Tridentiininen messu

Rukous
,
21

Olen kyllä samaa mieltä. Minulla aterioiden välit ovat normaalistikin 8-12 tuntia enkä vielä ole pyörtyillyt mihinkään. Mutta ehkä tässä on ajateltu lapsia, nuoria, vanhuksia ja sairaita. Sitä paitsi ei kaikille mikään 12 tunnin paasto ole ihan simppeli juttu. Tiedän montakin ihmistä, jotka joutuisivat toden teolla kamppailemaan sen kanssa. Toisaalta en sitten tiedä onko pieni kilvoittelu sinänsä mikään huono asia, mutta jos on vaikka diabeetikko niin kyllähän siitä omat ongelmansa seuraa.

Totta. Ei se eroa tavallisesta aamusta mitenkään jos asuu lähellä kirkkoa. Mietin vaan sitä, kun meillä katolisia kirkkoja ei ihan joka kylässä ole niin ihmisillä on oikeasti todella pitkät matkat messuun. Messut alkavat yleensä 10.30 tai 11.00, joten kotimatka huomioiden tuosta tulee helposti todella pitkä paasto riippuen siitä meneekö kirkkokahville (siellähän on syötävää tarjolla) vai ei. Siinä mielessä ihan ymmärrettävää tuo tunti, etteivät ihmiset aja kolareita ehtoollisen takia.

22

Kyselin asiasta vähän silloin, kun se oli minulle ihan uusi. Aluksi ajattelin, että siihen on olemassa joku aivan fyysinen syy, että Kristus ei saa vatsassa sekoittua aamiaiseen. Tämä tarkoittaisi sitä, että tuo tunnin vaatimus olisi ihan häväistys, ja kolme tuntia ehkä juuri ja juuri riittävä.

Sain kuitenkin vastaukseksi, että ehtoollispaaston merkitys on hengellinen. Sen ideana on, että ihminen mielessään erottaa ehtoollisen muusta syömisestä ja juomisesta. Moderni ihminen luulee kykenevänsä tekemään tämän vaikka sekunnissa. “Kyllähän minä nyt tiedän, että mitkä minun evääni ovat, ja mikä on Kristus.” Entisaikaan taas ajateltiin, että ihminen ei elä vain mielensä sisäisessä todellisuudessa, vaan että tämä koko ulkoinen todellisuus oikeastaan opettaa ja puhuttelee ihmistä.

Siinä on kaksi puolta: puhuteltava ja puhuttelija. Joku voi ajatella, että häntä puhuttelee tunninkin paasto riittävästi. Vähän samalla tavalla kuin jotkut ovat nirsompia jalkineiden mallin tai jäätelön maun suhteen. Toisille riittää, että sujahtaa jalkaan tai on kylmää. Mutta tuo on väärä vertaus. Ennemmin voi ajatella niin, että sinulla on kaksi maalausta, jotka esittävät purjelaivaa. Toinen on taideakatemian ensimmäisen vuoden opiskelijan maalaama. Toinen on jonkun historiallisen mestarin maalaama. Nyt ihmiset tulevat esittämään väitteitä siitä, että kuka löytää kummastakin taulusta enemmän vaikuttavia, inspiroivia ja avartavia asioita.

Jos mennään siihen, että ruoan jälkeen perheen 3-vuotias otti väriliidut ja piirsi laivan, niin postmodernin ihmisen mukaan se voi kertoa hänelle enemmän kuin minkään mestarin mikään teos. Koska hän keksii omasta päästään sen, mitä se “kertoo”, ja sitten “kertoo” sen itselleen. Mutta jos ihminen haluaa antaa ulkoisen todellisuuden opettaa itseään, niin silloin se 8–12 tuntia voi kertoa paljon enemmän kuin 1 tai 3 tuntia.

Asian määräämisen idea on siinä, että sillä tavalla niitä, jotka siihen kykenevät ja jotka sen tarvitsevat ja joita se hyödyttää, saavat sen siten helpoiten. Jos kaikille määrätään 8–12 tuntia, niin diabeetikkojen ja muiden kohdalla voidaan tehdä poikkeuksia hyvillä syillä. Mutta jos kaikille esitetään normiksi vain tunti, niin jokainen, joka tahtoo ottaa asian sen vakavammin, on sen kanssa omillaan.

1 tykkäys
23

Jonkun katolilaisen lapsuusmuisteloista pyhän Henrikin katedraalista muistan lukeneeni, että heidän perheellään oli tapana käydä aamunkoitteessa hiljaisessa messussa kommuuniolla, sitten mentiin kotiin aamiaiselle, ja sen jälkeen uudelleen kirkkoon, kauniiseen ja laulettuun päämessuun, “jossa ei jaettu kommuuniota”. (Varmaan asuivat melko lähellä kirkkoa.) Tämäkin oli 1900-luvun alkupuolelta, jolloin moni asia oli jo muuttunut aikaisemmasta käytännöstä.

