Keskeisimmät kohdat USA:n uuden presidentin, Donald Trumpin virkaanastujaispuheesta 20.1.2017:
… and most importantly, we will be protected by God.
And whether a child is born in … Detroit or … Nebraska, … they are infused with the breath of life by the same almighty Creator.
Thank you. God bless you and God bless America.
Kaiken varalta suomeksi: “… ja mikä kaikkein tärkeintä, meitä suojelee Jumala. … Ja kun lapset syntyvät, oli se sitten Detroitissa tai Nebraskassa, he saavat elämän henkäyksen samalta kaikkivaltiaalta Luojalta. … Kiitos. Jumala siunatkoon teitä ja Jumala siunatkoon Amerikkaa.”
Puhe löytyy kokonaisuudessaan lukemattomilta nettisivustoilta sekä videona että tekstinä.
Tähän ketjuun voisi jatkossa keräillä Trumpin uskontoon liittyviä puheita ja tekoja.
Mun kuuleman mukaan Trump on rukoillut vaalikampanjan aikana ns. syntisen rukouksen jonkun yyberkarismaattisen helluntaisaarnaajan kanssa. Ja tämän perusteella häntä sitten pidetään ns. vauvakristittynä, eli ymmärretään että kristillinen moraali ei ole kovin korkealla tasolla, mutta lasketaan uskovaksi kun on kerran rukoillut syntisen rukouksen. No, en väitä etteikö Trump olisi voinut olla tosissaankin rukouksensa kanssa, mutta jos ei, niin taktinen veto on aika hyvä. Vastauskoontulleen statuksella saa sekä lisävapauksia että kannatusta ja luottamusta.
Trumpin hallinnosta sitten tietysti löytyy uskovaisia joka lähtöön. Yhden nettitiedon mukaan Trumpin uusi maatalousministeri olisi nimennyt hengelliseksi neuvonantajakseen ja auktoriteetikseen sellaisen kaverin, jota on laajasti syytetty seksuaalirikoksista ja jonka johtamaa liikettä pidetään kristittyjenkin parissa laajasti lakihenkisenä ja vahingollisena kulttina. En nyt edes yritä linkitellä näihin mitään lähteitä, kun nämä on nettikeskustelu- ja blogitason poimintoja. Voin olla ihan väärässäkin.
Kaikki tuntemani kristityt, jotka jotenkin ovat viitanneet Trumpin vakaumukseen, riippumatta siitä, ketä äänestivät, ovat puhuneet hänestä ei-kristittynä.
Positiivisin kommentti kristinuskon kannalta häneen liittyen oli yhden ihmisen pohdinta, että jos kumpikaan ehdokas ei ole sellainen, jota kristittynä voisi äänestää, täytyy unohtaa ehdokkaat, ja miettiä puolueita, ja sitä, kumpi näistä pitkällä tähtäimellä edustaa omia arvoja. Uskon, että moni kristitty äänesti Trumpia tällä logiikalla.
Retoriikka Usassa on toisenlaista kuin Suomessa. Ilmavoimien tanssiaisjuhlat voidaan aloittaa rukouksellla, joka kääntyy huumoriksi puolessa välissä, kun rukoillaan, että Jumala estäisi tanssilattialla videokuvaamisen ja kuvausten päätymisen nettiin, viitaten upseereiden tanssitaitoon.
Jumalasta puhuminen on Usassa neutraalia, ja siihen voivat yhtyä kaikki uskontokunnat. Jeesuksen sovitustyö on sitten astetta radikaalimpaa, ja se ei tainnut Trumpin puheessa vilahtaa.
