Totta sinänsä. Mutta jotenkin se, että me itsekin syntiset asettaisimme toisiamme tai USA:n pressoja paremmuusjärjestykseen näitten julki kaivettujen syntien suhteen on jotenkin typerää.
Onko
Kennedy - Marilyn Monroe
Clinton - Monica Lewinsky
Trump -???
-otoksen syntisyysjärjestys millainen? Ja kuka on kelvollinen julistamaan oikean järjestyksen. Keneltä meistä ei löydy jonkin käskyn rikkomista, tai jotakin Jumalan toiveiden vastaista tekoa tai ajatusta. Onnistuuko pisteytys?
Tuo pressojen seksuaalisekoilujen (=huoraamisten) kyttäys ja paheksunta on jotenkin hurskastelevaa.
Et varmaan tarkoittanut kysymystäsi ihan tosissaan, mutta sanoisin silti, että Trumpin kourimiset - jos ne ovat tapahtuneet sellaisena kuin väitetään - ovat pahin versio. Nimittäin avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita voi luokitella “pahemmuusjärjestykseen” ainakin sillä perusteella, ovatko ne tapahtuneet kaikkien osapuolten tahdosta vai onko niissä käytetty painostusta tai väkivaltaa. Trump teki väitetyt seksuaaliset tekonsa aivan puskista ja kysymättä lainkaan, mitä niiden kohteena oleva nainen asiasta ajatteli. Tämä kielii esineellistävästä suhtautumisesta naisiin oman mielihyvän välineinä, joita mies on oikeutettu kohtelemaan niinkuin tahtoo. Clintonin ja Lewinskyn suhde oli mun tietääkseni ainakin päällisin puolin molempien haluama, mutta käytännössä Lewinskyn asema oli sellainen, että hänellä ei oikein ollut realistista mahdollisuutta kieltäytyä. Marilyn Monroe taas itsekin julkkiksena olisi todennäköisesti pystynyt kieltäytymään presidentinkin lähentelystä, joten häntä voidaan pitää vapaaehtoisena osallistujana. Siinä sulle syntisyysjärjestystä.
Ja sitten vielä se, että kaikista löytyy Jumalan tahdon vastaisia tekoja, mutta kaikista meistä ei löydy sellaista ajatusta, että toinen sukupuoli olisi olemassa vain toisen miellyttämiseksi tai että kaikkien ihmisten tahtoa ei tarvitsisi kunnioittaa. Mulle naisena on aika tärkeää, että mua kohdellaan itsenäisenä aikuisena yksilönä, ei kävelevänä tissitelineenä jota voi käyttää mieleisiinsä tarkoituksiin.
Juuri näin. Yhtä lailla, mitä seurauksia Trumpin epämääräisellä Lähi-Idän -politiikalla on Euroopalle ja meille suomalaisillekin. Esim. millaisia geopoliittisia seurannaisvaikutuksia Trumpin järkähtämättömällä Bibin siirtokuntapolitiikan tukemisella -joka on tietysti lottovoitto sionistikristityille, joita ei perinteisesti vanhojen kirkkoihin kuuluvien arabimaiden kristittyjen asema ja huolet ole juurikaan painaneet- tai USA:n Saudi-Arabia -suhteella, joka ei tule muuttumaan vaikka Trump esittikin kamppanjansa aikana Saudi-Arabiaa ja wahhabismia arvostelevia näkemyksiä tai Iranin mahdollisella epävakauttamisella, josta Trumpin kenraalitaustaiset avustajat ovat erityisen kiinnostuneita.
Niin tai näin, Lähi-Idän ja Orientin uudet sodat tai konfliktit eivät tule näkymään amerikkalaisten tai englantilaisten arjessa ja katukuvassa esim. pakolaisten muodossa samalla tavoin kuin meidän eurooppalaisten.
