyvyttömyyden sijaan edellyttää, että valitsee haluaako olla mies vai nainen, ja elää miehen tai naisen kehossa. Ei pitäisi olla sallittua olla vähän molempia. Mitä siinä oikeastaan edes “korjataan”?
Varmaan eri ihmisillä on erilaisia tilanteita korjaamisen suhteen, mutta mitä minä asiasta tiedän, monille on tärkeää että oma ruumis antaa ulkoisesti tiettyä signaalia. En ymmärrä miksei lisääntymiskykyä voisi jättää ennalleen, jos sille ei ole lääketieteellistä estettä.
Käsittääkseni monet sukupuoltaan korjaavat myös toivoisivat sen jäävän ennalleen.
Eikö teillä oikeasti ole mitään empatiaa näitä ihmisiä kohtaan?
En ikinä pystyisi ajattelemaan niin että jos ihminen korjaa sukupuoliominaisuuksiaan johonkin toivottuun suuntaan, häneltä pitäisi vielä viedä lisääntymiskykykin vaikka se olisi lääketieteellisesti mahdollista säilyttää.