Yhdysvaltain julkishallinto on perustuslain mukaan sekulaari. Käytännössä sana tässä yhteydessä tarkoittaa tunnustuksettomuutta. Amerikkalainen sekulariteettiperiaate on ranskalaisen laïcité-periaatteen tavoin lähtöisin valistusfilosofiasta (Amerikkahan on sitä paitsi Ranskan tasavallan tavoin muutenkin identiteetiltään ja alkuperältään vallankumouksellinen kansakunta). Amerikkalainen sekularismi on kuitenkin ranskalaista versiota selvästi maltillisempi sikäli, että tietynlaista deististä yleisuskonnollisuutta pidetään siellä arvossa kansalaishengen ilmauksena ja henkilökohtaisen moraalin takeena. USA on (lippuvalan sanojen mukaan) “one nation under God”. Mutta “God” ei tuossa ole kristittyjen (tai minkään muunkaan positiivisen tunnustuksen) tuntema Jumala vaan 1700-lukulaisen vapaamuurarihengellisyyden tuntema “Korkein Olento”. Vaikka amerikkalaiset ovat yksityiselämässään keskimäärin selvästi eurooppalaisia kristillisemmin suuntautuneita, tunnustuksellisia kantoja ei periaatteessa saisi mainostaa julkisessa viranhoidossa. Presidenttikin toki voi puhua epämääräisesti Jumalasta, mutta Kristusta ei saisi nostaa tapetille. Siis periaatteessa. Kuinka esim. George W. Bushin jo vaalikampanjansa aikana esiinnostamat evankelikaaliset painotukset sekä “henkilökohtaiset uskonratkaisut” pelastuskokemuksineen istuvat tähän skeemaan, on minulle epäselvää.
En tiedä mitä ajatella. Toiselta kädeltä, USA on multiuskonnollinen ja siksi moinen rukous on järkevä virallisen valtiollisen firande kontekstissa. Toisaalta valtaosa väestöstä on kristittyjä (med Trump själv) ja rukous olisi voinut olla ekumeninen, kuten Suomen 6.12. Eli, ketä rukoiltiin?
Paikka se oli Pietarille ja Paavalille omistettu Washington National Cathedral. Se että kirkko oli episkopaalinen ei vielä kerro kaikki. Historiassa kirkko on “aina” ollut käytössä valtiollinen rukous kanssa USA kongressin päätös (jfr. “National House of Prayer”) ja isot tapahtumat yhteydessä sitä käyttävät muutkin kirkot.
Liittyy vähän epäsuorasti uskontoon, mutta liittyy kuitenkin:
In one of his first acts as president, Donald Trump has reinstated a federal ban on U.S. funding for international health organizations that counsel women on family planning options that include abortion. … also known as the global gag rule …
… the gag rule has been something of a political football, rescinded and reinstated as soon as presidents take office. President Bill Clinton did away with the rule, President George W. Bush reinstated it and then President Barack Obama again revoked it in 2009.
Trumpin tarkoituksena on kumota myös Johnson amendment, joka estää verovapautta nauttivien uskonnollisten yhteisöjen johtajia ottamasta kantaa politisiin ehdokkaisiin. Mikäli se kumotaan voivat uskonnolliset yhteisöt avoimesti tukea ja asettaa ehdokkaita.
Certainly, his behavior did little to dissuade the 81 percent of white evangelicals who voted for him, a constituency that proved key to his victory.
Evankelikaaleiksi identifioituvat sydänmaiden amerikkalaiset eivät tosin välttämättä itsekään ole aivan niin uskonnollisia kuin yleisesti oletetaan. Nimityksellä “evankelikaali” nimittäin on paitsi uskonnollinen myös kulttuurillinen konnotaatio, ja joillekin evankelikaaliksi julistautumisessa on kyse vain oman identiteetin signaloinnista, vähän samaan tapaan kuin joidenkin eurooppalaisten ns. kulttuurikristittyjen kohdalla on laita.
Ei ole tavatonta, että jossain Appalakkien takametsissä sijaitsevan “evankelikaaliperheen” mökin (tai useammin kai nykyään jo asuntovaunun) takapihalla kihisee pontikkapannu ja pihalla juoksentelee susiparina elelevän pariskunnan aviottomia kakaroita, joilla saattaa oikein hyvällä onnella olla kaikilla sama isäkin. Kirkossa käydään ehkä jouluna - jos virtaa riittää ja jalat kantavat… Niin että Trumpin perhesuhteet ja arvomaailma, jotka joissain suhteissa ovat klassisen kristinuskon näkökulmasta enemmän kuin hieman kyseenalaiset, eivät välttämättä kaikkia evankelikaaleja erityisemmin hätkähdytä.