Sitten karkeasti lähemmäs aihetta. Amerikkalaisessa politiikassa, erityisesti sen protestanttisissa taustailmentymissä vaikuttaa olevan eräänlainen perisyntiin liittyvä dialektiikka liberaalien ja konservatiivisten kristittyjen näkemysten kesken aina 1800-luvun lopulta tähän päivää asti. Liberaalien (erit. Walter Rauschenbusch) optimistinen ja universalistinen suuntaus, joka hyljeksii perisyntiä; köyhyys, sodat tai pahuus itsessään on pääasiassa seurausta vain sosioekonomisista tekijöistä. Tai yksittäisistä autoritäärisistä hallitsijoista, joiden syrjäyttäminen ratkaisee erilaiset yhteiskunnalliset ongelmat.
Tai sitten konservatiivis-fundamentalistinen, lähes manikeolainen maailmankuva, jossa Amerikka edustaa Jumalan valitsemaa, ekseptionaalista valtakuntaa ja muu maailmaa on yksi suuri pimeyden ja sivistymättömyyden terra incognita. Amerikan kutsumustehtävänä on tämän suuntauksen edustajien mukaan vapauttaa muu maailma ja ihmisyys omasta pahuudestaan so oder so.
Obama edusti selvästikkin tuota ensimmäistä suuntausta sisä -ja ulkopolitiikassaan, vaikka realisti Reinhold Niebuhria arvostikin. Trump taasen näyttää edustavan sisäpolitiikassa enemmän ensinmainittua tyylisuuntaa, omalla macho-idealistisella öykkäröinnillään. Ulkopolitiikassaan taasen jälkimmäistä, omalla karkean ekklektisellä tavallaan.
Tähän liittyen suosittelen Ross Douhatin: Bad Religion: How We Became a Nation of Heretics. New York: Free Press. (2012). ja Jason W. Stevensin God-Fearing and Free: A Spiritual History of America’s Cold War -kirjoja.
Yhdysvalloista joku tietävä totesi, että siellä voi presdentiksi tulla tummaihoinen, joka ei ollut mahdollista vielä muutama aika sitten, nainen, joka oli lähellä näissä vaaleissa, jopa homoseksuaali voisi tulla kyseeseen, mutta se joka sanoo, että Jumalaa ei ole, ei voi tulla sen maan presidentiksi nyt eikä lähitulevaisuudessakaan. Siksi jokaisen on ehdottomasti tunnistettava uskomistaan vaikka eivät sitä käytännössä olisikaan jos aikovat olla kisassa kunnolla mukana.
@TimoAnttila. huomautan nyt toisen kerran että puhdas politiikan viljely ei ole tämän foorumin asialistalla, vaikka se kivaa olisikin. Nyt keskustellaan vain Trumpista ja muista uskonnon yhteyteen liitettynä. Tästä eteenpäin tuollaiset puhtaat politikoinnit kaikilta roskikseen tai moderaattoreiden jäteämpäriin. Eivät kuulu tänne. Siivoa viestisi käsittämään uskontoyhteyttä tai minä heitän sen laidan yli.
Yllä mainittu tiedoksi taas: @Silvanus@Nienna@SanGennaro
Hei, kuule annapa nyt olla. Se sun eka poisto oli täysin asiallinen. Nyt puhut puuta heinää, asiaan liittyy. Tuo mitä kirjoitin on suoraan noista kirjoista ja liittyy asiaan. Jos poistat ton, saat luvan poistaa mun profiilinkin. Ok!?
Parannukseenko meitä lukijoita nyt ohjattiin? Oliko nyt jo Hesekielin 38 luku suloisissa maalailuissa, vai mitä minä luen?
Muuten kyllä hämmästyy näistä ajatuksista, että Rooseveltin erheiden uudistaminen ja Ribbentrop paktin mahdollinen toteutuminen on “hyväkin asia”.