Pyhä Pius X (1903-1914) salli ja edisti pontifikaattinsa aikana pyhään kommuunioon osallistumista mahdollisimman usein ja aina messuun osallistuttaessa, jos se vain muuten on mahdollista. Hän myös alensi ensikommuunioiän siihen, mitä nyt pidämme perinteisenä katolisissa maissa, aikaisemmin ensikommuunio saatiin vasta vahvistuksen yhteydessä. Mutta siis ennen Pius X:n uudistuksia oikeasti suurin osa uskovista kävi kommuuniolla vain pääsiäisaikana, ja seurakunnat myös saattoivat varta vasten ilmoituksissa mainita, minä sunnuntaina pääsiäiskommuunio jaettiin kansalle.

24

Minun ehtoollispaastoni on usein noin 20-tuntinen, kun syön edellisenä iltapäivänä (lauantaina tai juhlan aattona) viimeistään kello 16 ennen vigiliaan lähtöä ja seuraavan kerran liturgian jälkeen (sunnuntaina tai juhlana) noin kello 12, eikä minulla ole sen takia mitään vaikeuksia. Juon kyllä vettä vielä vigilian jälkeen, ja joskus saatan vielä syödäkin jotakin. Ehtoollispaastoon tottuu nopeasti, kun käy usein ehtoollisella. Sen ajatuksena on, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ensimmäiset syömiset ja juomiset sinä päivänä.

Ehtoolliselle menijän pitäisi osallistua edellisenä iltana vigiliaan, jos sellainen toimitetaan, ja olla liturgiassa läsnä koko ajan alkusiunauksesta alkaen, mutta kaikki eivät taida tietää tai piitata tästä.

Arkkipiispa Paavali: “Ajattele ehtoolliselle menoa jo ennen sitä aamua, jona menet kirkkoon, ja pyydä itsellesi oikeaa mielenlaatua, ennen kaikkea katumuksen armoa, että voisit ehtoolliselle mennessäsi vilpittömästi tunnustaa itsesi ‘syntisistä ensimmäiseksi’. Valmistautuessasi henkisesti valmista myös ruumiisi noudattamalla täydellistä paastoa sinä aamuna, jona lähdet ehtoolliskirkkoon, niin ettet syö etkä juo mitään.”

25

Minun mielestäni tuollaista ei voida vaatia yleisesti. Terveeltä aikuiselta kyllä, mutta esim diabeetikolle tuo voi olla liikaa, samoin lapsille. Migreeniä sairastavana en itsekään lähtisi kokeilemaan noin pitkää paastoa. 12 tuntia menee vielä helposti kun on vettä saatavilla.

26

Eihän sitä vaaditakaan. Keskiyöstä alkaen riittää. Minulla vain ei ole tapana syödä illalla.

27

Mulla on sellainen käsitys, että paastoa vaativissa kirkkokunnissa on olemassa terveydellisiä poikkeusmahdollisuuksia. Diabeetikolta ei voi vaatia ehdotonta paastoa ylipäätään, ainakaan ykköstyypin diabeetikolta, koska verensokeri voi yllättävästi laskea ja silloin sitä pitää nostaa hiilihydraattipitoisella syömisellä. Tunninkin paasto voi sellaisessa tilanteessa olla liikaa vaadittu.

2 tykkäystä
28

Ihan hyvä tapa. Oikeastaan olen sitä mieltä että meille nykyihmisille tekisi suurimmalle osalle hyvää paastota. Ruuasta on tullut monelle jo lähes epäjumala.
Pahoittelut jos vähän töksäytin. Kirjoitin kiireessä, joten tuo saattoi tulla ulos vähän tökerösti.

29

Totta. Minusta olisi hyvä antaa jonkilainen yleinen ohjeistus ja sitten jättää yksityiskohdat omantunnon kysymyksiksi. Yleensä jotain sairautta sairastavat tietävät itse parhaiten mikä on paras tapa toimia.

Kyllä. Olen itsekin saanut parina vuonna vapautuksen pääsiäispaastosta.

30

Ortodoksisessa kirkossa ei tarvitse sairaan tai esim raskaana olevan paastota ennen ehtoollista. Tai oikeastaan noissa tapauksissa rippi-isän kanssa keskustellaan sopivasta tavasta, tyyliin esim vain välttämättömät ruokailut/niukka aamupala ja tietysti lääkkeen ottaminen esim veden kanssa jne. Ne sovitaan siis tarvittaessa henkilökohtaisesti rippi-isän kanssa.