Ja vaikka hätkähdyttäisivätkin, niin entä sitten? Ei valtionpäämiestä edes Amerikassa yleensä pelkästään uskonnollisista näkökulmista liikkeelle lähtien sen enempää kannateta kuin vastustetakaan. Ajatellaanpa Ronald Reagania, johon Trumpiakin usein on verrattu, milloin kiittäen, milloin moittien. Myös Reagan nousi aikoinaan presidentiksi silloisen ns. kristillisen oikeiston ja evankelikaalien äänillä, vaikka hän oli henkilökohtaisesti hyvin kaukana perinteisen kristinuskon arvomaailmasta; itse asiassa Reaganin edeltäjä ja kilpailija vuoden 1980 vaaleissa, presidentti Jimmy Carter, olisi ollut henkilökohtaisesti huomattavasti Reagania uskottavampi kristittynä, mutta jostain syystä hän ei kristilliselle oikeistolle kelvannut.
Mutta synneissä kompastelevakin, mutta Jumalaan uskova pressa on parempi vaihtoehto kuin ateisti.
Ja kukapa USA:n pressoista ei olisi synneissä sekoillut, ts ollut sen parempi kuin me muutkaan langenneet ihmiset. Meidän tavis-syntisten harha-askelia ei vain (onneksi) sellaisella pieteetillä vakoilla ja selvitellä kuin pressaehdokkaiden.
Ei tässä nyt varsinaisesti elämänvaelluksesta olekaan kyse, vaan juuri uskosta.
Edellisessä viestissäni mainituista kolmesta Yhdysvaltain presidentistä Jimmy Carter oli (tai on, hänhän elää yhä) ainoa, joka kiistatta uskoo kristittyjen Jumalaan sellaisena kuin useimmat meistä tälläkin palstalla Hänet tunnemme. Kukaan ei varmasti tiedä, mihin (monessakin mielessä sekava) Reagan uskoi, mutta innokkaana astrologian harrastajana ja de facto perisynnin kieltävänä hurmosoptimistina häntä ei voi pitää valtalinjan kristittynä. Entä Trump? Tuo CNN:n juttu, jonka linkitin ensimmäiseen viestiini tässä ketjussa, kertoo mielestäni kaiken olennaisen: minua Trumpin usko ei vakuuta.
Mutta kuten sanoin: ei sitä ihmisen henkilökohtaista uskoa voi presidentinvirassa pitää ainona eikä välttämättä edes kovin tärkeänäkään kriteerinä. Trumpista saattaa tulla USA:lle ihan hyväkin valtionpäämies. Euroopan kannalta, erityisesti meidän Venäjän naapuruudessa elävien vinkkelistä, Putinin kaveri Valkoisessa talossa ei välttämättä ole juhlan aihe, mutta sehän on meidän ongelmamme.
Mun tietääkseni kukaan USA:n presidenttiehdokkaista ei ollut ateisti. Ei ainakaan Clinton, joka on metodistiseurakunnan aktiivinen jäsen. En myöskään kannata sellaista ajattelumallia, jossa isot ja vakavat kompastelut kuitataan “kaikki ovat syntisiä” -kortilla. Jumalan edessä toki jokainen on samalla viivalla syntisenä, mutta ihmisten edessä tilanne on toinen.
Näin on. Vaikka amerikkalainen järjestelmä on ylempänä kuvatulla tavalla sekulaari, niin ateistia amerikkalaiset eivät halua nähdä Valkoisessa talossa. Siksi kaikki presidentit tekevät jo kampanjavaiheessa tiettäväksi mm. seurakuntayhteytensä. On asia erikseen, kuinka uskovia he sisimmässään ovat. Jimmy Carter ja George W. Bush ovat tietääkseni viimeisen puolen vuosisadan aikana istuneista presidenteistä ainoat ns. uudestisyntyneet.