Ei tämä ole mikään konservatiivis-fundamentalistinen maailmankuva, vaan amerikkalaiseen itseymmärrykseen kuuluva asia. Se nousee valistuksen pohjalta. Ja se on näkynyt erittäin vahvana useiden demokraattipresidenttien aikana.
Eikö tuo ole oikeuskoisen suuren naapurimme näkemys missiostaan tässä “post-kristillisessä” Evropassa?
Kun luin lehdestä heidän ulkoministerinsä luonnehdintoja EU:sta, hiukan kummeksuin. Hehän ovat juuri jälkikristillisiä arvojaan tunkeneet sinne sun tänne koko maailmassa viimeisten 100 vuoden ajan, ja nyt on sitten menossa toinen erä…
Jaottelu on yleistävä, mutta tutkimuksellisesti sangen validi. Konservatiivisella puolella perisynti tai ihmisyyden post-lapsaarinen fragmentoituminen kosketti myös Yhdysvaltoja ja amerikkalaisia itsessään sellaisten realistien kuin George F. Kennanin ja Reinhold Niebuhrin kirjoituksissa. Liberaalilla puolella vastaavanlaista realistisuutta osoitti tietyssä määrin Kylmän sota -käsitteenkin lanseerannut Walter Lippmann.
Kennaniin liittyen olen hieman hymyssäsuin seurannut kuinka hänen nimensä on pulpahtanut esiin joidenkin suomalaisten vihreiden, sinivihreiden, mutta aivan erityisesti transatlanttista optimismia (tai oikeastaan utopismia) vaalivien kokoomuslaisten (erit. Alexander Stubb) puheissa ja twiiteissä. Miksikö hymyssäsuin?
Siksi, että he ovat selvästikkin lukeneet ainoastaan Kennanin ns. Pitkän Sähkeen -ja kenties hänen X-artikkelinsa, jotka molemmat käsittevät Stalinin Neuvostoliittoa, Venäjän ideaa ja venäläistä mielenlaatua gibbon-spenglermäisellä otteella. Siis, eivät ilmeisestikkään mitään muuta Kennanin kirjoittamaa.(Obs. Kennanhan kuoli vasta 2005!). Esim. hänen artikkeleita ja kirjojaan, joissa hän arvioi kriittisesti, mutta mielestani osin mielekkäällä tavalla, liberaalin demokratiamme “vuotokohtia”, meidän lähes uskonnollisista luottamusta siihen kuinka omaksumamme arvot ja elämäntapa edustavat inhimillisen sivilisaation korkeinta huippua myös lännen ulkopuolella asuvien ihmisten silmissä ja mielissä. Tai millaisia haasteita ja ongelmia liittyy muidenkin itäisten ja orientaalien kansojen ja valtioiden kuin pelkästään Venäjän kohtaamiseen.
Mainittakoon, että siinä missä täällä arvioidaan Trumpin “antropologisen maksimalismin” taustalla mahdollisesti olevia uskonnollisia ideoita tai vaikuttimia. Politiikasta - Ajankohtaisessa verkkolehdessä on käyty kiihkeätäkin keskustelua pääministeri Sipilän “poliittisesta teologiasta”.(Esim. Hyvinvointiyhteiskunnan pelastusoppi: Miikka Luoma-aho sekä Pääministerin uskonnollinen johtajakäsitys: Jouni Tilli ja Johanna Vuorelma.) Ainakin kyseessä olevien artikkelien perusteella rohkenisin väittää, että suomalaisessa keskustelussa kristinuskolla on tekemistä politiikan ja yhteiskunnallisten asioiden kanssa ja sitä ollaan valmiita analysoimaan hyvinkin syvällisesti, jos kyseessä on konservatiivis-reformista perinnettä tai esim. katolisuutta edustava poliitikko.