31

Ei tietenkään tarvitse noudattaa ehtoollispaastoa, jos on diabeetikko tai muuten ei pysty siihen. Ei meiltä vaadita mahdottomia, mutta minusta on hyvä, että ehtoolliseen täytyy valmistautua.

32

Tutkiskelin 1962 messukirjaa, mutta siitä ei selvinnyt mitä seurakunnan pitäisi lukea. Erillisellä lehtisellä siinä oli kyllä selvitetty miten arkimessu eroaa päämessusta. Onko niin, että seurakunnan pitäisi sanoa kaikki messupalvelijoiden osat?

33

Tai oikeammin messupalvelija sanoo seurakunnan edustajana kaikki sen osat. Jos messupalvelijaa ei ole, niin varmaan hyvä, että joku edes vastaa :slight_smile:

2 tykkäystä
34

Ehkä tästä voisi lähteä sellainen suomalainen läntinen riitus, jossa kukaan ei puhu mitään.

3 tykkäystä
35

Sopii hyvin suomalaiseen mielenlaatuun. Ja vielä pappi selin kirkkokansaan koko messun ajaksi ettei vahingossakaan tule kiusallista katsekontaktia.

1 tykkäys
36

Vanhan kaavan mukaisen hiljaisen messun eukaristinen rukous pääsee kyllä aika lähelle tätä tavoitetta. Pappi kyllä kuiskuttelee rukoukset läpi mutta ei niistä mitään kuule :slight_smile:

3 tykkäystä
37

Asiaan kuuluu oikeastaan, että kun tridentiinistä messua viettävä pappi sanoo kirkkokansaa kohti kääntyneenä “Dominus Vobiscum”, niin hänen pitäisi katsoa kirkkokansan yli ja nimenomaan olla ottamatta katsekontaktia.

On aivan tarkoitus, että messussa ei ole kyse papin ja kirkkokansan välisestä interaktiosta, vaan papin ja Jumalan välisestä, johon seurakunta osallistuu rukouksen muodossa.

Jos ei ole hiljaisesta rukouksesta juurikaan kokemusta, niin tridentiininen messu on väistämättä tylsä ja vaikeasti seurattava. Heti sen parin minuutin jälkeen kun kaikki aisteilla havaittava on tullut todettua.

Paikoissa, joissa sitä järjestetään vain silloin tällöin, on ongelmana se, että osallistujat eivät oikein tiedä, milloin pitäisi istua, milloin seistä. Olin aluksi sillä kannalla, että pitäisi olla selkeät tekstit ja opasvihkot kaikille. Pitkään vannoin hankkivani jostain sellaisen tai kokoavani jopa itse. Mutta nyt, yli vuoden jälkeen, luulen alkaneeni käsittää, mistä siinä oikeasti on kyse.

Uskon, että on periaatteessa hyvä ymmärtää, mitä minäkin hetkenä tapahtuu. Mutta se ei ole missään tapauksessa tärkeintä. Koska jos siihen keskittyy, niin messua voi alkaa vahingossa pitää suorituksena tai papin ja palvelijoiden toteuttamana taiteena, ja sellaiseksi se ei sovi yhtään.

38

Kirkkokansan istumista, seisomista ja polvistumista ei itse asiassa määrätä vanhan messun kaavassa millään tavalla, vaan homma on perustunut vaihteleviin paikallisiin käytäntöihin. Siinä mielessä ei tarvitse kerätä stressiä siitä, meneekö oikein ja kuka tekee mitä.

1 tykkäys
39

Baronius Pressin julkaisemassa 1962 messukirjassa tulee mukana pahvi, jossa on nuo milloin pitää ( pitäisi ) istua ja seistä. Siinäkin kehotetaan ensisijaisesti seuraamaan paikallista käytäntöä. Kirjasta on se hyöty, että pystyy oppimaan rukoukset, messun kulun ja sen sisällön, mutta itsekin olen kyllä sitä mieltä, että parempi vain osallistua itse messuun. Eihän se rikos ole, jos tekee jotain “väärin” ja ajan myötä oppii kuitenkin ymmärtämään.

Novus Ordoa voi kuulemma myös viettää niin, että pappi siesoo itään- tai tabernaakkeliin päin ja siis selin kansaan. Kaiketi myös niin, että osa nykyisin ääneen lausutuista rukouksista lausutaan hiljaisesti, jolloin se seurakunnalle olisi hyvin paljon samankaltainen kuin vanha messu.

40

Eikö olisikin helppoa, jos kaikki vain seisoisivat koko ajan. :kissing_heart:

2 tykkäystä