Sen sijaan, iberaali-reformistiset kristityt ja jopa antiteististä sekularismia edustavat poliitikot ja yhteiskunnalliset keskustelijat vaikuttavat automaattisesti edustavan turvallisesti (pohjoismaista) liberaali-demokraattista perinnettä ja siksi vastaavanlaiset analyysit tai “keskustelunavaukset” eivät ole aiheellisia heidän kohdallaan.
Washingtonissa on juuri käynnissä massiivinen March for Life. Varapresidentti Pence ja Kellyanne Conway olivat puhumassa.Rukouksen kulkueelle lausui juuri Kardinaali Dolan, ortodoksipiispojen ja itäisten ortodoksipiispojen kanssa. Trump on luvannut tervehtiä varsinaista mielenosoituskulkuetta.
Trumphan on mitä ilmeisimmin, miten sen sanoisi, ei-uskonnollinen, ei-kristitty. Hänellä ei liene mitään henkilökohtaisen nöyryyden konseptia ja pitää perinteistä kristinuskoa epäilemättä absurdina maailmankuvana. Ehkä arvostaa hieman enemmän modernia amerikkalaista fundamentalismia, missä menestyksen teologia on vahvassa asemassa ja mikä kunnioittaa maallista menestystä ja mammonaa.
Sinänsähän presidentin henkilökohtaisella uskonnolla ei ole väliä: konservatiivinen presidentti lähes luonnostaan tulee auttamaan amerikkalaisten konservatiivikristittyjen (vastenmielisiä) tavoitteita, joten poliittisesti ihan hyvin toimittu, kun kannattivat uskollisesti Trumpia. He kyllä tiesivät mitä saivat.
Nuoriso näyttäisi olevan aika vahvasti USA:n kristittyjen tavoitteiden takana. Kun viime viikolla mieltään osoittivat lähinnä keski- ja eläkeikäiset teinitytöt, niin nyt näyttävät kadut olevan täynnä nuoria naisia ja miehiä. Eli aika on puolellamme, kuten eläkeläisten suosikki The Rolling Stones muinaisuudessa lauloi.
Edellisessä marssissa oli kyllä oikeita teinejä, nuorin oma tuttu oli 13 v, mutta toki kaiken ikäisiä.
Nyt tämä marssi on jostain syystä järjestetty kesken työpäivän, joka tottakai rajaa ne työssäkäyvät keski-ikäiset pois joukosta. Mutta ainakin yksi tuttu eläkeläinen sanoi menevänsä.
On hyvä, että nuoret kannattavat myös lasten oikeutta elämään. Mutta uskoisin, että kaikenlaisia mielipiteitä on kaiken ikäisillä.
Ongelma minusta vain tuossa rebublikaanien lähestymistavassa on se, ettei se oikeasti vähennä abortteja. Ilmainen terveydenhoito, hyvät sosiaalisin perustein saatavat asunnot turvallisilla alueilla, riittävä taloudellinen tuki, jotta yksinhuoltajan lapsi ei olisi heitteillä jne vähentävät halua abortoida, mutta näitä nuo samat ihmiset eivät aja. Halutaan kieltää abortti, mutta ei tehdä mutta ei tehdä mitään sille, että kymmenet tuhannet vuodessa kuolevat terveysvakuutusten puutteessa, ihmisiä asuu kaduilla, ja monella köyhällä alueella ihmiset ovat toivottomia, koska koulujärjestelmäkin on niin alueellisesti vääristynyt.
Itse ihmettelen sitä, jos joku kristitty ei häiriinny siitä, että presidentti jää jatkuvasti kiinni mitä tyhmemmistä asioista valehtelusta. Mutta moni oikeasti häiriintyy. Viimeksi kuulin kristityn käyttävän sanaa ‘disaster’ presidentistä puhuttaessa, eikä soraääniä kuulunut ympäristöstä. Yksi toinen rouva sanoi ääneen ehkä monen salaisen toiveen, että presidentti tavalla tai toisella siirtyisi syrjään, ja tunnetusti kristitystä varapresidentistä tulisi presidentti.